Mä nään kohta painajaisia tuon 9kk syömisestä :(

["vieras"]

Joka kerta pelkkää sotkemista ja sirkustelua. Pari ekaa lusikallista menee ok,mutta ei sen enempää. Sit alkaa se käsien tunkeminen suuhun,sätkiminen,lusikan huitominen,soseen levittely pitkin vaatteita ja lattioita. Muutama eka kerta oli ihan söpöä ja hassua,mutta nyt lähinnä itkettää. Mihinkään ei voi lähteä,kun tuo syöminen on tuollaista häsläystä ja kestää tunnin ennen kuin se annos on syöty. Vauva kitisee ensin nälkäänsä ja sit ahmii ne pari lusikallista,sen jälkeen alkaa pelleily :/

 

[Kauli]

Huh, vähän jo ajattelinkin että onpas sulla kaameat painajaiset, kun omaa lastasi unissas syöt.

 

["a.p"]

Hehheh..he..he..heee

 

[zuku]

ootko kokeillu auttasko jos annat lapselle jonku lelun käteen?

 

["vieras"]

Anna lapselle oma lusikka toiseen käteen.Sitkeys kyllä palkitaan kun ei tarvitse sitten 3v:na olla syöttämässä.Sotkut kuuluu asiaan.Pitkää pinnaa vaan Kyllä se siitä kohta sujuu!

 

["viiraska"]

Vauvan syöttäminen lusikalla on totista työtä, ota se sellaisena. Hihallinen syöttöessu on hyvä apu, samoin vaikka maissinaksut tai leivänmurut joita lapsi syö sormin sillä aikaa kun tuikkaat ruokaa sivusta sisään.

Älä myöskään päätä etukäteen, paljonko lapsi syö - voi olla että yrität liian kauan. Ehkä ne muutama lusikallinen riittävät? Syötä vaikka useammin sitten jos annokset jäävät pieniksi. Mieti, miten pieni mahalaukku lapsella on. En itse ole antanut kuin puoli purkillista kerrallaan tuon ikäiselle, ja siitäkin voi jäädä osa lautaselle. Annan sitten lisää, jos kaikki tuntui menevän helposti.

 

[Tara74]

Meilläkin pelleillään, sörssätään soseita pitkin käsiä ja naamaa jne ja uusinta uutta on yritys nousta syöttiksestä pois kesken ruokailun.

Lelu kädessä ei paljoa auta, sitä kun on kiva tunkea samaan aikaan suuhun kun yrität lusikkaa sujauttaa ruokineen suuhun. Leipää taas natustetaan hetki ja nakataan lattialle.

 

[rouskisrouskis namnam]

Huh, vähän jo ajattelinkin että onpas sulla kaameat painajaiset, kun omaa lastasi unissas syöt.

Miten lapsi valmistetaan unessasi, vai ihanko raakana vetelet?

 

["vieras"]

Voithan kysyä äidiltäsi,miten siististi itse söit 9kk iässä. Siis ei pienen lapsen tarvitse olla aikuinen.Kyllä ne ajan kanssa oppii.Järki hoi!

 

["xXx"]

Meillä oli ihan sama aikoinaan. Nyt 1v2kk ikäisenä edelleen koitetaan pelleillä, mutta auttaa kun tosiaan antaa itse syödä samalla, joko leipää tai lusikka omaan käteen.

Muistan kyllä tuon vaiheen, ei tosiaan voinut kylään lähteä kun se oli niin farssi koko syöminen. Meillä ei olla hetkeäkään paikoillaan, joten lapsi siis tylsistyi syödessä. Mä annoin pilttipurkin kansia, leipää, maissinaksuja ym omaan käteen jotta sai huijattua muutaman lusikallisen johkin väliin. Mutta hermoja se koetteli, varsinkin kun lapselle ei tullut painoa tarpeeksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24179747]Voithan kysyä äidiltäsi,miten siististi itse söit 9kk iässä. Siis ei pienen lapsen tarvitse olla aikuinen.Kyllä ne ajan kanssa oppii.Järki hoi![/QUOTE]

Kiitos rakentavasta kommentista ja hyvistä vinkeistä No joo,kai mä nyt sen älyän että ei tarvitse olla mikään pikkuaikuinen,järki hoi. Lähinnä ajattelin että jos jollain löytyy hyviä käytännön vinkkejä miten saada tuo ruokailuhetki sujumaan paremmin Ja niitä jo tulikin,kiitos

 

["vieras"]

Meillä tuon ikäinen ei suostunut syötettäväksi ollenkaan. Oma lusikka piti olla, ja äidin lusikasta ei kelvannut mikään. Jos joskus harvoin suostui ottamaan jotain äidin lusikasta, se piti vielä kaivaa suusta käsin ja tutkia ennen kuin sen saattoi syödä. Kaikki ruoka siis piti kokeilla kädellä. Vauvojen silikonilusikan käyttö lopettiin, kun keksi miten sillä ammutaan ruoka seinälle.

Mä vaan totesin, että tää nyt kestää aikansa ja kuuluu mun hommiini vaan siivota lapsi, syöttötuoli, pöytä ja lattia joka ruokailun jälkeen. Kyllä se sitten ohi meni ja lapsi oppi syömään siististi lopulta aika pian ja kiinnostus sotkemiseen meni ohi, kun oli saanut riittävästi kokeilla.

 

[mamiiiiiii]

Meillä poika alkoi jossainvaiheessa leikkiä ruokailun aikana. Minun pinnani ei siihen riittänyt ja laitoin pojan lattialle, ajatuksella, että jos ei kelpaa niin mene leikkeihisi. Napero katsoi haavi auki, että tässäkö se oli. Sitten keskusteltiin, että eipä leikitä ruoalla. Pari kertaa homma vielä piti keskeyttää, mutta nyt sujuu...Yöpullottelukin jäi yhteen huutoyöhon, kun laitoin maidon tilalle vettä. Poika tietää ettei äidin kanssa leikitä ; )

 

["xXx"]

Meillä poika alkoi jossainvaiheessa leikkiä ruokailun aikana. Minun pinnani ei siihen riittänyt ja laitoin pojan lattialle, ajatuksella, että jos ei kelpaa niin mene leikkeihisi. Napero katsoi haavi auki, että tässäkö se oli. Sitten keskusteltiin, että eipä leikitä ruoalla. Pari kertaa homma vielä piti keskeyttää, mutta nyt sujuu...Yöpullottelukin jäi yhteen huutoyöhon, kun laitoin maidon tilalle vettä. Poika tietää ettei äidin kanssa leikitä ; )

Tällä menetelmällä meillä olis muksu nääntynyt. Tyttö olis lähtenyt leikkeihinsä ja syönyt sit ehkä joskus - taas sen kaksi lusikallista. Ei ole katsos kyse mistään "leikkimisen sallimisesta". Toiset nyt vaan on kovapäisempiä kun toiset, nimimerkillä kohta puoli vuotta "keskustellut" lapsensa kanssa siitä ettei ruualla leikitä. Eikä muuten aikanaan jäänyt yömaitokaan pois ihan ekasta kerrasta. Sulla on siis helppo lapsi moneen muuhun verrattuna.

 

[Mamiiiiiiii]

[QUOTE="xXx";24179977]Tällä menetelmällä meillä olis muksu nääntynyt. Tyttö olis lähtenyt leikkeihinsä ja syönyt sit ehkä joskus - taas sen kaksi lusikallista. Ei ole katsos kyse mistään "leikkimisen sallimisesta". Toiset nyt vaan on kovapäisempiä kun toiset, nimimerkillä kohta puoli vuotta "keskustellut" lapsensa kanssa siitä ettei ruualla leikitä. Eikä muuten aikanaan jäänyt yömaitokaan pois ihan ekasta kerrasta. Sulla on siis helppo lapsi moneen muuhun verrattuna.[/QUOTE]

Minä en ole koskaan ymmärtänyt sellaista hyysäämistä oman poikani kohdalla. Enkä ole koskaan nukuttanut poikaa. Pienestä pitäen on nukkunut omassa sängyssään kylläkin ihan meidän sängyn vieressä. Taputtelin hetken pepulle ja hyräilin korkeintaan jotain, ja siihen hän on oppinut. Tätähän kutsutaan kuulemma "Tassuterapiaksi", kuulin sen joltain taannoin. Siis ihan oikea metodi unikoulussa.
Minun kokemukseni lähtivät kummipojastani, jota äiti kantoi mukanaa vuodenikäiseksi päivin ja öin, poika huusi aina, kun äiti irrotti otteestaan. Kuitenkin perheessä oli jo kaksi isompaa lasta, ja äidilla kokemusta lastenhoidosta ihan ammattinsakin vuoksi. Enkä halunnut itselleni samaa kohtaloa.
Ymmärrän hyvin, että on erilaisia lapsia, mutta minä päätin heti alusta asti kulkea omia polkujani, enkä lähde leikittämiseen mukaan ainakaan ruokapöydässä.
Minun tuurillani seuraava on sitten kaikkea muuta kuin helppo lapsi

 

[Mamiiii]

Niin piti lisätä vielä se, että olin kouluikään itse se joka söi ja itki...Äitiparkani..