Toiset ne vaan on onnellisia...

  • Viestiketjun aloittaja "..."
  • Ensimmäinen viesti
"..."
Ja toiset epäonnistuu elämässä. Tuntuu että kaikilla muilla on toisensa, menee naimisiin ja ostelee taloja, saa lapsia ja niin päin pois.. Itse eronnut ja yksinäinen kahden lapsen lähes yh äiti. Eron jälkeen jo toinen suhde kaatunut.. Mikään ei tunnu onnistuvan, jään kai yksinäiseksi ja katkeroituneeksi. Muutun ilkeäksi ja pilaan lastenikin elämän.
 
voi kuule
et sä voi tietää mitä ongelmia niillä "onnellisilla ja täydellisillä" on... Siellä pinnan alla voi olla vaikka mitä mätää. Kaikki ei ole aina sitä mitlä näyttää..Ja älä ole epätoivoinen, rakkaus tulee kohdallesi silloin kun vähiten sitä osaat odottaa. Nauti nyt vapaudestasi.
 
"aapee"
et sä voi tietää mitä ongelmia niillä "onnellisilla ja täydellisillä" on... Siellä pinnan alla voi olla vaikka mitä mätää. Kaikki ei ole aina sitä mitlä näyttää..Ja älä ole epätoivoinen, rakkaus tulee kohdallesi silloin kun vähiten sitä osaat odottaa. Nauti nyt vapaudestasi.
Kyllä minä tämän sisimmissäni tiedän.. Tuntuu vain niin pahalta olla yksin ja yksinäinen.
 
"vieras"
[QUOTE="aapee";24240320]Kyllä minä tämän sisimmissäni tiedän.. Tuntuu vain niin pahalta olla yksin ja yksinäinen.[/QUOTE]

Mielummin yksin ja yksinäinen kuin kaksin ja silti yksin :)
 
"aapee"
[QUOTE="vieras";24240319]Nimenomaan, niin maailma vastaa kuin sinne huudetaankin. Jos sulla on mielessä epäonnistuminen, niin taatusti myös epäonnistutkin.
Sen sijaan jos laitat suun hymyyn, niin tulet heti paremmalle tuulelle[/QUOTE]

Kun ei hymyilytä? Tekohymy naamalla on varmasti tosi kivaa. Tai tiedänhän minä, olenhan minä esittänyt tutuille iloista ja reipasta..
 
Syöpäläinen
En minäkään ole onnellinen. 2 kariutunutta suhdetta oma sekä kaikkien lasten sairaudet mutta en anna sen lannistaa. Elämässä on paljon hyvää jos osaa
Sitä vain etsiä. Itse olen onnellinen lapsistani ja siitä että juuri heidän kanssaan elän, vaikka kaipuu toisen ihmisen kainaloon on mutta sen aika koittaa kun on valmis
 
"mä"
[QUOTE="...";24240263]Ja toiset epäonnistuu elämässä. Tuntuu että kaikilla muilla on toisensa, menee naimisiin ja ostelee taloja, saa lapsia ja niin päin pois.. Itse eronnut ja yksinäinen kahden lapsen lähes yh äiti. Eron jälkeen jo toinen suhde kaatunut.. Mikään ei tunnu onnistuvan, jään kai yksinäiseksi ja katkeroituneeksi. Muutun ilkeäksi ja pilaan lastenikin elämän.[/QUOTE]

Onko sulla kauan erosta? Josko vielä prosessi kesken, entä mihin kaatui uusi suhde? jos hyppäsit liian nopeasti rakkauden vietäväksi... kyllä sinua vielä onnistaa!
 
Saraldo
Tosiaan, moni kakku päältä kaunis jne. Kulisseja pidetään tänäkin päivänä yllä ja onnelliselta näyttävä perhe voi olla ihan muuta. Ja ne talot on yleensä velaksi ostettuja, eli näillä pariskunnilla on helpostikin 200 000-300 000€ velkaa. Lapset voi olla ilo taikka rasite, riippuu asenteesta.

Sun pitäis nyt pistää oikein ylös, että mitkä kaikki asiat sulla on hyvin ja mistä sä saat iloa. Ja muista, että itsesäälissä rypevä ihminen ei kyllä sytytä ketään... iloinen ja positiivinen asenne elämään, niin ehkäpä se oikea mieskin sieltä löytyy :).
 
surkimus
minä en ole saanut lapsia, enkä voi estää ajatusta että olen jotenkin huonompi kuin muut ihmiset ja siksi minulle ei sallita lasta.
tiedän, että on sairas ajatus, enkä koskaan voisi ajatella näin toisesta lapsettomasta, vain itsestäni.
 
"Jaala"
Minä olen ajatellut myös noin. Monta kariutunutta suhdetta ja 2 lasta, eri isiltä. Mutta sitten tapasin nykyisen miesystäväni jonka kanssa ollaan yhtä pidetty 2 vuotta, yhdessä asuttu ja hyvin menee. Ei enää haluja naimisiin tai lisää lapsia, näin on hyvä. Netistä hänet löysin ja olen onnellinen. Tsemppiä, kyllä se onni sinunkin luoksesi tulee!! :)
 
"vieras"
[QUOTE="aapee";24240334]Kun ei hymyilytä? Tekohymy naamalla on varmasti tosi kivaa. Tai tiedänhän minä, olenhan minä esittänyt tutuille iloista ja reipasta..[/QUOTE]

Tekonauru muuttuu kyllä oikeaksi, ei nauruterapia muuten toimisi. Kokeile vaikka, hymyillen asiat sujuu aina paremmin kuin suu mutrulla
 
"aapee"
[QUOTE="mä";24240365]Onko sulla kauan erosta? Josko vielä prosessi kesken, entä mihin kaatui uusi suhde? jos hyppäsit liian nopeasti rakkauden vietäväksi... kyllä sinua vielä onnistaa![/QUOTE]

Kohta kaksi vuotta avioliiton hajoamisesta. Puoli vuotta siitä alkoi uusi suhde, joka kesti vuoden. Se hajosi miehen ongelmien vuoksi... Tai mun? Molempien luultavasti.

Joo mulla on lapset, ja olen heistä älyttömän onnellinen. Kuitenkin pelottaa, etten osaa olla hyvä äiti suruineni heille. Kovasti yritän. Vastuu vain on suuri yksin kantaa :(
 
Syöpäläinen
[QUOTE="aapee";24240412]Kohta kaksi vuotta avioliiton hajoamisesta. Puoli vuotta siitä alkoi uusi suhde, joka kesti vuoden. Se hajosi miehen ongelmien vuoksi... Tai mun? Molempien luultavasti.

Joo mulla on lapset, ja olen heistä älyttömän onnellinen. Kuitenkin pelottaa, etten osaa olla hyvä äiti suruineni heille. Kovasti yritän. Vastuu vain on suuri yksin kantaa :([/QUOTE]

Hei, kyllä sä pärjäät, pärjäävät muutkin. Ei me naiset tarvita aina miehiä. Naiset ovat vahvoja juuri lasten takia
 
"vieras"
Mä en ole koskaan edes kokenut naisen ja miehen välistä rakkautta. Mutta kyllä silti voin olla onnellinen. Ainakin yritän niin kovasti ajatellen ettei se onni voi olla yhdestä miehestä kiinni. Mulla yksi lapsi, joka oli ylläri ja se suhde oli lyhyt ja rakkaudeton. Saattaa joskus tulla mieleen missä vika, mutta ei kaikki löydä sitä oikeaa. Aivan ihanaa, että olen silti saanut lapsen. Voi sitä rakkautta hänelle sitten antaa.
 
"aapee"
[QUOTE="vieras";24240475]Mä en ole koskaan edes kokenut naisen ja miehen välistä rakkautta. Mutta kyllä silti voin olla onnellinen. Ainakin yritän niin kovasti ajatellen ettei se onni voi olla yhdestä miehestä kiinni. Mulla yksi lapsi, joka oli ylläri ja se suhde oli lyhyt ja rakkaudeton. Saattaa joskus tulla mieleen missä vika, mutta ei kaikki löydä sitä oikeaa. Aivan ihanaa, että olen silti saanut lapsen. Voi sitä rakkautta hänelle sitten antaa.[/QUOTE]

Niin haluaisin minäkin ajatella, ettei mies tuo onnea.. Mutta kai se on joku juttu ihmisessä, että se etsii elämänkumppania jonka kanssa jakaa kaikki. Eihän tässä muu kuitenkaan auta kuin rakentaa tulevaisuutta ilman miestä. Ei niistä oo kuin harmia. Näin alan ajattelemaan. Ehkä se onnistuu?
 
Vastaaja
se riippuu ihan siitä miten sen onnen mitoittaa. Hei, mäkin olen eronnut (onneks) enkä enää ikinä naimisiin halua. Mulla on lapsia, enkä niitä enempää halua. Mulla ei ole taloa eikä tule koskaan olemaan. Raha-asiatkin olen sössinyt täydellisesti. Mutta mulla on ihanat lapset ja aivan upea miesystävä, jonka kanssa ei kuitenkaan ole aikeitakaan muuttaa yhteen...näin on hyvä :) Kyllä se onni sunkin eteen vielä tulee, kun et vaan kuvittele, että tarvitset kaikkea materiaa, avioliittoa saati lisää lapsia onnen saavuttamiseksi.
 
"vieras"
[QUOTE="aapee";24240518]Niin haluaisin minäkin ajatella, ettei mies tuo onnea.. Mutta kai se on joku juttu ihmisessä, että se etsii elämänkumppania jonka kanssa jakaa kaikki. Eihän tässä muu kuitenkaan auta kuin rakentaa tulevaisuutta ilman miestä. Ei niistä oo kuin harmia. Näin alan ajattelemaan. Ehkä se onnistuu?[/QUOTE]

Niin, kyllä me ihmiset ollaan sellaisia. Enkä minäkään suoraan sanottua halua edes ajatella, että olen loppuelämän yksin. Tulee paha mieli edes ajatella tuollaista. Ja suoraan sanottuna se on ihan hölynpölyä. Tottakai tuolla jossain on meille ne rakkaat, ei vielä olla vaan törmätty. Ollaan nyt ihan vaan rauhassa onnellisia tästä elämän vaiheesta, joka opettaa meille vaikka mitä. Sitä mitä on olla itsenäinen, ei saa kaikkea korjatuksi tai tehtyä niin äkkiä, kärsivällisyyttä. Ja vaikka mitä, oppia elämään itsensä kanssa. Olla myös tässä hetkessä. Oletko huomannut että elämällä on tapana muuttua, ei se täysin samana pysy koskaan.
 
"aapee"
[QUOTE="vieras";24240584]Niin, kyllä me ihmiset ollaan sellaisia. Enkä minäkään suoraan sanottua halua edes ajatella, että olen loppuelämän yksin. Tulee paha mieli edes ajatella tuollaista. Ja suoraan sanottuna se on ihan hölynpölyä. Tottakai tuolla jossain on meille ne rakkaat, ei vielä olla vaan törmätty. Ollaan nyt ihan vaan rauhassa onnellisia tästä elämän vaiheesta, joka opettaa meille vaikka mitä. Sitä mitä on olla itsenäinen, ei saa kaikkea korjatuksi tai tehtyä niin äkkiä, kärsivällisyyttä. Ja vaikka mitä, oppia elämään itsensä kanssa. Olla myös tässä hetkessä. Oletko huomannut että elämällä on tapana muuttua, ei se täysin samana pysy koskaan.[/QUOTE]

Niinhän se muuttuu, eikä ole yhtään semmoista mitä on suunnitellut hetki sitten. Kai tämä pitää ottaa jonain kasvun aikana, ja lopettaa haaveilut miehestä ja sellaisesta elämästä.
 
"vieras"
meillä 4 ihanaa lasta, iso omakotitalo, hyvät työpaikat, pari autoa, terveyttä, rakkautta ja hyvä parisuhde. Entäs sit jos on sitä lainaakin, ei se meidän onnea vähennä eikä stressiä lisää :D

kyllä mä saman kaikille toivoisin.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Syöpäläinen;24240456:
Hei, kyllä sä pärjäät, pärjäävät muutkin. Ei me naiset tarvita aina miehiä. Naiset ovat vahvoja juuri lasten takia
Mä en TARVITSE miestä, en ole koskaan tarvinnut. Pärjään jos jonkinlaisista hommista yksinäni, osaan kasvattaa lapsenkin ilman miestä. Mutta mä HALUAISIN jonkun jakamaan kanssani arjen ilot ja surut.
 

Yhteistyössä