Se firma oli glaxo smith kline ja se lääke oli varmaankin voxran eli wellbutrinin laihdutuskäyttöön tarkotettu versio. Ei muuten poikkea vältsyyn mitenkään toisistaan nää. Vaikuttava aine bupropioni. Suomessakin myydään zyban nimistä tuotetta (joka on pfizerin valmistamaa, koska ne on ostanu oikeudet gsk:lta) joka täsmälleen samaa kamaa ku voxra mut vaan eri tarkotukseen. Tässä tapauksessa tupakasta vierottumiseen.
Kaikista päälääkkeistä voi tulla ongelmia. Toisille isompi ja toisille ei juuri mitään. Ylipäätään masennuslääkkeitä ei pitäisi käyttää/määrätä ellei ole oikeasti vaikeasti masentunut. Tutkimustenkin mukaan masennuslääkkeet rupee tehoamaan (verrattuna lumelääkkeisiin) vasta siinä vaiheessa kun potilas on tosi pohjalla eli vakavasti masentunut. Jos joskus masentaa oma elämä niin kantsii miettiä mikä siinä kusee ja tehdä sille jotakin. Esim lähtee sinne lenkille tai lopettaa siel ikäväs työpaikas ja yrittää muuta. Mä oon ite kattonu vierestä, kun kaverilla oli vähän "masentunu olo joskus" kun se eros sen tyttöystävän kanssa, sen sertralinen popsimista kun se valittelee ikävää ripulia ja ravaa viikonloput baareissa. Ja sit maanantaisin valittelee et taas on "vähän masentunu olo". Joskus vitutti katella sitä vierestä kun ite oli lääkityksellä ihan vaan sen takia et jatkais hengittämistä.
Masennuslääkkeidenhän pääasiallinen käyttötarkotus, ainakin joskus, oli se että saadaan se ihmisen raakile olemaan tappamatta itteään ja semmoseen kondikseen että se voi käsitellä terapiassa niitä juttuja ja ehkä joskus parantua. Nykyään se menee vaan niin et ne lääkkeet on se hoito koska rahaa mihinkään muuhun ei ole.
Joo. Suurin osa masislääkkeistä aiheuttaa jotain outoja tai jopa vaarallisia sivuvaikutuksia ja niitä on vaikea lopettaa. Ne saattaa myös aluks pahentaa sitä masista ja ahdistusta. Se on tietysti jokaisen oma asia, mut henkilökohtasesti, mä olen halukas ottamaan niitä riskejä voidakseni joskus paremmin. Musta se on ihan hyvä diili että mä ravaan useamman kerran kusella yön aikana, tai lihoan muutaman kilon tai oon vähän kiukkunen ja itkunen verrattuna siihen et makaan sängyssä päivät ja ajattelen kuolemista.
Edelleen, jos yhtään tuntuu siltä et pärjäis ilman lääkkeitä, niin älä ota niitä. Muuta elämääs, hakeudu terapiaan (joo, jotkut lääkärit on tehny sitä että ne ei suosittele terapiaa jos et syö lääkkeitä mut ainahan voit valehdella niille) tai mitä vaan. Mut jos sun elämä on jo yhtä helvettiä niin mitä siinä on enää menetettävää? Sillon vaan hakeudut lääkärille, otat reseptin, nappia naamariin, odotat jonkun max kuukauden (voi tuntua aika pitkältä se aika, itellä yleensä kaks viikkoa ollu) et ne rupee kunnolla toimii ja sit vaan ihmettelet miten helppoa joku kaupassakäynti voikaan olla ja naureskelet vaikka sille jatkuvalle ripulille tms. muille sivuvaikutuksille.
Tottakai ne sivuvaikutukset ja muut muutokset on perseestä. Ne voi olla jopa vaarallisia. Mut usein ne saa aika helposti perspektiiviin kun miettii sitä omaa lähtötilannettaan. Ajattelee sitä vaihtokauppana: on saanu tietyt kortit ja sit vaihtaakin osan niistä (ne paskat) johonkin muuhun mikä on suurella todennäköisyydellä, jos ei täydellistä, niin ainakin helvetisti parempaa.