paska äiti
Meillä on kolme lasta joista vanhin täytti juuri 5v. ja nuorin on 9kk. Nuorimmainen oli vahinko. Olimme kyllä puhuneet kolmannesta lapsesta, mutta tarkoitus oli että menen ensin itse töihin jotta saamme talouden tasaantumaan ja voin taas olla kotona sitten pienenkin kanssa. No auta armias, pillerit siten pettivät! Valinta ei ollut vaikea, tottakai lapsi oli tervetullut, mutta talousasiat jouduimme miettimään uudestaan. Aikaisempien lasten kanssa meillä oli säästöjä juuri siksi että voisin olla kotona. Kakkosen kanssa otimme jopa pienen lainan hoitovapaan aikana. Joo, tiedän että lainan ottaminen on aika äärimmäistä, mutta mulle on aina ollut hirveän tärkeää että en juodu laittamaan vauvaa päivähoitoon!
No, kolmannen kanssa tiesimme heti, että tällä kertaa joudumme pistämään pienen hoitoon jo vanhempainvapaan jälkeen. Olimme vielä juuri muuttaneet isompaan asuntoon ja mies tarvitsi auton työmatkoja varten (siihen asti oltiin pärjätty ilman).
Nyt tuohon hoidon aloittamiseen on aikaa kuukausi. Ja tuo on vielä ihan pieni vauva... Olen itkenyt monta viikkoa sillä tunnen oloni niin syylliseksi... Kaiken kruunasi se etten edes saanut pienelle pph paikkaa vaan joudun laittamaan tarhaan pienten ryhmään! Naapurin äiti kertoili mulle kauhujuttuja kuinka ne eivät anna pientenkään nukkua kaksia päiväunia....
Jotenkin yritin laskea talousasioita uudestaan ja ajattelin, että oltaisiin me ehkä voitu edes pari kuukautta sinnitellä niin että minä olen kotona. Sekin olisi ollut paljon. Ja nyt on liian myöhäistä... Joudunko sitten töissä istumaan ja miettimään kuinka pikkuiseni huutaa väsymystään puoleen päivään asti kun tädit eivät päästä aikaisemmin nukkumaan... Mä en oikeasti kestä! Itkettää nytkin... Eikai se voi niin mennä?
No, kolmannen kanssa tiesimme heti, että tällä kertaa joudumme pistämään pienen hoitoon jo vanhempainvapaan jälkeen. Olimme vielä juuri muuttaneet isompaan asuntoon ja mies tarvitsi auton työmatkoja varten (siihen asti oltiin pärjätty ilman).
Nyt tuohon hoidon aloittamiseen on aikaa kuukausi. Ja tuo on vielä ihan pieni vauva... Olen itkenyt monta viikkoa sillä tunnen oloni niin syylliseksi... Kaiken kruunasi se etten edes saanut pienelle pph paikkaa vaan joudun laittamaan tarhaan pienten ryhmään! Naapurin äiti kertoili mulle kauhujuttuja kuinka ne eivät anna pientenkään nukkua kaksia päiväunia....
Jotenkin yritin laskea talousasioita uudestaan ja ajattelin, että oltaisiin me ehkä voitu edes pari kuukautta sinnitellä niin että minä olen kotona. Sekin olisi ollut paljon. Ja nyt on liian myöhäistä... Joudunko sitten töissä istumaan ja miettimään kuinka pikkuiseni huutaa väsymystään puoleen päivään asti kun tädit eivät päästä aikaisemmin nukkumaan... Mä en oikeasti kestä! Itkettää nytkin... Eikai se voi niin mennä?