Nykyajan vanhukset ovat itsekkäitä ja inhottavia ihmisiä!

["Jade"]

[QUOTE="emppupemppu";24083518]Nimenomaan sitten kun eivät itse enään jaksa. Ehkä jos jaksaa reissata yms. pitäisi jaksaa muutakin tai sitten olisi kai syytä vähentää ensin sitä reissailuakin.

Enkä mää ymmärrä tota että olis velvollisuus hoitaa vanhempiaan kun ne on hoitaneet mua 18 vuotta, mutta niillä ei olis velvollisuutta auttaa mua jos apua tarvitsisin ja voisivat auttaa.[/QUOTE]

Niin että ensin sun vanhempien pitäis hoitaa sut ja sisarukset pois pesästä (tähän vierähtää nykyisin väh.20 vuotta), lapsia hoidetaan edelleen siihen saakka töiden ohessa että ne saa omia lapsiaan, sen jälkeen täytyy olla hoitoautomaattina niille lapsen lapsille edelleen omien töiden ohessa. Ja ottakaa huomioon että useilla on enemmän lapsenlapsia kuin vain se TEIDÄN lapsi. Eläkkeelle kun pääset nykyään niin oot jo niin vanha ettei kuntokaan kestä, eli so long sillekin ajatukselle että vihdoin eläkepäivillä edes saisi elää itseään varten. Tai jos kunto kestää niin missään nimessä et ainakaan matkustaa voi kun sun täytyy päivystää sille lapsiperheelle, oothan niin hyvässä kunnossa ja muuta ei oo kun aikaa! Ja ettäs vielä kehtaat pyytää että joku tulee pesemään sun mattos kesällä, kyllähän sä itse voit kun viimevuonna vaan kehtasit matkustella. Sillä tokikaan ei ole mitään merkitystä että olet 20 vuotta lapsistasi huolehtinut, eihän ne sulle mitään velkaa oo!

 

["minä"]

Osittain tuo johtuu siitä, että aiemmin niillä herttaisilla mummoilla ei ollut yksinkertaisesti varaa matkustella. Huippuhienoa oli, jos kerran vuodessa kävi Helsingissä. Vielä 80-luvulla esim lennot USA:n ja takaisin olisivat maksaneet sairaanhoitajan monen kuukauden bruttopalkan, nyt pääsee viikon tai kahden bruttopalkalla. Eipä siis kauheasti matkustelleet suuret ikäluokatkaan lapsuudessaan eivätkä edes omien lastensa kanssa....varsinkaan Euroopan turistirysiä kauemmas. Nyt on sitten mahdollisuus reissata ja mummelithan reissaavat.

Omaisuus? Miksi ihmeessä niiden, jotka ovat kulkeneet paikatuissa vaatteissa, jonottaneet vanhempineen kortin kanssa oikeuttaan ruoka-annoksiin, istuneet yli nelikymmenpäisissä luokissa kouluissa, syöneet joka päivä puuroa tai laihaa keiton litkua rustoisine lihapaloineen koulussa ruuaksi, jääneet ilman tukiopetusta, puheterapiaa, hampaiden oikomishoitoa, oikeutta kunnalliseen päivähoitoon ja monia muita asioita pitäisi säästää omaisuutensa aikuisille lapsilleen tai lapsenlapsilleen?

Sitten voidaan myös kysyä, missä on ne ihastelun arvoiset lapsukaiset kaupoissa? Tilalle on ilmestynyt tottelemattomia kaiken periksi saavia teletappeja, jotka käyttäytyvät kaupassa miten huvittaa. Miksi heitä pitäisi ihastella? Ja entä ne äidit, jotka kännykkäänsä lörpötellen runnovat julmetun leveiden lastenvaunujensa kanssa eteenpäin välittämättä lainkaan siitä, että liikkeellä on muitakin ihmisiä kuin he?

Mä en onnekseni ole koskaan joutunut vanhempieni kohdalla rajoittamaan apuni tarjoamista vaan vastavuoroisuus on toiminut aina ihan hyvin. Sen sijaan joillekin ystävilleni on ollut pakko laittaa stoppi, koska en todellakaan käy katsomassa heidän tenaviensa haavoja, ontelosyyliä ja milloin mitäkin ja samalla korjaa vielä heidän tietokoneongelmiaankin.

Halki, poikki ja pinoon. Kiitos tästä. Ehkä joku viitsii nyt vilkaista peiliin ja miettiä että ei elä ihan samanlaista elämää kuin hänen vanhempana elivät nuorena.

 

[itsekäs possu]

Reissaaminen ja vaikkapa aidan leikkaus on aika pirun eri asia. Aidan leikkaus voi vaatia sitä että noudet korkealle, voi olla fyysisesti kovinkin raskasta ja vanhan kroppa ei kestä. Kerroppa mulle vaatiiko matkustaminen samanlaista fyysistä suoritusta? Taksilla tai muulla kyydillä vaikkapa kentälle, siellä ei tartte mitään kantaa, sen enempää kuin määrän päässäkään. Käveleminen useimmiten onnistuu ja taukoja pidetään aina kuin mahdollista.

Opetelkaa katsomaan asiaa vanhusten silmin, eikä sen nuoren ja terveen kropan pohjalta.

Kuka tässä nyt aitojen leikkauksesta on mitään puhunut? Hirveä puolustelu käynnissä vaikka mun mielestä aihe on ihan hyvä ja varmasti monelle ajankohtainen.

Maailma on muutunut. Nykyään eletään yltäkylläistä lapsuutta ja samoin vanhuutta. Vanhat hyvät tavat unohtuu välillä molemmilta.

Mun puolesta jossei jaksa aitaansa leikata, palkatkoon jonkun tekemään sen tahi muuttakoon kerrostaloon. Kyllä työssäkäyvillä vanhemmilla on omatkin aidat leikattavanaan, kaiken muun työn ohella.

 

["emppupemppu"]

[QUOTE="Jade";24083585]Niin että ensin sun vanhempien pitäis hoitaa sut ja sisarukset pois pesästä (tähän vierähtää nykyisin väh.20 vuotta), lapsia hoidetaan edelleen siihen saakka töiden ohessa että ne saa omia lapsiaan, sen jälkeen täytyy olla hoitoautomaattina niille lapsen lapsille edelleen omien töiden ohessa. Ja ottakaa huomioon että useilla on enemmän lapsenlapsia kuin vain se TEIDÄN lapsi. Eläkkeelle kun pääset nykyään niin oot jo niin vanha ettei kuntokaan kestä, eli so long sillekin ajatukselle että vihdoin eläkepäivillä edes saisi elää itseään varten. Tai jos kunto kestää niin missään nimessä et ainakaan matkustaa voi kun sun täytyy päivystää sille lapsiperheelle, oothan niin hyvässä kunnossa ja muuta ei oo kun aikaa! Ja ettäs vielä kehtaat pyytää että joku tulee pesemään sun mattos kesällä, kyllähän sä itse voit kun viimevuonna vaan kehtasit matkustella. Sillä tokikaan ei ole mitään merkitystä että olet 20 vuotta lapsistasi huolehtinut, eihän ne sulle mitään velkaa oo![/QUOTE]

No ei tod. olekkaan mitään velkaa! Harva tänne on pyytänyt saada syntyä. Musta on pirun kummallista että jos joskus pyytää jotain, niin miten se voi olla liikaa kun kysytään hyvissä ajoin?

 

["vieras"]

[QUOTE="emppupemppu";24083661]No ei tod. olekkaan mitään velkaa! Harva tänne on pyytänyt saada syntyä. Musta on pirun kummallista että jos joskus pyytää jotain, niin miten se voi olla liikaa kun kysytään hyvissä ajoin?[/QUOTE]

No onko ne vanhemmat sulle jotain velkaa?

Oletko sä tehnyt heidän pyytäessään mitään?

Mitä olet pyytänyt? Miksi siitä on kieltäydytty?

Eikö he ole koskaan tehneet mitään mitä olet pyytänyt?

 

["Katri"]

Olen ap:n kanssa samaa mieltä siitä että itsekkäitä isovanhempia on nykyään enemmän kuin ennen. Ja itsekkäitä eläkeläisiä. Suuret ikäluokat ovat pullamössösukupolvea jos ketkä. Heillä on ollut aina työtä, inflaatio söi asuntolainat ja omaisuutta löytyy mukavasti.
Tiesivät jo vuosikymmeniä sitten että huoltosuhde tulee tulevaisuudessa vääristymään mutta eivät tehneet mitään asialle. Olisivat voineet ajoissa nostaa omaa eläkeikäänsä mutta ei, kärsiköön nuorempi ikäpolvi ja maksakoon heidän hulppeat eläkkeensä. He jäävät hyvissä ajoin varhaiseläkkeelle, työttömyyseläkeputkeen tai osa-aikaeläkkeelle, monet jo 55v. Asioita joista nuorempi ikäpolvi voi vain uneksia. Ja he jäävät eläkkeelle vakavaraisina, hyväkuntoisina, matkustelevat paljon ja viis veisaavat lastenlapsien hoitamisesta.
Mutta auta armias kun tämä pullamössöväki ei jaksa enää matkustaa ja tarvitsee apua: kyllä alkaa puhelin piristä lasten perheessä, halutaan muuttaa lähemmäs lapsia kun tarvitaan apua ja lastenlastenkin pitäisi tulla heitä tapaamaan,viis siitä onko näihin lapsiin luotu koskaan läheistä suhdetta kun ollaan matkusteltu ja tehty muuta tärkeämpää.
Eivät kaikki ole em. kaltaisia, mutta todella paljon olen vastaavia tarinoita kuullut.

 

["data"]

Saa olla tyytyväinen omasta suvusta.

 

["onneton"]

suuret ikäluokat = itsekkäät ikäluokat

Osa tämän ikäpolven mummoista haluaa ja osaa/jaksaa/viitsii olla mummo, mutta osaa ei kiinnosta niin tipan vertaa.
Itselläni kummatkaan lasteni mummot (tai ukit) eivät ole hoitaneet lapsiani koskaan, ei hetkeäkään, ei sekunnin vertaa, ei edes niin että kun itse olemma hoitovastuussa niin viitsisivät ottaa syliin tai puhua lapsille.

Oma äitini ei jaksanut tulla kahden lapseni ristiäisiin. Toisella kerralla ei jaksanut ajaa ajomatkaa ja toisella kertaa samalla päivällä oli VESIJUMPPA josta ei halunnut jäädä pois. No asiat tärkeysjärjestykseen....

Lapset, jotka ovat ainoat lapsenlapset, eivät ole koskaan saaneet synttärilahjaa, joululahjaa, korttia, ei minkäänlaista huomiota. Koskaan eivät hoida, eivät soita ja kysy kuulumisia, kun ei kiinnosta.

Mutta arvatkaas mikä kiinnostaa? Valokuvat. Valokuvia mangutaan ja niitä esitellään kaikille naapureille, tutuille, työkavereille, puolitutuille, ja selitetään suu vaahdossa miten ihanat ja rakkaan mummon kullat ja päivänsäteet meillä on, miten jatkuvasti pidetään yhteyksiä, ollaan läheisissä ja rakastavissa väleissä, miten pienet rakkaat soittelevat jatkuvasti mummon kanssa jne jne.,

En tiedä olenko jotenkin outo mutta tämä esittäminen V***ttaa!!! Jos siis oikeasti olisivat edes kerran pitäneet lasta sylissä niin tuollaista voisi puhua, mutta kun tämä on kaikki vain valhetta ja näytelmää.

No, ovat omat vanhempani toki "kiireisiä", toinen eläkkeellä, toinen tekee osa-aikatytä 2pv/vko, ja on tosi kiire kun pitää käydä etelässä, lomilla, hotellireissuilla, vesijumpassa ja harrastuksissa.

Niin ja minulla ja puolisollani ei ole ollut sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa viimeiseen viiteen vuoteen kun ei ole hoitajia lapsille. Kaikki neljä tervettä hyväkuntoista eläkeläisisovanhempaa kun ovat niin KIIREISIÄ.

 

[ap vastaa]

Ohhoh, onpas tämä provosoinut osaa vastaajista! Hienoa. Halusin kirjoituksella vain tuoda julki ettei kaikki lapset ole aina vaatimassa ja olettamassa hoitoautomaattien toimintaa vanhempiensa taholta, ainakaan ilman minkäänlaista vastavuoroisuutta.

Meillä tämä "haluton" perhe on appivanhempani. Omia vanhempia, heidän asioitaan ja aitojaan olen hoitanut ensin vähemmän ja nyt enemmän viimeiset 10 vuotta, enkä ole koskaan sieltä voinut minkäänlaista hoitoapua meillepäin edes odottaa, ovat sen verran huonommassa kunnossa. Korkeintaan henkistä tukea joskus rankempina kausina.

Appivanhempani tietävät hyvin tilanteemme. Molemmat käymme töissä, lapset ovat 5- ja 7-vuotiaita ihan kilttejä ja kunnollisia ja lisäksi hoidamme vanhempieni kauppakäynnit, lääkäriasiat, pihatyöt ja muut juoksevat asiat. Lomillamme ennen tuurasimme anoppia vuorotellen miehen veljen perheen kanssa, jotta hän sai pitää lomaa (oli yksityisyrittäjä) ja nykyisin sitten saamme olla apuna erilaisissa remonteissa, tietokoneen korjaustöissä ja sairaanhoidollisissa toimenpiteissä.

Kieltämättä tuntui rankalta silloin kun lapset olivat ihan pieniä.

Anoppi on juurikin sitä mieltä, että on omat lapsensa kasvattanut. Hän ei kuitenkaan ole myöskään omista vanhemmistaan joutunut huolehtimaan silloin kun vielä elivät (asuivat kauempana, sisar hoiti kunnes joutuivat vanhainkotiin).

Eli ei, kaikki vanhukset (tai oikeastaan tässätapauksessa eläkeläiset) eivät ole itsekkäitä ja inhottavia. Appivanhempani kyllä hieman, mutta en ole yksin. Lähipiirissä moni aikuinen harmittelee että omilla vanhemmilla on niin kiire reissuilleen, etteivät välttämättä ehdi edes käydä vastasyntynyttä lastenlastaan katsomassa. Saatika että tarjoaisivat apujaan tai neuvojaan tuoreille vanhemmille.

Maailma muuttuu ja me sen mukana.

Itse joskus hoitoalallakin töissä olleena, en haluaisi laittaa omia vanhempiani hoitolaitokseen aikaisessa vaiheessa. Siksi autan sen mitä pystyn ja toivon sen riittävän mahdollisimman pitkään.

Tukiverkkoja ei juurikaan ole. Me olemme se tukiverkko ja toivomme ettei se koskaan petä.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="minä";24083596]Halki, poikki ja pinoon. Kiitos tästä. Ehkä joku viitsii nyt vilkaista peiliin ja miettiä että ei elä ihan samanlaista elämää kuin hänen vanhempana elivät nuorena.[/QUOTE]
Ja vielä tuli mieleeni, että kun itse sain lapseni 80-luvulla ja 90-luvun alussa, niin ei hyvänen aika kukaan pyytänyt käytetyistä tavaroista rahaa ellei sitten kyse ollut antiikista. Tarpeettomiksi käyneet lasten tarvikkeet siirtyivät seuraaville tarvitsijoille ja oltiin vain tyytyväisiä, kun saatiin kaappeihin ja varastoihin tilaa. Nykyisin jokaisesta toppapuvusta, potkuhoususta, turvaistuimesta ja pinnasängystä pitäisi maksaa - ja mielellään vielä mahdollisimman paljon - vaikka tarvitsija olisi oma sisko tai hyvä ystävä. Mikähän sukupolvi se onkaan nyt itsekäs?

 

[PipariSuu]

Minusta on pääosin hyvä että suuret ikäluokat osaavat kaikkien uhraustensa jälkeen vihdoin elää vähän itselleenkin. Ei sen toki pidä tarkoittaa muun maailman täydellistä unohtamista. Auttaa voi lapsia jos aikaa ja voimia on, muttei lasten pidä automaattisena sitä ottaa, että aina saa vaikka lapset hoitoon ms. Mua kyllä hämää sun tapa puhua vanhuksista, jotkut 60-70v eivät ole vanhuksia! Jos taas tarkoitat minun vanhempieni ikäisiäe li kahdeksankymppisiä niin monella on kunto jo niin huono ja pärjäämistä omien sairauksiensa kanssa ettei heiltä voi vaatia esim. hoitoapua... Mielestäni vanhus on vasta joku yli 80-v.

Minkä ihmeen uhrauksen on jotkut 60v:t joutuneet tekemään?

 

[voimia!]

[QUOTE="onneton";24083822]suuret ikäluokat = itsekkäät ikäluokat

Osa tämän ikäpolven mummoista haluaa ja osaa/jaksaa/viitsii olla mummo, mutta osaa ei kiinnosta niin tipan vertaa.
Itselläni kummatkaan lasteni mummot (tai ukit) eivät ole hoitaneet lapsiani koskaan, ei hetkeäkään, ei sekunnin vertaa, ei edes niin että kun itse olemma hoitovastuussa niin viitsisivät ottaa syliin tai puhua lapsille.

Oma äitini ei jaksanut tulla kahden lapseni ristiäisiin. Toisella kerralla ei jaksanut ajaa ajomatkaa ja toisella kertaa samalla päivällä oli VESIJUMPPA josta ei halunnut jäädä pois. No asiat tärkeysjärjestykseen....

Lapset, jotka ovat ainoat lapsenlapset, eivät ole koskaan saaneet synttärilahjaa, joululahjaa, korttia, ei minkäänlaista huomiota. Koskaan eivät hoida, eivät soita ja kysy kuulumisia, kun ei kiinnosta.

Mutta arvatkaas mikä kiinnostaa? Valokuvat. Valokuvia mangutaan ja niitä esitellään kaikille naapureille, tutuille, työkavereille, puolitutuille, ja selitetään suu vaahdossa miten ihanat ja rakkaan mummon kullat ja päivänsäteet meillä on, miten jatkuvasti pidetään yhteyksiä, ollaan läheisissä ja rakastavissa väleissä, miten pienet rakkaat soittelevat jatkuvasti mummon kanssa jne jne.,

En tiedä olenko jotenkin outo mutta tämä esittäminen V***ttaa!!! Jos siis oikeasti olisivat edes kerran pitäneet lasta sylissä niin tuollaista voisi puhua, mutta kun tämä on kaikki vain valhetta ja näytelmää.

No, ovat omat vanhempani toki "kiireisiä", toinen eläkkeellä, toinen tekee osa-aikatytä 2pv/vko, ja on tosi kiire kun pitää käydä etelässä, lomilla, hotellireissuilla, vesijumpassa ja harrastuksissa.

Niin ja minulla ja puolisollani ei ole ollut sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa viimeiseen viiteen vuoteen kun ei ole hoitajia lapsille. Kaikki neljä tervettä hyväkuntoista eläkeläisisovanhempaa kun ovat niin KIIREISIÄ.[/QUOTE]

Otan osaa! Näitä todellakin löytyy

 

["himpula"]

Ja vielä tuli mieleeni, että kun itse sain lapseni 80-luvulla ja 90-luvun alussa, niin ei hyvänen aika kukaan pyytänyt käytetyistä tavaroista rahaa ellei sitten kyse ollut antiikista. Tarpeettomiksi käyneet lasten tarvikkeet siirtyivät seuraaville tarvitsijoille ja oltiin vain tyytyväisiä, kun saatiin kaappeihin ja varastoihin tilaa. Nykyisin jokaisesta toppapuvusta, potkuhoususta, turvaistuimesta ja pinnasängystä pitäisi maksaa - ja mielellään vielä mahdollisimman paljon - vaikka tarvitsija olisi oma sisko tai hyvä ystävä. Mikähän sukupolvi se onkaan nyt itsekäs?

Kaikki ovat itsekkäitä nykyään.

Mutta itse olen huomannut ettei käytetty vaate/tavara edes kelpaa jos sen ilmaiseksi antaisi. Menee paremmin kiertoon kun pyytää rahaa kumma juttu! Kaipa sitä ajatellaan että siinä on joku vika jos ilmatteeksi antaa, mutta heti on hyvää tavaraa kun maksua pyytää.

Sori, meni asian vierestä kylläkin.

 

[joskus itsekäs]

Ohhoh, onpas tämä provosoinut osaa vastaajista! Hienoa. Halusin kirjoituksella vain tuoda julki ettei kaikki lapset ole aina vaatimassa ja olettamassa hoitoautomaattien toimintaa vanhempiensa taholta, ainakaan ilman minkäänlaista vastavuoroisuutta.

Meillä tämä "haluton" perhe on appivanhempani. Omia vanhempia, heidän asioitaan ja aitojaan olen hoitanut ensin vähemmän ja nyt enemmän viimeiset 10 vuotta, enkä ole koskaan sieltä voinut minkäänlaista hoitoapua meillepäin edes odottaa, ovat sen verran huonommassa kunnossa. Korkeintaan henkistä tukea joskus rankempina kausina.

Appivanhempani tietävät hyvin tilanteemme. Molemmat käymme töissä, lapset ovat 5- ja 7-vuotiaita ihan kilttejä ja kunnollisia ja lisäksi hoidamme vanhempieni kauppakäynnit, lääkäriasiat, pihatyöt ja muut juoksevat asiat. Lomillamme ennen tuurasimme anoppia vuorotellen miehen veljen perheen kanssa, jotta hän sai pitää lomaa (oli yksityisyrittäjä) ja nykyisin sitten saamme olla apuna erilaisissa remonteissa, tietokoneen korjaustöissä ja sairaanhoidollisissa toimenpiteissä.

Kieltämättä tuntui rankalta silloin kun lapset olivat ihan pieniä.

Anoppi on juurikin sitä mieltä, että on omat lapsensa kasvattanut. Hän ei kuitenkaan ole myöskään omista vanhemmistaan joutunut huolehtimaan silloin kun vielä elivät (asuivat kauempana, sisar hoiti kunnes joutuivat vanhainkotiin).

Eli ei, kaikki vanhukset (tai oikeastaan tässätapauksessa eläkeläiset) eivät ole itsekkäitä ja inhottavia. Appivanhempani kyllä hieman, mutta en ole yksin. Lähipiirissä moni aikuinen harmittelee että omilla vanhemmilla on niin kiire reissuilleen, etteivät välttämättä ehdi edes käydä vastasyntynyttä lastenlastaan katsomassa. Saatika että tarjoaisivat apujaan tai neuvojaan tuoreille vanhemmille.

Maailma muuttuu ja me sen mukana.

Itse joskus hoitoalallakin töissä olleena, en haluaisi laittaa omia vanhempiani hoitolaitokseen aikaisessa vaiheessa. Siksi autan sen mitä pystyn ja toivon sen riittävän mahdollisimman pitkään.

Tukiverkkoja ei juurikaan ole. Me olemme se tukiverkko ja toivomme ettei se koskaan petä.

Kiitos tästä! Pisti tosiaan miettimään.

 

["onneton"]

Minkä ihmeen uhrauksen on jotkut 60v:t joutuneet tekemään?

niin juuri, mitä uhrauksia?

Omat vanhempani (siis ne jotka eivät ole koskaan hoitaneet lapsenlapsiaan hetkeäkään, eivät edes ottaneet syliin eivätkä jaksaneet tulla ristiäisiinkään) ovat aina hoidattaneet omat lapsensa aikanaan mummoloissa. Minut laitettiin hoitoon 2kk ikäisenä. Jo 2 vko ikäisenä vastasyntyneenä minut vietiin sukulaisiin viikoksi hoitoon kun oli niin "rankkaa" kun vauva itki.

Kaikki lomat, viikonloputkin, aina vanhempani veivät minut mummolaan ja matkustelivat ja reissasivat viikon parin ulkomaanmatkoja kahdestaan. Hoidattivat minut siis ihan täysin sukulaisilla, päiväkodissa, ja kaikilla muilla tavoin paitsi ITSE. Ruokaa ja vaatetta sain, mutta syliin ei otettu, ei koskaan sanottu että rakastetaan, ei koskaan kyselty että mitä kuuluu, oletko onnellinen, mistä haaveilet. Kun ei kiinnosta.

Eipä siis kiinnosta lapsenlapsetkaan sen enempää, joten mitä ihmeen uhrauksia tämä ikäluokka on tehnyt?

Isäni oli valtion virkamies, turvattu vakipaikka ja sai jäädä eläkkeelle 55 vuotiaana, terveenä ja elinvoimaisena, loisimaan suurella eläkkeellä jonka nuoret ikäpolvet maksavat. Terveellä eläkeläisellä on toki virtaa, mutta ei läheisilleen, vaan ainoastaan matkusteluun. Tätä me sitten nuorempana ikäpolvena maksamme ja rahoitamme.

Kyllä uhraukset tekee MEIDÄN ikäpolvi, me pätkätyöläiset, joilla ei ole mitään tukiverkkoa lastenhoidossa, jotka emme saa mitään (rahallista tai henkistä) tukea vanhemmiltamme, joille yhteiskunta ei takaa koulutusta eikä työpaikkaa, jotka joudumme itse tekemään ja taistelemaan IHAN KAIKEN.

 

[Keittiönoita]

Minkä ihmeen uhrauksen on jotkut 60v:t joutuneet tekemään?

- syöneet ravitsemuksellisesti niukempaa ruokaa kuin tämän päivän lapset
- kulkeneet paikatuissa, muiden vanhoissa vaatteissa
- kulkeneet kävellen pitkiäkin matkoja kouluun
- päässeet oppikouluun - ja siten saaneet mahdollisuuden yliopisto-opintoihin - vain, jos vanhemmillaan on ollut varaa/halua oppikoulu kustantaa
- olleet tuplaten suuremmissa luokissa koulussa kuin tämän päivän lapset
- jääneet ilman tukiopetusta ja muuta oppimisvaikeuksista johtuvaa erityistuen tarvetta
- jääneet ilman puheterapiaa
- jääneet ilman hampaiden oikomishoitoa
- hoitaneet jo alakouluikäisinä pienempiä sisaruksiaan vanhempien ollessa töissä
- eläneet omien lastensa päivähoidon suhteen jatkuvassa epävarmuudessa toivoen, että hoitopaikka on vielä huomennakin ja lapsen perhepäivähoitaja ei tänään ainakaan kovin juovuksissa ole
- ovat eläneet ilman omien vanhempiensa tarjoamaa tukiverkostoa, sillä työn vuoksi on ollut pakko muuttaa kauas kotiseudulta ankeisiin kerrostalolähiöihin

Vieläkö pitää kertoa lisää?

 

["emppupemppu"]

[QUOTE="vieras";24083689]No onko ne vanhemmat sulle jotain velkaa?

Oletko sä tehnyt heidän pyytäessään mitään?

Mitä olet pyytänyt? Miksi siitä on kieltäydytty?

Eikö he ole koskaan tehneet mitään mitä olet pyytänyt?[/QUOTE]

"Itse joskus hoitoalallakin töissä olleena, en haluaisi laittaa omia vanhempiani hoitolaitokseen aikaisessa vaiheessa. Siksi autan sen mitä pystyn ja toivon sen riittävän mahdollisimman pitkään."

Ei ole nekään mitään velkaa, mutta hyvin samanlainen tilanne kuin ap:lla.

 

[PipariSuu]

Olen aikalailla samaa mieltä. Monesti nämä itsekkäät "mummelit" eivät ole edes itse omaa vanhempiaan hoitaneet aikoinaan. Sisaruksia saattoi olla kymmenkunta ja vain joku yksi "kiltein" autteli vanhempiaan tai sitten laittoivat vanhainkotiin. Kun kodista lähtivät, eivät paljoakaan vaivaantuneet auttaan omia vanhempiaan. Mutta tottakai nyt kun heidän omat lapsensa on aikuisiässä, vaaditaan, että heidän on autettava kaikissa asioissa, kun HE OVAT NYT SYNNYTTÄNEET heidät. Vain se, että on saanut omat lapset aikuisiksi oikeuttaa sen, että nyt voi matkustella, nauttia elämästä ja vaatia toisia tekeen heidän puolestaan asioista. Kun vastavuoroisuutta pyydetään, niin "en minä nyt ENÄÄ jaksa, kun ikääkin on jne..".

Toista se oli silloin, kun lapsia kasvatettiin koko perhekunnan avulla. Ja kyllähän noissa kehitysmaissa yhä vanhat ihmiset jaksavat hoitaa nuoria.

 

[hyvä]

- syöneet ravitsemuksellisesti niukempaa ruokaa kuin tämän päivän lapset
- kulkeneet paikatuissa, muiden vanhoissa vaatteissa
- kulkeneet kävellen pitkiäkin matkoja kouluun
- päässeet oppikouluun - ja siten saaneet mahdollisuuden yliopisto-opintoihin - vain, jos vanhemmillaan on ollut varaa/halua oppikoulu kustantaa
- olleet tuplaten suuremmissa luokissa koulussa kuin tämän päivän lapset
- jääneet ilman tukiopetusta ja muuta oppimisvaikeuksista johtuvaa erityistuen tarvetta
- jääneet ilman puheterapiaa
- jääneet ilman hampaiden oikomishoitoa
- hoitaneet jo alakouluikäisinä pienempiä sisaruksiaan vanhempien ollessa töissä
- eläneet omien lastensa päivähoidon suhteen jatkuvassa epävarmuudessa toivoen, että hoitopaikka on vielä huomennakin ja lapsen perhepäivähoitaja ei tänään ainakaan kovin juovuksissa ole
- ovat eläneet ilman omien vanhempiensa tarjoamaa tukiverkostoa, sillä työn vuoksi on ollut pakko muuttaa kauas kotiseudulta ankeisiin kerrostalolähiöihin

Vieläkö pitää kertoa lisää?

Anna tulla vaan kaikki, kerron sitten mitä on olla äiti ja tytär tänäpäivänä tässä "helpossa" maailmassa!

 

[Keittiönoita]

Toista se oli silloin, kun lapsia kasvatettiin koko perhekunnan avulla. Ja kyllähän noissa kehitysmaissa yhä vanhat ihmiset jaksavat hoitaa nuoria.

Aivan totta! Yksi syy siihen, miksi minä, systeri ja mun vanhemmat asutaan lähekkäin. Myös nuorempi sukupolvi on - toistaiseksi - päätynyt asumaan alle kahden kilometrin säteellä. Tilanne olisi aivan toinen - kuten omilla vanhemmillani aikoinaan oli - jos asuisi kaukana sukulaisistaan. 70-luvulla moni nuori aikuinen muutti kaupunkeihin, jotkut Ruotsiin ja jotkut jopa vieläkin kauemmas. Syntyi aivan uudenlainen tarve saada hoiva- ja huolenpitopalveluita yhteiskunnalta, kun suvut ja perheet olivat hajonneet.

 

[Kurjenkello harmaana]

[QUOTE="Vieras";24083317]Tosiaan huomasin saman, miksi heidän pitäisi auttaa muttei meidän heitä? Taitaa olla juuri meidän sukupolvi se "mulle kaikki heti" sukupolvi...[/QUOTE]

Ap kyllä just tarkotti sitä, että miks pitäis niitä sitten auttaa, kun nekään eivät auta? Ei siis sitä, että isovanhempien kyllä pitäis auttaa, mutta niitähän si sitten silti autella??? Ainakin mun mielestä. Summa summarun, isovanhemmat auttavat lapsiaan ja lapset auttavat sitten isovanhempiaan, tätä mun mielestä ap kaipailee.

 

[PipariSuu]

- syöneet ravitsemuksellisesti niukempaa ruokaa kuin tämän päivän lapset
- kulkeneet paikatuissa, muiden vanhoissa vaatteissa
- kulkeneet kävellen pitkiäkin matkoja kouluun
- päässeet oppikouluun - ja siten saaneet mahdollisuuden yliopisto-opintoihin - vain, jos vanhemmillaan on ollut varaa/halua oppikoulu kustantaa
- olleet tuplaten suuremmissa luokissa koulussa kuin tämän päivän lapset
- jääneet ilman tukiopetusta ja muuta oppimisvaikeuksista johtuvaa erityistuen tarvetta
- jääneet ilman puheterapiaa
- jääneet ilman hampaiden oikomishoitoa
- hoitaneet jo alakouluikäisinä pienempiä sisaruksiaan vanhempien ollessa töissä
- eläneet omien lastensa päivähoidon suhteen jatkuvassa epävarmuudessa toivoen, että hoitopaikka on vielä huomennakin ja lapsen perhepäivähoitaja ei tänään ainakaan kovin juovuksissa ole
- ovat eläneet ilman omien vanhempiensa tarjoamaa tukiverkostoa, sillä työn vuoksi on ollut pakko muuttaa kauas kotiseudulta ankeisiin kerrostalolähiöihin

Vieläkö pitää kertoa lisää?

Ja kerro mikä noista "uhrauksista" on sinusta sellainen, että ei viitsi enää omia lapsenlapsiaan pitää hoivissa? Mikä noista "uhrauksista" sinusta oikeuttaa sellaista, että voi pyytää VAIN ITSELLEEN tekemättä kuitenkaan toisen eteen mitään?

Minusta valitettavasti se, että nykyään ihmiset kulkee autoilla, syö "mukamas" terveellistä (yleensä roskaruokaa) tai pankki myöntää isoja lainoja nuorillekin, ei ole sellainen asia mikä olisi niin kunnioitettavaa.

Myös oppikoulut on ollut jo vuosia vuosia "ilmaisia" (joutuuhan niistä nykyäänkin maksamaan lukukausimaksut yms) ja kouluruokaakin on annettu ilmaiseksi jo ties kuinka monta kymmentä vuotta. Monesti työt sai helposti, ei tarvinnut olla kouluttautunut. Eli työnperässä ei välttämättä ole tarvinnut juosta. Siivoojaksi pääsi ja tehtaita oli joka nurkalla johon vain astumalla sisään sai töitä. Inflaatio söi pankkilainan sillain, että lopunviimein sen sai helposti maksettua ja nyt niistä saa viisinkertaisesti ellei jopa enemmän suhteessa rahaa kuin mitä itse ovat siihen ikinä laittaneet jne. Pesukoneet, tiskikoneet, jääkaappi, kaikki ylellisyydet on olleet. Ja puhun nyt näistä 60-70v mummoista, en 80-100v mummoista, jotka ovat usein laitoshoidossa ja tämän itsekkään "ikäluokan" vanhempia!

 

["nii"]

[QUOTE="onneton";24083939]niin juuri, mitä uhrauksia?

Omat vanhempani (siis ne jotka eivät ole koskaan hoitaneet lapsenlapsiaan hetkeäkään, eivät edes ottaneet syliin eivätkä jaksaneet tulla ristiäisiinkään) ovat aina hoidattaneet omat lapsensa aikanaan mummoloissa. Minut laitettiin hoitoon 2kk ikäisenä. Jo 2 vko ikäisenä vastasyntyneenä minut vietiin sukulaisiin viikoksi hoitoon kun oli niin "rankkaa" kun vauva itki.

Kaikki lomat, viikonloputkin, aina vanhempani veivät minut mummolaan ja matkustelivat ja reissasivat viikon parin ulkomaanmatkoja kahdestaan. Hoidattivat minut siis ihan täysin sukulaisilla, päiväkodissa, ja kaikilla muilla tavoin paitsi ITSE. Ruokaa ja vaatetta sain, mutta syliin ei otettu, ei koskaan sanottu että rakastetaan, ei koskaan kyselty että mitä kuuluu, oletko onnellinen, mistä haaveilet. Kun ei kiinnosta.

Eipä siis kiinnosta lapsenlapsetkaan sen enempää, joten mitä ihmeen uhrauksia tämä ikäluokka on tehnyt?

Isäni oli valtion virkamies, turvattu vakipaikka ja sai jäädä eläkkeelle 55 vuotiaana, terveenä ja elinvoimaisena, loisimaan suurella eläkkeellä jonka nuoret ikäpolvet maksavat. Terveellä eläkeläisellä on toki virtaa, mutta ei läheisilleen, vaan ainoastaan matkusteluun. Tätä me sitten nuorempana ikäpolvena maksamme ja rahoitamme.

Kyllä uhraukset tekee MEIDÄN ikäpolvi, me pätkätyöläiset, joilla ei ole mitään tukiverkkoa lastenhoidossa, jotka emme saa mitään (rahallista tai henkistä) tukea vanhemmiltamme, joille yhteiskunta ei takaa koulutusta eikä työpaikkaa, jotka joudumme itse tekemään ja taistelemaan IHAN KAIKEN.[/QUOTE]
ANTEEKS NYT VAAN: Jos sun vanhemmat on tollaisia, tekeekö se kaikista samanlaisia? KOKO IKÄPOLVIHAN on yhtäkuin SUN VANHEMMAT. Kysyn vaan tyhmä kun olen... Mikään ei ole idiootimpaa kuin yleistää oman kokemuksen perusteella asiat.

 

[PipariSuu]

70-luvulla moni nuori aikuinen muutti kaupunkeihin, jotkut Ruotsiin ja jotkut jopa vieläkin kauemmas. Syntyi aivan uudenlainen tarve saada hoiva- ja huolenpitopalveluita yhteiskunnalta, kun suvut ja perheet olivat hajonneet.

Tuohon aikaan sai helposti myös kotipitäjiltä töitä ihan vain kävelemällä tehtaalle tjms. Ei ollut "pakko" juosta kauas, ellei sitten halunnut jotain isompaa uraa tehdä. Noi työpaikat säilyivät usein vielä monen monen kymmenen vuosikauden aikana samana. Monet jäivät eläkkeelle vaihtamatta kertaakaan työpaikkaa. Eli pakko ei tosiaankaan ollut juosta ulkomaille. Onhan se vaihtoehto vieläkin ja silloin on oma ratkaisu mennä niin kauas.

 

[Keittiönoita]

Anna tulla vaan kaikki, kerron sitten mitä on olla äiti ja tytär tänäpäivänä tässä "helpossa" maailmassa!

Lista olisi varsin pitkä, mutta tänä päivänä elämää helpottaa ihan jo kodinkoneet, joita löytyy jo lähes jokaisesta huushollista. Kaupat pursuavat erilaisia valmisruokia ja puolivalmisteita ihan toisella tapaa kuin vielä silloin, kun musta 80-luvulla tuli äiti. On subjektiivinen päivähoito-oikeus, lapsiaan ei tarvitse enää "kaupata" lyhtypylväissä ja kauppojen ilmoitustauluilla. On huomattavasti laadukkaampi sikiöntutkimus, synnytysten hoito kivunlievityksineen (kai tiesit, että 80-luvulla sai epiduraalin vain, jos satuit synnyttämään virka-aikaan?) , vanhemman lapsesi voit pitää päivähoidossa kun olet itse vauvan kanssa kotona... moni asia on nykyisin paremmin. Äitiyspäivärahakausi pidempi, on oikeus hoitovapaaseen siihen asti, kun lapsi on 3 v, on kotihoidontuki, oikeus osittaiseen hoitovapaaseen, oikeus hoitaa sairastunutta lastaan kotona jne. Minusta nämä ovat hienoja ja merkittäviä parannuksia jopa siihen, mitä oli neljännesvuosisata sitten, puhumattakaan ajasta sitä ennen.