Mitä tekisin tässä tilanteessa, vai enkö tee mitää?

["Vieras"]

Tapaan usein eräässä leikkipuistossa nuorta äitiä. Hän 25-vuotias ja kahden lapsen äiti. Hän ei varmaankaan muista minua entuudestaan, mutta minä muistan hänet. Hänellä on aika rankka tausta, köyhä perhe, jossa alkoholiriippuvuutta ja osa perheen lapsista hiukan heikkolahjaisia yms. Tämä nuori äiti on itse nyt kai osittain työtön ja joskus tekee grillillä vuoroja. Muistan hänet siitä, että äitini ja tätin kanssa vietiin joskus vuonna nahkakypärä niiden perheelle ruokakasseja ja vaatteita.

En halua millään tavalla aliarvoida tätä äitiä. Ihan hienosti varmasti pärjää elämässään. Ongelma on se, että hän valehtelee ihan älyttömästi. Miten vanhemmilla on hieno auto ja talo ja miten sisko opiskeee ylipoistossa, selittää olemattomista Pariisin ja Lontoon reissuistaan ja merkkilaukuistaan ja sisustuksestaan jne. Itse tiedän (en nyt jaksa selittää mitä kautta ja miten) ettei ole totta. Hän ole lentokoneessa käynytkään, asuu kunnan vuokrataloissa, sisko kaupan kassalla jne. .

Miksi hän valehtelee? Miten mun pitäisi teidän mielestä reagoida? Myötäillä vaan? En halua loukata häntä.

 

["pennitön"]

No jos sun lapsi sielä leikkii lacostet jalassa ja itse näpräät jotakin uusinta uutta olevaa kosketusnäyttöpuhelinta ja Louis Vuittonistasi näkyy matkaesitteitä niin kai sillä on alemmuuskompleksi? Vaikka tämä äiti kelpo yksilö olisikin, niin jokainen haluaa joskus tuntea olevansa hienostunut.

T: köyhä

 

[Alaston lohikäärme]

Mä luulen, et mä vaihtaisin seuraa. Sanomatta asioista mitään.

Tai toinen vaihtoehto. Selittäisin, et mä asun kaupungin vuokratalossa, en oo ollu koskaan lentokoneessa ja sisko on siwan kassa jne. (niinkuin hänen asiansa oikeasti ovat) ja katsoisin kuinka hän reagoi. Lisäksi kyselisin ihan kauhean yksityiskohtaisesti jostain Pariisin kohteesta, jossa hän muka on käynyt.

Mutta luultavasti kuitenkin toi vaihtoehto 1,koska mä en oikein tykkää valehtelevista ihmisistä. On eri asia jättää asioita kertomatta kuin kertoa ne ihan täysin väärin.

 

[.....]

No mä en viitsisi nolata toista ja ilmaista tietäväni, ettei hänen asiat ole noin kuin hän kertoo. En sanoisi mitään, mutta välttelisin tuon naisen seuraa.

 

[kokemuksesta]

Välttelisin häntä.

 

[Moksis]

Ole vaan ihan hiljaa.

Kai se haluaa itselleen paremman olon. Mitä sä sillä voitat, jos kerrot muille tai muistutat sille, että niillä sen vanhemmilla on oikeasti sossun myöntämä kausikortti paikallisbussiin ja kaupungin kahdeksan neliön vuokrakämppä yhdeksännessä kerroksessa ja että sisko opiskelee tosiasiassa oppisopimuksella paskakuskiksi. Nii ja viimeisen lomareissukin suuntautui Ähtärin eläinpuistoon jota varten piti ottaa pikavippiä vaikka tiedettiin ettei oo varaa maksaa kuuden miljoonan korkoa takaisin ja että sisustaminen tarkoittaa sitä että jokaisessa seinässä on samanvärisiä tahroja niin että ne sointuu yhteen - ja merkkilaukun se sai mustalaisilta, kun antoi vaihdossa puoliksi maksetun kytky-Nokiansa.

Pelkäätkösä, että muut sen juttuja kuulevat pitää sua huonompana, koska et ite kerro samanlaisia juttuja?

 

[ohbohn]

Pelkäätkösä, että muut sen juttuja kuulevat pitää sua huonompana, koska et ite kerro samanlaisia juttuja?

Hyvä pointti...

Mäkin rupesin ekaks miettimään, että mikä aloittajan motiivi on käräyttää tää tyyppi. Mun mielestä se mamma sais olla ylpeä, että on selvinnyt sellaisesta paskasta, eikä ole itse päätynyt samaan kuoppaan, mistä on lähtöisin...

 

["Aloittaja"]

Mä en nyt hae mitään motiivia käräyttää tätä tyyppiä. Kuten sanoin, en halua nolata häntä. Mä vaan oon vähän out tämän asian kanssa, koska en tiedä miten parhaaksi toimia. Tähän mennessä olen vaan myötäillyt ja hymyillyt ja koittanut puhua muusta. Mennään kyllä eri puistoon, jos näen tämä äidin valmiiksi ko. puistossa. Usein me ollaan ensin siellä ja hän tulee sitten. Tottakai hän siellä saa käydäkkin.
Aluksi oli ihan kiva, että oli juttuseuraa, mutta parin tapaamisen jälkeen meni koko fiilis kun tämä valehtelee korvat punaisena.
Mietin sitäkin, olisiko hänen parhaaksi jopa tietää, että minä tiedän totuuden. Antaa ehkä sitten vaan olla.

En yleensä kuljeta edes laukkua mukana puistossa ja lapseni ei käytä lacostejaan leikkikentällä. Kosketusnäyttöpuhelin kyllä löytyy

Itse hoksasin muuten, että tämä kaikki valehtelu sai ehkä alkunsa siitä, kun kerran paikalla oli lapseni kummitäti ja juttelimme ääneen siitä, miten menemme porukalla Pariisiin lokakuussa. Olisko siitä voinut tälle äidille tulla joku kompleksi tms. Emmekä jutelleet ääneen siksi, että kaikki kuulisi meidän menevän pariisiin. Juttelimme siksi, koska suunnittelimme reissua tuolloin,emmekä olleet varanneet sitä vielä.

 

[saas]

Mun mielestä tollainen valehtelu on sairasta ja tuolla äidillä ei todellakaan mene hyvin. En tarkoita ilkeästi, mutta AIKUINEN ihminen ei keksi tuollaisia. Joskus alemmuuskompleksissaan voisin kuvitella, että joku keksii käyneensä Lontoossa ja valehtelevansa auton vuosimallin pari vuotta uudemmaksi, mutta tollanen palturin puhuminen kertoo kyllä siitä, että joku on tosi hullusti tuolla äidillä kurjaa.
Älä sä puutu siihen asiaan, oot liian vieras. Jos pokkaa riittää, yritä olla silti ystävällinen sille. Se auttaa häntä parhaiten.

 

[rähmä]

mä ainakin veisin sille herkullisen annoksen löhöperunoita ja siinä lomassa vois sitten jutella mukavia

 

["Vieras"]

Hyvä pointti...

Mäkin rupesin ekaks miettimään, että mikä aloittajan motiivi on käräyttää tää tyyppi. Mun mielestä se mamma sais olla ylpeä, että on selvinnyt sellaisesta paskasta, eikä ole itse päätynyt samaan kuoppaan, mistä on lähtöisin...

En todellakaan usko, että aloittajalla on joku ajattelemasi sikamainen motiivi. Uskon, että aloittaja enemmänkin miettii, että miten olisi hyvä auttaa äitiä, ettei hänen tapansa vaikuta hänen lapsiinsa, ja ettei hän joudu vaikeisiin tilanteisiin juurikin tämän valehtelunsa takia, ja siksikin, ettei tällä henkilöllä itsellään olisi niin vaikea olla. Ap voi korjata, jos oma tulkinta oli päin puita, mutta näin itse asian ajattelisin... Minulla ei valitettavasti ole välttämättä hyvää ratkaisua sinulle ap, muuta kuin, että kuuntele vaan tämän tyypin juttuja, ja ohjaa keskustelujanne vaikka sellaisille raitille, kuinka ihmiset voi elää täysin hyvää elämää ilman kaikenlaista ekstraa, ja että ongelmat ihmisten elämässä ei tee kenestäkään sen huonompaa, vaan ne usein jopa rikastuttavat ihmisen ajatusmaailmaa.

 

["höh"]

No noi kaikki mainitsemasi asiat ovat täysin yhdentekeviä. En tajua miksi kukaan valehtelisi niistä.
välttelisin varmaan itsekin kyseistä ihmistä kuten moni muukin vastaaja.
Sivistymätöntä olisi käräyttää joku noista asioista. Ei sillä ole sulle mitään väliä mitä se haluaa kertoa tai millaisen kuvan antaa itsestään. Eikä periaatteessa mikään noista ole mahdotonta, vaikka hän tulisi alkoholistiperheestä tai vaikka hänen sisarista olisi osa heikkolahjaisia, silti on mahdollista että tällä hetkellä joku sisar on yliopistossa samoin kuin nuo muut materiaaliseikat joita hän mainitsi.

 

[Tönt]

antaa ihmisen tarinoida jos se piristää hänen arkea jos ette kerran ootte läheisempiä kavereita niin ei pitäisi häiritä sua niin paljon.

 

[voi että]

mä voisin tuumata jotain että: näin sun siskos eilen, kävin sen työpaikalla, kauankos se nyt on ollutkaan sielä töissä? onko sillä ihan vakipaikka vai? siitähän se tajuais että tiedät asioiden oikean laidan. tai sit kysyisin varmaan jotain vanhemmistaan: asuukos ne sun vanhemmat vielä samassa asunnossa kuin sillon 10vuotta sitten? mitäs niille nykyään kuuluu? siittä on niin kauan kun oon viimetteeks nähny. mua ärsyttää tuommoset valehtelijat ihan suunnattomasti.