Mies voi huonosti ja on katkera :(

["vieras"]

En jaksa enää kuunnella perusteettomia väitteitä siitä että olen huono äiti/ en äiti ollenkaan. Nimittelyä ja huutamista (lasten kuullen). Olen niin väsynyt siihen. Tätä ei ole koko ajan vaan mies säännöllisin väliajoin alkaa tälläisen episodin jota kestää aikansa. Mietin omaa toimintaa ja mitä voisin tehdä paremmin mutta en näe itseäni sellaisena narttuna josta mies minua syyttää vaikka kuinka pohdiskelen. Probleema osittain varmaankin se, että meillä roolit perinteisestä vastakkaiset: minä olen suurempituloinen täysiaikaisessa työssä ja mies kausityöstään (työtön talvisin 4kk) johtuen hoitanut lapsia paljon ja hyvä isä onkin. Mies ei näe itsessään ja käytöksessään ja sanomisissaan mitään vikaa, hän on oikeassa ja sillä siisti. En vaan jaksa tätä jatkuvaa polkemista maan rakoon, teen parhaani ja olen lapsilleni paras mahdollinen äiti ja olen läheinen lasteni kanssa. Tekisi mieli pakata kamat ja häipyä lasten kanssa kun mies ei kerran ymmärrä minua ja parjaa vain. Itkettää. Mies ei ole myöskään millään tavalla valmis tekemään mitään parisuhteen eteen. Itse olen yrittänyt ehdottaa sitä sun tätä mutta ei, mies vain marttyyrinä haluaa jäädä kotiin. Koko kommunikointi on vain v---tuilua nykyisin.

Anteeksi oli pakko avautua. Ei ole helppo edes miettiä eroa vaikka taloudellisesti siihen pystyisinkin, koska mies on ihana isä ja on meillä ollut hyviäkin aikoja. Mies taas eron tullessa olisi aivan hukassa koska ei noilla tuloilla pystyisi yksinkertaisesti elämään.

 

[hfrtr]

Ihan turhaan sinä meille avaudut, sinun pitää jutella äijäsi kanssa. Et saa täältä palstalta kuin paskoja neuvoja paskan perään.

 

[alkper]

Keskustelísin jos voisin, mutta mies ei pysty minkäälaisen keskusteluun aikuisen tasolla.

 

[hfrtr]

Keskustelísin jos voisin, mutta mies ei pysty minkäälaisen keskusteluun aikuisen tasolla.

No se nyt on pakko keskustella ja piste. Usko pois, et saa täältä muuta kuin huonoja neuvoja ja tilityksiä siitä kuinka eroaminen tekee ihmisen autuaaksi ja se on lähes uskonnollinen hurmoskokemus jossa enkelit liihottaa ja sitä rataa.

 

[kyllä pienilläkin]

Kyllä pienilläkin tuloilla pärjää. Kyllä hän silti voi hyvä isä olla vaikka ei samassa osoitteessa asuisikaan!

 

["..."]

Teille vois olla ulkopuolinen apu hyväksi. Sellanen herätys miehellesi, että hei, mä arvostan sua ja tätä hommaa, mutten oikeasti jaksa, jos tämä jatkuu näin. Elä heitä kirvestä vielä kaivoon vaan koittakaa löytää toisenne.

 

["meikä"]

Ei kai tossa paljon vaihtoehtoja ole, joko tyydyt tilanteeseen ja lopetat valittamisen tai sitten muutat olosuhteita. Muutat pois väliaikaisesti lasten kanssa, paluulle ehtona pariterapia ja miehen käytöksen muuttuminen.

Jos mies ei keskustele niin se ei keskustele, yrittäminen on turhaa. Tarttee tehdä käytännön toimenpiteitä.

Tai sit tosiaan hyväksyä se että lapset kuuntelee kun isi haukkuu äitiä säännöllisin väliajoin.

 

["meikä"]

Täytyy vielä lisätä etten ymmärrä miten ihmiset antaa itseään kohdeltavan noin. Tekosyynä lapset ja heidän hyvinvointi, tuskin ne lapsetkaan kauhean onnellisia on kun iskä vihaa äippää.

Jos mun mies haukkuis mua säännöllisesti ja ilmaisis ettei rakasta tai kunnioita, ei hänen taloudellinen selviytyminen olisi mulle mikään kynnyskysymys lähteä pois. Tärkeämpänä pitäisin omaa ja lasten onnellisuutta, siinä sivussahan se mieskin tulisi tyytväiseksi kun ei tarvitsisi enää narttuvaimoaan katsella?