Olen kirjaston kanta-asiakas = tiedän kaiken kirjastoista, kysy mitä vain!

Miksei kirjastoissa ole enemmän lukutilaa? Keväisin ne ovat niin täynnä abeja ja pääsykokeisiin lukijoita, ettei meinaa mukaan mahtua.

P.S. Eivätkä ne edes lue, kunhan kaakattavat keskenään.

 

Miksei kirjastoissa ole enemmän lukutilaa? Keväisin ne ovat niin täynnä abeja ja pääsykokeisiin lukijoita, ettei meinaa mukaan mahtua.

Tyhjästä on paha nyhjästä

 

Miksei kirjastoissa ole enemmän lukutilaa? Keväisin ne ovat niin täynnä abeja ja pääsykokeisiin lukijoita, ettei meinaa mukaan mahtua.

Kai siellä nyt joku kolo on minne mahtuu. Mutta, kirjastorakennuksen mitatkin ovat rajalliset ja pitäähän sinne ne hyllytkin mahtua. Voithan alkaa tehdä tädeille poistoehdotuksia jotta tyhjiä hyllyjä vapautuisi ja ehdottaa että niiden tilalle jotain lukunurkkausta kerro sitten lämpenivätkö ehdotuksellesi. Meidän kirjastossa ei kyllä keväisinkään (aikuistenosastolla) ole tarvinnut kilpailla paikoista, runonurkkauksessakin on nojatuolit aina tyhjillään.

 

[QUOTE="vieras";23913798]Onko sivukirjasto ja pääkirjasto olleet aina saman kunnan alueella?[/QUOTE]

^ Juuri tästä voi johtua osa niistä luokkien eroavaisuuksista. Oma kirjastoni oli ennen kuntansa pääkirjasto - nyt isommassa kunnassa sivukirjasto. Koska aineistoa on niin valtava määrä, kaikkea eri tavoin luokiteltua ei olla vieläkään saatu yhtenäistettyä. Eri kuntien tai kirjastokimppojen välillä eroavaisuudet johtuvat yleisimmin siitä monta kokkia -ilmiöstä.

 

Ei niillä tunnu olevan. Malmilla englanninkielisiäkin teoksia on kaunokirjallisuuden osalta lajiteltu omiin genreihinsä, mutta sitten esim. Oulunkylässä kaikki tuntuvat olevan yhdessä lysyssä siellä. Joissain kirjastoissa tietty teos voi olla nuorisohyllyssä ja toisaalla sitten ihan aikuisten puolella. Tekee himppasen vaikeaksi sen etsinnän.

En osaa kommentoida Helmetin/Helsingin tilannetta, mutta. Kirjastoilla on tosiaan enemmän tai vähemmän vapaat kädet sen kanssa, miten kaunokirjallisuus luokitellaan. Jotkut kirjat voisivat aivan hyvin olla sekä lasten että aikuisten osastolla - äkkiseltään tulee mieleen vaikka Hobitti, tai monet nuorille aikuisille tarkoitetut rankkoja aiheita käsittelevät kirjat.

Yksi syy voi myös olla se, että genrettely on otettu käyttöön vuonna X, ja valtavan työmäärän takia ennen sitä hetkeä hankittuja kirjoja ei ole jaettu genreihin, tai ei olla ehditty kaikkia jakaa ja merkitä. Siten vanhemmat niteet jäävät genrettömiksi, ja niitä saattaa olla paljon.

Koska luokittelusta voi olla montaa mieltä, ja hyvin perustein, täysin yhtenäiseen luokitteluun tuskin päästään koskaan. Jos kirjat eivät olisi fyysisiä esineitä, tämä voitaisiin helposti ratkaista tageilla, mutta koska yksi kappale kirjaa voi olla yhtä aikaa vain yhdessä hyllyssä, ongelma säilyy. Asiasanoitus osaltaan yrittää paikata tätä, ja kaikkein varminta onkin aina katsoa kirjaston tietokannasta kunkin kirjaston oma luokitus ja hyllypaikka kullekin kirjalle.

 

Koska luokittelusta voi olla montaa mieltä, ja hyvin perustein, täysin yhtenäiseen luokitteluun tuskin päästään koskaan. Jos kirjat eivät olisi fyysisiä esineitä, tämä voitaisiin helposti ratkaista tageilla, mutta koska yksi kappale kirjaa voi olla yhtä aikaa vain yhdessä hyllyssä, ongelma säilyy. Asiasanoitus osaltaan yrittää paikata tätä, ja kaikkein varminta onkin aina katsoa kirjaston tietokannasta kunkin kirjaston oma luokitus ja hyllypaikka kullekin kirjalle.

Pakko sen verran työntää lusikka soppaan, että Helmet Encoressa on nyt otettu käyttöön tagit, eli asiakkaat voivat lisätä "asiasanoja" esim. sisaruskateus, jota ei asiasanana ole olemassa. No eihän sitä kukaan käytä, mutta ideana. Encorekin on ihan vielä ihan surkea, kun on hiukkasen keskeneräinen, ei löydä kaikkia teoksia. Kannattaa käyttää perinteistä hakua.

 

En puhu fiktiosta, vaan esim. uskontotieteiden ja kulttuurien rajapinnasta.

(Disclaimer: en ole luetteloinnin asiantuntija, vaikka toki tiedän siitäkin ammatin puolesta, mutta se ei ole erikoisalaani.)

Periaatteessa tietokirjallisuudelle on olemassa Suomessa tiukempi, selkeämpi jaottelu. Mutta edelleen, monta kokkia, ja mielipiteiden eroavaisuus. Minustakin olisi ihanaa, jos kaikelle olisi vain yksi selkeä luokka eikä epäselvyyden varaa olisi, mutta maailma ei valitettavasti ole täydellinen.

Jokin kirjasto saattaa luokitella kirjan ylempään luokkaan (esim. 68.2, ruoanlaitto), vaikka tarkempikin luokka olisi olemassa (esim. 68.24, leivonta). Tämä ei ole varsinaisesti "väärin", vaikkei se kaikkien luokitussääntöjen mukaan menekään. Uskonnon puolelta tulee mieleen vaikkapa wiccalaisuus, joka vasta viimeisen vuosikymmenen aikana on alkanut siirtyä ei-kristillisten uskontojen luokkaan (29), kun ennen sitä käsittelevät teokset olivat - ja vanhat saattavat yhä olla - rajatiedossa (15.9). Luokkia myös muutellaan, poistetaan ja rukataan uudestaan, eivätkä muutokset tapahdu kirjastoissa samanaikaisesti.

Kirjastojärjestelmissä on myös mahdollisuus kirjata teoksen luettelointitietoihin useita luokkia. Vaikkapa sotahistoriaa käsittelevällä teoksella voisi olla sekä historian alle kuuluva luokka (9) että sota- ja aseaiheisten teosten luokka (39), koska se käsittelee molempia. Jälleen kerran, kirjojen fyysinen rajoitteisuus kuitenkin johtaa siihen että yksi luokka täytyy olla ensisijainen, ja sinne kirja sitten hyllytetään. Se luokka, jossa naapurikunnan kirjasto pitää omaa kappalettaan, voi hyvinkin löytyä toissijaisena luokkana teostiedoista.

 

Kai siellä nyt joku kolo on minne mahtuu. Mutta, kirjastorakennuksen mitatkin ovat rajalliset ja pitäähän sinne ne hyllytkin mahtua. Voithan alkaa tehdä tädeille poistoehdotuksia jotta tyhjiä hyllyjä vapautuisi ja ehdottaa että niiden tilalle jotain lukunurkkausta kerro sitten lämpenivätkö ehdotuksellesi. Meidän kirjastossa ei kyllä keväisinkään (aikuistenosastolla) ole tarvinnut kilpailla paikoista, runonurkkauksessakin on nojatuolit aina tyhjillään.

Nojatuoleissa on vaan niin vaikea tehdä kirjoitustyötä, jos ei ole pöytää. Olisi hyvä, jos kirjastojen tiloja käyttäisivät vain ne, jotka eivät ihan oikeasti saa kotona opiskeltua/työskenneltyä. Saattaisi olla tarpeellista rakentaa erillisiä lukutiloja, ja pitää vanhat kirjastot ennallaan, niin ei olisi tilasta kiinni.

Joskus mietin, miten ihmeessä jotkut intialaiset yms. jotka ovat kovia lukutoukkia, saavat rauhassa luettua, kun ei heillä ole sellaisia tiloja ainakaan maalla. Ja kodeissa on ahdasta, ainakin tavallisilla ihmisillä.

 

Miksi kirjastot siirtyy kesäaikatauluihin? Kun ei kesällä ole sen enempää aikaa käydä kirjastossa arkena mutta sen sijaan puistossa lasten kanssa olisi aikaa (ei siis sormet palellu) kyllä lukea enemän kun talvella. Tympeää.

Koska kyllä kirjastonkin henkilökunnan täytyy ehtiä pitää lomansa lomakauden aikana. Kunta-alalla on pitkät lomat, ja jotta kaikki ehtii lomailemaan, se vaatii aukioloaikojen supistamista. Puolella henkilökunnalla ei pysty pyörittämään palveluita samassa laajuudessa kuin täydellä talolla. Loma-aikoja rajoittaa myös työntekijöiden asema (esim. usein kaikki kirjastonhoitajat eivät voi lomailla samaan aikaan) ja erityistehtävät (koulujen kanssa yhteistyötä tekevän olisi hyvä olla syksyllä jo töissä kun koulut alkavat).

Toisekseen - kesällä kirjastolla ei ole niin paljon käyttäjiä kuin talvella. Se on ikävää niiden kannalta, jotka käyttäisivät kirjastoa enemmän kesällä - itsekin lukeuduin nuorempana heihin - mutta kun palveluiden tarve selkeästi vähenee kesällä. Koulut ovat lomilla, joten luokat eivät käy eikä heille käydä vinkkaamassa tai opettamassa, opiskelijat eivät tarvitse niin paljon materiaalia ja tiloja opiskeluun, tavalliset kuntalaiset mökkeilevät tai lomailevat jossain aivan muualla, ja niin edelleen. Ei siis ole järkevää käyttää yhtä paljon resursseja kirjaston aukioloon kesällä kuin talviaikaan.

 

Mä oon aina ihmetellyt sitä, että miksi se viivakoodi pitää liimata siihen kirjan takakansitekstin päälle. Mä haluaisin lukea, mitä siellä takakannessa lukee. Samoin ärsyttää se, että joissain kirjastoissa muovitus tehdään niin, että paperikannet leikellään ja kirjailijan esittely jätetään kokonaan pois. Mä haluan nähdä senkin.

Että miksi se kirjan etukansi on tärkeämpi nähdä, kuin se informatiivinen takakansi?

 

Mä oon aina ihmetellyt sitä, että miksi se viivakoodi pitää liimata siihen kirjan takakansitekstin päälle. Mä haluaisin lukea, mitä siellä takakannessa lukee. Samoin ärsyttää se, että joissain kirjastoissa muovitus tehdään niin, että paperikannet leikellään ja kirjailijan esittely jätetään kokonaan pois. Mä haluan nähdä senkin.

Että miksi se kirjan etukansi on tärkeämpi nähdä, kuin se informatiivinen takakansi?

Mihis sen viivakoodin sitten laittaisi? Suurin osa haluaa kuitenkin nähdä ennemmin sen etukannen, ja kannen sisäpuolelta viivakoodi olisi mahdotonta lukea muulla kuin tassulla.

Tosiaan muakin asiakkaana ärsyttää se kansien leikkely, mutta kait se on sitten helpompi muovittaa ilman irtokansia?

 

Mihis sen viivakoodin sitten laittaisi? Suurin osa haluaa kuitenkin nähdä ennemmin sen etukannen, ja kannen sisäpuolelta viivakoodi olisi mahdotonta lukea muulla kuin tassulla.

Tosiaan muakin asiakkaana ärsyttää se kansien leikkely, mutta kait se on sitten helpompi muovittaa ilman irtokansia?

Useimmissa kirjoissa on siinä takakannessa sellainenkin kohta, jossa takakansitekstiä ei ole. Koodituskohta näyttää vielä vaihtelevan hyvin paljon, suurimmassa osassa sen koodin voisi jotenkin asemoida niin, että se kuitenkin olisi vaakasuorassa (ei haittaa lainaamista) muttei tekstin päällä. Käsipelillä ne kuitenkin laitetaan.

Sitten taas osa kansista on leikelty niin, että on vain etukannen kuva, ja pelkkä takakansiteksti leikattuna. Ja kun nyt vilkaisin mun lainakirjoja, niin osassa tarrat jopa etukannessa. Aargh.

Ja miksei, kun kustantajat kerran tietää että kirjastoissa kirjat tarroitetaan, niihin voisi jättää alun alkaenkin tilaa takakannen alareunaan? :kieh:


Ja miksi mä en kysynyt tätä keltään silloin kun olin itse töissä kirjastossa?

 

Useimmissa kirjoissa on siinä takakannessa sellainenkin kohta, jossa takakansitekstiä ei ole. Koodituskohta näyttää vielä vaihtelevan hyvin paljon, suurimmassa osassa sen koodin voisi jotenkin asemoida niin, että se kuitenkin olisi vaakasuorassa (ei haittaa lainaamista) muttei tekstin päällä. Käsipelillä ne kuitenkin laitetaan.

Mutta jos sen koodin laittaa ihan alareunaan tai sivuille, niin koodia ei välttämättä pysty lukemaan kauempaa, eikä silloin esimerkiksi palautusautomaatin käyttö onnistuisi.

 

Mutta jos sen koodin laittaa ihan alareunaan tai sivuille, niin koodia ei välttämättä pysty lukemaan kauempaa, eikä silloin esimerkiksi palautusautomaatin käyttö onnistuisi.

Voi olla, mutta mulla on tosiaan nytkin lainassa kirjastosta sellaisia kirjoja, joissa koodi on joko ihan alhaalla, ihan ylhäällä, sivussa, keskellä takakantta jne. En ole testannut, miten toimivat automaatissa. Toisaalta, jos ne joka tapauksessa ne kannet leikellään, sen takakansitekstin ja kirjailijaesittelyn voisi liimata sinne kansien sisäpuolelle. (Sitten niillä nousisi kustannukset, kun kuluisi enemmän kontaktimuovia)

 

Mitä sellaista kirjastovirkailijan työhön kuuluu, että siihen tarvitaan yliopistotason koulutus? Tämä ei ole koskaan minulle auennut.

 

Mä oon aina ihmetellyt sitä, että miksi se viivakoodi pitää liimata siihen kirjan takakansitekstin päälle. Mä haluaisin lukea, mitä siellä takakannessa lukee. Samoin ärsyttää se, että joissain kirjastoissa muovitus tehdään niin, että paperikannet leikellään ja kirjailijan esittely jätetään kokonaan pois. Mä haluan nähdä senkin.

Että miksi se kirjan etukansi on tärkeämpi nähdä, kuin se informatiivinen takakansi?

Tämä johtuu kirjaston tietokonejärjestelmistä, viivakoodinlukijoista, ja etenkin lainaus- ja palautusautomaattien yleistymisestä. Monestihan virkailijoilla tiskillä on lukija, johon sen viivakoodin voi laittaa ihan miten päin haluaa, parhaassa tapauksessa myös "lukijatassu", joka on liikuteltavissa. Automaateista kuitenkin suurin osa on sellaista mallia, että viivakoodin täytyy löytyä tietystä kohta. Jos tarrojen kohdat vaihtelevat kirjan kannessa sen mukaan, missä on tekstiä, on automaattien lukuvarmuus paljon heikompaa, asetusten optimointi ja asiakkaille ohjeiden tekeminen paljon vaikeampaa. Useimmilla automaateilla on joku optimikohta, mistä viivakoodin saa parhaiten luettua, ja lainaamisen/palauttamisen sujuvuuden takia tarrat sitten pistetään standardimitalla siihen kohtaan.

Miksi etukansi on tärkeämpi? Jaa. Siihen en kyllä osaa suoraan vastata. Onhan se kansi se edustava, myyvä asia. Sillä on lainaanmenon kannalla todella paljon väliä, miltä kirja näyttää ja mihin se on sijoitettu - mututuntumalta sanoisin, että tarrojen liimaaminen etukanteen voisi vaikuttaa negatiivisesti tässä. Osittain tämäkin johtuu äsken mainitusta automaatteja varten standardoinnista - tarra on aina tietyssä kohtaa, piste, ja kirja laitetaan aina samoinpäin automaattiin, piste. (Mangasarjakuvien kanssa tämä joskus joissain kirjastoissa aiheuttaa sen, että tarra on kuin onkin "etukannessa" - manga kun monesti painetaan oikealta vasemmalle luettavaksi.)

Muovitus - monta kokkia. Olen ollut kirjastoissa joissa muovitetaan irtokannet kiinni, ja kirjastoissa joissa leikellään. Myös kirjastoissa, joissa irtokansien infopätkät laitetaan kansien sisäpuolelle ja kirjastoissa, joissa ei. Tämä on makuasia, ja tottumuskysymys henkilökunnalle - kirjastossa kirjaston tavalla, vaikka mitään selkeää syytä ei osattaiskaan antaa, miksi juuri niin eikä näin. Minusta henkkoht irtokansien kiinnimuovitus on helpompaa ja asiakkaalle parempaa, mutta toisten virkailijoiden mielestä juuri päinvastoin. Leikatut kansikuvat on helpompi muovittaa, jos ei osaa kiinnimuovituksen tekniikkaa hyvin, väärin tehtynä kun siitä tulee ikävän näköisiä kirjoja.

 

Mitä sellaista kirjastovirkailijan työhön kuuluu, että siihen tarvitaan yliopistotason koulutus? Tämä ei ole koskaan minulle auennut.

No kirjastovirkailijan hommat ei kyllä vaadi yliopistotutkintoa vaan liiketalouden perustutkinnon tieto- ja kirjastopalvelujen ko:sta. Kirjastonhoitajat ja informaatikot sitten erikseen.

 

No kirjastovirkailijan hommat ei kyllä vaadi yliopistotutkintoa vaan liiketalouden perustutkinnon tieto- ja kirjastopalvelujen ko:sta. Kirjastonhoitajat ja informaatikot sitten erikseen.

No mitä ne informaatikot ja kirjastonhoitajat sitten tekevät?

 

Mitä sellaista kirjastovirkailijan työhön kuuluu, että siihen tarvitaan yliopistotason koulutus? Tämä ei ole koskaan minulle auennut.

Virkailijan työhön ei kuulukaan. Kirjastovirkailijan nimekkeellä työskentelevillä on ammatillinen tai AMK-tutkinto. Kirjastonhoitajilla ja informaatikoilla sen sijaan on joko AMK-tutkinto tai maisterin tutkinto.

Maisteristason osaamista tarvitaan esimerkiksi hallinnollisen ja johtopuolen töihin. Hoitajat myös useammin työskentelevät kokoelmatyön ja tiedonhaun puolella - heillä on koulutusta, kokemusta ja näkemystä vaativaan, isotöiseen tiedonhakuun sekä kirjojen hankintaan ja poistamiseen. Monesti akateemisella kirjastolaisella saattaa olla myös pedagogisia opintoja, jotka tulevat tarpeeseen.

Kyllä siellä molempia tarvitaan, akateemikkoja ja opistolaisia. Virkailijat ovat kuitenkin enemmistö. Sen kyllä sanon, että henkkoht mielipiteenäni aivan liian monessa kirjastossa, etenkin isoissa, katsotaan liikaa oppiarvoa eikä henkilökohtaista osaamista. Yleissivistystä, kirjallisuuden tuntemusta ja tiedonhakutaitoa on monesti enemmän sillä "pelkällä merkonomilla" kuin puhtaasti teoreettisen opetuksen saaneella maisterilla.

 

Virkailijan työhön ei kuulukaan. Kirjastovirkailijan nimekkeellä työskentelevillä on ammatillinen tai AMK-tutkinto. Kirjastonhoitajilla ja informaatikoilla sen sijaan on joko AMK-tutkinto tai maisterin tutkinto.

Maisteristason osaamista tarvitaan esimerkiksi hallinnollisen ja johtopuolen töihin. Hoitajat myös useammin työskentelevät kokoelmatyön ja tiedonhaun puolella - heillä on koulutusta, kokemusta ja näkemystä vaativaan, isotöiseen tiedonhakuun sekä kirjojen hankintaan ja poistamiseen. Monesti akateemisella kirjastolaisella saattaa olla myös pedagogisia opintoja, jotka tulevat tarpeeseen.

Kyllä siellä molempia tarvitaan, akateemikkoja ja opistolaisia. Virkailijat ovat kuitenkin enemmistö. Sen kyllä sanon, että henkkoht mielipiteenäni aivan liian monessa kirjastossa, etenkin isoissa, katsotaan liikaa oppiarvoa eikä henkilökohtaista osaamista. Yleissivistystä, kirjallisuuden tuntemusta ja tiedonhakutaitoa on monesti enemmän sillä "pelkällä merkonomilla" kuin puhtaasti teoreettisen opetuksen saaneella maisterilla.

No mitä se kokoelmatyö on? Ja millaista on se isotöinen tiedonhaku? Mikä niissä tietokannoissa on niin vaikeaa, ettei se ihan merkonomilta onnistu?

 

No mitä ne informaatikot ja kirjastonhoitajat sitten tekevät?

Htt tuossa vastasikin jo. Mutta siis riippuu varmasti hyvin paljon kirjastosta mitä työtehtäviin kuuluu, meidän lähikirjastossa hoitajat ja informaatikot ovat esimerkiksi johtotehtävissä, tietopalvelussa, tekevät kokoelmatyötä, pitävät erilaisia tapahtumia tai opastuksia eri asiakasryhmille jne jne. Mutta ihan yhtä hyvin pienemmässä kirjastossa kirjastonhoitaja, joka saattaa olla sen yksikön johtaja, voi istua välillä lainaustiskissäkin, että ei se koulutus sinällään sitä katso, ja onpa toisaalta Helsingissä kirjasto10:n henkilöstön pääjehu "vain" perustutkinnon suorittanut

 

Htt tuossa vastasikin jo. Mutta siis riippuu varmasti hyvin paljon kirjastosta mitä työtehtäviin kuuluu, meidän lähikirjastossa hoitajat ja informaatikot ovat esimerkiksi johtotehtävissä, tietopalvelussa, tekevät kokoelmatyötä, pitävät erilaisia tapahtumia tai opastuksia eri asiakasryhmille jne jne. Mutta ihan yhtä hyvin pienemmässä kirjastossa kirjastonhoitaja, joka saattaa olla sen yksikön johtaja, voi istua välillä lainaustiskissäkin, että ei se koulutus sinällään sitä katso, ja onpa toisaalta Helsingissä kirjasto10:n henkilöstön pääjehu "vain" perustutkinnon suorittanut

Minä kaipaisin nyt jotain konkreettisempaa vastausta. Siis mitä on ne johtotehtävät, tietopalvelut ja kokoelmatyöt? Miksi niihin tarvitaan se korkeakoulutus (ja mitä tämä koulutus oikeastaan pitää edes sisällään)?

 

No mitä se kokoelmatyö on? Ja millaista on se isotöinen tiedonhaku? Mikä niissä tietokannoissa on niin vaikeaa, ettei se ihan merkonomilta onnistu?

Kokoelmatyöhön kuuluu kaikki kokoelmatyön prosessit kuten hankinnat, poistot, aineiston järjestäminen jne.

Periaatteessa merkonomikin voi kyllä istuutua tietopalvelun tuolille, ja monessa kirjastossa näin onkin, koska kyllä perustutkintoonkin kuuluu tiedonhakua eri tietokannoista, on fennicat, artot, aleksit, lindat, helkat ja violat läpikäytynä. Joissain, varsinkin isommissa kirjastoissa se hierarkia vaan on aika suuri, ja on hyvin rajattua mitä kukakin saa milläkin koulutuksella tehdä. Pienemmissä kirjastoissa henkilökunta tekee enemmän kaikkea.

 

Minä kaipaisin nyt jotain konkreettisempaa vastausta. Siis mitä on ne johtotehtävät, tietopalvelut ja kokoelmatyöt? Miksi niihin tarvitaan se korkeakoulutus (ja mitä tämä koulutus oikeastaan pitää edes sisällään)?

No tietopalvelu on sitä, että joko kasvotusten tai etänä, esim. verkossa tietopalvelussa työskentelevä etsii vastauksen asiakkaan kysymykseen.

Tässä on Helsingin kaupunginkirjaston "kysy kirjastonhoitajalta" verkkoversio:
iGS - Uusimmat kysymykset ja vastaukset

Kuten näet, niin kysymykset ovat hyvin eri laajuisia, osaan vastaus voi löytyä nopeastikin, ja osaan taas vastausta voi joutua etsimään kauemmin. Hyvin yleinen yleisen kirjaston tietopalveluasiakkaan kysymys on, että mistä löytyy kirjoja siitä ja siitä aiheesta.

Johtotehtäviin kuuluu työntekijöiden johtaminen. Kirjastonhoitaja voi olla vaikka vaikka jonkun sivukirjaston johtaja tai sitten isommassa kirjastossa vastata jostain osastosta, johtava informaatikko voi olla vaikka tietopalvelun esimies, tai voihan se olla vaikka koko kirjastotoimenkin johtaja, riippuu vähän mitä siellä yliopistossa on tullut opiskeltua Mutta kuten todettu, niin kyllä kirjastovirkailijakin voi olla johtotehtävissä, että periaatteessa se ei katso koulutusta. Kirjo on hyvin suuri ja vaihtelee kirjastojen käytäntöjen mukaisesti. Laki kuitenkin säätelee, kuinka suuri prosentuaalinen osuus yleisessä kirjastossa tulee olla korkeakoulututkinnon suorittaneita työntekijöitä.

Esimerkki kokoelmatyöstä voisi olla vaikka sellainen, että kirjastovirkailija Terttu, jonka vastuualueena on luokka 6, käy sen läpi, ja tekee poistoehdotuksia kirjastonhoitaja Mairelle, joka sitten päättää poistetaanko vai säästetäänkö. Ja kyllähän niitä hoitajia luettelointi- ja hankintaosastoilla työskentelee, tosin taas kirjastosta riippuen, kyllä niitä luetteloitsijoitakin ja hankkijoita on perustutkintotaustalla.

Kannattaa käydä katsomassa vaikka seamkin sivut, sieltä näet, mitä kiti-tradenomin koulutus pitää sisällään. Samoin voit käydä uni tampereen sivuilla kollaamassa noita informaatiotutkimuksen opintoja.

 

Ja lisään vielä tuohon edelliseen, että varsinkin lastenpuolella kirjastonhoitajat järjestävät kirjastokäytön opastusta ja tiedonhaun opastusta ja kirjavinkkausta yhteistyössä koulujen kanssa. Eli siihen sisältyy sitten tuntisuunnitelmat, ryhmän järjestäminen ja itse tunnin pitäminen.

Sitten on tietysti paljon näyttelyitä, joissa kirjastotädit hyödyntävät sitä kuuluisaa sisällöntuntemustaan (tai ainakin sitä, kuinka löytää teoksia samasta aihepiiristä ) ja nyt 2010-luvulla myös sosiaalinen media alkaa olemaan aika suuressa roolissa kirjastoissa. Aika moni kirjasto on jo Facebookissa tai twitterissä, tai sitten saattaa pitää vaikkapa blogia joissa voi olla vaikka jotain lukuvinkkejä.