Minä en taida koskaan mennä naimisiin, saati että edes löytäisin ketään miestä

["yksinäinen"]

Toisaalta ei tässä yksin elossakaan mitään vikaa ole, mutta tietysti välillä toivoisi, että olisi joku mies.
Tällä hetkellä tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta edes deittailla miehiä ja missä välissä mä sellaista tekisinkään, kun olen oikeastaan 24/7 jomman kumman lapsen kanssa.
Enkä minä muutenkaan ole mitenkään rohkea tuosta noin vain lähestymään toista sukupuolta, valitettavasti kärsin kamalasta ujoudesta alkuun.

 

[kdfbnjd]

Nettideiteille sitten

 

["huoh"]

Sama homma täällä.. nyt alkaa lapsetkin olla jo niin isoja, että aikaakin löytyis parisuhteelle, mut kun ei niin ei. Mä luulen että toivo alkaa olla menetetty Sen Oikeen rakkauden suhteen

 

[a.p.]

Nettideiteille sitten

Kait niitä nettideittejäkin pitäisi livenä tavata, mutta missä välissä niitä tapailisin. Toisaalta vähän hirvittää millaisia tyyppejä nuo netin kautta naisia etsivät ovat, tosin eihän sitä livenäkään tiedä millaisia ovat

 

["huoh"]

Kait niitä nettideittejäkin pitäisi livenä tavata, mutta missä välissä niitä tapailisin. Toisaalta vähän hirvittää millaisia tyyppejä nuo netin kautta naisia etsivät ovat, tosin eihän sitä livenäkään tiedä millaisia ovat

Mulla on mennyt usko myös nettideitteihin. Mun mielestä mulla on rima siellä suhteellisen korkealla, enkä edes ala kirjoittelemaan muiden kuin fiksujen tyyppien kanssa. Treffeillekin päädyn ja ne menee ihan hyvin, mutta joka ikinen kerta mies paljastuu sarjadeittaajaksi tai pelimieheksi. Mä en tajua.
Joten mä en ainakaan sitä kautta ketään vakavasti otettavaa löydä Livenäkin sama magneetti toimii, miehet haluaa musta joko pelkkää seksiä tai sitten kaverin. Hyvin menee.