Kaverin veli kuoli, mitenkä toimisin, neuvoja kaipaan!!

["tollo"]

Eli kaverini veli kuoli, ilmeisesti tänään. Kaverini soitti ja kertoi asiasta. Hän asuu etelä-suomessa, nyt tulee perheineen äitinsä luokse joka asuu itä-suomessa. Mitä minun tulisi tässä tilanteessa tehdä...? vienkö kukkia heille, vai laitanko kaverin kotiosoitteeseen etelä-suomeen menemään "surunvalittelu kortin" ja vaikka pienen enkelin, vai mitä nyt tekisin. Tätä veljeä en ole tuntenut, tiennyt vain.

Huomenna ajattelin soittaa hänelle ja kysyä voisinko tehdä jotakin avuksi.

Mikä olisi korrektein menettelytapa?

 

[Non compos mentis]

Ole olemassa, jos kaverisi sinua tarvitsee. Se on korrekteinta.

 

[Pesky Pixie]

Siis asuuko hänen äitinsä siellä sun lähelläsi? Minä lähettäisin adressin äidin osoitteeseen. Sitten kun kaveri tulee, niin menisin käymään ja veisin jotain, minkä ajattelisin lohduttavan kaveria ja olisin muutenkin läsnä.

 

[Micosa]

Siis asuuko hänen äitinsä siellä sun lähelläsi? Minä lähettäisin adressin äidin osoitteeseen. Sitten kun kaveri tulee, niin menisin käymään ja veisin jotain, minkä ajattelisin lohduttavan kaveria ja olisin muutenkin läsnä.

Näin mä toimisin.

 

[idunnor]

Ole olemassa, jos kaverisi sinua tarvitsee. Se on korrekteinta.

Jep, tämä on hyvä neuvo.

Ystäväni menetti alkuvuodesta yllätäen veljensä, isku oli kova minullekin koska tunsin hänet. Parasta mitä pystyin tekemään, oli olla olemassa jos hän minua tarvitsi. Ja antaa aikaa, ei ahdistella yhteydenotoilla jne. mutta ei kuitenkaan "hylätä oman onnensa nojaan".
Kultainen keskitie.

 

[idunnor]

Ja toki surunvalittelut kannattaa välittää.

 

["mökö"]

Ole olemassa, jos kaverisi sinua tarvitsee. Se on korrekteinta.

Jep. Nyt kaveri tarvitsee jonkun joka jaksaa tukea, kuunnella ja olla läsnä. Ei siinä sen kummempia. Rohkeutta vaan!

 

["aloittaja"]

hänen äiti asuu tuossa 30 km päässä meistä. On siellä siis jo huomenna. Veli kuoli tänään. Jos menen käymään, voinko mennä jo huomenna?

 

[ansarikukka]

Vie kukkia sinne äitinsä luokse ja kuuntele!

 

["aloittaja"]

Ja toki surunvalittelut kannattaa välittää.

Veitkö sinä kukkia tms kotiin? Ystävälleni laitan joka tapauksessa kortin kotiosoitteeseen, jonka saa sitten kun saa, ei haitanne vaikka saisi sen viikkojen päästä kun palaa kotiin.

 

[fifiia]

[QUOTE="aloittaja";24296586]hänen äiti asuu tuossa 30 km päässä meistä. On siellä siis jo huomenna. Veli kuoli tänään. Jos menen käymään, voinko mennä jo huomenna?[/QUOTE]

Soittaisin voiko tulla, kukkia, sämpylöitä, pullaa tms. veisin.

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="aloittaja";24296591]Veitkö sinä kukkia tms kotiin? Ystävälleni laitan joka tapauksessa kortin kotiosoitteeseen, jonka saa sitten kun saa, ei haitanne vaikka saisi sen viikkojen päästä kun palaa kotiin.[/QUOTE]

Mä en oikein ymmärrä mitä järkeä on laittaa se kortti sinne kotiin jos kerran tiedät, ettei hän sitä tule saamaan kovin pian, ja tiedät kuitenkin, että hän menee äitinsä luo. Eikö sitä korttia nyt voi sinne äidin luo lähettää?

 

[idunnor]

[QUOTE="aloittaja";24296591]Veitkö sinä kukkia tms kotiin? Ystävälleni laitan joka tapauksessa kortin kotiosoitteeseen, jonka saa sitten kun saa, ei haitanne vaikka saisi sen viikkojen päästä kun palaa kotiin.[/QUOTE]

En, olin just saanut kuopukseni pari päivää aiemmin joten olin sairaalassa ja sekavissa tunnelmissa.
Välitin ystävälleni vanhempieni ja omat surunvalitteluni ja hän sitten luultavasti välitti ne myös perheelleen samalla.
Olen huono korttien ym. kanssa, tekstiviestiä käytin, kuulostaa varmaan kylmältä jne. mut meillä se toimi näin.

 

["aloittaja"]

Mä en oikein ymmärrä mitä järkeä on laittaa se kortti sinne kotiin jos kerran tiedät, ettei hän sitä tule saamaan kovin pian, ja tiedät kuitenkin, että hän menee äitinsä luo. Eikö sitä korttia nyt voi sinne äidin luo lähettää?

Ajatttelin että se olisi tuntunut mukavalta saada omaan kotiin, mutta ehkä sitten toimin toisin.

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="aloittaja";24296654]Ajatttelin että se olisi tuntunut mukavalta saada omaan kotiin, mutta ehkä sitten toimin toisin.[/QUOTE]

Ahaa. Mä itse taas ajattelin, että vastaavassa tilanteessa musta itsestäni tuntuisi mahtavalta, jos ystävät muistaisi mua sinne missä olen, jos kerran tietävät sijaintini. Mutta ihmisiähän on toki erilaisia.

 

["aloittaja"]

Ahaa. Mä itse taas ajattelin, että vastaavassa tilanteessa musta itsestäni tuntuisi mahtavalta, jos ystävät muistaisi mua sinne missä olen, jos kerran tietävät sijaintini. Mutta ihmisiähän on toki erilaisia.

Huoh. Niin olin ajatellut jotakin toimittaa tuonne hänen äidilleenkin, esim. niitä kukkia, lisäksi olin tuota korttia ajatellut. Joo, meitä on tosiaankin erilaisia.

 

[valdemaria]

Mä en oikein ymmärrä mitä järkeä on laittaa se kortti sinne kotiin jos kerran tiedät, ettei hän sitä tule saamaan kovin pian, ja tiedät kuitenkin, että hän menee äitinsä luo. Eikö sitä korttia nyt voi sinne äidin luo lähettää?

Eikös se ole ihan sama mihin hänelle kortti lähetetään? Päasia, että ilmaisee välittämistä. Ja ystävälle on hyvä kertoa, että halutessaan voi sinulle puhua ja että olet ystävänä olemassa. Ei tuossa tilanteessa voi väärin tehdä, jos hyvää tarkoittaa. Ei hän etiketeistä tässä tilanteessa välitä. Voithan sanoa, ettet tiedä mitä tässä tilanteessa olisi hyvä tehdä tai sanoa. Jo sekin auttaa.

 

["aloittaja"]

Eikös se ole ihan sama mihin hänelle kortti lähetetään? Päasia, että ilmaisee välittämistä. Ja ystävälle on hyvä kertoa, että halutessaan voi sinulle puhua ja että olet ystävänä olemassa. Ei tuossa tilanteessa voi väärin tehdä, jos hyvää tarkoittaa. Ei hän etiketeistä tässä tilanteessa välitä. Voithan sanoa, ettet tiedä mitä tässä tilanteessa olisi hyvä tehdä tai sanoa. Jo sekin auttaa.

Kiitos Pahoittelinkin puhelimessa etten osannut sanoa mitään järkevää. "otan osaa" tuntuu pikkuisen turhan kalsealta kaverille sanoa. Soitan huomenna ja kysyn voinko tehdä jotain mikä auttaisi.

 

["aloittaja"]

Piti laittaa, että voinko tehdä jotain auttaakseni heitä.

 

["Positiivinen"]

Tiimarista saa hirveen kivoja kiinassa tai taivanissa tehtyä halppisposliinienkeleitä. Niitä voi aina viedä, ne on tosi ihania. Ja mukaan sitten kortti, johon voi hakea jonkun tosisöpön runon vaikka positiivareista.
Sellaiset enkelit on tosi tarpeellisia ja on älykästä työntää ihmiselle kortti käteen, kun sen tapaa.

Muista vielä näyttää murheellisemmalta kuin se, jota asia koskee. Kaikkein parasta puuhaa läheisensä menettäneelle on toissijaisten ja tekosurijoiden lohduttaminen - menee nääs huomio pois ikävämmistä asioista.

 

["Mie vaan"]

Meet huomenna, viet kortin, kukkia ja pullaa. Jää ovenrakoon noiden kanssa ja kysy voitko keittää kahvia nyt vai keitelläänkö joku toinen päivä. Jos joku toinen päivä niin kerro että sulla on puhelin ihan koko ajan auki ja olet käytettävissä.

 

[Pesky Pixie]

Eikös se ole ihan sama mihin hänelle kortti lähetetään? Päasia, että ilmaisee välittämistä. Ja ystävälle on hyvä kertoa, että halutessaan voi sinulle puhua ja että olet ystävänä olemassa. Ei tuossa tilanteessa voi väärin tehdä, jos hyvää tarkoittaa. Ei hän etiketeistä tässä tilanteessa välitä. Voithan sanoa, ettet tiedä mitä tässä tilanteessa olisi hyvä tehdä tai sanoa. Jo sekin auttaa.

No totta, mutta kuten sanoin, meitä ihmisiä on erilaisia, ja itse ainakin haluaisin saada sen kortin mahdollisimman pian sinne missä olen, kokisin sen kaikkein huomaavaisimpana. Etiketistä en tiedä, ainoastaan sen mitä oma sydän sanoo. Jos kaveri kerran tietää, että olen viikkokausia poissa kotoa, niin kokisin huomaavaisempana sen, että saan sen kortin heti eikä joskus pitkän ajan kuluttua.

 

["..."]

Ihmisiä on erilaisia. Mutta täytyy sanoa, että itseä/omaa perhettä väsytti suunnattomasti oman veljeni kuollessa, kun kaikki ystävät/tutut/sukulaiset oli tulossa kylään suruvalittelujen kanssa. Kauniit tx-viestit ja kortit lämmittivät mieltä eniten.

 

["hippi"]

[QUOTE="tollo";24296550]Eli kaverini veli kuoli, ilmeisesti tänään. Kaverini soitti ja kertoi asiasta. Hän asuu etelä-suomessa, nyt tulee perheineen äitinsä luokse joka asuu itä-suomessa. Mitä minun tulisi tässä tilanteessa tehdä...? vienkö kukkia heille, vai laitanko kaverin kotiosoitteeseen etelä-suomeen menemään "surunvalittelu kortin" ja vaikka pienen enkelin, vai mitä nyt tekisin. Tätä veljeä en ole tuntenut, tiennyt vain.

Huomenna ajattelin soittaa hänelle ja kysyä voisinko tehdä jotakin avuksi.

Mikä olisi korrektein menettelytapa?[/QUOTE]

Älä unohda adressia hautajaisiin, jos et mene paikalle

 

[vieläkään selvinnyt]

Ole olemassa, jos kaverisi sinua tarvitsee. Se on korrekteinta.

Tuota olisin tarvinnut, kun aikoinaan esikoiseni kuoli vauvana. Kellekään ei voinut puhua, kaikki olivat vain, kuin ei mitään olisi tapahtunut. Vasta vuosikausien jälkeen sain itkeä erään ystäväni kanssa asiaa. Siihen saakka se oli riippana sydämessäni.