keitä muita oksettaa sukupuoliroolit?

siis että just naisena pitäis kekkuloida sukkahousuissa ja meikeissä kylillä ollakseen normaali ja tullaksensa hyväksytyksi? että pitää olla joku mainosten malli että kelpaa miehille, jotka vaatii sitä sun tätä?

alkaa tursuaa toi sukupuolipaska sen verran korvista ulos että voi, kun ihmiset uskaltaisi yleisemmin olla omia itsejään eikä rooliensa hapattamia.

 

No minua oksettaa. Mutta en näe sitä ulkoisen olemuksen vaatimusta yhtä pahana, kuin sitä, mitä vaaditaan sisimmältä. Naisen pitäisi edelleenkin olla nöyrä ja uhrautuva.

 

Tänään töissä yks työkaveri sanoi mulle, että oon aina niin miehekäs. Minkäs mä sitten sille teen. Tai miksi edes haluaisin tehdä tilanteelle jotain. En ala meikkaamaan tai käyttämään koruja vain toisten mieliksi. Ahtaat roolit tekevät klaustrofobisen olon.

 

Jep.

 

Jaa, en ole koskaan kokenut, että pitää kekkuloida sukkahousuissa ja meikeissä ollakseen normaali ja tullakseen hyväktytyksi. Miehet ei ole koskaan ainakaan multa vaatineet sellaista. Eli ei tule sukupuoliroolit korvista ulos, kun en ole tuollaisia odotuksia koskaan kohdannut. Ihan olen oma itseni, olen aina ollut. Välillä meikkaan, välillä en, sukkahousuja käytän ääreest harvoin, ja kun käytän, voisin vaikka vannoa, että yksikään mies ei sitä rekisteröi.

 

Tänään töissä yks työkaveri sanoi mulle, että oon aina niin miehekäs. Minkäs mä sitten sille teen. Tai miksi edes haluaisin tehdä tilanteelle jotain. En ala meikkaamaan tai käyttämään koruja vain toisten mieliksi. Ahtaat roolit tekevät klaustrofobisen olon.

Niin, mikä on miehekäs? Mitä sillä tarkoitetaan? Sitäkö, että olet älykäs?

 

Mikä pakko kenenkään on pukeutua tai käyttäytyä sukupuoliroolinsa mukaisesti? Joten ei ahdista.

 

No minua oksettaa. Mutta en näe sitä ulkoisen olemuksen vaatimusta yhtä pahana, kuin sitä, mitä vaaditaan sisimmältä. Naisen pitäisi edelleenkin olla nöyrä ja uhrautuva.

Minusta maailma olisi parempi paikka, jos ihmiset useammin harjoittaisivat näitä, joita hyveinäkin pidän. Tietysti kaikella on aina kääntöpuolensa ja on monia tapoja olla nöyrä.

 

Minusta maailma olisi parempi paikka, jos ihmiset useammin harjoittaisivat näitä, joita hyveinäkin pidän. Tietysti kaikella on aina kääntöpuolensa ja on monia tapoja olla nöyrä.

No, esimerkiksi niin, että naisen pitää iloita raskausajasta, eikä saa väsyä. Sensijaan miestä säälitään, kun hän tulee isäksi, kauhea tunnemyllerrys ja muu, aivankuin nainen ei kävisi läpi tunnemyllerrystä.

 

Mua oksettaa, mutta miksi pitäisi noudattaa niitä. Mä en ole noudattanut, mulla on todella hyvä mies. Joka kunnioittaa minua ihmisenä ja minä kunnioitan häntä.

 

Niin, mikä on miehekäs? Mitä sillä tarkoitetaan? Sitäkö, että olet älykäs?

En kysynyt tarkennusta. Mulla oli päällä tummanpunaiset caprit, musta t-paita, jossa hieman glitteriä sekä tumma neuletakki, jossa helminapit. Jalassa mustat kävelykengät. Ei meikkiä, ei koruja, ellei valkoista rannekelloa lasketa. Ehkä mieheys uhkuu minusta jotenkin? Olen sellainen hyvä jätkä, enkä osaa puhua samoista asioista kuin paikan muut immeiset.

 

No minua oksettaa. Mutta en näe sitä ulkoisen olemuksen vaatimusta yhtä pahana, kuin sitä, mitä vaaditaan sisimmältä. Naisen pitäisi edelleenkin olla nöyrä ja uhrautuva.

olla kiltti, ei liian ylimielinen eikä liian itsepäinen, mitään "kovempaa" piirrettä ei saa olla. harvoin toivotaan älykkyyttä naiselta vaan pitää olla jotain jota pompottaa ja pitää alisteisena, siltä se musta tuntuu kun menoa kattelee

 

Ei millään lailla. Oonkohan mä jotenkin omituinen..?

 

ei okseta.

Mä saan kotona piereskellä ja röyhtäillä siinä missä mieskin. Mun ei tarvii meikata jos ei huvita, mun ei tarvii pukeutua tietyllä tyylillä jos ei kiinnosta.

 

olla kiltti, ei liian ylimielinen eikä liian itsepäinen, mitään "kovempaa" piirrettä ei saa olla. harvoin toivotaan älykkyyttä naiselta vaan pitää olla jotain jota pompottaa ja pitää alisteisena, siltä se musta tuntuu kun menoa kattelee

Niin minustakin.

 

No, esimerkiksi niin, että naisen pitää iloita raskausajasta, eikä saa väsyä. Sensijaan miestä säälitään, kun hän tulee isäksi, kauhea tunnemyllerrys ja muu, aivankuin nainen ei kävisi läpi tunnemyllerrystä.

Siinä mielessä toki. Itse taas ajattelisin nöyrää esim. raskauden suhteen niin, että tulevat vanhemmat ovat nöyrinä uuden elämän verson ihmeen edessä. (sori jos nuo tulis yhteen)

 

[QUOTE="vieras";23847074]Mua oksettaa, mutta miksi pitäisi noudattaa niitä. Mä en ole noudattanut, mulla on todella hyvä mies. Joka kunnioittaa minua ihmisenä ja minä kunnioitan häntä.[/QUOTE]

Minä taas pidän parempana kunnoittaa ihmistä, vaikkei hän minua kunnioittaisikaan.

 

kait ne oksettaa jos on itsestään epävarma että mitä haluaa olla.

 

Mikä pakko kenenkään on pukeutua tai käyttäytyä sukupuoliroolinsa mukaisesti? Joten ei ahdista.

ei ookkaan pakko, mut silloin muut ihmiset osoittaa halveksuntaansa joka ei ole kauheen hauskaa, jos vaikka joutuu ihmisten parissa työskentelemään jne. sitä ei voi välttää vaikka muuten ois täysi vapaus toteuttaa itteensä

 

Minua. Tai enemmänkin niitä oletuksia, että "naiset ovat sellaisia ja miehet tuollaisia", jaottelua: "naisten työt ja miesten työt" tai sukupuoleen liitettäviä stereotypioita: "Naiset eivät osaa sitä ja tätä eivätkä ymmärrä tuota, miehet luulevat tämmöistä ja eivät osaa tehdä tätä..."
Tietysti sukupuoleen liittyvät fyysiset ominaisuudet määrittävät jonkin verran (mm. miehet ovat fyysiesti vahvempia kuin naiset ja se auttaa heitä pärjäämään joissain asioissa naisia paremmin), mutta mielestäni ihmiset pitäisi ottaa ennenkaikkea yksilöinä.

 

Siinä mielessä toki. Itse taas ajattelisin nöyrää esim. raskauden suhteen niin, että tulevat vanhemmat ovat nöyrinä uuden elämän verson ihmeen edessä. (sori jos nuo tulis yhteen)

Joo, tuo ajatus onkin taas ihan mukava ja minusta sellainen odotus pitäisi ulottaa myös miehiin.

 

Mua ahdistaa eniten se, miten sukupuolirooleja "pakkosyötetään" lapsille: lelut, vaatteet, toivotut käyttäytymismallit jne. on edelleen rajusti sukupuolittuneita. Se on oksettavaa. Aikuinen osaa tietoisesti kapinoida näitä stereotypioita vastaan, lapsi ei, ellei vanhempi ole aktiivinen lapsen puolesta.

 

No, esimerkiksi niin, että naisen pitää iloita raskausajasta, eikä saa väsyä. Sensijaan miestä säälitään, kun hän tulee isäksi, kauhea tunnemyllerrys ja muu, aivankuin nainen ei kävisi läpi tunnemyllerrystä.

Mä taas olen kokenut melkein päinvastoin. Naisten odotetaankin rutisevan ja kitisevän raskaudestaan kokoajan, multakin ihan ehtimiseen kyseltiin että onko raskasta, ja miten sä jaksat ja joko sä odotat sen syntymää jne. Vaikka voin ihan hyvin. Silloiselta mieheltäni taas ei kukaan kertaakaan kysynyt, että miten hän sen tilanteen jaksoi.

 

Tänään töissä yks työkaveri sanoi mulle, että oon aina niin miehekäs. Minkäs mä sitten sille teen. Tai miksi edes haluaisin tehdä tilanteelle jotain. En ala meikkaamaan tai käyttämään koruja vain toisten mieliksi. Ahtaat roolit tekevät klaustrofobisen olon.

Voitko kertoa millainen tyyli sinulla on? Minua alkoi ihan kiinnostamaan, että mahdetaankohan minuakin epäillä miehekkääksi, kun en käytä mitään korkokenkiä, koruja, tiukkoja paitoja jne.

 

Ei ole tarvinnut kekkuloida... valinta on ihan omasi. Itselleni ei tuottanut ongelmia lähteä opiskelemaan miesvaltaiselle alalle ja nykyisin työskennellä konepajateollisuuden parissa.

Eikä kukaan ole kyseenlaistanut naiseuttani vaikka en minihameissa viihdykään