Diabeetikkojen vanhemmat! Mitä mieltä olette tällaisesta opettajan / koulun toiminnasta?

9v lapsemme sairastui 1-tyypin diabetekseen keväällä 2011. Koska kyseessä on 1-tyyppi, jokainen varmasti tietää ettei sen puhkeamista voi estää tai hidastaa eikä siihen voi vaikuttaa. Lapsi ei siis sairaudelleen mitään voi.

Koulussa pidettiin muutamat palaverit koskien lapsen hoitoa koulupäivän aikana. Tässä muutama esimerkki:
- opettaja suostui vastuuhenkilöksi, joka tarkistaa lapsen vs-mittauksen ja tarkistaa oikean insuliinimäärän (lapsi mittaa ja pistää itse, mutta kokonaisvastuu on aikuisella)
- toinen vastuuhenkilö on avustaja
- ruokailu olisi pitänyt rehtorin mukaan järjestää niin, että lapsi edellisenä iltana miettii mitä seuraavana päivänä syö ja kuinka paljon (ruokailu kuitenkin sovittiin toisin, mutta miettikää miten päätön ajatus!!)
- sovittiin, että jos joku koulussa tarjoaa keksiä tai namia synttäreiden tms kunniaksi, lapsi voi muutaman ottaa ilman mittaamisia tai pistämisiä
- vanhemmille / diabetespolille voi ja pitää aina soittaa jos jotain epäselvyyttä

Pitkin kevättä koko homma kusi ja pahasti. Opettaja soitteli minulle vähän väliä kuinka hänellä on niin iso vastuu ja hän ei voi sellaista vastuuta ottaa, koska hänellä ei ole terveydenhuollon koulutusta. (Diabeteshoitaja on ohjeistanut koulun henkilökuntaa useaan otteeseen ja on tarvittaessa käytettävissä koko ajan). Jos koulussa joku tarjosi namia tms, opettaja kielsi lastamme niitä syömästä ja hänen piti tuoda ne kotiin. Oli vain sanonut, ettei hän voi ottaa riskiä, että vs nousee liikaa... Vaikka asiasta oli oikein erityisesti sovittu, että saa syödä! Lapsella oli useaan kertaan paha mieli, kun toiset söivät ja hän joutui istumaan kuivin suin.

Koska ruokailu oli sovittu, että ateria sisältää tietyn määrän hiilareita, niin jos jälkiruokana oli esim. jäätelöä, jäätelön hiilarit vähennettiin varsinaisen lämpimän ruuan hiilareista! Eivät voineet siinäkään tapauksessa soittaa meille vanhemmille, että kuinka toimitaan.

Syksyllä vaihtuu opettaja ja tiedossa uusi palaveri. Olen kirjannut kaikki keväällä sattuneet mokat ja epäkohdat ja aion vaatia sovitut asiat kirjallisesti ja tarkemmin. Minun lastani ei syrjitä sairauden vuoksi :kieh:
Edellisen opettajan kanssa lapsen hyvästä hoidosta yhteistyössä ei vaan tullut mitään. Tämä pelkäsi vastuuta enkä ymmärrä miksi siihen sitten edes suostui.

 

Opettajan ei edes tarvitsisi ottaa vastuuta. Se on OAJ:n kanta. Koulu on velvollinen hommaamaan esim avustajan, joka hoitaa asiat. Ymmärrän hyvin opettajaa. Ei kiva hoidella diabeettikkoa kaikkien muiden töiden lisäksi.

Miksi ihmeessä olette sopineet tietyn hiilarimäärän jonka lapsi syö? Ei kovin joustavaa toimintaa teiltä vanhemmiltakaan.

 

Opettajaa ei ole koulutettu tollaseen hommaan vaan opettamiseen.

 

Meillä koulussa useampi diabeteslapsi, eikä kenenkään kanssa mielestäni ole suurempia ongelmia. Lapset joiden kanssa itse tekemisissä ovat 11-12 vuotiaita. He jo pitkälti itse hoitavat mittaamisen ja pistämisen, syömisen jne. Mutta jokaisesta asiasta raportoivat opettajalle. Meillä ei kukaan ole herneitä asiasta vetänyt, vaan mennään normaalilla asenteella ja toimitaan sovitun mukaan. Asiat siis hoidetaan koulun puolesta turvallisesti, rennosti ja liikoja stressaamatta. Meillä esim. nämä oppilaat voivat mennä syömään milloin vain, mikäli arvot sitä vaativat. Retkillä opettaja tarkkailee tarkemmin, koska usein silloin syöminen mitä on. Näissä hetkissä joskus täytyy hieman vetää tiukempaa linjaa, jos lapsi ei itse asiaa ymmärrä.

Tsemppiä ja koita saada uusi opettaja ymmärtämään asia. Älä pelottele, äläkä tee asiasta liian vaikeaa. Juttele rennosti, kerro miten itse toimitte ja miten toivotte opettajan toimivan.

 

Mä ymmärrän myös opettajaa, itse en moista vastuuta edes ottaisi.

 

Voisin kuvitella, että opettaja ei lupautuessaan oikein ymmärtänyt, mihin lupautui. Ja sen vuoksi halusi "pelata varman päälle" noissa namiasioissa.

 

Opettajan ei edes tarvitsisi ottaa vastuuta. Se on OAJ:n kanta. Koulu on velvollinen hommaamaan esim avustajan, joka hoitaa asiat. Ymmärrän hyvin opettajaa. Ei kiva hoidella diabeettikkoa kaikkien muiden töiden lisäksi.

Miksi ihmeessä olette sopineet tietyn hiilarimäärän jonka lapsi syö? Ei kovin joustavaa toimintaa teiltä vanhemmiltakaan.

Sepä se, opettajan ei olisi tarvinnut vastuuta ottaa!! Otti kuitenkin ja jälkikäteen vinkui... Sanoin kerran ihan suoraan, että meille on kerrottu, että loppupelissä on rehtorin tehtävä hoitaa asia niin, että joku se vastuuhenkilö on eikä ole vanhempien tehtävä lähteä esim. retkille mukaan vain varmuuden vuoksi.

Tietty hh-määrä sovittiin, koska se oli opettajan mielestä ainoa toimiva systeemi, jota hän suostui noudattamaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut se, että lapsi olisi joutunut edellisenä iltana miettimään seuraavan päivän lounaan ja laskemaan hiilarit valmiiksi. Kuinka moni meistä tavallisista tallaajista miettii edellisenä ilta, syönkö huomenna perunan vai kaksi?? Diabeteshoitajankin mielestä tämä olisi ollut kohtuutonta.

Vetosivat siihen, että koulussa on muitakin diabeetikkoja, joita ei tarvitse "vahtia". Diabeteshoitaja piti onneksi meidän puolia ja perusteli asian sillä, että kyseessä on vasta sairastunut, nuori lapsi! On täysin eri asia verrata vanhempaan, jo kauemmin sairastaneeseen.

 

Mä olen ollut töissä useammassa ip-kerhossa, joissa on ollut yksi tai useampia diabeetikkoja. Heidän koulussa ollessaan on mittaukset ja muut toimenpiteet hoitanut jokaisen lapsen kohdalla pääsääntöisesti koulunkäyntiavustaja.

Vanhemmilta on saatu *yksityiskohtainen* ohjeistus siitä, monenko aikaan mittaukset tehdään, milloin pistetään inskat sekä niiden määrät ynnä muut tällaiset toimenpiteet, jotka kyllä diabeetikon äitinä tiedät. Jokainen lapsi on saanut syödä koulun lounaalla sen mitä on tarjolla, ja sitten hiilihydraattimäärät on ynnäilty yhteen ja sen mukaan pistetty insuliinit.

Mielestäni jokaisella diabeetikkolapsella pitäisi olla AINA vähintään toinen vanhempi tavoitettavissa KOKO AJAN, että koulun/ip:n henkilökunta voi soittaa ja varmistaa, miten toimitaan epäselvissä tilanteissa. Olen itsekin joskus soittanut ja kysynyt, kun en ole sairaanhoitoalan koulutusta saanut, enkä siis tietenkään voi tehdä päätöksiä itse. Vanhemmilla on (hoito)vastuu, ja he ovat saaneet ohjeistuksen lääkäriltä/diabeteshoitajalta.

Mielestäni diabeetikkolapsen hoitoa ei kannata antaa opettajien kontolle koulupäivän ajaksi. Ihan oikeasti - mä olen ollut siellä koulussa katsomassa ja seuraamassa, että miten kiireisiä ne opettajat on. Ei ne ehdi/halua/viitsi perehtyä riittävästi siihen diabeteksen hoitoon. Jos mahdollista, niin koulunkäyntiavustajaa kehiin!

 

[QUOTE="Viikuna";23962015]Mä olen ollut töissä useammassa ip-kerhossa, joissa on ollut yksi tai useampia diabeetikkoja. Heidän koulussa ollessaan on mittaukset ja muut toimenpiteet hoitanut jokaisen lapsen kohdalla pääsääntöisesti koulunkäyntiavustaja.

Vanhemmilta on saatu *yksityiskohtainen* ohjeistus siitä, monenko aikaan mittaukset tehdään, milloin pistetään inskat sekä niiden määrät ynnä muut tällaiset toimenpiteet, jotka kyllä diabeetikon äitinä tiedät. Jokainen lapsi on saanut syödä koulun lounaalla sen mitä on tarjolla, ja sitten hiilihydraattimäärät on ynnäilty yhteen ja sen mukaan pistetty insuliinit.

Mielestäni jokaisella diabeetikkolapsella pitäisi olla AINA vähintään toinen vanhempi tavoitettavissa KOKO AJAN, että koulun/ip:n henkilökunta voi soittaa ja varmistaa, miten toimitaan epäselvissä tilanteissa. Olen itsekin joskus soittanut ja kysynyt, kun en ole sairaanhoitoalan koulutusta saanut, enkä siis tietenkään voi tehdä päätöksiä itse. Vanhemmilla on (hoito)vastuu, ja he ovat saaneet ohjeistuksen lääkäriltä/diabeteshoitajalta.

Mielestäni diabeetikkolapsen hoitoa ei kannata antaa opettajien kontolle koulupäivän ajaksi. Ihan oikeasti - mä olen ollut siellä koulussa katsomassa ja seuraamassa, että miten kiireisiä ne opettajat on. Ei ne ehdi/halua/viitsi perehtyä riittävästi siihen diabeteksen hoitoon. Jos mahdollista, niin koulunkäyntiavustajaa kehiin![/QUOTE]

Me olemme toimittaneet ihan selkeän taulukon koululle, että vs ollessa X pistetään lounaalle inskaa määrä x jne. Itse olen tavoitettavissa KOKO AJAN, joten sen vuoksi ei olisi tarvinnut jäädä lapsen syömisiä arpomaan. Koulun henkilökunta ei suostunut siihen, että lapsi katsoo ensin mitä syö, sitten lasketaan ja sitten pistetään. Olisi kuulema ollut liian hankalaa...

 

Me olemme toimittaneet ihan selkeän taulukon koululle, että vs ollessa X pistetään lounaalle inskaa määrä x jne. Itse olen tavoitettavissa KOKO AJAN, joten sen vuoksi ei olisi tarvinnut jäädä lapsen syömisiä arpomaan. Koulun henkilökunta ei suostunut siihen, että lapsi katsoo ensin mitä syö, sitten lasketaan ja sitten pistetään. Olisi kuulema ollut liian hankalaa...

Kurja tilanne, mutta onneksi vain väliaikainen. Siskoni pojalla oli vähän samanlainen tilanne aikoinaan, mutta kun oppi itse huolehtimaan mittauksista ja insuliineistaan, niin tilanne muuttui lapselle mukavammaksi.

 

Kurja tilanne, mutta onneksi vain väliaikainen. Siskoni pojalla oli vähän samanlainen tilanne aikoinaan, mutta kun oppi itse huolehtimaan mittauksista ja insuliineistaan, niin tilanne muuttui lapselle mukavammaksi.

Minunkin lapseni kyllä mittaa itse ja osaa ihan lennosta sanoa, että paljonko pistetään. Alhaiset ja matalat korjaa myös. Mutta kun se vastuuhenkilö on oltava.

 

Minunkin lapseni kyllä mittaa itse ja osaa ihan lennosta sanoa, että paljonko pistetään. Alhaiset ja matalat korjaa myös. Mutta kun se vastuuhenkilö on oltava.

Uskoisin silti, että ajan kanssa tilanne muuttuu. Kyse on kuitenkin aika tuoreesta diabeetikosta. Ja 9 v on vielä varsin pieni ja sen vuoksi vastuhenkilökin katsoo joutuvansa ottamaan nyt enemmän vastuuta kuin muutaman vuoden päästä tarvitsee enää ottaa.