kyllä taas pistää miettiin että minkä takia mä edes yritän pitää tän perheen kasassa.

["pettynyt"]

mulla tänään vp töistä ja aamulla selvis et miehelläkin tänään extemporevapaapäivä.
vettä sataa kun esterin persiistä, eikä pihahommat ja siivous ollu päällimmäisenä mielessä.

ehdotin miehelle, et mentäs uimahalliin /kylpylään tai lähettäs helsinkiin sealifeen tai vaikka ravintolaan syömään, haettas kummipoika ja lähdettäs hoploppiin tai pelattas kotona lautapelejä tms vähän spesiaalia ja EI.

mikään ei käyny, ei huvita, ei jaksa. soitin sit kaverille et onko ne kotona poikansa kans jos tultas kahville ja lähdettiin sit sinne viettään sadepäivää lapsen kanssa. lapset leikki keskenään ja me kahviteltiin ja juteltiin. oikein mukavaa, mutta takaraivossa kalvaa pettymys siitä miksei oma perheenjäsen halua tehdä meidän kanssa mitään.

eikä ollu eka kerta. ja nyt tähän tulee n.20 henkee sanomaan, et puhu sille miehelles, keskustelkaa. mutta mua ei huvita, todellakaan. masentaa, ahistaa ja ärsyttää.

 

["vieras"]

Onko teillä erilaiset käsitykset siitä "mikä on hauskaa"?
Entäs jos miehesi olisi esittänyt sinulle asioita joita hän pitää hauskana - esim.autonäyttely, vanhojen autojen museo, autokaupat jne... Tai jos harrastaa postimerkkeilyä niin -postimerkkimuseo, postimerkkien selailu kotona jne ;D

Ethän oleta tietäväsi mistä miehesi pitää vaan tiedäthän varmasti mistä miehesi pitää.

 

["iiris"]

Ihan täysin sama tilanne meillä. Mies ala rupea mihinkään meidän kanssa, aina pitää saada olla kotona, maata sohvalla, olla tietokoneella, juoda olutta, jne. jos on vaapata. Mihinkään ei voi ikinä koskaan lähteä.
Itse olen ihan turtunut tilanteeseen, oppinut aika itsenäiseksi ja kuljen lapsien kanssa kolmin. Aina kun ehdottaa jotain miehelle, vastaus on EI.
Keskusteltu ollaan, tietää etten ole tyytyväinen tilanteeseen, mutta mikään ei muutu.

Ratkaisua tilanteeseen en tiedä..

 

["pettynyt"]

[QUOTE="vieras";23878718]Onko teillä erilaiset käsitykset siitä "mikä on hauskaa"?
Entäs jos miehesi olisi esittänyt sinulle asioita joita hän pitää hauskana - esim.autonäyttely, vanhojen autojen museo, autokaupat jne... Tai jos harrastaa postimerkkeilyä niin -postimerkkimuseo, postimerkkien selailu kotona jne ;D

Ethän oleta tietäväsi mistä miehesi pitää vaan tiedäthän varmasti mistä miehesi pitää.[/QUOTE]

lähinnä ajattelin asioita mistä tiedän lapsen pitävän. ei mua itseenikään mikään hoplop niin innosta, mutta lapsi tykkää ja tosiaan jos oltas kummipoika haettu mukaan.
ehdotin muuten myös automuseota, mutta ei.

mä oletan et perheet tekee yhdessä asioita ja haluaa olla yhdessä. enkä tarkoita et 24/7 ja lupa-anomukset omiin menoihin.

 

[Anatolia]

Mua ainakin ahdistaa täyteen ohjelmoidut vapaapäivät.

Ajatus siitä, että heti aamusta mies alkaisi ehdottamaan että mennäänkö hoploppiin, museoon, ostoksille, näyttelyyn, sinne tänne tai tuonne....ARGH. Ei, ei kiitos.

Miksei perhe voi tehdä asioita yhdessä ihan kotosalla? Olla vaan yhdessä, ilman sen suurempia erikoisuuksia. Ne erikoisuudetkin on toki kivoja joskus, mutta jos ei ole sellainen olo, niin ei vaan ole.

Ja saako puoliso myös tarpeeksi omaa aikaa, vai meneekö kaikki vapaapäivät perheen kesken?

 

["akka"]

Mulle vapaapäivä merkitsee sitä ettei sillon juosta missään vaan ollaan laiskana kotona ilman pakkoa tehdä yhtään mitään.Onneksi mulla on samanlainen mies.

 

[isoäiti mölykylästä]

no kyllä munkin mies katsois tuimasti ja sanois jotain, jos heti kun on yksikään vapaa alkaisin keksimään tuhat ja yksipaikkaa mihin mennä. miesten kans pitää mennä niin, että alkaa puhumaan jo viikkoja ja kuukausia ennen, että tuolloin kun on se ja se vapaa, niin otettaisko lapset ja mentäis sinne ja sinne. niin se voi onnistuakin

 

["Lissu"]

minun miehelle vapaapäivä tarkoittaa kotona oleskelua ja nauttii muutenkin kotona olemisesta ilman mitään kiirettä. Lomatkin voi ihan hyvin viettää kotona vaikka kuukausikaupalla, kunhan on ruokaa ja käy salilla 3-4 kertaa viikossa. Tämä riittää miehelleni. itse taas olen sellainen joka voisi ensimmäisenä lomapäivänä lähteä laukkujen kanssa muualle ja tulla viimeisenä päivänä takaisin Aluksi jaksoin lomailusta ym. miehelle marmattaa, mutta nyt olen todellakin hyväksynyt sen, että hän todellakin haluaa ja nauttii kotona olemisesta. Suon sen hänelle. Matkustelen lasten kanssa keskenään (ihan ulkomaillakin ) ja käyn erilaisissa paikoissa. Ei mitään ongelmaa

 

["mie"]

Mua ainakin ahdistaa täyteen ohjelmoidut vapaapäivät.

Ajatus siitä, että heti aamusta mies alkaisi ehdottamaan että mennäänkö hoploppiin, museoon, ostoksille, näyttelyyn, sinne tänne tai tuonne....ARGH. Ei, ei kiitos.

Miksei perhe voi tehdä asioita yhdessä ihan kotosalla? Olla vaan yhdessä, ilman sen suurempia erikoisuuksia. Ne erikoisuudetkin on toki kivoja joskus, mutta jos ei ole sellainen olo, niin ei vaan ole.

Ja saako puoliso myös tarpeeksi omaa aikaa, vai meneekö kaikki vapaapäivät perheen kesken?

Peesi, juuri näin!

 

["vieras"]

Mua ainakin ahdistaa täyteen ohjelmoidut vapaapäivät.

Ajatus siitä, että heti aamusta mies alkaisi ehdottamaan että mennäänkö hoploppiin, museoon, ostoksille, näyttelyyn, sinne tänne tai tuonne....ARGH. Ei, ei kiitos.

Miksei perhe voi tehdä asioita yhdessä ihan kotosalla? Olla vaan yhdessä, ilman sen suurempia erikoisuuksia. Ne erikoisuudetkin on toki kivoja joskus, mutta jos ei ole sellainen olo, niin ei vaan ole.

Ja saako puoliso myös tarpeeksi omaa aikaa, vai meneekö kaikki vapaapäivät perheen kesken?

Peesaan myös tätä!

 

["pettynyt"]

armas puolisoni on viettänyt koko viikonlopun kavereidensa kanssa. omaa aikaa meillä kummallakin on yllinkyllin ja musta olis kiva EDES JOSKUS tehdä yhdessäkin jotain.

mä en ole missään vaiheessa sanonut, että olen aamusta alkanut POMMITTAA et mennäänmennäänmennään vaan yritin ehdottaa et tehtäiskö jotain ja sanoin muutaman EHDOTUKSEN, en tarkoittanut että pitäs lähtee TUHANTEEN JA YHTEEN paikkaan.

lautapelejäkin olis voinu ihan kotosalla perheen kesken pelailla, eikä siihen tarvis käyttää kun n.tunti, ei koko päivää.

ollaan paljon iltoja perheen kanssa kotosalla, mutta ei tehdä mitään, ollaan vaan. nyt kun kummallakin vapaapäivä ja sadepäivä, niin anteeks että olisin halunnut tehdä jotain muuta kun kattoo telkkaria sohvalla maaten.

 

[sunflower20]

Mä voisin olla vähän samanlainen kuin ap, että vapaapäivänä voisi tehdä extempore jotain. Mutta mies tarvitsee ainakin 2 pvn ennakkovaroituksen joten meillä ei noin vaan voisi mitään tehdä.

Ja tietty jos itse on ajatellut viettävänsä vapaapäivän, budjetoinut jotain kotitöitä niin ei tod. kiinnosta lähteä mihinkään..

Ja toisaalta, jos tällainen on asia josta miettii miksi pitää perheen koossa, on jossain muualla vikaa. Jos mies ei koskaan tee, edes suunnittele tekevänsä perheen kanssa jotain niin sitten joo, mutta jos tällainen vapaapäivä extemporejuttu saa veren kiehahtamaan kun se ei toteudu niin ei hyvä.

 

["pettynyt"]

Jos mies ei koskaan tee, edes suunnittele tekevänsä perheen kanssa jotain niin sitten joo, mutta jos tällainen vapaapäivä extemporejuttu saa veren kiehahtamaan kun se ei toteudu niin ei hyvä.

ei oo tehnyt meidän kans kahteen vuoteen mitään.
kaksin ollaan reissattu tai mummon kanssa.
ennen käytiin kerran kesässä jossain; korkeasaaressa, särkänniemessä tms.
nyt ei olla kahteen vuoteen käyty yhtään missään kun mies ei halua.

 

[Anatolia]

[QUOTE="pettynyt";23879080]
mä en ole missään vaiheessa sanonut, että olen aamusta alkanut POMMITTAA et mennäänmennäänmennään vaan yritin ehdottaa et tehtäiskö jotain ja sanoin muutaman EHDOTUKSEN, en tarkoittanut että pitäs lähtee TUHANTEEN JA YHTEEN paikkaan.

[/QUOTE]

Siinä sun ja miehesi välillä voi olla tulkinta-eroja.

Siinä missä minä ehdotan miehelleni, että mennäänkö Ruissaloon, Caribiaan, Kupittaalle, jokirantaan, tehdäänkö pihahommia vai käydäänkö Myllyssä, niin mies kokee sen painostamisena. Sellaisena, että on PAKKO tehdä jotain spesiaalia.

Keskustelemalla ne asiat selviää, miten toinen kokee toisen sanomat asiat. En mä yhdessä vaiheessa tajunnut painostavani ja nalkuttavani, tajusin sen vasta kun keskusteltiin asioista, samoin mies tajusi etten tarkoittanut nalkuttaa ja painostaa. Mutta koska sua ei huvita keskustella miehesi kanssa, niin en ehdota keskustelua...

Meilläkin on tänään vapaapäivä molemmilla. Me söimme yhdessä aamiaisen. Sitten esikoinen lähti kouluun, mies ja kuopus lähtivät kaksissa miehin ostoksille. Minä menin nukkumaan. Iltapäivällä mies meni nukkumaan koska häntä väsytti. Illalla grillaamme takapihassa lohta, tai siis mies grillaa, minä istutan kesäkukkia, ja lapset ovat joko apuna tai sitten tekevät jotain muuta.

Kun ei aseta liian suuria odotuksia yhteisiin vapaapäiviin tai lomiin, vaan antaa asioiden mennä omalla painollaan liikoja suunnittelematta, niin ei tule niin isoja pettymyksiä että pitäisi alkaa oikein avioeroakin miettimään. Pelkkä normaali arkikin on ihan jees. Näin minä ajattelen, joku toinen ajattelee toisin.

 

["petetty"]

no mua tympii tää v*tun arki tosi paljon jos ei mies halua ikinä tehdä meidän kans mitään. ollaan jatkuvasti kaksin lapsen kanssa ja mä en tajua miks mä olen tässä suhteessa.

 

["pettynyt"]

[QUOTE="petetty";23879150]no mua tympii tää v*tun arki tosi paljon jos ei mies halua ikinä tehdä meidän kans mitään. ollaan jatkuvasti kaksin lapsen kanssa ja mä en tajua miks mä olen tässä suhteessa.[/QUOTE]

siis pettynyt eikä petetty kirjottelenkin jo mitä sattuu ap kuitenkin

 

[Anatolia]

Siis onko tässä ongelmana se, ettei mies tee teidän kanssa mitään "spesiaalia" (tyyliin Lintsi, Hoplop)? Vai eikö mies vietä ylipäätään laisinkaan aikaa sun ja lapsen kanssa; ette käy yhdessä kaupassa, ette tee pihahommia yhdessä, ette syö samaan aikaan, ette katso yhdessä telkkaria, jne?

Jos tuo jälkimmäinen, niin herää tosiaan kysymys miksi olette edes yhdessä.

 

["pettynyt"]

Siis onko tässä ongelmana se, ettei mies tee teidän kanssa mitään "spesiaalia" (tyyliin Lintsi, Hoplop)? Vai eikö mies vietä ylipäätään laisinkaan aikaa sun ja lapsen kanssa; ette käy yhdessä kaupassa, ette tee pihahommia yhdessä, ette syö samaan aikaan, ette katso yhdessä telkkaria, jne?

Jos tuo jälkimmäinen, niin herää tosiaan kysymys miksi olette edes yhdessä.

ei ei tee meidän kanssa MITÄÄN. YHTÄÄN MITÄÄN. enää.

ei käy meidän kanssa isoilla ruokaostoksilla kauempana, käyn äitini kanssa.
ei tee meidän kanssa pihahommia, jyrsimellä teki mulle kasvimaan ja muuten oon kykkiny tuolla pihalla yksin tai lapsen kanssa. emme syö samaan aikaan, emme katso yhdessä telkkaria (koska mä en katso telkkaria koska sieltä ei tule kertakaikkiaan mitään ja koko lootan vois mun puolesta heittää meneen).

 

[Anatolia]

[QUOTE="pettynyt";23879206]ei ei tee meidän kanssa MITÄÄN. YHTÄÄN MITÄÄN. enää.

ei käy meidän kanssa isoilla ruokaostoksilla kauempana, käyn äitini kanssa.
ei tee meidän kanssa pihahommia, jyrsimellä teki mulle kasvimaan ja muuten oon kykkiny tuolla pihalla yksin tai lapsen kanssa. emme syö samaan aikaan, emme katso yhdessä telkkaria (koska mä en katso telkkaria koska sieltä ei tule kertakaikkiaan mitään ja koko lootan vois mun puolesta heittää meneen).[/QUOTE]

Okei, eli tämä päivä ei ole varsinainen ongelma vaan se kuuluisa oljenkorsi joka katkaisee kamelin selän.

Kurjalta kuulostaa : /. Onko mies kyennyt selittämään miksi näin?

 

["pettynyt"]

en mä saa siitä pumpattua mitään syitä pihalle.
olen sanonut, että voitais kerta viikossa käydä porukalla isommassa kaupassa (sinne matkaa n.30km) ihan vaikka VAAN siksi, ettei mun tarvis yksin kantaa niitä ostoksia autoon ja samalla roikkua lapsen käsipuolessa parkkipaikalla. mut ei. sit ollaankin mun äidin kans päädytty käymään kerta viikossa, molemmat hyötyy kun on seuraa ja enemmän käsiä...

syödään toki joskus yhdessä, mutta yleensä mies hotkii oman annoksensa ja poistuu pöydästä ennenkun me ollaan ehditty ees kunnolla alottaa.

mä jotenkin masennuin tosi paljon et mies ei tänään voinut lähteä meidän kans edes paikalliseen pizzeriaan syömään et oltas saatu jotain muuta sisältöö tähän elämään kun tää kotona kököttäminen. äh. turhaudun kuoliaaksi, tässä ei oo mitään järkeä.

 

[Anatolia]

Helekutti...

Kuule, lopettakaa kotona kököttäminen. Tee kivoja asioita lapsesi kanssa, ystäviesi kanssa, jne. Mieheltä kysymättä. Käykää syömässä ulkona, matkustakaa, jne. Älkääkä edes pyytäkö miestä mukaan.

Ehkä miestä alkaa kiinnostaa teidän seura. Jos ei ala, niin seuraava askel eli ero on helpompi, kun olet taas oppinut nauttimaan elämästä, huomaat miten hienosti kaikki sujuu ilman hänen mukanaoloaankin, etkä odota kotona jos mies vaikka joskus kiinnittäisi teihin huomiota.

 

[meilläkin]

[QUOTE="iiris";23878737]Ihan täysin sama tilanne meillä. Mies ala rupea mihinkään meidän kanssa, aina pitää saada olla kotona, maata sohvalla, olla tietokoneella, juoda olutta, jne. jos on vaapata. Mihinkään ei voi ikinä koskaan lähteä.
Itse olen ihan turtunut tilanteeseen, oppinut aika itsenäiseksi ja kuljen lapsien kanssa kolmin. Aina kun ehdottaa jotain miehelle, vastaus on EI.
Keskusteltu ollaan, tietää etten ole tyytyväinen tilanteeseen, mutta mikään ei muutu.

Ratkaisua tilanteeseen en tiedä..[/QUOTE]


Ihan sama meillä !!!!
En todellakaan tiedä/jaksa mitään keinoa tähän... muutaman kerran olen sanonut että tajuaako se edes miltä musta tuntuu?! erittäin yksinäiseltä! Vaan eipä herraa saa mihinkään mukaan.

 

[juuri näin]

Helekutti...

Kuule, lopettakaa kotona kököttäminen. Tee kivoja asioita lapsesi kanssa, ystäviesi kanssa, jne. Mieheltä kysymättä. Käykää syömässä ulkona, matkustakaa, jne. Älkääkä edes pyytäkö miestä mukaan.

Ehkä miestä alkaa kiinnostaa teidän seura. Jos ei ala, niin seuraava askel eli ero on helpompi, kun olet taas oppinut nauttimaan elämästä, huomaat miten hienosti kaikki sujuu ilman hänen mukanaoloaankin, etkä odota kotona jos mies vaikka joskus kiinnittäisi teihin huomiota.

Pakko peesata ja vahvasti!!!

 

[meilläkin]

Helekutti...

Kuule, lopettakaa kotona kököttäminen. Tee kivoja asioita lapsesi kanssa, ystäviesi kanssa, jne. Mieheltä kysymättä. Käykää syömässä ulkona, matkustakaa, jne. Älkääkä edes pyytäkö miestä mukaan.

Ehkä miestä alkaa kiinnostaa teidän seura. Jos ei ala, niin seuraava askel eli ero on helpompi, kun olet taas oppinut nauttimaan elämästä, huomaat miten hienosti kaikki sujuu ilman hänen mukanaoloaankin, etkä odota kotona jos mies vaikka joskus kiinnittäisi teihin huomiota.

Mä olen ajatellut näin, tehnyt näin. Musta se on surullista. Mä olen kateellinen niille perheille jotka tekee yhdessä. Menee yhdessä edes joskus ulos! Sehän on perhe.

Mä osaan kyllä itsenäisesti lastenkanssa mennä ja tulla. Tottunut siihen. Toisinaan sitä vaan pohtii että miksi näin on.
Miksi mies istuu vaan kotona koneella ja juo kaljaa tms. viettää aikaa yksinään. Mikä mussa on vikana ettei voi munkanssa lähteä kylään tai ihan vaan ulos kävelylle?!
siis mun ja lasten.

Että eroko vaihtoehto?
ei mun mielestä ole, vaikka on se mielessä käynyt. Vakaasti olen miettinyt että mihin mä oikeesti tarvin tota miestä kun yksin olen niin paljon kuitenkin.
Mutta enhän minä voi hajottaa lapsiltamme perhettä

 

[meilläkin]

ja siis toi syö omaa oloa. tulee itelle pahamieli ja masentunut fiilis kun mies vaan "möllöttää" kotona. mullakin katoaa ilo kaikesta.