Toggle sidebar

mies juo --> miten erota?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja wuf
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
W

wuf

Vieras
Hi, I'm an idiot! You might remember me from such thread as "antabus-kokemuksi"....

Voi apua. Siis harmittaa niin kovasti! Kopsaan nyt viestin jonka laitoin toisaalle, mutta se mesta vaikuttaa niin autiolta ettei mitään apua/lohtua/neuvoja/mitään sieltä saa...

Tämä nyt on ihan tyhmä viesti, koska tavallaan tiedän että pitäisi vain lähteä, mutta kun se on niin vaikeaa =/
Eli tyyppi on nyt juomassa neljättä päivää putkeen (su-ke). Sen lisäksi perjantaina joi kans. Oltiin sunnuntaina sovittu että hän hakeutuu hoitoon maanantaina. Eihän siitä mitään tullut. Maanantaina sovittiin ettei joisi enää. Eilen sitten minulta palo käämi täysin, sanoin että nyt hankkiudut hoitoon tai tämä oli tässä!! Meillä on ollut riitoja juomisesta jo lähes vuosi, ja itse olen ihan rauniona nykyään.
Hän hädissää siinä lupas että menee huomenna (eli tänään) hoitoon. Ja että jos ei mene, niin voin hänet jättää, mutta että minun piti antaa hänelle vielä tämä yksi viimeinen mahdollisuus.

Yllätysyllätys, eikö hänen k*sipää-kaveri oo houkutellu sen jo juomaan tänäänkin. Ja samainen kaveri haukkuu minua puhelimessa, kuulemma on hyvä vaan että mies eroaa (niin mies, en minä) minusta, ku olen niiiiin itsekäs p*ska ku en anna miehen edes viettää kesää. Enkä anna uusia mahdollisuuksia (joita tyypillä on siis ollut niin monta etten edes osaa arvioida kuinka monta). Tää kaveri on siis samaa tyyppiä, eli sen mielestä 4 päivän putki on ihan normi. Vähä käy sääliksi sen tyttöystävää.

No, nyt siis ollaan siinä umpikujassa että se ihan totaalisen viiminen mahdollisuus on annettu, ja sitä ei käytetty. Se oli siinä. On tosi omituinen olo. Toki puhelimessa itkettiin että anna vielä yksi mahdollisuus! "Huomenna, huomenna LUPAAN että menen hoitoon". Nyt toki olen se lehmä joka ei suostu siihen. Huoh, todella ärsyttävää...

Tiedän että ero olisi se tervein ja paras vaihtoehto, mutta... Jotenkin nyt on vain outoa lähtä täältä töistä kotiin ja tietää että se oli siinä. Ei enää ole MEitä, vain MINÄ. Ja kamalaa on se kun mies itkee perään, herranen aika että se tuntuu pahalta. Mutta en enää jaksa olla tämä ihme esine jota se voi kohdella niin kuin haluaa. Haluaisin olla se nainen jota hän rakastaa yli kaiken ja josta hän välittää. Mutta ei niin ei.

Pakko on erota, mutta se tuntuu niin pirun hankalalta =( =( *muita tyhmiä hymiöitä*

Oh God, oon ihan pihalla nyt. Ja tunnen itseni maailman tyhmimmäksi ihmiseksi. Laittakaa kiltit jotain viestejä, kerjään sitä täällä melkein polvillani! :D Onneksi oon yksin toimistolla, ei kestäis nyt muita. Menisipä tää työpäivä niin pirun nopeasti kuin vain työpäivä voi mennä
 
No erota voi tilapäisesti - kerrot miehelle, että nyt asutte erillään, kunnes juominen loppuu. Tai jos ette asu yhdessä, kerrot, että suhde jatkuu vasta, kun juominen loppuu. Jättöuhkausten jälkeen periksiantaminen vain pahentaa tilannetta.

Mies on alkoholisti, kuten tiedät. Alkoholistia ei voi muut parantaa, vaan parantumisen on lähdettävä ihmisestä itsestään. Miehellesi tällä hetkellä sekä sinä että alkoholi olette tärkeitä, mutta alkoholi vie juuri voiton.

Tiedän, kuinka sydän särkyy kun joutuu jättämään ihmisen, joka kaipaa perään ja josta vielä muun pahan lisäksi itse välittää. Älä kuitenkaan anna miehesi käyttää tätä hyväkseen. Kerro, että soitella saa vain selvinpäin, asioista voidaan vielä puhua, mutta vain selvinpäin.

Voimia ja jaksamista!
 
Älä korvaasi lotkauta enää niille aneluille, se on juoppo ja syyllistämisen mestari kun alkoholi puhuu hänessä. Itse juuri tällä viikolla hommasin asunnon itselleni ja lapsilleni ja lähden viikonloppuna menemään, mahdollisuuksia miehellä on ollut monta, yrittämisiä tasan nolla. Ja aina on minun vika ettei ole edes yrittänyt kun minä olen sitä ja tätä ja sellainen ja tällainen ja muita länkytyksiä. Eli on MINUN syy koska hän juo.

Noh, siinäpä juokoon koko lopun ikää. Ei kiinnosta enää. Pahalta tuntuu menettää se selväpäinen henkilö hänessä mutta muuten on yksi ja sama, koska enemmän vaakakupissa painaa se juominen.
 
Moi ap. Ymmärrän aika hyvin tilanteesi. Lähdin itse tammikuussa suhteesta jossa mies joi.
Nyt harmittelen vain sitä etten ymmärtänyt lähteä jo aikaisemmin.
Miehen oli hyvä jatkaa juomistaan kun minä olin kotona ja aina autoin ja tuin ja laitoin ruokaa ym vaikka hän valehteli ja joi eikä pitänyt lupauksiaan.
Sen jälkeen kun lähdin hän joutui kohtaamaan todellisuuden ja sen mitä hän itseasiassa elämältään haluaa.
Aluksi hän tosin ei ollut milläsäkään vaan jatkoi ryyppäämistään, mutta pikkuhiljaa totuus alkoi valjeta hänelle. Enää se ryyppääminen ei ollutkaan niin mukavia eikä ryyppykaverit tuntuneet enää oikeilta ja merkityksekkäiltä ystäviltä.
Näiden tilanteiden myötä hän on tavattuani kyyneleet silmissä pyytänyt uutta mahdollisuutta, sanoen että nyt hän ymmärtää mikä on tärkeää. En ole sulkenut mahdollisuutta yhteenpalaamisesta mutta valehtelua ja juomista en aio enää katsella.
Tsemppiä sinulle ap.
 
Mä olin kerran suhteessa rappioalkoholistin kanssa. Tämä siis tyyppiä, jolla viikkojen juomisputki saattoi laueta alkoholittomasta kaljasta ja lopulta makasi omissa ulosteissaan kylppärissä kiljupöntö kainalossa. Kerran meidän suhteen aikana ratkesi juomaan tuolla tavalla, päätyi katkolle ja annoin hänelle uuden mahdollisuuden. Siinä vaiheessa sanoin, että jos vielä juo, mä lähden. Muutama kuukausi meni ihan ok. Alkoi tissuttelemaan, mä katselin vierestä. Vakuutteli, että homma on hallinnassa ja pystyy kyllä ottamaan pari kaljaa... Parissa päivässä sillä lähti homma käsistä. Lopulta soittelin tajuttomalle, mahdollisesti lääkkeitä vetäneelle juopolle ensin ambulanssia ja sitten kyytiä katkolle. Siihen asti sen hoidin, että veljensä tuli viemään hoitoon. Sitten pakkasin kamani, jätin avaimen pöydälle ja häivyin.

Juoppo on juoppo, eikä siitä muuksi muutu. Alkoholismi on sellainen piru, että siitä ei parannuta. Sitä voi joku pystyä hallitsemaan olemalla täysin raitis, tai jotkut ehkä kykenee siirtymään jonkinlaiseen kohtuukäyttöön, mutta aina se peikko lurkkii taustalla.
 
On se kyllä kamalaa miten paljon suomalaisia miehiä tuo alkoholi ottaa valtaansa :(
Tuntuu jotenkin vain omituiselta, kun selvinpäin hän osaa olla se herttaisin mitä maapallolta voi löytää. Mutta kun hän ei halua olla se ihminen. Tai ei pysty, miten sen sitten ottaa.
Jotenkin vain on niin kamalaa myös ajatella että hänen tulevaisuutensa on jo sinetöity. Hän tulee olemaan lopun elämää alkoholisti, ja mahdollisesti luuseri koko lyhyen elämänsä loppuun saakka. Eihän maksa tuollaista voi kestää montaakaan kymmentä vuotta :( Aivan järkkyä edes mietiskellä noita juttuja.

Noh, kai minun pitää tässä yrittää ajatella vain tuota omaa tulevaisuutta, vaikka se raastaa sydäntä. Haluaisin olla apuna ja tukena, mutta kun en pysty! Minä en pysty siihen :(
 
Moi, voimia sinulle hankalaan tilanteeseen! Itseäni on auttanut Al-Anon (www.al-anon.fi), alkoholistien läheisten ryhmä. Moni on ollut samassa tilanteessa kuin sinä, kannattaa käydä katsomassa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Alkkiksen vaimo:
Moi, voimia sinulle hankalaan tilanteeseen! Itseäni on auttanut Al-Anon (Onko läheiselläsi alkoholiongelma? - Al-Anon - Vertaistukea alkoholistien läheisille), alkoholistien läheisten ryhmä. Moni on ollut samassa tilanteessa kuin sinä, kannattaa käydä katsomassa!
Click to expand...

...ja muista: toista ei voi raitistaa. Lopettamisen halun on tultava mieheltä itseltään. Hän ei ole vielä kohdanut omaa pohjaansa. Sinä voit vaikuttaa vain omaan elämääsi, lähditpä tai jäitpä.
 
Anteeksi suoruuteni, mutta ei eroaminen ole vaikeaa. Jos ette asu yhdessä, otat seuraavan kerran miehen luona vieraillessasi kaikki tavarasi pois tämän kotoa. Sen jälkeen riittää yksi puhelinsoitto tai tekstari. Sanat menevät näin ” En rakasta sinua enää. Siksi suhteemme on nyt loppu. Hyvää loppuelämää sulle. Hei hei.”

Etkä vastaa hän mahdollisiin yhteydenottoyrityksiin. Korkeintaan tekstarilla, joka menee näin. ”Koen yhteydenottosi kiusaamisena ja yksityiselämäni häirintänä. Jos olet enää missään yhteydessä minuun, otan yhteyden poliisiin.” Ja sitten tarvittaessa teet hänestä rikosilmoituksen. Se johtaa korkeintaan siihen, että poliisi soittaa exällesi, mutta todennäköisesti tekee asiaan juopollekin selväksi.

Jos asutte vuokralla yhdessä, kaava on sama. Mutta ennen tavaroiden siirtoa hankin oman asunnon ja sanot vuokrasuhteen osaltasi irti.

Jos asutte sinun omistamassasi asunnossa, kerrot juopolle, että et halua asua hänen kanssaan enää. Annat hänelle kaksi viikkoa aikaa löytää uusi asunto. Voi olla kätevää sanoa, että haluat jatkaa suhdetta, mutta asuminen yhdessä ei nyt onnistu – pidätte siis vähän ”breikkiä”. Todellisuudessa tietenkin jätät hänet lopullisesti, mutta näin hän ei ehkä ala niin suuresti vastustaa asiaa. Jos ei juoppo muuta, vaihdatat kaikki lukot kun hän poissa. Yleensä kotivakuutus/ taloyhtiö korvaa tämän kun keksit jonkun hyvän selityksen miksi ne pitää vaihtaa. Joskus lukot voi vain sarjoittaa uudelleen ja se ei paljoa maksa.

Jos omistatte asunnon yhdessä, myytte asunnon.

Minua ainakin hävettäisi olla alkoholistin tyttöystävä tai vaimo. Sehän on ihan oma valinta, jos sellaisessa suhteessa elää. Parhaimmillaan muiden silmissä säälittävää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja wuf:
On se kyllä kamalaa miten paljon suomalaisia miehiä tuo alkoholi ottaa valtaansa :(
Tuntuu jotenkin vain omituiselta, kun selvinpäin hän osaa olla se herttaisin mitä maapallolta voi löytää. Mutta kun hän ei halua olla se ihminen. Tai ei pysty, miten sen sitten ottaa.
Jotenkin vain on niin kamalaa myös ajatella että hänen tulevaisuutensa on jo sinetöity. Hän tulee olemaan lopun elämää alkoholisti, ja mahdollisesti luuseri koko lyhyen elämänsä loppuun saakka. Eihän maksa tuollaista voi kestää montaakaan kymmentä vuotta :( Aivan järkkyä edes mietiskellä noita juttuja.

Noh, kai minun pitää tässä yrittää ajatella vain tuota omaa tulevaisuutta, vaikka se raastaa sydäntä. Haluaisin olla apuna ja tukena, mutta kun en pysty! Minä en pysty siihen :(
Click to expand...

Höpsistä. Ei hänen tulevaisuutensa ole sinetöity. Tunnen todella paljon sekä alkoholisteja, ihan kunnon pultsareita sekä huumeidenkäyttäjiä joidenka elämä on muuttunut!
Mutta hänen pitää vain ensin joutua kohtaamaan oma tilanteensa ja se ei ole mahdollista mikäli sinä et uskalla lähteä hoivaamasta häntä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Pois pois:
Anteeksi suoruuteni, mutta ei eroaminen ole vaikeaa. Jos ette asu yhdessä, otat seuraavan kerran miehen luona vieraillessasi kaikki tavarasi pois tämän kotoa. Sen jälkeen riittää yksi puhelinsoitto tai tekstari. Sanat menevät näin ” En rakasta sinua enää. Siksi suhteemme on nyt loppu. Hyvää loppuelämää sulle. Hei hei.”

Etkä vastaa hän mahdollisiin yhteydenottoyrityksiin. Korkeintaan tekstarilla, joka menee näin. ”Koen yhteydenottosi kiusaamisena ja yksityiselämäni häirintänä. Jos olet enää missään yhteydessä minuun, otan yhteyden poliisiin.” Ja sitten tarvittaessa teet hänestä rikosilmoituksen. Se johtaa korkeintaan siihen, että poliisi soittaa exällesi, mutta todennäköisesti tekee asiaan juopollekin selväksi.
Click to expand...

Kiitos vastauksesta :) Tämä ei ikävä kyllä toimi tässä tilanteessa. En voisi kertoa hänelle etten rakasta, sillä olen pirun huono valehtelemaan. Ja meidän kaveripiiri on hyvin yhteinen, joten väkisinkin joudumme tapaamaan toisiamme, siis silloin kun itse olen viihteellä.
Olisi niin eri asia jos hän ois täys kusipää ja vihaisin häntä yli kaiken, mutta hän on hirmu herttainen mies josta tykkään kovin paljon. En vain enää osaa olla, asiat menee liian hankaliksi minulle...
 
Alkuperäinen kirjoittaja saman kokenut:
Höpsistä. Ei hänen tulevaisuutensa ole sinetöity. Tunnen todella paljon sekä alkoholisteja, ihan kunnon pultsareita sekä huumeidenkäyttäjiä joidenka elämä on muuttunut!
Mutta hänen pitää vain ensin joutua kohtaamaan oma tilanteensa ja se ei ole mahdollista mikäli sinä et uskalla lähteä hoivaamasta häntä.
Click to expand...

Hei! Toivotaan että hän myös onnistuu nousemaan tuosta suostaan. Hänen harrastuksensa ja elämäntyylinsä vain nyt pakottaa hänet elämään tuota rankempaa elämää. Ystävät ja harrastetoverit pitäisivät häntä varmaan kummajaisena jos ei juo (ilmasta viinaa saa melkein joka viikonloppu). Hän kokee usein itsekkin olevansa "julkinen eläin", mutta en tiedä nauttiiko vai kärsiikö hän siitä? Sekä että varmasti.

Mutta ehkä sitten vuosien päästä jos on hän lopulta aikuistunu, niin hän saattaa kohdata itsensä. Toivotaan parasta :)
 
Parin kaverin kanssa nyt terassille parille (ai kamala!) nyt jutskailemaan asioista. Ehkä asiat selvenevät jos juttelee ihan kasvotusten jonkun kanssa, vaikka teistä netissäkin on ollut aivan mielettömästi apua. Kiitos :) <3
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa