Unelmamieheni ei koskaan ole tyytyväinen minuun. :( Mitä voisin tehdä? Onko teillä kokemusta vastaavasta?

Tuntuu ikävältä valittaa kun vihdoinkin olen löytänyt unelmieni miehen, elämäni rakkauden. Ehkä tämä siksi onkin enemmän sellaista itsetutkiskelua siitä miten minä voisin muuttua paremmaksi naiseksi hänelle. Olemme seurustelleet vuoden ja töidemme puolesta voisimme hyvin muuttaa yhteen koska tahansa, mutta mies ei tahdo sitä. Hänen ainainen perustelunsa on että yhdessä asuminen on niin erilaista kuin vain toisen luona viikonloppuisin yöpyminen. Kaiken tuon hän kuitenkin osaa sanoa kertoen samalla rakastavansa ja yhteenmuuton ajan vielä koittavan.

Asumisasia ei ole ainut ongelma. Muutoinkin saan hyvin usein kokea ettei hän ole tyytyväinen minuun. Tilanne on hyvin ristiriitainen koska mies itsessään on todellinen unelmien täyttymys. Hän on kohtelias, erittäin huomaavainen, osoittaa hellyyttä, on sopivalla tavalla hallitseva mutta saa silti kokemaan itseni arvostetuksi naiseksi. Myönnän olevani korviani myöten rakastunut ja aina miehen seurassa koen tunteen olevan molemminpuolinen. Aina heti kun minulle tulee vihdoin luottavainen olo tuosta hänen sitoutumisestaan ja rakkaudestaan minua kohtaan, hän vetää tavalla tai toisella maton jalkojeni alta.

Yhdessä ollessamme koko hänen käytöksensä kertoo ikäväänsä minua kohtaan, sekä rakkautta. Käytös ja hänen sanansa vain ovat koko ajan suuressa ristiriidassa. Hän ei ikinä kerro ikävöivänsä minua. Ei vaikka itse kysyisin sitä häneltä, vaan vastaa joko jotain latteaa("Nyt olemme tässä, eikös se ole pääasia"), suudellen tai sitten vain vaihtaa puheenaihetta. Mies ei ole ikinä sanonut minulle mitään sellaista mistä voisin ajatella olevani jotenkin erityinen hänelle vaikka käytös sitä koko ajan kertookin. Aina välillä kyselen häneltä suoraan olenko hänestä esim. seksikäs/kaunis tmv. Aina hän saa kysymyksen jotenkin kierrettyä enkä koskaan saa haluamaani vastausta suoraan kysyen enkä kiertäen.

Mitä tuollaiselle voi tehdä? Ongelma on selvästi minussa, mutta hän ei kerro mitään miten voisin olla hänelle yhtä mieliksi kuin hän on minulle, tai edes murto-osan siitä. Onko teillä kokemusta kenelläkään vastaavasta tai ylipäänsä neuvoja/ehdotuksia mitä voisin tehdä? Pelko miehen menetyksestä on valtava koko ajan tämän epävarmuuden vuoksi.

 

Ei sun tarvitse tehdä mitään. Sinun pitäisi kelvata miehelle sellaisena kuin olet.
Kirjoituksestasi tulee sellainen olo, että mies ei ehkä kuitenkaan ole ihan täysillä suhteessa.

 

Kokeeko mies tuon sun käytäksesi takertuvuutena ja ahdistavana ripustautumisena? Jospa hän haluaa vähän jarruttaa intoasi ja pitää myös elämänne sen verran erillään, ettei tukehdu rakkauteesi?

 

Sillä miehellä on perhe jossakin. Sinä olet kakkonen. Ikävä kyllä.

 

Tosi taitava mies, kun on saanut sut tuntemaan ittes riittämättömäksi samalla, kuin hän itse on sinun silmissä täydellinen. Minusta tuossa on paljon jotain mätää, äijä syö sun itsetuntoa. Mitä sä niinkuin oikeesti saat siitä miehestä? Ei todellakaan mun korviin kuulosta unelmalta, päinvastoin.

 

Se ottaa susta sen mitä haluaa ja mitä susta hyötyy. Pitää otteessa mutta ei halua uhrautua mitenkään sun eteen.
Ei osaa puhua tunteista. Alkuhuuman mentyä voi tuntua kaikkea muuta, kuin unelmalta. Jossain vaiheessa alat tuntea itses arvottomaksi...

 

En koe olevani ripustautuva, suhteissa epävarma tai mustasukkainen. Hän on ensimmäinen miesystäväni, jonka kanssa on ollut vastaavanlaista ongelmaa. En ole koskaan aiemmin joutunut suhteessa epäilemään toisen rakkautta tai tyytyväisyyttä suurimmaksi osaksi minuun. Olemme päivittäin yhteydessä ja siihen hän tuntuu ihan aktiivisesti osallistuvan. Hän on kiinnostunut siitä mitä minulle kuuluu ja hänen kanssaan on aivan ihanaa keskustella - kunhan en ala käsitellä aiheita, joissa hänen täytyisi kertoa rakkauttaan tai yleistä tyytyväisyyttään minuun. Sanoisin meidän viihtyvän toistemme seurassa hyvin, mutta siihen se tuntuu minusta hänen kohdallaan jäävän. En vain ymmärrä miksi hän kohtelee minua niin hyvin tai ylipäänsä on kanssani jos ei oikeasti rakasta eikä tahdo sitoutua minuun.

No tietysti pettäminen on aina mahdollista, vaikka minun sitä onkin erittäin vaikea uskoa. Meillä on niin uskomattoman tiivis lähipiiri, tunnemme toistemme sisaruksia, meillä on paljon yhteisiä ystäviä ja asumme samassa kaupungissa. Hän saisi olla erittäin taitava jos pettäisi, ainakin jos jostain syvemmästä olisi kyse kuin yhden illan jutuista.

 

Kannattaa yrittää olla enemmän itsevarma. Se olisi kamalaa, jos parisuhteessa joutuisi vakuuttamaan sitä toista osapuolta kokoajan siitä, että hän kelpaa. Ja sanot, että mies kuitenkin ilmaisee käytöksellä sinulle kaikkia näitä haluamiasia juttuja. Kaikista ei ole löpertelemään mitään tunnustuksia. Menee fiilikset. Kokeile itse olla vähän erilaisempi, elämäniloisempi, aktiivisempi ja vähemmän ripustautuva.

 

Tosi taitava mies, kun on saanut sut tuntemaan ittes riittämättömäksi samalla, kuin hän itse on sinun silmissä täydellinen. Minusta tuossa on paljon jotain mätää, äijä syö sun itsetuntoa. Mitä sä niinkuin oikeesti saat siitä miehestä? Ei todellakaan mun korviin kuulosta unelmalta, päinvastoin.

Nostaisin kytkintä välittömästi jos yhteinen aikamme ei olisi aina niin täydellistä. Tuolloin koen ettei sanoja tarvita ja ehkä vaadin liikaa halutessani hänen ääneenkin sanovan minun viehättävän häntä. Käytöksensä puolesta sanoisin hänen jumaloivan, rakastavan ja arvostavan minua aivan yhtä paljon kuin minäkin häntä. Siksi kallistun kai ajattelemaan hänelle vain olevan vaikeaa puhua tunteistaan. Jos vain voisin varmistua jotenkin hänen sitoutumisestaan, lakkaisin kärttämästä häntä todistamaan rakkautensa minua kohtaan sanallisesti. Epävarmuuteni suhteestamme on hirvittävä ja se saa anelemaan näitä sanallisia todistuksia käytöksen lisäksi. Ehkä minun vain täytyisi jo nyt ottaa rennommin, päästää irti. Josko hän silloin alkaisi itse sitoutumaan minuun enemmän kun en enää vaatisi sitä näin hanakasti.

 

Ei kannata kuvitella, että sanoilla aina olisi jotakin merkitystä. Kyllä se on ihan toisinpäin. Monet naiset ovat valmiita tukeutumaan ties minkälaisiin huijareihin kun vaan höpöttelevät säännöllisesti kaikkea soopaa. Kun se kerran sanoi niin. Kokeile muuttaa omaa viestintää miehen tyyliseksi eli vähemmän sanalliseksi. Otat kaulasta kiinni ja hymyilet ja näytät sitä tunnetta muilla tavoin, teet käytännön hyviä asioita toiselle. Sitten on ehkä helpompi ottaa itsekin vastaan niitä toisen omanlaisia huomionosoituksia.

 

[QUOTE="vieras";23876344]Ei kannata kuvitella, että sanoilla aina olisi jotakin merkitystä. Kyllä se on ihan toisinpäin. Monet naiset ovat valmiita tukeutumaan ties minkälaisiin huijareihin kun vaan höpöttelevät säännöllisesti kaikkea soopaa. Kun se kerran sanoi niin. Kokeile muuttaa omaa viestintää miehen tyyliseksi eli vähemmän sanalliseksi. Otat kaulasta kiinni ja hymyilet ja näytät sitä tunnetta muilla tavoin, teet käytännön hyviä asioita toiselle. Sitten on ehkä helpompi ottaa itsekin vastaan niitä toisen omanlaisia huomionosoituksia.[/QUOTE]

Olet varmasti aivan oikeassa. Minun pitäisi päästä kokonaan irti siitä mieltäni jäystävästä ajatuksesta, että en ole hänelle mitään erityistä ja että tilallani voisi olla kuka tahansa nainen. Nämä ajatukset saavat minut kokemaan itseni arvottomaksi ja hyödyttömäksi miesystävälleni. Jos hän suostuisi yhteenmuuttoon, voisin vihdoin kokea olevani hänelle merkityksellinen. Samalla yhteenmuutto kuvastaisi minulle sitoumusta enkä enää koko ajan pelkäisi menettäväni hänet. Myös sanat saisivat minut varmasti kokemaan niin, mutta niitä ei sieltä lypsämälläkään tunnu tulevan, joten täytynee yrittää keksiä jotain muuta ja tosiaan muuttua itse.

 

Mies voi vaan tarvita enemmän omaa tilaa eli sitä, ettei halua ainakaan vielä muuttaa yhteen ei kannata pitää merkkiä sitoutumattomuudesta.

 

Voisitko antaa jotain konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä tarkoitat, kun sanot, että mies on vetänyt useita kertoja maton sun jalkojen alta?

Näiden juttujen perustella en pidä mitenkään mahdottomana, että olisit vain löytänyt miehen, joka todellakin haluaa edetä hitaasti eikä puhu turhia... Sellaisiakin kun on olemassa.

 

[QUOTE="Hmmm";23876415]Voisitko antaa jotain konkreettisia esimerkkejä siitä, mitä tarkoitat, kun sanot, että mies on vetänyt useita kertoja maton sun jalkojen alta?

Näiden juttujen perustella en pidä mitenkään mahdottomana, että olisit vain löytänyt miehen, joka todellakin haluaa edetä hitaasti eikä puhu turhia... Sellaisiakin kun on olemassa.[/QUOTE]

En usko miehen tekevän sitä tarkoituksella vaikka välillä sellainenkin ajatus tulee mieleen. Eli "maton vedolla jalkojeni alta" tarkoitan juurikin näitä, kun päätän oikein ihanan viikonlopun jälkeen(perjantai-illasta sunnuntai-iltaan) saada sanallisesti miehen sanomaan jotain "Tulee ikävä", "Rakastan sinua" tmv. Ikinä sieltä ei tule tuollaista. Mies ei näytä merkkejä siitä, että nuo painostukseni hänen tunnelmansa pilaisivat, yhtä ihana on kuin ilman niitäkin, mutta itselleni tulee tukala ja torjuttu olo. Tyypillisin esimerkki on tuo yhteenmuuttoasia. Pari kuukautta olen ollut mainitsematta asiasta mitään, meillä on ollut aivan ihanaa ja sitten sanon "Meillä on niin ihanaa yhdessä, että etkö sinäkin kokisi jo oikeaksi ajaksi muuttaa yhteen?" Aina sama vastaus toistaa itseään. Vielä ei ole sen aika, se on niin erilaista kuin nyt.


Eli vaikka tilanne olisi jo pitkään vaikuttanut niin hyvältä, että voisimme muuttaa yhteen tai mies voisi edes todeta rakastavansa tai ikävöivänsä minua, niin ei sieltä ikinä tule odotettua vastausta. En suoraan sanoen tiedä näkisinkö ollenkaan hänen käytöksestään milloin se oikea aika näille sanoille olisi, koska olen jo niin monesti tulkinnut väärin.

 

Ikävä kyllä, jos mies rakastaisi, hän sen myös kertoisi sanoin.

Ja jos haluaisi muuttaa yhteen, pakkaisi tavaransa ja muuttaisi.

 

... saan hyvin usein kokea ettei hän ole tyytyväinen minuun.

...mutta saa silti kokemaan itseni arvostetuksi naiseksi.

... Aina heti kun minulle tulee vihdoin luottavainen olo tuosta hänen sitoutumisestaan ja rakkaudestaan minua kohtaan, hän vetää tavalla tai toisella maton jalkojeni alta.

...Ongelma on selvästi minussa

öh, kuullostaapa unelmien mieheltä ja elämäsi rakkaudelta..?

 

Sä painostat liikaa. Vaadit,vaadit ja vaadit. Teot merkkaavat sanoja enemmän.Kaikki eivät osaa puhua,eikä se että ei sano rakastavansa tarkoita etteikö rakastaisi. Joidenkin mielestä nämä rakkaudentunnustukset ovat sillkaa lööperiä.Toiset eivät taas vaan painostuksen takia niitä rupea sanomaan.
Sulla taitaa olla todella huono itsetunto,joten haet koko ajan miehen hyväksyntää,etkä näe tekoja.

 

Mies joka haluaa sitoutua, sitoutuu.

 

Ikävä kyllä, jos mies rakastaisi, hän sen myös kertoisi sanoin.

Ja jos haluaisi muuttaa yhteen, pakkaisi tavaransa ja muuttaisi.

Höpö höpö.
Kaikki eivät todellakaan puhu rakkaudesta,mutta näyttävät ne teoin. Teot puhuvat puolestaan.Ei mitkään rakasta rakastan - nukutaan jo löperrykset.
Ymmärrän että mies ei halua muuttaa yhteen,varsinkaan kun toinen on ilmeisen riippuvainen ja hönkkii niskaan jatkuvasti.

 

Höpö höpö.
Kaikki eivät todellakaan puhu rakkaudesta,mutta näyttävät ne teoin. Teot puhuvat puolestaan.Ei mitkään rakasta rakastan - nukutaan jo löperrykset.
Ymmärrän että mies ei halua muuttaa yhteen,varsinkaan kun toinen on ilmeisen riippuvainen ja hönkkii niskaan jatkuvasti.

Mitäs mitäs..sun mielestä mies rakastaa mutta kieltäytyy sanomasta sitä edes YHDEN kerran? Tykkää katsella kun nainen kärsii tilanteesta, vaikka rakastaa? Mielenkiintoinen rakkaus-käsitys sulla.

Eikä se tosiana mitään löperrystä ole jos sen yhdean ainoan kerran sanoo naisen kerjätessä sitä. Mutta jos ei rakasta ei voi sitä sanoa, ellei ole täysin selkärangaton.

 

Jos nyt unohdetaan yhteenmuutto, niin muutoin mies ei voisi käytöksensä puolesta käyttäytyä yhtään rakastavammin. Siksi en pysty käsittämään miksei sitä voisi sanoakkin. Ehkä kerran tai pari on ihan suhteemme alussa sanonut nuo maagiset sanat "Rakastan sinua", mutta siitä on jo melkein vuosi aikaa. Käytöksensä puolesta mies kyllä viestittää rakastavansa, himoitsevansa ja pitävänsä kauniina. Ehkä olen liian epävarma toivoessani nuo asiat sanoina. Ainoastaan kerran olemme riidelleet kun noin puoli vuotta sitten aloin räyhätä tästä samasta asiasta että miksei hän voi ääneen sanoa noita asioita ja tahtooko edes olla kanssani. Mies oli silmiinnähden järkyttynyt tästä "kohtauksestani", osasi kuitenkin hoitaa sen hyvin. Vakuutteli haluavansa olla kanssani ja kysyi enkö muka nää hänen rakastavan jne. Nään kyllä.

Luuletteko että jos pystyisin pääsemään yli tästä halusta saada mies sanomaan nämä asiat ääneen, hän alkaisi itse sitoutua minuun enemmän vai tuleeko tämä olemaan aina tällaista?

 

Pyydä miestä lupaamaan, että hän kertoo sulle, jos joskus lakkaa rakastamasta sua. Näin sun ei tarvitse kärttää mieheltä jatkuvasti rakkaudentunnustuksia varmistaaksesi, että mies edelleen - ainakin sanoo niin - rakastaa sua.

Ja siitä yhteenmuuttamisesta... mun mielestä se on sen verran iso päätös, että ei kannata hötkyillä. Teillä on mitä ilmeisimmin vielä kuherteluvaihe menossa ja mies voi olla sen verran järkevä, että haluaa ensin nähdä teidän suhdettanne kuherteluajan jälkeenkin ja vasta sen jälkeen tehdä päätöksensä tuosta muuttamisesta. Mä itse en ainakaan vielä vuoden seurustelun jälkeen luopuisi omasta asunnostani ja muuttaisi jonkun toisen luokse. Kun kuherrusvaiheen jälkeen toisesta alkaakin paljastua ominaisuuksia, jotka eivät ehkä nappaakaan, niin siinähän on sitten ilman kämppää.

 

Tosi taitava mies, kun on saanut sut tuntemaan ittes riittämättömäksi samalla, kuin hän itse on sinun silmissä täydellinen. Minusta tuossa on paljon jotain mätää, äijä syö sun itsetuntoa. Mitä sä niinkuin oikeesti saat siitä miehestä? Ei todellakaan mun korviin kuulosta unelmalta, päinvastoin.

Hyvin sanottu.

 

Moikka,

Muistuttaisin muutamasta asiasta. 1. Mies on suomalainen, eli tunteistaan puhuminen on heille todella vaikeaa. 2. Älä missään nimessä kalastele kohteliaisuuksia, sanat tulevat häneltä luonnostaan jos tulevat. 3. Ei kannata painostaa, se vain ajaa hänet yhä kauemmaksi.

Varmasti asiat tulevat kuntoon, nyt ota rennosti ja nauti..

Sari