2 vuotias saa päättää asioita/mitäs mieltä te olette?

["mamma"]

2 vuotias sanoo mihin kauppaan mennään ja siellä sitten käydään ja että myös äiti ottaa pikku kärryt kun 2 vuotias näin haluaa. ja totta kai lelu pitää saada kaupasta, kun ei 2 vuotiaan kanssa voi kuulemma vielä neuvotella siitä asiasta(että ei saisi lelua)niin se lelu otetaan ja näin pääsee helpommalla.(ei tarvitse kiukuttelua kuunnella). hoitoon kun viedään niin lapsi päättää millon äiti saa lähteä töihin(äidillä joustava työ).ja jopa välillä yöllä herää lapsi katsomaan dvd ohjelmia ja jopa sekin on onnistunut. tästä sitten siskolleni mainitsin ,että onko enää ihan normaalia tuo teidän homma, ni hänen mielestään tuossa ei ole mitään ihmeellistä.

 

["Kaisa"]

No kyl 2v voi jotain päättää tai antaa "ohjeista" mut vanhemmalla on AINA vimeinen sana! Meil saa 2v alita kahdesta paidasta kumman laittaa... jne

 

[o_O]

Eräs ystäväni samanlainen, mutta lapsi hänellä pian kolme. Menee päivän rutiinit lapsen ehdoilla. Lapsi saa syödä mitä lapsi haluaa ja tehdä mitä lapsi haluaa. lapsi jopa syö vieläkin tuttia sen 24/7 yms. Saa siis tahtonsa läpi asiassa kuin asiassa. Mikäs siinä jos niin haluaa kasvattaa, mutta tulee tiukkaa olemaan kun lapsi on murrosikäinen.

 

["vieras"]

Käy vielä huonosti tossa!
Eihän nyt 2vuotiaan voi antaa kaikesta määrätä. Eikä sen puoleen isommankaan lapsen.

Vaihtoehtoja voi antaa, mistä lapsi saa valita. Mutta että päätäntävalta kaikesta, HUI!

 

["pph"]

niin ja millainen tuosta lapsesta tulee kun vähän kasvaa? luulee että kaikki menee hänen pillinsä mukaan... tekee kyllä ISON karhunpalveluksen lapselle tuo äiti..kyllä lapsen pitää oppia kestämään myös pettymyksiä ja että kaikki ei mene kuin hän haluaa, koska ei tämä maailma vain niin pyöri.

 

[DuskyLeDoux]

Mä tahtoisin tietää että miten tämän tyylin kasvattajat toimii sitten kun lapsi on 15 v ja sanoo että mä haluun polttaa pilvee/vetää kännit tms.

 

["vieras"]

Tuossa tekee vanhemmat itselleen aika karhun palvelusta..

 

["mamma"]

kiva kuulla että on muitakin jotka ovat samaa mieltä kanssani, sillä siskoni suuttui kun tuosta asiasta hänelle sanoin. itselläni myös 2 vuotias ja tiedän miten vaikeeta välillä on pitää oma pää pienen uhmaikäisen kanssa. kaupassa kävimme siskoni kanssa ja hänen lapsi säntäsi samantien lelu hyllylle ja otti lelun ei äiti paljoa yrittänyt kieltää edes että ei sitä saisi. omani otti myös sanoin heti että ei nyt otetaan jätski, kun sitä tultiin ostamaan. tänään sitten kertoi, että illalla kävivät mummin kanssa vielä kaupassa(äitikin mukana) ja taas piti saada lelu no mummi osti.(eikä mitään pikku leluja) 2 lelua samana päivänä ja kehtasi vielä kertoa (ihan ku ois jotenki hyväkin asia)

 

[Kotilohikäärme]

Yksikään noista ei ole semmoinen asia mistä meidän 2-v päättäisi. Todellakaan.

 

[djt]

Ehkä he ovat scientologeja?

 

["mamma"]

Ehkä he ovat scientologeja?

eivät ole

 

[Mollie]

Siskosi kannattaisi lukea Keijo Tahkokallion kirja Kotipesän lämpöä etsimässä. Tahkokallio perustelee siinä hyvin vakuuttavasti, miksi tuollainen toiminta on lapsen heitteillejättöä.

 

["mamma"]

Siskosi kannattaisi lukea Keijo Tahkokallion kirja Kotipesän lämpöä etsimässä. Tahkokallio perustelee siinä hyvin vakuuttavasti, miksi tuollainen toiminta on lapsen heitteillejättöä.

löytyykö kirjastosta?

 

[Beatrice]

Aika karmeeta, jos 2-vuotiaalla on valta päättää noin pitkälle perheen elämästä! Tuon ikäiselle on sopivaa valita laittaako punaisen vai keltaisen paidan päälle. Liian iso vastuu lapselle annettu. Missä on vanhemmuus ja rajat? Perhe on vielä isossa pulassa, kun lapsen vaatimustaso tuosta vielä kasvaa. Ihmettelen, miksi noille vanhemmille on niin vaikeaa sietää lapsen kiukuttelua ja miksi äidin/isän on vaikea ottaa aikuisen vastuuta arjen sujumisesta.

 

[juuh]

Varsin tuttua varsinkin tuo kohta, että lapsi päättää, koska menee hoitoon. Äidillä "onneksi" joustava työaika....Ja 2-vuotias on tämäkin kaverin "kiukkupussi". Ihan mahdotonta pompottamista. Siinä talossa todellakin lapsi on se, joka päättää!

 

[sunflower20]

Mä kyllä ihmettelen kanssa suuresti miten edes voi ajatella että 2 v vois päättää kaupan. ymmärrän esim sellaisessa tilanteessa että kadun vastakkaisilla puolilla on eri merkkiset kaupat ja äidille on sama kumpaan menee niin voi kysyä lapselta että kumpaan haluat...

Mutta yleisesti ottaen, pieni voi päättää kummat kengät haluaa, kumman paidan ja kumman juomalasin. Vaihtoehdoista toisinsanoen.

Äh, ja toi lelu/karkkiasia on kanssa niin jotain mitä en ymmärrä. Moni sanoo, että parhaiten välttää itkupotkuraivarit kun ei mene käytäville jossa myydään leluja / karkkeja. Mä en tahallisesti mene niiden läpi kassoille, mutta ei me niitä vältetä. Mä opetan pojille,e ttä leluja voi hyllyssä katsoa, mutta se ei tarkoita että se ostetaan.

 

[Huuhkajatar]

Siskosi ei ole kypsä äidiksi, kusessa on kun tuo lapsi saa ikää lisää. Vaatimukset sen kuin kasvaa, ja kaveripiiri supistuu olemattomaan. Ei kukaan tuollaista jaksa katsoa. Lisäksi: kuka ottaa tuollaisen lapsen edes hetkeksi hoitoon? Miten päivähoidossa onnistuu, siellä eivät lapset määrää?!

 

["mamma"]

löysin kirjasta esitteen ja se voisi olla kyllä hyvä lukea itse ja varmasti myös siskoni. suosittelin facebookissa sitä, jospa siskoni sen lukisi. siskostani saa käsityksen, että on jotenkin hienoa kun lapsi saa noin käyttäytyä, eikä ole hänestä mitenkään ihmeellistä.

 

[Huuhkajatar]

[QUOTE="mamma";24131703]löysin kirjasta esitteen ja se voisi olla kyllä hyvä lukea itse ja varmasti myös siskoni. suosittelin facebookissa sitä, jospa siskoni sen lukisi. siskostani saa käsityksen, että on jotenkin hienoa kun lapsi saa noin käyttäytyä, eikä ole hänestä mitenkään ihmeellistä.[/QUOTE]

Jonain päivänä siskosi herää siihen todellisuuteen että hän on yksin kullannuppunsa kanssa, koska kukaan selväjärkinen ei jaksa olla pikkulapsen määräysvallan alla, eikä myöskään myöhemmin teinin. Kuka kaveri jaksaa kuulla sellaista kuin "mun pitää kysyä nikopetteriltä käykö että käyn kanssasi kahvilla" tms? Ja kuka jaksaa olla se nikopetterin kaveri? Ei kukaan!

 

["mamma"]

äidillä on 3 kertaa viikossa töitä ja lapsi on minulla silloin hoidossa. täällä käyttäytyy aika hyvin ja uskoo(ainakin vielä) meidän sääntöjä. nyt on vähän ruvennut meidän leluja et vie kotia ja sanoin et ei johon lapsi et yksi ja siihen myös selitin että ei ne on meidän täällä voit niillä leikkiä ja siihen lapsi et sitten ku äiti tulee ni sitten(ottavat lelun) sanoin et ei onnistu sittenkään.

 

["Niiskis"]

[QUOTE="mamma";24131506]löytyykö kirjastosta?[/QUOTE]

Tai googlaa curling-vanhemmuus. Siis tässä tehdään karhunpalvelus nimenomaan lapselle. Kieltojen ja rajojen avulla lapsi oppii sietämään pettymyksiä, mikä on elämässä pärjäämisen kannalta ehdottoman tärkeää!

 

[isoäiti mölykylästä]

tottakai tonkin ikäiselle pitää jotain päätös valtaa antaa. mutta ei tuollaista niin kuin ap kirjoitti. ton ikäinen saa joskus päättää, minkä vaatteen laittaa tai mitä ruokaa tänään syödään. tai jotain tuollaista.

 

[vrs]

Aika karmeeta, jos 2-vuotiaalla on valta päättää noin pitkälle perheen elämästä! Tuon ikäiselle on sopivaa valita laittaako punaisen vai keltaisen paidan päälle. Liian iso vastuu lapselle annettu. Missä on vanhemmuus ja rajat? Perhe on vielä isossa pulassa, kun lapsen vaatimustaso tuosta vielä kasvaa. Ihmettelen, miksi noille vanhemmille on niin vaikeaa sietää lapsen kiukuttelua ja miksi äidin/isän on vaikea ottaa aikuisen vastuuta arjen sujumisesta.

PEESI!

Juuri tuollaiset "haluatko muumi-sukat vai hr.hakkarainen-sukat"-tyyppiset valinnat ovat 2:lle hyväksi, koska saa tuntea voivansa vaikuttaa jne, mutta että ihan mielivaltaisesti annetaan määrätä... Tuossa ei hyvin käy. :/

 

[Huuhkajatar]

Entä lapsen isä? Onko hän samoilla linjoilla siskosi kanssa?

 

[juuh]

[QUOTE="vieras";24130633]Tuossa tekee vanhemmat itselleen aika karhun palvelusta..[/QUOTE]

Itseasiassa ne vanhemmat tekee lapselleen sitä karhunpalvelusta. Jos lapsi saa/joutuu päättämään omista asioistaan liian varhain, se on vahingollista psyykkeellee. Kaksivuotiailla on usein uhma, jolla nimenomaan haetaan rajoja. Vanhempien pitää ne rajat asettaa. Jollei rajoja aseteta, se tuo turvattomuuden tunnetta. Vanhemman tehtävä on olla VANHEMPI ja kantaa vastuunsa päätösten tekijänä perheessä!