Olen yksinäinen, vai olenko?

[ykssissi]

Olen tässä miettinyt, että mitä jos sairastun vakavasti. Kuka tulee minun luokseni? Taustaa:

Mieheni kuoli pari vuotta sitten äkillisesti ja jäin yksin kolmen pienen lapsen kanssa. Siinä vaiheessa meni välit rikki monen ihmisen kanssa. Sisar ei tullut käymään kuin hautajaisiin (en jaksanut sitä ennen puhua kenenkään kanssa puhelimessa, makasin vain sängyssä). Kolmen ystävän kanssa välit meni myös. Yksi ei kommentoinut sähköpostiin asiaa mitenkään, yksi puhui eka tapaamisessa vain omasta miehestään ja tämän mahdollisesta sairaudesta. Yksi ei ottanut kuukausiin mitään yhteyttä... No, vaikea asia oli kyllä.

Nyt olen elellyt kolmen lapsen kanssa ja minulla on uusi miesystävä. Anoppi on aina kysyttäessä apuna, kiltti ihminen. S ilti yksinäisyyden tunne on valtava. Minulla on työkavereita, töissä menee hyvin. Työkavereita en tapaa vapaa-ajalla. Yhden kaverin kanssa soitellaan paljon .Yhden kanssa tavataan. Sitten on jotain sellaisia lasten kautta perhetuttuja. Eipä muuta. Kalvaa niin. Että jos itse vaikka sairastuu, niin eipä paljon ole.... Vai onko tässä ihan riittävästi ? Ei siltä tunnu.

 

[Isä]

No onhan sulla tukiverkosto, joten no panic.

 

[ykssissi]

Mikä tukiverkosto? Anoppiko se on? Tiedä milloin hänkin delaa... Miesystävä ei mikään verkosto ole myöskään, pikkuhiljaa tässä aloitellaan... Tiedä milloin hänkin häipyy.

 

["Alissa"]

Sinulla on kuitenkin tukiverkostoa ihan hyvin. Monilla pienten lasten äideillä ei ole läheskään noin hyvä kuin sinulla. Mutta ainahan sellainen "paras kaveri" kiva olisi.

 

[ykssissi]

siis kertokaa mulle, mikä ihme on tukiverkosto ja kenen tukiverkosto? En mä anopille voi puhua omista asioistani. En myöskään näille perhetutuille, joita lasten kautta tapaan. Miesystävä on nyt tullut meille tutuksi, lapsiinkin vähitellen, mutta eihän vielä lähienen heille ole. Kiinnostaa niin tämä tukiverkosto, mitä ihmettä... Ketä ja mitä sellainen verkosto tukee.

 

[lonely heart]

Samaa täällä mietin. Olen eronnut kahden lapsen äiti, vanhempieni kans etäiset välit, siskon kans ei missään tekemisissä, ystäviä ei ole. Apunani ollut ainoastaan sossun järjestämä päivähoito. Kukaa ei kuitenkaa välitä musta, ainoastaan lapsista. ENtä jos mule jotain sattuis? Lapset varmaan joutus isänsä ahtaaseen poikamiesboksiin

 

["siis"]

No se on tukiverkosto, että saa lapset jonnekin että voit jutella niiden kavereiden kanssa, joita sulla oli, joiden kanssa soittelit. Sulla on tukiverkosto, jos anoppi on kiltti ja hoitaa 3 (kolmea!!!) lasta yksin pyydettäessä.
Anoppi voi joskus "delata", mutta sitä ennen ehkä lapsesikin ovat kasvaneet niin että voivat olla hetken yksin.
Ja olihan sulla työkaverit ja muita kavereita.

Anoppisi on tukiverkosto. Ei kaikilla ole. Monilla se on monen tunnin matkan päässä, eikä edes ystäviiä ole ehtinyt saada esim. muuton vuoksi.

Mutta aika järkyttävää että siskosi löi välit poikki kun sinulla vaikeaa. samoin ystäviesi käytös törkeää. Entä omat vanhempasi?

 

[tietysti]

Samaa täällä mietin. Olen eronnut kahden lapsen äiti, vanhempieni kans etäiset välit, siskon kans ei missään tekemisissä, ystäviä ei ole. Apunani ollut ainoastaan sossun järjestämä päivähoito. Kukaa ei kuitenkaa välitä musta, ainoastaan lapsista. ENtä jos mule jotain sattuis? Lapset varmaan joutus isänsä ahtaaseen poikamiesboksiin

Jep, isänsä tottakai hoitaisi lapsensa. Mutta ei sulle mitään käy.

 

[lonely heart]

Jep, isänsä tottakai hoitaisi lapsensa. Mutta ei sulle mitään käy.

Ehkä ei mutta aina on olemassa mahdollisuus että jotain sattuu, tapahtuu onnettomuus tms. EIkä se oo niin varmaa ees hoitaisko isänsä, sille on vaan tärkeintä käydä töissä, nytkään ei oo ottanu lapsia ainakaa kuukauteen luokseen. Toisaalta hyvä vaan kun sielä ei ole lapsille tilaa.

 

[ykssissi]

[QUOTE="siis";24378889]No se on tukiverkosto, että saa lapset jonnekin että voit jutella niiden kavereiden kanssa, joita sulla oli, joiden kanssa soittelit. Sulla on tukiverkosto, jos anoppi on kiltti ja hoitaa 3 (kolmea!!!) lasta yksin pyydettäessä.
Anoppi voi joskus "delata", mutta sitä ennen ehkä lapsesikin ovat kasvaneet niin että voivat olla hetken yksin.
Ja olihan sulla työkaverit ja muita kavereita.

Anoppisi on tukiverkosto. Ei kaikilla ole. Monilla se on monen tunnin matkan päässä, eikä edes ystäviiä ole ehtinyt saada esim. muuton vuoksi.

Mutta aika järkyttävää että siskosi löi välit poikki kun sinulla vaikeaa. samoin ystäviesi käytös törkeää. Entä omat vanhempasi?[/QUOTE]

Joo, okei, mä olen ymmpärtänyt, että verkosto muodostuisi jotenkin useammasta ihmisestä kuin yhdestä anopista... Ja lähinnä nyt kaipaan itselleni sitä verkostoa, en lapsille. Eli jos sairaustuisin, niin vuoteen ympärillä olisi muitakin kuin anoppi. Hänestä toki iloitsen ja hän on elämäni henkireikä, koska pääsen joskus yksin lenkille ja jopa viikonloppurientoihin, kun hän on olemassa.

 

[yksisssi]

Samaa täällä mietin. Olen eronnut kahden lapsen äiti, vanhempieni kans etäiset välit, siskon kans ei missään tekemisissä, ystäviä ei ole. Apunani ollut ainoastaan sossun järjestämä päivähoito. Kukaa ei kuitenkaa välitä musta, ainoastaan lapsista. ENtä jos mule jotain sattuis? Lapset varmaan joutus isänsä ahtaaseen poikamiesboksiin

Just sama tilanne. Tätä mä tarkoitin. Mä en vain mieti lapsia, vaan lähinnä jos tulis syöpä tms. Lapset menis varmaan anopille...

 

[ykssissi]

Mutta aika järkyttävää että siskosi löi välit poikki kun sinulla vaikeaa. samoin ystäviesi käytös törkeää. Entä omat vanhempasi?[/QUOTE]

Ei sisko varsinaisesti löynyt välejä poikki. Olisin vain kuvitellut, että hän tulee heti mieheni kuoltua meille ja tukee minua henkisesti. Hän ei ehkä kokenut sitä tarpeelliseksi, vaan tuli sitten hautajaisiin vain. Itse olin kuvitellut meitä läheiseimmiksi, mutta ei me sitten kai oltukaan. VAnhempiini mulla on sellaiset välit, että he kyllä syytää rahaa ja tavaraa, mutta henkisesti he ei anna itsestään mitään .Hyvähän se on saada kuitenkin vaikka esim. uus auto ja lasten kaikki harrastukset maksetaan heidän pussista. Näen heitä ehkä noin kerran vuodessa. Mutta lähetän laskuja postissa...