H
"Huolestunut"
Vieras
Tää on niiiiiin kamalaa! Esikoinen, poika 2v., aloitti päiväkodin maanantaina. Tutustumassa käytiin ensin pari kertaa ja tällä viikolla ollut hoidossa joka päivä viisi tuntia kerrallaan. No aamulla kun lähdettiin kotoa, alkoi poika heti huutamaan, että ei tarhaan, ei tarhaan. Kannustavien puheiden avulla päästiin kotiovesta kuitenkin ulos ilman sen suurempaa draamaa. Kun päästiin tarhalle, alkoi itku ja huuto välittömästi. Annoin halit ja pusut ja toivotin hyvät päivänjatkot ja lähdin itkua pidellen pois. Fillaria hakiessa kurkkasin vielä tarhan ikkunasta sisään ja siellä se mun pieni rassukkaa seiso nurkassa ihan yksin kauhistunut ilme kasvoillaan. Itkien poljin sit töihin ja nyt mulla on niin paha mieli, ettei sanat riitä kuvailemaan. Jahka pääsen tästä tauolle, soitan sinne tarhaan ja kysyn miten menee.
Onko muilla tarhan aloitukset menneet itkun ja harmituksen merkeissä? Nyt päässä pyörii ajatukset käytiinkö liian vähän tutustumassa, olisiko pitänyt olla vaikka tää eka viikko pojan kanssa siellä yhdessä? Onko tää tarha-aloitus nyt mennyt ihan perseelleen?
Onko muilla tarhan aloitukset menneet itkun ja harmituksen merkeissä? Nyt päässä pyörii ajatukset käytiinkö liian vähän tutustumassa, olisiko pitänyt olla vaikka tää eka viikko pojan kanssa siellä yhdessä? Onko tää tarha-aloitus nyt mennyt ihan perseelleen?