Keskenmenon jälkeen tyhjyys - koska helpottaa?

["mei"]

Sain keskenmenon viime viikolla. Raskautta oli odotettu kaksi vuotta. Ilman esikoista olisin varmaan aivan kuopassa, nyt sinnittelen jotenkuten. Milloin tämä tyhjyys helpottaa?

Kaiken kukkuraksi sain kaamean räkätaudin, joka on vienyt voimat. En jaksa muuta kuin olla möllöttää. Mies ja esikoinen lähti mökille, mä jäin kotiin kun olen kuumeessa. Miten ihmeessä saisin itseäni niskasta kiinni? Nyt olisi aikaa tehdä jotain mukavaa itsekseni, mutta möllötän vaan. Tietty flunssa väsyttää, mutta jotenkin olen ihan hukassa. Tekee vain mieli mässäillä kaikkea lihottavaa ja se vaan pahentaa oloa.

Huh, sainpas vähän tilitettyä. :/

 

["vieras"]

Mulla eka km jouluna -08, toinen pääsiäisenä -10. Eikä mulla ole vielä olo helpottanut

 

[mur-mur]

"mei" ei siun tarvitse yrittää olla reipas - siulla on ihan oikeus surra asiaa/menetystä.:hug:
Itselläni ensimmäinen oli keskeytynyt keskenmeno 2/2010 - todettiin rv8+3 ja sairaalassa lääkkeellinen tyhjennys.
Seuraavat rv 4+5 8/2010 ja rv5+6 11/2011

Varsinkin ensimmäinen oli tosi kipiä kokemus - olinhan jo pienen sydämmen äänethin nähnyt kerran..

Kyllä se menetys/menetykset aina kulkee mukana - tuska vain onneksi hälvenee.
Jokainen kokee mentyksen omalla tavallaan..ja jos asia tuntuu jäävän ahdistavana koko ajan mieleen pidemmäksi aikaa, kannattaa hakea apua/vertaistukea(erillaiset palstat tai ihan käynti lääkärillä)

Tuossa linkki mm. Enkelisivuille:
Keskenmeno -el
Akuutti

Kovasti laitan siulle jaksuja ja kaunista loppukesää!:kiss:

..ja pikaista uutta - sitä kestävämpää tärppiä tietenhin:heart:

 

["mei"]

"mei" ei siun tarvitse yrittää olla reipas - siulla on ihan oikeus surra asiaa/menetystä.:hug:
Itselläni ensimmäinen oli keskeytynyt keskenmeno 2/2010 - todettiin rv8+3 ja sairaalassa lääkkeellinen tyhjennys.
Seuraavat rv 4+5 8/2010 ja rv5+6 11/2011

Varsinkin ensimmäinen oli tosi kipiä kokemus - olinhan jo pienen sydämmen äänethin nähnyt kerran..

Kyllä se menetys/menetykset aina kulkee mukana - tuska vain onneksi hälvenee.

Kovasti laitan siulle jaksuja ja kaunista loppukesää!:kiss:

..ja pikaista uutta - sitä kestävämpää tärppiä tietenhin:heart:

Kiitos sanoistasi :'(

t:ap

 

[rv9+5]

Ekasta keskenmenosta nyt noin 1,5 vuotta eikä vielä ole helpottanut. Kaikkiaan 3 keskenmenoa tänä aikana. Nyt olen taas raskaana mutta ilon sijaan on koko ajan paniikki päällä.

 

[iohj]

Voi sua.. itsellä km takana myös rv14 ja olo oli ihan kamala. Se tyhjyyden tunne alkoi kuukausien päästä vasta helpottamaan ja asian yli pääsin vasta kun seuraava raskaus onnistui ja sain vauvan syliin asti.
Esikoisesta oli minulle silloin kovasti lohtua.
Varmasti saat sinäkin vielä vauvan syliisi, toivottavasti ihan pian!

 

["allukka"]

Mulla oli eka keskenmeno -07 ja viimeisin -11. Eka keskenmeno oli kaikista pahin. Elin puoli vuotta kuin sumussa. Kyllä mua vieläkin itkettää kun ajattelen niitä menetettyjä vauvoja mutta onneksi mulla on 2 ihanaa lasta.

Kyllä se pahin olo tasottuu sitten ajan myötä :hug:

 

[Sone*]

Km -kesäkuu -04 ja maaliskuu-10. Ei kyl mee päivääkään ettei ajattelis asiaa. Onneks miulla on kaksi lasta jo olemassa. Yksi keskeytys terveydellsistä syistä jouduttu tekemään, ja se oli se pahin, mikä jätti syvän arven...
Olen aina haaveillut isosta perheestä ja luultavasti me ei enää saada lapsia, joten kova paikka on, varsinkin noiden km:jen ja keskeytyksen jälkeen. Menee varmaan vuosia ennenkuin voi olla asian kanssa sinut.

Jaksamisia ja toivotaan parempaa jatkoon:hug:

 

["vieras"]

Akuuttiin hätään, soita jollekkin ystävälle ja pyydä tuomaan sulle esim leffoja..

Voimia! Kyllä se vie aikansa, mutta helpottaa pikkuhiljaa. Meillä esikoinen kohta 9 vuotta ja kuopus 1v, tuossa välissä keskenmeno viikoilla 16 ja tuulimunaraskaus. Tiedän tunteen, kun on aivan pohjalla, mutta koita sinnitellä. Varmaan mitkään sanat ei lohduta nyt, mutta mä koitan aina ajatella että kaikella on tarkoitus, ei saa luovuttaa. Mekään ei luovutettu ja saatiin tosiaan kahdeksan pitkän vuoden välillä nuo kaksi ihanaa lasta.

 

[PRWGIJÄ]

3 keskenmenoa ennen lopulta hoidoilla saatua esikoista. Koko raskausaika meni pelätessä ja mahaa piilotellessa. Olin ihan varma että jotain käy kuitenkin... Ja niinhän sitä meinasikin käydä kun mua ei uskottu vaikka kuinka sanoin ettei vauva kasva masussa. Eipä kasvanut ei, ja lapsivettä ei ollut melkein yhtään ja sykkeetkin oli jo monotoniset ja välillä vaarallisen matalalla kun vihdoin pääsin keskussairaan tutkimuksiin. Kun lapsi syntyi sektiolla kaikki maan murheet unohtuivat =) Tosin, kaikki ahdistus palasi kun päätettiin yrittää toista lasta. Sitten, yhtäkkiä vaan huomasin olevani raskaana ja vieläpä ihan luomusti. T ämä toinen raskaus on mennyt hermoilematta ja pelkäämättä ihan kokonaan, en tiiä mistä johtuu mutta mieli on levollinen. =) ehkä tämä raskaus menee sitten hyvin loppuun asti. Ainakin tiedän pääseväni rakenneultrasta lähtien seurantaan polille.