Mua säälittää kaikki teinivanhemmat.:(

Haluasin kuulla teidän muiden mielipiteitä teinivanhemmista, siis tarkoitan nyt alle 18vuotiaita vanhempia.

Mua itseäni säälittää. Minäkin halusin lasta jo yläasteella ja ajattelin silloin miten kivaa se olisi. Mutta että jotkus oikesti tekevät lapsia niin nuorina! Enkä halua tällä kirjoituksella hakkua ketään minä vaan ihmettelen miten niin nuoret jaksavat tai miten heillä kiinnostus kestää hoitaa lasta koko loppu elämsä ja uhrata oma nuoruus ja lapsuus että saa vaihtaa vaippoja ja heräillä öisin antamaan tissiä. Kukaan ei voi tietää miten rankkaa on olla vanhempi ennen kuin sen kokee itse. Ja miten kiinni siinä pienessä ihmisessä on.

Minulla itselläni on lapsia ja tiedän miten rankkaa se on. Siis tottakai rakastan lapsiani enkä koe heitä minulle taakaksi, mutta ei lapsen saaminen ole mitenkään siistiä ja hienoa. Se on hoitamista ja läsnäoloa aina siihen asti kun elät.

En tiedä mistä tämäkin nyt tuli, mutta olisi mukava kuulla mietteitä muilta.

 

Hmm no minulle pienten lasten hoitaminen ei ollut lainkaan rankkaa, kertoo varmaan juuri siitä että olin nuori ja jaksavainen! Eli kannatti, olin tosin juuri 18.

 

Olin mäkin nuori kun esikoiseni sain, 19vuotias. Mutta silti minulla oli rankkaa vaikka lapsi oli todella helppo. Tietysti asiat koetaan eri tavalla. Mutta eikö esim 15vuotiaalla kuuluisi olla ihan muut mielessä kun perheenlisäys? Omat menemiset ja kaverit.

 

Itseä olis teininä todella ahdistanut taloudellinen jaksaminen. Kun lapset sai kolmekymppisenä, niin taloudesta ei tarvinnut huolehtia. Lisäksi ystävät olivat samassa elämäntilanteessa. Jos lapset olis saanut alle 20v, niin olo olis monesti ollut aika yksinäinen. Nyt oli vertaistukea ja muita mammalomalaisia pilvin pimein.

 

Mä en kenenkään säälejä oo tarttenut
Hyvin olen jaksanut hoitaa lapsiani ja "uhrata" nuoruuteni...
Taloudellisia ongelmia ei ole ollut ja en ole ikinä katunut sitä,että olen nuorena saanut lapsia.

Niin ja olin 16 v. kun aloin ensimmäistä odottaa,kerkesin tosin 17 v. täyttää ennen kuin tyttö syntyi..

 

Mä en jaksa tuhlata voimiani sääliin. Osa on jo nuorena kypsempiä ottamaan vastuuta, ja siihenhän on varauduttava, jos on tarpeeksi aikuinen sekstaamaan? Vastuuta on opittava ottamaan monella tavalla elämässä

 

[QUOTE="aapee";24063292]Olin mäkin nuori kun esikoiseni sain, 19vuotias. Mutta silti minulla oli rankkaa vaikka lapsi oli todella helppo. Tietysti asiat koetaan eri tavalla. Mutta eikö esim 15vuotiaalla kuuluisi olla ihan muut mielessä kun perheenlisäys? Omat menemiset ja kaverit.[/QUOTE]

Minustakin 15-vuotias on vasta juuri syntynyt. Ihan oikeasti, sen ikäisenä ei vielä tajua, kuinka pieni aika 15 vuotta oikeasti on. Näin jälkikäteen ajatellen, olisin ehkä halunnut olla 22-vuotias esikoisen saadessani. Se olisi tuntunut hyvältä iältä, kun hetken olisi saanut mennä viilettää omia menoja. Nykyään vaan on niin pitkät koulut, että jos haluaa koulun ensin alta pois, voi tuo olla saavuttamattomissa. Minun mieskin tuli kuvioon vasta myöhemmällä iällä, joten siksikään en olisi tuohon pystynyt.

 

Elämä on niin paljon avarampi. Jos sattuu olemaan teinivanhempi, toisten sääli loukkaa, tietysti. Onhan se alentavaa. Itse en ole teinivanhempi mutta satun tuntemaan fiksuja, elämästä nauttivia, lapsistaan erittäin hyvin huolehtivia ihmisiä. He eivät sääliä kaipaa, sääli on sairautta. Onneksi nämä ihmiset määrittävät itsensä muuta kautta kuin sinunkaltaistesi asenteiden perusteella - siksi jaksavat elää täyttä elämää! Lapset ovat elämän suurin rikkaus ja itsestä huolehtiminen ja ystävyys on tärkeää - olitpa minkä ikäinen hyvänsä.

 

[QUOTE="vieras";24063325]Mä en jaksa tuhlata voimiani sääliin. Osa on jo nuorena kypsempiä ottamaan vastuuta, ja siihenhän on varauduttava, jos on tarpeeksi aikuinen sekstaamaan? Vastuuta on opittava ottamaan monella tavalla elämässä[/QUOTE]

Ei alle 18-vuotiaan tarvitse lain mukaan ottaa paljonkaan vastuuta omasta elämästään. Ihminen on lain mukaan vajaavaltainen, kunnes täyttää 18 vuotta. Ainoastaan täysi-ikäiset ovat lain mukaan täysivaltaisia.

 

Uskoisin, että moni teini jaksaa yöheräilyt, uhmat ja muut kiukut helpommin kuin moni päällä 40-vuotias ensisynnyttäjä.

Jos on tukiverkostot kunnossa ja lapsi haluttu niin en ymmärrä miksi sääliä. Ennemmin olisin iloinen heidänkin puolestaan.

 

Mua säälittää enemmänkin niiden teinien omat vanhemmat. Lastenlastenhoito jää valitettavan usein sitten niille. Mulla kaksi ystävää, joista toinen raskautu jo 14v ja toinen oli 15v. Molempien tapauksessa isovanhemmat hoitivat myös lastenlapsen, koska tyttäret asuivat lasten kanssa kotona (vanhempien talossa). Pääsivät ihan vapaasti menemään muiden nuorten lailla ja tuntui kuin vanhemmat ois itse saaneet "iltatähden". Varmaan äideillä lapseensa vähän sisarussuhteen tapaiset välit näissä tapauksissa.

 

Mä tiedän erään tapauksen jossa teinityttö pamahti paksuksi. Nyt sen tytön äiti hoitaa lapsenlastaan kun tyttö hyörii kylillä viikonloput entiseen malliin...

 

[QUOTE="...";24063366] Molempien tapauksessa isovanhemmat hoitivat myös lastenlapsen, koska tyttäret asuivat lasten kanssa kotona (vanhempien talossa). Pääsivät ihan vapaasti menemään muiden nuorten lailla ja tuntui kuin vanhemmat ois itse saaneet "iltatähden". [/QUOTE]

Tuollaiset jutut tekevät minut aika surulliseksi. Äiti on äiti ja isä on isä 24/7/365. Vaikka isovanhemmat ovatkin olemassa ja hoitavat lapsenlapsiaan, niin ei heitäkään saisi silti tuolla tavalla törkeästi hyväksikäyttää.

 

[QUOTE="vieras";24063363]Ei alle 18-vuotiaan tarvitse lain mukaan ottaa paljonkaan vastuuta omasta elämästään. Ihminen on lain mukaan vajaavaltainen, kunnes täyttää 18 vuotta. Ainoastaan täysi-ikäiset ovat lain mukaan täysivaltaisia.[/QUOTE]

Lain mukaan joo, mutta jokainen joutuu ottamaan vastuuta valinnoistaan jo pienestä pitäen. Nyt ei puhuta laista, vai onko laissa määritelty millon seksiä saa harrastaa? Millon toisaalta lakikaan on estänyt? Vanhemmat ostavat alaikäsille alkoholia jne

 

En tällä kirjoituksella yleistä, koska minäkin tiedän teinivanhempia jotka ovat huolehtineet lapsestaan hyvin. Mutta ihmettelenkin sitä miksi ei halua elää sitä omaa lapsuutta ensin, ja sitten alkaa huolehtimaan omasta lapsestaan.

 

Harva sitä 15-vuotiaana tahallaan tulee raskaaksi. Vaikka tietty pitäis huolehtia ehkäsystä paremmin, mutta jos maito on jo maassa niin... Ei mua säälitä oikeestaan ne teinivanhemmat vaan ne niiden isovanhemmat jos lapsi asuu vielä samassa asunnossa. Siis jos vastuu siirtyy sitten niille vasten tahtoaan.

Tiedän hyviä äitejä, vaikka ovatkin saaneet lapsen nuorena. Huonoja en oikeestaan koska en tunne äitejä sen paremmin. Vähän mua kyllä ihmetyttää, että jos raskaus on vahinko, miksei edes hankittu jälkiehkäisypillereitä kun tuli vahingossa harrastaneeksi seksiä ilman ehkäisyä?

 

Ei mun äitini sun sääliä kaivannut kun sai mut 17-vuotiaana. Isää ei perhe-elämä pahemmin kiinnostanut joten äiti jäi yh:ksi. Isovanhemmista oli toki apua, mutta pääasiassa pärjäsimme kahdestaan. Uuden miehen äiti löysi parin vuoden päästä ja hänen kanssaan on edelleen ja ovat saaneet kolme yhteistä lasta.

Onnellinen lapsuus mulla on ollut ja hyvä äiti.

 

no joo, sääli nyt ei ketään auta.. että siinä mielessä turha tunne! jos oikeesti haluat jotakuta auttaa tuossa tilanteessa, tiedät varmaan ettei se sääliminen ole mikään ratkaisu! mikä sua estää menemästä juttelemaan ja tarjoutumalla vaikka lapsenvahdiks. se auttaisi tuota nuorta äitiä monin verroin enemmän kuin joku sääli.. näin mä ajattelen, vaikka ekan lapseni sainkin vasta 26-vuotiaana ja vikan 38-vuotiaana...

 

No en nyt jaksa ketään säälitellä. Onhan 15 v nuori lapsen saamaan, mutta jos on päättänyt pitää sen niin olkoon. Lopulta nuoret äidit on kuitenkin jaksavaisempia ku vanhat. Oon tämän kirjaimellisesti nähnyt. 40v äiti sai kaksoset ja sitä ei kyllä kukaan jaksa sivuste seurata kun nämä kaks villiviikaria juoksee ympäriinsä. Kolme vuotiaina vielä vaipoissa ja herkkuihin tuputetaan kokoajan kun ei haluta että muksut kitisee. Kun taas parikymppinen kahden lapsen äiti. Toinen vielä ihan vauva, toinen vaipatta jo 1,5 vuotiaana. Puhua pulpattaa täysin ja vaikka mitä kaks vuotiaana, ei tarvi kun muutaman lelun, herkkuja on kurkku ja feta, fetaa saa harvemmin kun suolasta. Osaa jakaa lelut ja tottelee vanhempia. Toki osaa myös hermostua, mutta usein pyytää apua jos joku ei onnistu.

Olen siis todennu että parempi saada muksut nuorena kun jaksaa. Kun vanhana ja mennä siitä mistä aita on matalin.

 

Mä en ymmärrä sellaisten ihmisten säälimistä, jotka ei sitä sääliä millään lailla kaipaa tai ole vailla.
Ehkä mun käy jopa vähän sääli näitä tyyppejä, jotka kokevat oikeudekseen tuntea sääliä muita ihmisiä kohtaan vailla mitään todellista pohjaa. :xmas:

 

[QUOTE="vieras";24063444]Lain mukaan joo, mutta jokainen joutuu ottamaan vastuuta valinnoistaan jo pienestä pitäen. Nyt ei puhuta laista, vai onko laissa määritelty millon seksiä saa harrastaa? Millon toisaalta lakikaan on estänyt? Vanhemmat ostavat alaikäsille alkoholia jne[/QUOTE]

Ei laissa ole varsinaisesti säädetty, että minkä ikäisenä seksiä saa harrastaa, mutta suojaikäraja on sädäetty 16 vuoteen. Ei minun mielestäni kyllä alle 15-vuotiaan tulisi harrastaa seksiä kenenkään kanssa, ei edes omanikäisensä kanssa.

 

Mulla useampi kaveri, jotka saaneet ekan lapsensa siinä n. 16-vuotiaana. Ei heissä ole mitään säälimistä. Jotkut jo yli 30v ja edelleen saavat lapsia, saman miehen kanssa.

 

Sääliminen on ihmisen normaalia empatiaa, vain nuori, ajattelematon tai tyhmä ei ymmärrä ettei säälin tunteilla ole mitään tekemistä sairastamisen kanssa. Tiiän, että kyseessä on sanonta, mutta tässä(kin) yhteydessä sitä käytettiin aivan väärin. Ylipäätään harva kaipaa sääliä, vaikka huonosti menisikin.

Ei ihminen itse valitse, ketä säälii. Jos jotakuta säälittää teiniäidit, niin saa sääliä. Mulla on ystävä, jota säälittää vanhat, rumat miehet. Varmastikaan nämä ukot eivät hänen sääliään tarvitse tai kaipaa, mutta niinpä vaan joku säälii.

Niin ja asiaan, minuakin säälittävät teiniäidit, joilta jää elämästä hirveesti näkemättä lasten vuoksi. Säälittää myös ne, jotka eivät taloudellisista syistä koskaan saa matkustaa. Ja ne, jotka eivät eroa tyhmistä miehistä. Vammaisista lapsista tai dementoituneista vanhuksista puhumattakaan. Mut kun kaikkee ei voi saada, niin nämä ihmiset ovat usein tyytyväisiä elämäänsä. Säälistä ei ole mitään hyötyä kenellekään, mutta se ilmentää ihmisen normaalia tunne-elämää. Se olisi huolestuttavaa, mikäli ei ketään koskaan säälisi.

 

En automaattisesti sääli teinivanhempia. Mietin tässä juuri yksi päivä, että tuntemani noin tai alle 20v lapsen saaneet ovat hoitaneet lapsensa hyvin ja nauttineet vanhemmuudesta. Myös teinit. Miksi siis heitä säälisin kun yhä 30v ovat tyytyväisiä valintaansa ja onnensa kukkuloilla lapsistaan.

Pahiten tuntuu menevän niillä, jotka teininä ja nuorena ryyppäs ja rellesti. Meidän kylillä nämä tapaukset ovat lisääntyneet siinä noin 25v ja vanhemmuus aika hukassa ja heille lapset on taakka. Heitä säälin, heidän äitiyttään ja isyyttään.

 

Kiitos säälistä mutta en usko sitä tarvitsevani..tai lapseni.

Vanhemmuus yllätti minut itseasiassa helppoudellaan.
Olen onnistunut yhdistämään perheen ja ikimuistoisen nuoruuden.
Henk.koht en nyt jaksaisi olla yhtä innostunut ja aktiivinen äiti kuin silloin tosi nuorena, olen toki nuori vieläkin. Koen olevani nyt "aikuisena" aivan eri aaltopituuksilla kuin mitä tarvitaan hiekkakakkujen vääntämiseen. Intressit ovat niin muualla.

En silti tietenkään kenellekään teinille erikseen suosittele vanhemmaksi ryhtymistä, pelottelen ennemmin.