ap.
Mun mielestä olisi hyvä jo kotona oppia kohtaamaan pettymyksiä, ettei kaikki kotonakaan mene aina niinkuin lapsi haluaa. Jotkut oppii vasta maailmalla ja voi tulla kalliit oppirahat.
liiinis
Epäreiluus ja se, että kaikki menee oman mielen mukaan eivät ole saman kolikon kaksi puolta.
Mie oon aika vasta löysännyt hihnaa ja päästänyt 7v (erikoislapsi ilman tarkkaa diagnoosia) pikkusiskonsa 5v kanssa tuohon pihalle, josta näen heti kun haluan. Olen varoitellut, ettei kaikki lapset osaa käyttäytyä ja olen varoitellut, etteivät lähde kenenkään matkaan, vaikka mitä lupaisi. Ja mulla aina sydän kurkussa, kun muksut pihalla. 
En ole erityisesti kasvattanut moiseen jos kohta en ole erityisesti tuolta tiedolta pyrkinyt suojelemaankaan.
Se on käsittääkseni opetus, jonka elämä hoitaa ihan itsessään pikkulapsesta alkaen.
Se on käsittääkseni opetus, jonka elämä hoitaa ihan itsessään pikkulapsesta alkaen.
Kotona ei tarvitse pettyä. Eli ei, en opeta poikaani tottumaan pettymyksiin. Joo tottakai, aina ei kaupassa saa sitä mitä haluaa eikä sisällä saa syljeskellä ja huutaa - jos näiden kieltäminen nyt lasketaan pettymyksen tuottamiseksi.
Sen sijaan, että opetettaisiin pettymään, opetetaan nauttimaan elämän mahdollisuuksista, ettei takerru yhteen oljenkorteen ja uskoo ihmisiin ympärillään ja ennen kaikkea itseensä. Silloin ei tarvitse tottua pettymyksiin. Lähdetään siitä positiivisesta liikkelle.
Sen sijaan, että opetettaisiin pettymään, opetetaan nauttimaan elämän mahdollisuuksista, ettei takerru yhteen oljenkorteen ja uskoo ihmisiin ympärillään ja ennen kaikkea itseensä. Silloin ei tarvitse tottua pettymyksiin. Lähdetään siitä positiivisesta liikkelle.