Millasia teillä on n.1,5-vuotiaat?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja poikki poikki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

poikki poikki

Vieras
Siinäpä se tuli :)

Meillä on ollu viimeinen reilu viikko tosi raskasta tuon 1v4kk:n kanssa, huh..
Hetkittäin tuntuu ettei hän ole tyytyväinen ollenkaan hereillä ollessaan, ruoka ei kelpaa (saattaa tietty johtua lämmöstäkin), itkee ja huuta pienestäkin asiasta, eikä aina edes pelkkä huuto riitä vaan heittäytyy lattialle mahalleen ja karjuu. Kieltäessä saa järkyttävät kilarit.

"Vaihtokaupat" (esim. auton avaimet johonkin vähemmän tärkeään) ei enää tule kuuloonkaan ilman raivareita.

Voin vain huokaista illalla kun isä lähtee nukuttamaan lasta ja hänen kanssa ei tarvitse olla napit vastakkain enää ennen aamua :/ :(

Tuntuu ettei enää edes jaksa louduttaa kun lapsi saa sadannen hepulin päivän aikana. Miten teette? Onko edes "järkevää"/johdonmukaista mennä lohduttamaan jos lapsi raivoaa koska ei saanut kiivetä kirjahyllyyn tms., kun raivo laantuu kuitenkin olemattomiin minuuteissa?

Tosin on todella pienessä ajalla oppinut ymmärtämään puhetta aivan ällistyttävästi ja yö unille nukahtaminen on helpottunut ja herää aamuisin vastaavasti aiemmin.

Kertokaa millaista teillä on saman ikäisten kanssa!
 
Meillä alkoi itkupotkuraivarit asiasta kun asiasta n. 11-kuisena eikä loppua näy. Lapsi 1v 10kk. huutoa ja kiukuttelua päivästä toiseen eikä puhettakaan että huijaaminen/huomion kiinnittäminen muualle olisi onnistunut enää kuukausiin.
 
Meillä alkaa kaksosilla olemaan samanlaista. Esikoisella auttoi tunteiden sanoittaminen, sitä kokeillaan näillekin :)

Eli ei lohduteta lasta, vaan kun lapsi kiukustuu esim koska ei saa haluamaansa keksiä ennen ruokaa, aikuinen asettuu lapsen lähelle ja sanoaa rauhallisesti "tiedän, että sinua kiukuttaa/ harmittaa / suututtaa, koska et saa haluamaasi, mutta nyt ei ole keksi-aika." Ja perään tarjotaan lapselle vaihtoehtoista tekemistä "mennään vaikka katsomaan, jos saataisiin legoista rakennettua raketti"tai "Auta äitiä tiskaamisessa".
Näin pieni vasta opettelee tunteidensa näyttämistä ja hallintaa. Osa kiukusta tulee siitä, ettei itsekään ymmärrä sitä ja ei osaa näyttää sitä muulla tavalla.

Tosin vaikuttaa siltä, että kaksosista poika on isoveljensä tyylinen ja häneen toimii pitkälti samat keinot kuin esikoiseen. Mutta tuo tyttö... huhhuh... no, eiköhän me pikkuhiljaa keksitä keinot jolla hänenkin kanssaan elo taas alkaisi sujua :D
 
Meillä tyttö muutaman kuukauden nuorempi, mutta tahtoa on. Välillä saa raivareitaan, kun asiat ei menneet ihan niinkuin halusi. Toisinaan meilläkin auttaa tuo tunteiden sanoittaminen ja on tyytyväinen, kun pääsee tekemään vaikka jotain aikuisten juttuja. Tosin meillä toimii usein vielä tuo vaihtokauppakin, mutta voipi pian jäädä pois kuvioista.
Hampaiden tulo vaikuttaa voimakkaasti mielialaan ja pahimman kutinan aikaan saattaa purra minua tai ainakin yrittää.
Onhan sitä välillä iltaisin aivan puhki, mutta sellaisia ne lapset on ;-)
 
en ole kauheasti noteerannut noita "mielenosoituksia", saatan useinkin kyllä sanoa että "juu, se harmittaa, mutta ajappa autolla" tms. Ei ole minusta mitään järkeä kiinnittää tuommoisiin ylettömästi huomiota, ja kyllä noista kaikista on ihan fiksunoloisia ipanoita tullut:)
Tietenkin lohdutan jos aihetta oikeasti on.
 
[QUOTE="Minä";23914227]en ole kauheasti noteerannut noita "mielenosoituksia", saatan useinkin kyllä sanoa että "juu, se harmittaa, mutta ajappa autolla" tms. Ei ole minusta mitään järkeä kiinnittää tuommoisiin ylettömästi huomiota, ja kyllä noista kaikista on ihan fiksunoloisia ipanoita tullut:)
Tietenkin lohdutan jos aihetta oikeasti on.[/QUOTE]

Just sitä meinasin että tarviiko alkaa lohduttelemaan jos ei oikeasti ole sattunut pahasti tms. eli että lasta vain harmittaa ja kohtaus todennäköisesti on ohi hetkisen kuluttua.

Kieltämisen jälkeen raivon lohdutus tuntuu joskus ehkä siltä ettää pyytäisin tavallaan anteeksi lapselta että kielsin kaivamasta kukkamultia..
 

Yhteistyössä