M
"mässy"
Vieras
Minä en kertakaikkiaan ymmärrä anoppia ja appia. Miksi meidän lapset eivät merkitse mitään?
Meille syntyi lapsi talvella. Anoppi ja appi eivät lyhyestä välimatkastaan (45 min) huolimatta voineet tai halunneet järjestää töissä asioita siten, että olisivat voineet tulla hoitamaan esikoista, jotta heidän oma poikansa pääsisi synnytykseen mukaan. Työn järjestäminen olisi ollut mahdollista, sen tiedän. Oma äitini lähti 300 kilometrin päästä ajamaan.
He eivät ole tulleet kuin esikoisen ensimmäisille synttäreille. Aina on hyviä syitä - keilailta, mökkeilyä, tulee vieraita. Esikoinen on 4,5-vuotias. He eivät ole kertaakaan hoitaneet häntä. Pari kertaa olemme pyytäneet, mutta "nyt ei vain ehdi". Kuopuksen syntyän jälkeen anoppi ilmoittikin, että eivät halua hoitaakaan esikoista, koska nelivuotiaan hoito on työlästä!? Mainittakoon, että esikoinen on ihan normaali lapsi. Syö, pukee itse. Ei käytä vaippoja, on perusluonteeltaan iloinen ja positiivinen, ns. helppo lapsi.
Nyt lähestyy taas meidän kesäjuhlat ja samalla lasten yhteissynttärit ja ilmoitimme jo helmikuussa ajankohdan, jotta varmasti osaisivat järjestää vapaata tuolla muutamalle tunnille. Mutta ei. Ei tulla meidän juhliin, vaan lähtevätkin mökille.
Miehen siskon lasta he kyllä hoitavat joka toinen viikonloppu ja joka toinen viikonloppu menevät mökille. Sanoivat suoraan, että meillä kyläilyyn ei tästä syystä riita oikein aikaa ja kun asumme vielä väärällä suunnalla.
Kun kuopus syntyi he tulivat vasta parin viikon päästä lasta katsomaan, koska eivät kiireiltään ehtineet aikasempaa. He toivat mukanaan miehen siskon lapsen. Katsoivat vauvaa ja rupesivat lukemaan lehtiä. Ilmoittivat myös, että kälyn lapsi ja itsekään eivät ole syöneet vielä, koska "kyllä te jotain syötte kuitenkin" ja meillekin varmaan riittää. No, mies meni ruuan laittoon ja mnä imetyksen lomassa paimensin muita lapsia.
Äh, muitakin esimerkkejä on vaikka kuinka. Olen niin kypsä tilanteeseen. Mitä te tekisitte. Mieheni on pari kertaa asiasta sanonut, tosin eika iisisti, mutta muutosta ei ole tapahtunut. Hyväksynkö tilanteen tällaisenaan, katkaisenko välit vai mitä?
Meille syntyi lapsi talvella. Anoppi ja appi eivät lyhyestä välimatkastaan (45 min) huolimatta voineet tai halunneet järjestää töissä asioita siten, että olisivat voineet tulla hoitamaan esikoista, jotta heidän oma poikansa pääsisi synnytykseen mukaan. Työn järjestäminen olisi ollut mahdollista, sen tiedän. Oma äitini lähti 300 kilometrin päästä ajamaan.
He eivät ole tulleet kuin esikoisen ensimmäisille synttäreille. Aina on hyviä syitä - keilailta, mökkeilyä, tulee vieraita. Esikoinen on 4,5-vuotias. He eivät ole kertaakaan hoitaneet häntä. Pari kertaa olemme pyytäneet, mutta "nyt ei vain ehdi". Kuopuksen syntyän jälkeen anoppi ilmoittikin, että eivät halua hoitaakaan esikoista, koska nelivuotiaan hoito on työlästä!? Mainittakoon, että esikoinen on ihan normaali lapsi. Syö, pukee itse. Ei käytä vaippoja, on perusluonteeltaan iloinen ja positiivinen, ns. helppo lapsi.
Nyt lähestyy taas meidän kesäjuhlat ja samalla lasten yhteissynttärit ja ilmoitimme jo helmikuussa ajankohdan, jotta varmasti osaisivat järjestää vapaata tuolla muutamalle tunnille. Mutta ei. Ei tulla meidän juhliin, vaan lähtevätkin mökille.
Miehen siskon lasta he kyllä hoitavat joka toinen viikonloppu ja joka toinen viikonloppu menevät mökille. Sanoivat suoraan, että meillä kyläilyyn ei tästä syystä riita oikein aikaa ja kun asumme vielä väärällä suunnalla.
Kun kuopus syntyi he tulivat vasta parin viikon päästä lasta katsomaan, koska eivät kiireiltään ehtineet aikasempaa. He toivat mukanaan miehen siskon lapsen. Katsoivat vauvaa ja rupesivat lukemaan lehtiä. Ilmoittivat myös, että kälyn lapsi ja itsekään eivät ole syöneet vielä, koska "kyllä te jotain syötte kuitenkin" ja meillekin varmaan riittää. No, mies meni ruuan laittoon ja mnä imetyksen lomassa paimensin muita lapsia.
Äh, muitakin esimerkkejä on vaikka kuinka. Olen niin kypsä tilanteeseen. Mitä te tekisitte. Mieheni on pari kertaa asiasta sanonut, tosin eika iisisti, mutta muutosta ei ole tapahtunut. Hyväksynkö tilanteen tällaisenaan, katkaisenko välit vai mitä?
En jaksa enää moista stressata, anoppi saa itse päättää haluaako luoda suhteen lapsiimme vai ei. Minä en sitä estä, mutta en jaksa enää olla se välittäjä asiassa.
, (eli siis henkilökemiat ei kohtaa) mutta luultavasti siltikin hoitaisin kyselemiset ja tapaamiset. Kyllä ne ovat lapselle tärkeitä.
Mutta hyvät välit silti anoppiin!
