Joutuuko lapsenne seuranpitäjäksi, kun teille tulee lapsiperhe kylään?

[Keittiönoita]

Mutta jos joka vieraan kohdalla pitää kaikilta kolmelta lapselta kysyä voiko vieraita kutsua, aina löytyy joku joka on omassa kodissaan mieluummin rauhassa. Tänne ei siis koskaan saisi pyytää ketään.

Nyt sä ymmärsit - ainakin minut - väärin. En minä ole kysynyt lapsiltani, voinko minä kutsua itselleni vieraita. Sen sijaan olen kysynyt, sopiiko, että kutsun heille vieraita. Useimmiten on sopinut, joskus jopa niin hyvin, että ovat muuttaneet muita suunnitelmiaan. Mutta eihän mun lapsenikaan ole voineet multa kysymättä tuoda meille jonkun kaverinsa pikkusisarusta, jota minä joutuisin sitten vahtimaan sillä aikaa kun lapseni viettää aikaa kaverinsa kanssa.

 

[Jellonainen]

[QUOTE="vieras";24092505]Jestas miten vaikeasti sä ajattelet. Kaikki tai ei mitään.[/QUOTE]

Minusta on lapsellekin epäreilua välillä kysyä lapsilta mielipidettä kutsutaanko vieraita, ja välillä heidän mielipiteillään ei olekaan mitään väliä. Perheessä on aikuiset sitä varten, että he tekevät päätöksiä perheen puolesta.

 

[vierass]

Meillä kyllä lapset on seurana mun kavereiden lapsille. Okei täytyy myöntää, että meilläkin vaikuttaa toi, miten usein nähdään. Esim mun sisko käy kerta per viikko ja en tosiaan nakita lastani leikkimään silloin serkkunsa kanssa. Sit taas miehen sisko käy max 2 kertaa vuodessa ja silloin todellakin otetaan koko perhe heidät vastaan!

 

[Keittiönoita]

Minusta on lapsellekin epäreilua välillä kysyä lapsilta mielipidettä kutsutaanko vieraita, ja välillä heidän mielipiteillään ei olekaan mitään väliä. Perheessä on aikuiset sitä varten, että he tekevät päätöksiä perheen puolesta.

Tässä voi olla syy meidän näkemyseroomme. Mun kuopuksella kun on kaksi perhettä: äidin perhe ja isän perhe. Jo silloin 6 veenä eli ekaluokkalaisena kuopus oli saattanut puhua isänsä kanssa esim siitä, että menevät jonain päivänä ostamaan uuden polkupyörän. Koska exän työ on ollut aina urakkatyötä ja siten työajoiltaan niin epäsäännöllistä, että mitään tapaaamissopimuksiakaan ei voitu koskaan tehdä, niin meillä on yksinkertaisesti vaan totuttu siihen, että asianomaisilta kysytään, sopiiko vai ei. Eli jos halusin kutsua ystäväni Marjan ja poikansa Matin meille kylään, kysyin pojaltani, onko hänellä tiedossa mitään syytä, miksi hänelle ei Matin kanssa leikkiminen sopisi. Poikani siis olisi vastannut, että joo, voin leikkiä Matin kanssa, JOS en ole juuri silloin iskän kanssa ostamassa polkupyörää. Ja sitten sanoin Marjalle, että tervetuloa, mutta kuopus ei välttämättä ole kotona. Ei mun kuopukseni päättänyt siitä, voiko Marja ja Matti tulla meille vai ei. Minä päätin siitä, sopiko vierailu mulle, ja Marja taas siitä, sopiko vierailu hänelle ja Matille.

*muoks* Ja Matti taas saattoi päättää, että jääkin sitten mieluummin isänsä kanssa kotiin, jolloin vain Marja tuli meille kahville. Ikinä ei ollut mitään ongelmia tämän asian suhteen.

 

["Joo"]

Kyllä hyviin tapoihin kuuluu pitää 'haaveilupäivät' silloin kun ei ole vieraita visiitillä. Miltähän kyseisestä äidistä tuntuis jos tulisi teille ja sinä menisit pihalle omiin oloihisi ja miehesi toteaisi, että meidän äidillä on nyt tollanen haaveilupäivä?

Musta tuntuis aika omituiselta jos multa ja mun 6-vuotiaalta tyttäreltä odotettas sosiaalisessa kanssakäymisessä samoja asioita.

"Aijaa? No kuule RiittaPetteri, miltäs susta tuntuis jos äiti sanois että kuule en keitä kahvia kun en yllä ottaan kaapista kahvia? Niin? Ei ois kiva kyllä oisko. Niin että keitä nyt vaan ne kahvit ja sitten näytä vieraille lomakuvia."

 

[Foortti harmaana]

Entäs ne lapset, jotka tulee kylään ja eivät sitten leiki kyläpaikan lapsien kanssa?
Ne jotka vaan vuodesta toiseen nyhjää äitin kainalossa, jo 10v:kin vielä, kun ne tahtoo sen äitin ORJAKSI sinne lastenhuoneeseen viihdyttämään AINA tai sitten, että saavat istua kahvipöytään ennen muita lapsia, sen äitin kanssa? Kun äiti tulee pitämään seuraa emännälle???

Mitäs mieltä näistä?

 

[kyllä]

Joo. Jos mun tekisi mieli kutsua joku perhe kylään, niin kysyisin perheeltäni mitä he ovat asiasat mieltä. Ja jos se kaikille sopisi, niin kyllä minä olettaisin että lapset tai ainakin toinen heistä touhuaisi jotain sen kyläilevän lapsen kanssa.

Itse kyllä lähden nopeasti kotiin kyläpaikasta, jos siellä on lapsia, ja he pelaavat itse pleikkaa tai ovat omassa huoneessaan ja lapseni pitkästyvät sohvalla istuen. Koen asian loukkaavana. Vastoin hyviä käytöstapoja. Toki ymmärrän jos isäntäperhe selittää tilanteen jotenkin, kuten xxxx on väsynyt leiristä/...

 

[kyllä]

Entäs ne lapset, jotka tulee kylään ja eivät sitten leiki kyläpaikan lapsien kanssa?
Ne jotka vaan vuodesta toiseen nyhjää äitin kainalossa, jo 10v:kin vielä, kun ne tahtoo sen äitin ORJAKSI sinne lastenhuoneeseen viihdyttämään AINA tai sitten, että saavat istua kahvipöytään ennen muita lapsia, sen äitin kanssa? Kun äiti tulee pitämään seuraa emännälle???

Mitäs mieltä näistä?

Epäilisin että on ujo tyyppi kyseessä, joka varmaan tulisi leikkimään, jos häntä henkilökohtaisesti pyydettäisiin tekemään jotain kivaa, tai jos häneltä kysyttäisiin mitä hän haluaisi tehdä.

 

[säpäle]

Mulla on sen verran laaja tukiverkosto, että jos 6 v ei olisi halunnut lähteä häihin, olisin saanut sen yhdeksi päiväksi jonnekin hoitoon.

No entä jos ei ole tukiverkkoa. Edellyttääkö tämä kohteliaisuus perheenjäseniä kohtaan tukiverkoston? Ymmärrän toki, että teillä tuo homma toimii noin, mutta ethän voi oman tilanteesi perusteella tehdä tästä yleistä kohteliasuussääntöä.

 

["jep"]

Näin arvelinkin. Onhan se nyt ihan kohtuutonta pakottaa ketään olemaan kohtelias kenellekään. Jos ei halua, niin ei tarvitse. Kohteliaisuus on yliarvostettua ja tylsää.

Ihan samaa ajattelin. Kyllä luulisi olevan itsestäänselvää, että jos vieraita tulee, niin niiden kanssa vietetään aikaa. Kuusivuotias ei ole tarpeeksi vanha tekemään "omia suunnitelmiaan" ilman että äiti niistä tietää, saatikka päättämään sitä haluaako kylään vieraita vaiko ei.

Anteeksi ot mutta kun ärsyttää; Jotenkin tuntuu että lapsia pidetään pikkuaikuisina joilla pitää olla samat oikeudet kuin aikuisilla. Eikö se herra jumala ole itsestään selvää, ettei se voi olla mahdollista, kun lapsilla ei vielä ole ymmärrystä eikä älyä niin paljoa että he voisivat ottaa sitä vastuuta itselleen.

 

[Foortti harmaana]

Epäilisin että on ujo tyyppi kyseessä, joka varmaan tulisi leikkimään, jos häntä henkilökohtaisesti pyydettäisiin tekemään jotain kivaa, tai jos häneltä kysyttäisiin mitä hän haluaisi tehdä.

Voi olla, mutta jotenkin aina häiritsee.
Aina hirveä tenttaaminen, mitä hänen korkeutensa suostuisi tekemään
Ujoksi en sanoisi, kun kuitenkin harrastaa väkivaltaista kiusaamista aina välillä.
Tai toisaalta, eihän se laske ujoutta pois.

 

[säpäle]

[QUOTE="vieras";24092450]No miksei voisi? Jos ne on hänen omia vieraitaan eikä koko perheen. Jos miehen kaveri tulee meille vaikka korjaamaan autoa miehen kanssa, niin eipä se mun napaani kaiva. Ehkä moikkaan tossa ovella ja siinä se, sit meen omiin hommiini tai ihan vaan möllöttämään omiin oloihini eikä ne odotakaan että tulisin niiden kanssa autotalliin. Sama koskee lasten kavereita, tuolla ne leikkii keskenään, ei mun tartte niiden kanssa mennä barbeja pukemaan vaan ihan rauhassa voin istua tässä netissä.

Enkä oo ikinä tajunnut, mitä järkeä on mennä juhliin joihin ei halua mennä tai raahata sinne väkisin vaikka miestään, joka vihaa pönöttämistä. Oon aikuinen ihminen, en tartte sinne mitään seuraneitiä pitämään kädestä vaan voin ihan hyvin mennä yksinkin. Eikö juhlien idea vähänniinkuin olisi viihtyä ja pitää hauskaa, ei kärsiä velvollisuudentunnosta? Jos 6-vuotias on ainoa meidän perheessä joka ei missään tapauksessa halua lähteä ja kaikki muut aivan palavasti haluaa, niin sit kai tehdään niinkuin silloinkin, kun mä ja mies halutaan lähteä vaikka viettämään iltaa teatteriin, missä ohjelma ei sovi 6-vuotiaalle. Eli hommataan hoitaja.

Tietty joskus pitää joustaa. Mut se tarkoittaa kaikkia, ei vaan sitä joka ei vieraita jaksa, eikä vain yhtä voi vaatia joustamaan jatkuvasti.[/QUOTE]

No siinä nyt on vain sellainen järki mennä juhliin, jos muu perhe on menossa, niin hankala sitä 6-vuotiasta on yksin kotiinkaan jättää. Aina ei ole mahdollisuutta saada lasta mihinkään hoitoonkaan. Joten kyllä se pönöttämispakko on joskus varmasti ihan jokaisella. En ole koskaan edes ajatellut, että näin monet ajattelevat ettei elämässä koskaan tarvitse tehdä asioita, joista ei niin tykkää.

 

[Keittiönoita]

No entä jos ei ole tukiverkkoa. Edellyttääkö tämä kohteliaisuus perheenjäseniä kohtaan tukiverkoston? Ymmärrän toki, että teillä tuo homma toimii noin, mutta ethän voi oman tilanteesi perusteella tehdä tästä yleistä kohteliasuussääntöä.

Enhän mä tehnytkään siitä mitään yleistä kohteliaisuusääntöä vaan vastasin ainoastaan kysymykseen, miten meillä sellaisessa tilanteessa toimittaisiin.

 

["vieras"]

[QUOTE="jep";24094084]
Anteeksi ot mutta kun ärsyttää; Jotenkin tuntuu että lapsia pidetään pikkuaikuisina joilla pitää olla samat oikeudet kuin aikuisilla. Eikö se herra jumala ole itsestään selvää, ettei se voi olla mahdollista, kun lapsilla ei vielä ole ymmärrystä eikä älyä niin paljoa että he voisivat ottaa sitä vastuuta itselleen.[/QUOTE]

Tässä keskustelussa kyllä tuntuu, että monet mammat kohtelevat miehiään tasan samoin kun lapsiaan. Eka itse ihan oma-aloitteisesti mieheltä kysymättä kutsuvat oman ystävänsä Maijan ja tämän kumppanin Matin kylään. Sit kun mies mielummin katsoisi vaikka telkkarista lempisarjaansa tai vaikka tekisi jotain pitkään tekemättä ollutta pihatyötä jolle kerrankin olisi ollut aikaa, vaimo alkaa äyväämään miten hän on huonokäytöksinen jos ei pidäkään seuraa Matille. Joka on kutsuttu kylään täysin miehestä riippumatta ja hänen mielipidettään kuulematta.

Siksi puolustan lasten oikeuksia tässä asiassa. En ole sen kannalla, että lapsille sysätään vastuuta kuten aikuiselle. Mut mun mielestä ihmissuhteiden pitäisi kuitenkin lapsillekin olla kiva, positiivinen ja vapaaehtoinen juttu. Jotenkin se, että kutsuu väkisin toiselle vieraita joiden kanssa tämän on pakko seurustella, tuntuu yhtä älyttömältä kuin se että ostaisi jäätelöä tai jotain muuta herkkua lapselta kysymättä ja sitten pakottaisi syömään vaikkei lapsen sillä hetkellä tekisi yhtään mieli tai raahaisi tämän väkisin huvipuistoon. Elämässä on pakollisia juttuja joissa lasten mielipidettä ei kysytä vaan aikuiset päättää ehdottomasti (esim. että turvavyöt laitetaan autossa kiinni, illalla harjataan hampaat ja ketään ei lyödä). Mut on myös asioita, joita tehdään ihan vaan siksi että se on hauskaa ja minusta näiden kanssa ei minkäänlainen pakottaminen sovi yhteen. Itse liitän kyläilyt tälle elämänalueelle ennemminkin kuin tuonne velvollisuus- ja pakkolohkoon (missä tosin taidan erota useimmista palstamammoista).

 

[säpäle]

Enhän mä tehnytkään siitä mitään yleistä kohteliaisuusääntöä vaan vastasin ainoastaan kysymykseen, miten meillä sellaisessa tilanteessa toimittaisiin.

No eikö tässä keskusteltu nyt yleisellä tasolla mikä on kohteliasta ja mikä ei. Sinä sanoit, että sinusta on kohteliasta kysyä kaikilta perheenjäseniltä mielipidettä ja sen mukaan sitten toimitaan. Mitenkäs tuo sitten käytännössä muiden perheissä onnistuu?

 

["vieras"]

No eikö tässä keskusteltu nyt yleisellä tasolla mikä on kohteliasta ja mikä ei. Sinä sanoit, että sinusta on kohteliasta kysyä kaikilta perheenjäseniltä mielipidettä ja sen mukaan sitten toimitaan. Mitenkäs tuo sitten käytännössä muiden perheissä onnistuu?

No joskus on pakko tehdä kompromisseja. Jos perheessä minä olen ainoa joka haluaa oikeasti mennä vaikka häihin ja muille on vastenmielistä lähteä, niin sit luonnollisesti muu perhe tai kaikki jää kotiin, jos taas vain yksi lapsista ei halua lähteä ja hoitajaa ei ole mahdollista saada, niin sitten mennään koko perheellä mut yritetään keskustella lapsen kanssa tästä asiasta ja tehdä jotain sille että tämä yksikin viihtyisi (ollaan vaikka vaan vähemmän aikaa siellä häissä tai yritetään etsiä hänelle mukavammat ja mieleisemmät, mutta kuitenkin tarpeeksi siistit vaatteet).

 

[Foortti harmaana]

[QUOTE="vieras";24094774]Tässä keskustelussa kyllä tuntuu, että monet mammat kohtelevat miehiään tasan samoin kun lapsiaan. Eka itse ihan oma-aloitteisesti mieheltä kysymättä kutsuvat oman ystävänsä Maijan ja tämän kumppanin Matin kylään. Sit kun mies mielummin katsoisi vaikka telkkarista lempisarjaansa tai vaikka tekisi jotain pitkään tekemättä ollutta pihatyötä jolle kerrankin olisi ollut aikaa, vaimo alkaa äyväämään miten hän on huonokäytöksinen jos ei pidäkään seuraa Matille. Joka on kutsuttu kylään täysin miehestä riippumatta ja hänen mielipidettään kuulematta.

Siksi puolustan lasten oikeuksia tässä asiassa. En ole sen kannalla, että lapsille sysätään vastuuta kuten aikuiselle. Mut mun mielestä ihmissuhteiden pitäisi kuitenkin lapsillekin olla kiva, positiivinen ja vapaaehtoinen juttu. Jotenkin se, että kutsuu väkisin toiselle vieraita joiden kanssa tämän on pakko seurustella, tuntuu yhtä älyttömältä kuin se että ostaisi jäätelöä tai jotain muuta herkkua lapselta kysymättä ja sitten pakottaisi syömään vaikkei lapsen sillä hetkellä tekisi yhtään mieli tai raahaisi tämän väkisin huvipuistoon. Elämässä on pakollisia juttuja joissa lasten mielipidettä ei kysytä vaan aikuiset päättää ehdottomasti (esim. että turvavyöt laitetaan autossa kiinni, illalla harjataan hampaat ja ketään ei lyödä). Mut on myös asioita, joita tehdään ihan vaan siksi että se on hauskaa ja minusta näiden kanssa ei minkäänlainen pakottaminen sovi yhteen. Itse liitän kyläilyt tälle elämänalueelle ennemminkin kuin tuonne velvollisuus- ja pakkolohkoon (missä tosin taidan erota useimmista palstamammoista).[/QUOTE]

Meillä ei oikeastaan yksikään mun kaverin mies oo mun miehen kaveri.
Sillä on ihan omat kaverit.
Joten mun kaverit tulee yksin lastensa kanssa ja mä en ota myöskään miestä mukaan, kun sinne meen

 

["vieras"]

Meillä ei oikeastaan yksikään mun kaverin mies oo mun miehen kaveri.
Sillä on ihan omat kaverit.
Joten mun kaverit tulee yksin lastensa kanssa ja mä en ota myöskään miestä mukaan, kun sinne meen

No meillä on ihan sama juttu, mutta joidenkin palstamammojen mukaan se on jostain syystä väärin, etten väkisin raahaa miestäni pönöttämään jonnekin kahvipöytään keksimään väkinäistä juteltavaa mun kavereiden miehille vaan annan sen senkin ajan viettää jonkun oman kaverinsa kanssa. Tai etten kilju riemusta, jos meille tuodaan mulle täysin vieras naisihminen, jonka kanssa mun pitäisi iltani viettää vaikkei meillä ole yhtään mitään muuta yhteistä kuin sukupuoli, vain siksi, että se on mieheni kaverin tyttöystävä.

 

[Mep]

Tää ketju taas paljastaa kaiken tästä yhteiskunnasta.
Osa on normaaleja, osa ei haluakaan ymmärtää yhteisiä pelisääntöjä.

Meillä sovitaan yhdessä mieheni kanssa vieraiden kutsumisesta eikä 6 vuotias liiku yksin kaupungissa minnekään. Hän on kotona ilman eri mainintaa silloin kun mekin (uimakoulu esim. jolloin ei tietenkään tule vieraita).
Kaikki seurustelevat kaikkien kanssa, paitsi jos mies on työmatkalla (siitäkin kerrotaan vieraille etukäteen jolloin miesväki saattaa jäädä kotiin).
Meillä ei ole sun tai mun kavereita erikseen, kaikki on yhteisiä ;-)

 

["vieras"]

Kai mä vaan oon sitten outo, kun en ymmärrä, miksei mun kaverin mies saisi rauhassa katsella telkkaria jos minä menen heille tapaamaan kaveriani. Saati sitä, että mun pitäis raahata vielä oma mieheni sinne pitkästymään ja pitkästyttämään tätä kaverin miestä.

Toki voi olla yhteisiäkin perheystäviä, joiden kanssa molemmat oikeasti viihtyy, mut kaikki pariskunnat ei todellakaan ole sellaisia eikä kaikista pariskunnista sellaisia tulekaan vaikka miten monesti nähtäisiin. En mä oo kaveri kaikkien lasten kavereidenkaan äitien kanssa vaan siksi että ne sattuu olemaan äitejä ja naisia. Kyllä siihen että tahtoo jonkun kanssa aikaansa viettää, tarvitaan vähän enemmän yhdistäviä tekijöitä. Vapaa-aikaa on vähän, joten miksei viettäisi sitä vähään sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa oikeasti viihtyy.

 

[Millipidetär]

Joutuu seuranpitäjäksi. Pitää mielellään seuraa itseään paljonkin nuoremmille (5v). Jos oma lapsi ei pitäisi jostain syystä, yrittäisin kyläilijä lapselle keksiä itse tekemistä ja viihdykettä tyyliin piirrustusmahdollisuus, antaisin lapseni leluja, laittaisin elokuvan pyörimään. Mutta jos lapsi ei itse tajuaisi pitää seuraa komentaisin näin tekemään.

 

[Kysytään lapselta lupa?]

Lapsella on voinut olla "suunnitelmana" haluta olla yksin. Kotona se ei ole onnistunut, koska äiti on päättänyt kutsua vieraita. En minäkään halua, että multa mitään kysymättä meille kutsutaan ihmisiä, joille mun sitten täytyy pitää seuraa. Jos minut halutaan seuraneidiksi, niin asiaa pitää silloin kysyä minulta eikä olettaa, että tottakai mulle aina sopii viihdyttää ihan ketä vaan.

Minun mielestä vanhemmat tuossa iässä päättää ketä vieraita kutsutaan ja millon. Ja jos lapsella ei ole mitään oikeita suunnitelmia niin kuuluu olla kotona kun on vieraita. 6v lapsella ei vielä ole mitään suunnitelmia joita äiti ei tiedä. Yksin oleminen ei ole mikään suunnitelma.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";24092450]
Enkä oo ikinä tajunnut, mitä järkeä on mennä juhliin joihin ei halua mennä tai raahata sinne väkisin vaikka miestään, joka vihaa pönöttämistä. Oon aikuinen ihminen, en tartte sinne mitään seuraneitiä pitämään kädestä vaan voin ihan hyvin mennä yksinkin. Eikö juhlien idea vähänniinkuin olisi viihtyä ja pitää hauskaa, ei kärsiä velvollisuudentunnosta? Jos 6-vuotias on ainoa meidän perheessä joka ei missään tapauksessa halua lähteä ja kaikki muut aivan palavasti haluaa, niin sit kai tehdään niinkuin silloinkin, kun mä ja mies halutaan lähteä vaikka viettämään iltaa teatteriin, missä ohjelma ei sovi 6-vuotiaalle. Eli hommataan hoitaja.
[/QUOTE]

Riippuu täysin juhlasta, mennäänkö pakolla vai ei. Mua ärsyttää ne vanhemmat, jotka eivät pakota teinejään isoihinkaan juhliin, kuten mummojensa tai vaariensa synttäreille. Jossain vaiheessa vaan huomataan, että Markku ja Maria tulee aina kahdestaan, eikä nuorisosta näy vilaustakaan kolmeen vuoteen. Sellainen on epäkunnioittavaa omia isovanhempia kohtaan. Eihän ne teinit viihdy siellä pätkääkään ja mielummin ne hengaisi kaverien kanssa, mutta tuollaisissa tilanteissa teininkin on pistettävä omat tarpeensa taka-alalle. Ei anna hyvää kuvaa myöskään sellainen puoliso, joka usein jättäytyy pois juhlista jonkun heppoisen syyn varjolla. Tältä kannalta ajatellen musta on naurettavaa, että 6-vuotiaalla olisi oikeus päättää juhlimisistaan.

 

[Keittiönoita]

Minun mielestä vanhemmat tuossa iässä päättää ketä vieraita kutsutaan ja millon. Ja jos lapsella ei ole mitään oikeita suunnitelmia niin kuuluu olla kotona kun on vieraita. 6v lapsella ei vielä ole mitään suunnitelmia joita äiti ei tiedä. Yksin oleminen ei ole mikään suunnitelma.

No niinhän minä sanoinkin, että vanhemmat päättää, ketä vieraita kutsutaan. Meidän tilanteessa tietysti vanhempi, koska exä ei päätä, keitä minä kotiini kutsun ja milloin. Mutta mulla ei ole myöskään oikeutta evätä exää tapaamasta lastaan sen vuoksi, että haluan kutsua jonkun ystäväni kylään ja tarvitsen lastani seuralaiseksi ystäväni lapselle. Kuten tuolla aiemmin jo kirjoitin, mun lapsellani saattaa hyvinkin olla sovittuja asioita, joista minäkin olen kyllä tietoinen, mutta joiden ajankohta on auki ja riippuu ihan muista ihmisistä kuin minusta ja kylään kutsuttavista kavereistani. Tieto isovanhempien kanssa mökille lähdöstä voi tulla saman päivän aamuna. Tieto serkkujen kanssa uimarannalle voi tulla sillä hetkellä, kun systeri pääsee töistä. Tieto iskän kanssa polkupyörää ostamaan lähdöstä voi tulla tuntia ennenkuin lähtevät. Tieto kummitädin kanssa Linnanmäelle lähdöstä voi tulla pari tuntia ennenkuin lähtevät. Meillä on ollut aina paljon asioita, jotka on etukäteen sovittu, mutta joiden ajankohta on auki. Lapseni eivät ole jääneet pois näistä vain sen vuoksi, että mä olen kutsunut itselleni jonkun vieraan. Paitsi jos ovat itse niin halunneet...sitäkin on tapahtunut.

Kouluikäisten lasten - ja juu, kuopus aloitti koulun 6-vuotiaana - kohdalla lapset ovat jo keskenään sopineet esim seuraavan päivän leikeistä. Vaikka kyse onkin "vain" lapsista, myös nekin sopimukset ja lupaukset on mielestäni ihan tärkeitä. Tälläkin palstalla saa lukea "itkuvirsiä" siitä, miten lapsen kaveri on luvannut jotain ja sitten ei pidäkään lupaustaan. Hyhhyh kaveria silloin, mutta nyt se näköjään onkin ihan ok eikä kavereille annettuja lupauksia tarvitsekaan pitää, jos äiti haluaa juoda ystävättärensä kanssa kahvinsa rauhassa.

Mun lapseni ovat jo 25 ja 20 eikä tästä asiasta ole syntynyt meillä koskaan mitään ongelmaa. Mutta mä en olekaan luvannut ystävilleni, että lapseni satavarmasti heidän lapsiaan viihdyttävät, jos en myös ole voinut olla siitä varma. Sen vuoksi olen kouluikäisiltä lapsiltani kysynyt, viihdyttävätkö vai eivät. En ole kysynyt sitä, saanko kutsua itselleni vieraita vaan sitä, voinko nakittaa osan vieraista lasteni niskoille. Ja useimmiten se on lapsilleni sopinut.

*muoks* Ja lisään vielä, että mä olin aikoinaan erittäin iloinen siitä, että jo ala-asteella tuo poikani tunnettiin luotettavana ystävänä, kaverina, joka pitää lupauksensa. Sellainen se on edelleenkin.

 

[säpäle]

[QUOTE="vieras";24096942]No meillä on ihan sama juttu, mutta joidenkin palstamammojen mukaan se on jostain syystä väärin, etten väkisin raahaa miestäni pönöttämään jonnekin kahvipöytään keksimään väkinäistä juteltavaa mun kavereiden miehille vaan annan sen senkin ajan viettää jonkun oman kaverinsa kanssa. Tai etten kilju riemusta, jos meille tuodaan mulle täysin vieras naisihminen, jonka kanssa mun pitäisi iltani viettää vaikkei meillä ole yhtään mitään muuta yhteistä kuin sukupuoli, vain siksi, että se on mieheni kaverin tyttöystävä.[/QUOTE]

No eihän sitä miestä tarvitse pakottaa mihinkään, jos kotiin jääminenkin on mahdollista ja ei ole erityisesti molempia kutsuttu. Eikä sinun tarvitse kiljua riemusta, jos joku vieras naisihminen teille tulee, mutta kyllä silti voi kohteliaasti seurustella eikä mököttää siellä makuuhuoneessa, vaikkei erityisemmin riemusta kiljahtelisikaan.

Eikö teillä oikeasti käy koskaan niin, että esim joku miehen kaveri/ tuttu tulee ex tempore kylään ja mukana on koko perhe. Kyllä minuakin ärsyttää tällaiset tilanteet, varsinkin jos en ole varautunut, mutta en minä silti mihinkään piiloon heitä mene vaan seurustelen kohteliaasti (ja toivon että lähtevät pian pois). Mutta tämähän onkin taas sitä epärehellistä mielistelyä, jota tälla palstalla kauhistellaan, vaikka minun mielestäni kyse on ihan normaaleista käytöstavoista.