keitä muita oksettaa sukupuoliroolit?

kait ne oksettaa jos on itsestään epävarma että mitä haluaa olla.

Tarkoitatko sinä, että tälläiset asiat ei ahdista, jos tietää, mitä haluaa olla? Että silloin ei haittaa sukupuoliroolit, vaikka ne olisi miten sairaita tahansa?

 

Ulkonäkövaatimukset on lakannu mua häiritsemästä niin paljon, tai sit oon vaan niin vanha ettei ne koske mua enää Mua ärsyttää enemmän se, että naisen pitäisi olla luonteeltaan tai käytökseltään tietynlainen ollakseen sosiaalisesti hyväksytty. Tai että oletetaan että pidän kotitöistä ja sisustamisesta. Ja lapsista.

Ja mua ärsyttää se, että pikkulapsilta odotetaan tietynlaista käytöstä, koska siten nää ei muutu ikinä. Siis sellaista tyttöjen/poikien värit/lelut/kirjat/leikit jaottelua.

 

ei ookkaan pakko, mut silloin muut ihmiset osoittaa halveksuntaansa joka ei ole kauheen hauskaa, jos vaikka joutuu ihmisten parissa työskentelemään jne. sitä ei voi välttää vaikka muuten ois täysi vapaus toteuttaa itteensä

Ai. Ei minulle ainakaan ole kukaan osoittanut halveksuntaansa. Tai ainakaan en ole sitä huomannut. Asutko kenties jollain pienellä ahdasmielisellä paikkakunnalla?

 

Minua ei okseta. Tykkään olla naisellinen, se ei ole ole omana valintana mitään epätasa-arvoa. Tykkään olla mieheni kanssa naisen roolissa, ja tykkään, että hän on miehinen hassuine miehisine juttuineen. Samalla ollaan kuitenkin tasa-arvoisia, mies arvostaa älyäni, mielipidettäni, osaamistani ja ystävyyttäni. Kuten minä miehen.

Ehkä äidin ja puolison rooli on kivaa vaihtelua sille jämeryydelle ja auktoriteettina toimimiselle, jota työssäni vaativissa asiantuntijatehtävissä kohtaan. On ihanaa, että kotona saa olla rauhassa haavoittuvainen eikä aina se, joka määrää mitä tehdään seuraavaksi ja kuka tekee. Sukupuoleen katsomatta. Ei tarvitse todistella kotona tasa-arvoa itselleen, kun tiedän olevani itsenäinen omilla jaloillaan tukevasti seisova nainen. Halutessaan riippumaton. Mutta en halua olla, äidin ja puolison rooli on minulle tärkeä; nimenomaan naisellisessa muodossa.

 

Voitko kertoa millainen tyyli sinulla on? Minua alkoi ihan kiinnostamaan, että mahdetaankohan minuakin epäillä miehekkääksi, kun en käytä mitään korkokenkiä, koruja, tiukkoja paitoja jne.

Mun perustyylini on t-paita, farkut ja lenkkarit. Päässä yleensä jokin lipalline hattu (ei lippis, mutta esim. vakosamettihattukotsa). Takkina jokin collegetakki tai neuletakki. Sellainen ihan tavallinen omasta mielestäni, mutta ei ehkä muiden. Käsilaukun sijaan mulla on aina reppu (se tosin on syklaamin värinen).

 

Mua ahdistaa eniten se, miten sukupuolirooleja "pakkosyötetään" lapsille: lelut, vaatteet, toivotut käyttäytymismallit jne. on edelleen rajusti sukupuolittuneita. Se on oksettavaa. Aikuinen osaa tietoisesti kapinoida näitä stereotypioita vastaan, lapsi ei, ellei vanhempi ole aktiivinen lapsen puolesta.

Jos se kapinointi on sitä, että lapselle, joka haluaisi prinsessamekon ostetaankin musta pääkallopaita... on se aika surullista.

Tai sitten naiset juovat samaan malliin kuin äijät... ihan vaan tasa-arvon vuoksi... tosin naiset sitten alkoholisoituvatkin nopeammin.

 

Minusta maailma olisi parempi paikka, jos ihmiset useammin harjoittaisivat näitä, joita hyveinäkin pidän. Tietysti kaikella on aina kääntöpuolensa ja on monia tapoja olla nöyrä.

Tarkoitat ehkä enemmänkin tietynlaista nöyryyttä elämää kohtaan, ja
tietoisuutta elämän väliaikaisuudsesta.

 

Mulle on esimerkiksi sanottu, että onko mun tyttö sittenkin poika, kun on niin villi ja raisu. Mun mielestä se on aika loukkaavaa. Ja mulle on sanottu, että mun mies on mulle liian, siis LIIAN hyvä, koska se siivoaa meillä grillatun kanan luistaan, enkä minä tee sitä. En ikinä unohda sitä.
Tai kun koulussa opettaja huusi koko luokan kuullen, että vihkoni on sotkuisempi, kuin kenelläkään pojallakaan. Mitätöi siis minut tyttönä. Tytöllä ei saa olla sotkuinen vihko, ainakaan sotkuisempi, kuin pojilla.

 

[QUOTE="vieras";23847155]Jos se kapinointi on sitä, että lapselle, joka haluaisi prinsessamekon ostetaankin musta pääkallopaita... on se aika surullista.

Tai sitten naiset juovat samaan malliin kuin äijät... ihan vaan tasa-arvon vuoksi... tosin naiset sitten alkoholisoituvatkin nopeammin.[/QUOTE]

Huomaatko, että tuo on juuri stereotypia, että miesten on sallitumpaa juoda. juominen on siis miehillä äijämäistä, naisilla taas rumaa. Huomaatko?

 

Mun perustyylini on t-paita, farkut ja lenkkarit. Päässä yleensä jokin lipalline hattu (ei lippis, mutta esim. vakosamettihattukotsa). Takkina jokin collegetakki tai neuletakki. Sellainen ihan tavallinen omasta mielestäni, mutta ei ehkä muiden. Käsilaukun sijaan mulla on aina reppu (se tosin on syklaamin värinen).

Musta tuntuu, että lähes kaikki naiset pukeutuu suunnilleen noin.. eikös se nyt ole sellainen ihan perusvaate suomalaiselle naiselle ja miehelle, farkut ja joku paita? Jos nyt vaikka omaa työpaikkaa/opiskelupaikkaa katson, niin siellä naisista noin 90% käyttää juurikin farkkuja.

 

Mulle on esimerkiksi sanottu, että onko mun tyttö sittenkin poika, kun on niin villi ja raisu. Mun mielestä se on aika loukkaavaa. Ja mulle on sanottu, että mun mies on mulle liian, siis LIIAN hyvä, koska se siivoaa meillä grillatun kanan luistaan, enkä minä tee sitä. En ikinä unohda sitä.
Tai kun koulussa opettaja huusi koko luokan kuullen, että vihkoni on sotkuisempi, kuin kenelläkään pojallakaan. Mitätöi siis minut tyttönä. Tytöllä ei saa olla sotkuinen vihko, ainakaan sotkuisempi, kuin pojilla.

Nuo laittamasi esimerkit on kyllä aika pimeitä. Ei ole ihan terveiden ja nykyaikaisten ihmisten kommentteja tuollaiset. Kuin jostain keskiajalta.

 

Ai. Ei minulle ainakaan ole kukaan osoittanut halveksuntaansa. Tai ainakaan en ole sitä huomannut. Asutko kenties jollain pienellä ahdasmielisellä paikkakunnalla?

Millä alalla olet töissä ja missä asut? Ainakin minä olen aivan selvästi havainnut, että jos tietyssä työssä oleva nainen ei pukeudu korkkareihin ja käytä paljoa meikkiä, häntä katsotaan kuin halpaa makkaraa. Tiskin takana olevalla miehellä saa olla löysä t-paita hillityllä bändin kuvalla, mutta auta armias jos nainen pukeutuu samoin.

Ylipäätään minua ällöttää nykyinen todella korkeiden korkkareiden "pakko" etenkin teinitytöillä ja parikymppisillä nuorilla naisilla. Pojat saa tallustaa jaloille mukavissa lenkkareissa, mutta tyttöjen pitää kävellä varpaillaan ja hitto vieköön nauttia siitä kivusta.

 

[QUOTE="vieras";23847155]Jos se kapinointi on sitä, että lapselle, joka haluaisi prinsessamekon ostetaankin musta pääkallopaita... on se aika surullista.

Tai sitten naiset juovat samaan malliin kuin äijät... ihan vaan tasa-arvon vuoksi... tosin naiset sitten alkoholisoituvatkin nopeammin.[/QUOTE]

No ihan varsinaisesti näistä kumpaakaan en kyllä tarkoittanut.

 

Minun mielestä Suomessa ei ole ainakaan pahoja ulkonäkövaatimuksia. Siis täällähän suorastaan pidetään itsestään huolta pitävää, meikkaava ja ulkonäköönsä panostavaa naista turhana, ei vakavasti otettavana hempukkana. Ennemminkin hyväksyttävää tuntuu olevan unisex-vaatteet pötkylänmallisessa vartalossa ja lyhyeksi kynitty tukka.

 

Mulle on esimerkiksi sanottu, että onko mun tyttö sittenkin poika, kun on niin villi ja raisu. Mun mielestä se on aika loukkaavaa. Ja mulle on sanottu, että mun mies on mulle liian, siis LIIAN hyvä, koska se siivoaa meillä grillatun kanan luistaan, enkä minä tee sitä. En ikinä unohda sitä.
Tai kun koulussa opettaja huusi koko luokan kuullen, että vihkoni on sotkuisempi, kuin kenelläkään pojallakaan. Mitätöi siis minut tyttönä. Tytöllä ei saa olla sotkuinen vihko, ainakaan sotkuisempi, kuin pojilla.

Joo mua on kans lapsena moitittu huonosta käsialasta et tämähän on ihan kuin pojalla. Wtf?

 

Nuo laittamasi esimerkit on kyllä aika pimeitä. Ei ole ihan terveiden ja nykyaikaisten ihmisten kommentteja tuollaiset. Kuin jostain keskiajalta.

Kuitenkin kaksi noista kommenteista olen kuullut nuorten ihmisten suusta kuuden vuoden sisällä molemmat.

 

Huomaatko, että tuo on juuri stereotypia, että miesten on sallitumpaa juoda. juominen on siis miehillä äijämäistä, naisilla taas rumaa. Huomaatko?

No tuo nyt on ihan käytännön tosiasiaa. Jos nainen juo puolikkaan kossupullon, niin jälki on poikkeuksetta aika rumaa. Nähty on. Miehillä taasen useimmiten homma ei silti lähde käsistä yhtä pahasti.

 

[QUOTE="vieras";23847182]Millä alalla olet töissä ja missä asut? Ainakin minä olen aivan selvästi havainnut, että jos tietyssä työssä oleva nainen ei pukeudu korkkareihin ja käytä paljoa meikkiä, häntä katsotaan kuin halpaa makkaraa. Tiskin takana olevalla miehellä saa olla löysä t-paita hillityllä bändin kuvalla, mutta auta armias jos nainen pukeutuu samoin.

Ylipäätään minua ällöttää nykyinen todella korkeiden korkkareiden "pakko" etenkin teinitytöillä ja parikymppisillä nuorilla naisilla. Pojat saa tallustaa jaloille mukavissa lenkkareissa, mutta tyttöjen pitää kävellä varpaillaan ja hitto vieköön nauttia siitä kivusta.[/QUOTE]

Olen työni puolesta paljon esillä ja miehisellä alalla, asiantuntijatehtävissä. En käytä ikinä korkkareita ja meikkan erittäin hillitysti. Aina on housut, en pidä hameita. Asun pääkaupunkiseudulla, mutta käyn työn vuoksi myös muilla paikkakunnilla Suomessa ja ulkomailla.

 

Täytyy sanoa, että minua ei okseta. Minulla ainakin on riittävästi itsetuntoa tehdä niinkuin itse haluan. Naisillahan on kaikki mahdollista - miehillä ei samanlainen rajojen rikkominen ole vielä yhtään hyväksyttyä. Taidan rikkoa niin montaa perinteistä roolia, että jostain naisellisista tavoista ihan pidänkin (hei nehän ovat minulle enemmänkin omasta roolista poikkeavaa). Ainoa harmi on toki, että miehet eivät voi synnyttää lapsia, mutta olkoon se sitten se vääryys tässä maailmassa...

Musta tuntuu että kukaan ei oikeasti oleta minusta mitään perinaisellista.

 

Kuitenkin kaksi noista kommenteista olen kuullut nuorten ihmisten suusta kuuden vuoden sisällä molemmat.

Monissa uskonnoissa naisen asemaa roolitetaan vahvasti.

 

Olen työni puolesta paljon esillä ja miehisellä alalla, asiantuntijatehtävissä. En käytä ikinä korkkareita ja meikkan erittäin hillitysti. Aina on housut, en pidä hameita. Asun pääkaupunkiseudulla, mutta käyn työn vuoksi myös muilla paikkakunnilla Suomessa ja ulkomailla.

Sama juttu. Meillä katsotaan pitkään, jos pistää korkkarit, käyttää paljon meikkiä ja kekkuloi niillä töissä

 

[QUOTE="vieras";23847228]Monissa uskonnoissa naisen asemaa roolitetaan vahvasti.[/QUOTE]

Ei tälläiset kommentit rajoitu uskovaisten puheisiin. Johan täällä palstallakin näihin törmää ihan jatkuvasti.

 

Täytyy sanoa, että minua ei okseta. Minulla ainakin on riittävästi itsetuntoa tehdä niinkuin itse haluan. Naisillahan on kaikki mahdollista - miehillä ei samanlainen rajojen rikkominen ole vielä yhtään hyväksyttyä. Taidan rikkoa niin montaa perinteistä roolia, että jostain naisellisista tavoista ihan pidänkin (hei nehän ovat minulle enemmänkin omasta roolista poikkeavaa). Ainoa harmi on toki, että miehet eivät voi synnyttää lapsia, mutta olkoon se sitten se vääryys tässä maailmassa...

Musta tuntuu että kukaan ei oikeasti oleta minusta mitään perinaisellista.

Tiukkojen sukupuoliroolien höltyminen toisi sitten miehillekin enemmän vapautta. Ei ole tosiaankaan varmaan heillekään aina niin mukavia roolit. Minulle on vitsailtu pitkätukkaisesta, hoikkarakenteisesta poikaystävästä että muistinko kurkata housuihin ennenkuin lähdin treffeille.

 

Mun perustyylini on t-paita, farkut ja lenkkarit. Päässä yleensä jokin lipalline hattu (ei lippis, mutta esim. vakosamettihattukotsa). Takkina jokin collegetakki tai neuletakki. Sellainen ihan tavallinen omasta mielestäni, mutta ei ehkä muiden. Käsilaukun sijaan mulla on aina reppu (se tosin on syklaamin värinen).

Muuten kuulostaa ihan minulta paitsi en käytä hattuja ja repun sijasta on olkalaukku. =)

 

Myös miehillä on jokseenkin hankalaa, koska miehen oletetaan olevan luonnostaan kova ja irti omista tunteistaan. Miehen ei oleteta haluavan olla naisensa tai lastensa seurassa tai ymmärtävän tunne-elämän asioita.