en oo varma mutta
Ei mun mielestä varsinaisesti voi noin sanoa. 5v mahdollisesti jo menossa eskariin. sanoisin että lapsiperhe-elämää. Kohta molemmat koululaisia, viimeistään vuoden päästä, eskarikin on ikän kuin koulua tai sen voi käydä koulun yhteydessä.
sanoisin että jos esim. lapset 2v ja 4v niin sitten joo. tai ehkä 2v ja 5v.
sanoisin että jos esim. lapset 2v ja 4v niin sitten joo. tai ehkä 2v ja 5v.
ikuinen pikkulapsivaihe
no ei tietenkään elä, paitsi sellaisessa erikoistapauksessa että ei ole mitään tukiverkostoja saatavilla mistään.
Näin on itselläni, eli elän sillä tavalla pikkulapsivaihetta että lapsistani kukaan ei ole ollut hoidossa ikinä missään sukulaisella, mummolla tai muulla sekuntiakaan tai hetkeäkään. Tämän seurauksena minulla ja puolisolla ei ole ollut yhteistä kahdenkeskistä aikaa myöskään sekuntiakaan tai hetkeäkään. Meillä on aina ollut joku lapsista (3kpl) niin pieni vauva ettei ole uskaltanut tuntemattomalle MLL hoitajalle jättää.
Isovanhemmat eivät osallistu elämäämme koska haluavat vain matkustaa ja nautiskella, eivät ole siis nuorimpia lapsia edes nähneet kun eivät jaksaneet tulla ristiäisiin (oli joku risteily silloin, eli tärkeysjärjestys se olla pitää).
Sellaiset ihmiset joilla mummot ja muut osallistuvat ja auttavat ovat ihmetelleet sitä miten minulla on niin "pikkulapsivaihe" ja miten olen niin "kiinni perheessäni". No mitenköhän?? Kun ei ole KETÄÄN kuka hoitaisi lapsia edes hetken!!!
Joten se, miten kauan pikkulapsivaihe kestää riippuu verkostoista. Jotkut pääsevät jo matkustamaan ja bailaamaan puolivuotiaan vauvan äiteinä, minä pääsen sitten aikaisintaan kun lapseni ovat teinejä ja pärjäävät yön yli itsekseen.
Näin on itselläni, eli elän sillä tavalla pikkulapsivaihetta että lapsistani kukaan ei ole ollut hoidossa ikinä missään sukulaisella, mummolla tai muulla sekuntiakaan tai hetkeäkään. Tämän seurauksena minulla ja puolisolla ei ole ollut yhteistä kahdenkeskistä aikaa myöskään sekuntiakaan tai hetkeäkään. Meillä on aina ollut joku lapsista (3kpl) niin pieni vauva ettei ole uskaltanut tuntemattomalle MLL hoitajalle jättää.
Isovanhemmat eivät osallistu elämäämme koska haluavat vain matkustaa ja nautiskella, eivät ole siis nuorimpia lapsia edes nähneet kun eivät jaksaneet tulla ristiäisiin (oli joku risteily silloin, eli tärkeysjärjestys se olla pitää).
Sellaiset ihmiset joilla mummot ja muut osallistuvat ja auttavat ovat ihmetelleet sitä miten minulla on niin "pikkulapsivaihe" ja miten olen niin "kiinni perheessäni". No mitenköhän?? Kun ei ole KETÄÄN kuka hoitaisi lapsia edes hetken!!!
Joten se, miten kauan pikkulapsivaihe kestää riippuu verkostoista. Jotkut pääsevät jo matkustamaan ja bailaamaan puolivuotiaan vauvan äiteinä, minä pääsen sitten aikaisintaan kun lapseni ovat teinejä ja pärjäävät yön yli itsekseen.
"Vieras"
Turhaa olla katkera siitä, ettei oleketään hoitamassa lapsia. Sitä olisi pitänyt miettiä ennenkuin niitä teki, ainakaan useampaa.
En tarkoita että hoitoon ei saisi laittaa, mutta se ei saa olla oletusarvona. Ja saahan ne lapset vaikka päiväkotiin yms. Jos tarvetta on.
En tarkoita että hoitoon ei saisi laittaa, mutta se ei saa olla oletusarvona. Ja saahan ne lapset vaikka päiväkotiin yms. Jos tarvetta on.
kommentoija
[QUOTE="Vieras";24202677]Turhaa olla katkera siitä, ettei oleketään hoitamassa lapsia. Sitä olisi pitänyt miettiä ennenkuin niitä teki, ainakaan useampaa.
En tarkoita että hoitoon ei saisi laittaa, mutta se ei saa olla oletusarvona. Ja saahan ne lapset vaikka päiväkotiin yms. Jos tarvetta on.[/QUOTE]
näin sanoo juuri aina sellainen ihminen jolla itsellään ON tukiverkostot hoitamassa ja auttamassa aina kun tarve vaatii. Sellaisen on helppo aina sanoa että "turha katkeroitua" kun itse ei tiedosta miten kova paikka on pärjätä yksin vaikka olisi millainen hätä, ja miltä ylipäätään tuntuu kun tietää että vaikka millaiset vastoinkäymiset tulisi niin omia vanhempia ei kiinnosta lapsen hätä tuon taivaallisen vertaa.
Tämä nyt ei ollut siis äskeiselle vastaajalle mitään kuittailua, vaan yleensä kommenttia siitä että tukiverkon omaavat eivät oikein osaa eläytyä sellaiseen tilanteeseen jossa niitä ei olisi ollenkaan.
En tarkoita että hoitoon ei saisi laittaa, mutta se ei saa olla oletusarvona. Ja saahan ne lapset vaikka päiväkotiin yms. Jos tarvetta on.[/QUOTE]
näin sanoo juuri aina sellainen ihminen jolla itsellään ON tukiverkostot hoitamassa ja auttamassa aina kun tarve vaatii. Sellaisen on helppo aina sanoa että "turha katkeroitua" kun itse ei tiedosta miten kova paikka on pärjätä yksin vaikka olisi millainen hätä, ja miltä ylipäätään tuntuu kun tietää että vaikka millaiset vastoinkäymiset tulisi niin omia vanhempia ei kiinnosta lapsen hätä tuon taivaallisen vertaa.
Tämä nyt ei ollut siis äskeiselle vastaajalle mitään kuittailua, vaan yleensä kommenttia siitä että tukiverkon omaavat eivät oikein osaa eläytyä sellaiseen tilanteeseen jossa niitä ei olisi ollenkaan.
"aloittaja"
Mun kaveri vain puhuu pikkulapsivaiheesta...vaikka ko. lapset pistettiin päiväkotiin tasan 1 vuotiaina ja hän itse tekee joka kuukausi yhden viikonloppureissun ilman lapsia ja 2xvuodessa pari viikkoa kestävälle etelänmatkalle ilman lapsia.
"Vieras"
Varmasti sanovat juu, mutta niin sanoin minäkin. Ja mulla/ meillä ei ole myöskään mitään verkostoja. Isovanhemmat asuu kaukana, ja kummit sun muut eivät halua/osaa olla lasten kanssa keskenään. Mutta ei se ole ollut ongelma, koska en laskenut sen varaan että kukaan noita mun puolesta hoitaa. Ja oikeesti, jos tarve on niin hoitopaikan, vaikka osa-aikaisen saa kyllä.
En osaa ajatella tuon pikkulapsivaiheen olevan riippuvainen siitä millaiset tukiverkot on tai kuinka usein saa lapsia hoitoon, vaan pääsääntöisesti koen sen riipuvan lasten iästä. Sanotaan nyt vaikka että 4v on vielä pikkulapsi, vanhemmat ei enää riippumatta siitä ovatko kotihoidossa vai päiväkodissa. Eli siinä vaiheessa kun nuorin lapsi on vielä 4v tai alle niin laken sen pikkulapsivaiheeksi.
Meillä nuo isommat lapset on 5v ja 6v enkä yleisesti koe heidän kanssaan eläväni pikkulapsivaihetta kuin joskus "lainausmerkeissä". Tällöin tarkoittaen sitä että heitä ei voi vielä päästää hetkeksikään silmistään ulona, tarvitaan vaippoja, rattaita, apua pukemisissa, syömisissä, toinen ei puhu lain ja toinenkin hyvin rajoitetusti jne. Samalla lailla niissä lainausmerkeissä voin sanoa että jossain vaiheessa meillä elettiin "kaksosperheen arkea" kun lasten koot ja kehitystaso olivat jonkin aikaa about samat, vaikkeivat he kaksosi olleetkaan. Samalla lailla voisin ajatella että jollain tavoin heidän kanssaan elää yhä pikkulapsiperheen arkea vaikkei nuo pikkulapsia olekaan.
Isompien, normaalisti kehittyneiden lasten kohdalla en koe elettävän enää pikkulapsiarkea vakkei niitä tukiverkostoja olisi lain. Vaikka äiti olisi sen 24/7 kiinni lapsissaan niin arki isompien kanssa on kuitenkin jo erilaista. Mitenkään vähättelemättä.
Meillä nuo isommat lapset on 5v ja 6v enkä yleisesti koe heidän kanssaan eläväni pikkulapsivaihetta kuin joskus "lainausmerkeissä". Tällöin tarkoittaen sitä että heitä ei voi vielä päästää hetkeksikään silmistään ulona, tarvitaan vaippoja, rattaita, apua pukemisissa, syömisissä, toinen ei puhu lain ja toinenkin hyvin rajoitetusti jne. Samalla lailla niissä lainausmerkeissä voin sanoa että jossain vaiheessa meillä elettiin "kaksosperheen arkea" kun lasten koot ja kehitystaso olivat jonkin aikaa about samat, vaikkeivat he kaksosi olleetkaan. Samalla lailla voisin ajatella että jollain tavoin heidän kanssaan elää yhä pikkulapsiperheen arkea vaikkei nuo pikkulapsia olekaan.
Isompien, normaalisti kehittyneiden lasten kohdalla en koe elettävän enää pikkulapsiarkea vakkei niitä tukiverkostoja olisi lain. Vaikka äiti olisi sen 24/7 kiinni lapsissaan niin arki isompien kanssa on kuitenkin jo erilaista. Mitenkään vähättelemättä.
"vieras"
Mielestäni pikkulapsivaihe tarkoittaa ainoastaan lasten ikää, ei tukiverkostojen laajuutta tai vanhempien harrastusmahdollisuuksia. Pikkulapseksi laskisin alle eskari-ikäiset.