Kiitos ja anteeksi
Miten "väistelette" tyylitajuttomien sukulaisten vaatelahjoja?
Mieheni perhettä ei ole tyylitajulla ja värisilmällä siunattu. Tiedän, että vaatelahjoista pitäisi olla kiitollinen mutta en vaan pysty. Jotkut vaatteet ovat sellaisia, etten olisi uskonut sellaisia olevan edes myynnissä näin 2000-luvulla, mutta jostakin (halpahallista) niitä näköjään löytyy.
Koska en halua loukata ketään, otan toki lahjat kiitellen vastaan. Vaatehankinnoista on vaan tullut hengästyttävää kilpajuoksua; helpointa on voida todeta vaatekyselyihin että lapsi ei tarvitse uutta talvihaalaria, koska hänelle on juuri sellainen ostettu.
Meillä lapsi on vielä alle vuoden ikäinen eikä kävele, mutta minulle tuli kiire hankkia vk-haalarin sävyyn sopivat kumisaappaat, kun kuulin anopin jotain asiasta puhuvan. Ostin myös jo lapselle talvihaalarin, ennenkuin joku avulias sukulainen ehtii ostaa jonkun silmiä särkevän hirvityksen.
Miehen vanhemmilla ja siskoilla on se tyyli, että jos lapsi tarvitsee collegepuseron, kävellään lähimpään halpahalliin tai automarketiin ja otetaan ensimmäinen pusero, jossa löytyy oikea koko. Heille ei ole mitään väliä vaatteen värillä tai muulla ulkonäöllä, "pusero kuin pusero".
Minä haluan pukea lapseni kivasti, piste. Ostan lapselle yhtä lailla halpismerkkejä kuin vähän kalliimpaakin, eli en osta sokeasti pelkkiä kalliita merkkejä merkin vuoksi. Monet suosikkivaatteet on ostettu H&M:ltä ja Lindeksiltä, eli ei ole kyse siitä että lahjaksi saatujen vaatteiden pitäisi olla Gantia. Minulle on tärkeää että yksittäiset vaatteet ovat kivan näköisiä ja se, että päällä olevat vaatteet sopivat toisiinsa väreiltään ja tyyliltään. Tätä esim. anoppini ei ymmärrä lainkaan.
Mieheni perhettä ei ole tyylitajulla ja värisilmällä siunattu. Tiedän, että vaatelahjoista pitäisi olla kiitollinen mutta en vaan pysty. Jotkut vaatteet ovat sellaisia, etten olisi uskonut sellaisia olevan edes myynnissä näin 2000-luvulla, mutta jostakin (halpahallista) niitä näköjään löytyy.
Koska en halua loukata ketään, otan toki lahjat kiitellen vastaan. Vaatehankinnoista on vaan tullut hengästyttävää kilpajuoksua; helpointa on voida todeta vaatekyselyihin että lapsi ei tarvitse uutta talvihaalaria, koska hänelle on juuri sellainen ostettu.
Meillä lapsi on vielä alle vuoden ikäinen eikä kävele, mutta minulle tuli kiire hankkia vk-haalarin sävyyn sopivat kumisaappaat, kun kuulin anopin jotain asiasta puhuvan. Ostin myös jo lapselle talvihaalarin, ennenkuin joku avulias sukulainen ehtii ostaa jonkun silmiä särkevän hirvityksen.
Miehen vanhemmilla ja siskoilla on se tyyli, että jos lapsi tarvitsee collegepuseron, kävellään lähimpään halpahalliin tai automarketiin ja otetaan ensimmäinen pusero, jossa löytyy oikea koko. Heille ei ole mitään väliä vaatteen värillä tai muulla ulkonäöllä, "pusero kuin pusero".
Minä haluan pukea lapseni kivasti, piste. Ostan lapselle yhtä lailla halpismerkkejä kuin vähän kalliimpaakin, eli en osta sokeasti pelkkiä kalliita merkkejä merkin vuoksi. Monet suosikkivaatteet on ostettu H&M:ltä ja Lindeksiltä, eli ei ole kyse siitä että lahjaksi saatujen vaatteiden pitäisi olla Gantia. Minulle on tärkeää että yksittäiset vaatteet ovat kivan näköisiä ja se, että päällä olevat vaatteet sopivat toisiinsa väreiltään ja tyyliltään. Tätä esim. anoppini ei ymmärrä lainkaan.