Toggle sidebar

Halvin ketsuppi ja pieni tyttö

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Asiakas"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

"Asiakas"

Vieras
Pieni ponteva suttuinen takkutukkainen tyttö tulee ostoslistan kanssa kauppaan, ja sanoo kassalle: Missä on toinen kaupan täti, kun pitäisi löytää halvin ketsuppi ja halvin voi.

Minä maksan ostokseni ja pakatessani kuulen, kuinka kassa soittaa työkaverilleen ja neuvoo tytön kaupan peräosaan saamaan palvelua.

Jään miettimään tytön asiaa, ja sitä, mitä sen ketsupin ja voin kanssa syödään. Mitä jos siellä oli vain makaroonia ja leipää - kuinka pitkäksi aikaa?

Olisin voinut vaikka ostaa viikon sapuskat, äkkiäkös olisi otettu kassiin hedelmiä, vihanneksia, pottuja, riisiä, makaroonia jauhelihaa, makkaraa, kanaa, maitoa, jugurttia... pari kassia, jotka olisivat muuttaneet jonkun koko viikon...

Vaikka mistäs sen tietää. Ehkä siellä oli tarkka taitava emäntä toisessa päässä ja tarvittiin vain ketsuppia ja voita.
 
No, tilannetta et voinut tietää, niin turha jossitella. Ehkä tytölle annettu tietty rahamäärä mukaan ja halusi tietää että raha riittää. En minä lapselle isoja summia antaisi mukaan.
 
Mistäs sen tietää, vaikka kyse oli jostain "koulutustilanteesta" . Äiti päättää opettaa lasta säästäväiseen rahankäyttöön.
 
Mulle tuli vaan mieleen se, että jos lapsi ei itse osaa asioida kaupassa, niin hän on liian nuori asioimaan kaupassa.

Jokaisella riittää rahat ruokaan, jos ei elä yli varojensa ja käytä rahojaan vääriin kohteisiin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja isoäiti mölykylästä;23780469:
hih.. täytyypä käyttää tuota konstia. ehkä joku sitten ostaa mullekin viikon sapuskat
Click to expand...

*tykkää* :D

Mä olen jo jonkin aikaa suunnitellut, että alkaisin pitämään pihistely/pummailublogia. Katsoisin, miten pienellä rahalla pystyy elämään vaikka puoli vuotta. Ketsupit haetaan huoltoaseman kahvilasta (niitä kerta-annospusseja), vessapaperit napataan koulusta tai työpaikalta, vieraillaan "sattumalta" tuttavien luona ruoka-aikaan....ja viikon ruokaostokset voisi tosiaan maksattaa muilla tuota taktiikkaa käyttäen.
 
[QUOTE="vieras";23780423]On sullakin murheet, ei jumalauta. Varsinainen kyttääjä.[/QUOTE]

Ei kun mulla on rahaa ja joskus myös auttamisenhalua.

Millekään pelastusarmeijalle en rahojani lykkää, mutta jos joskus löytäis jonkun joka oikeasti apua tarvitsisi, niin voisinpa auttaakin.

Esimerkiksi tällä palstalla vingutaan silloin tällöin, että on muka rahasta puutetta eikä ruokaa. Joulun alla vongataan ilmaisia joululahjoja. Oikeasti tarpeessa olevia ei vain taida sittenkään olla.
 
No on teilläkin huolenaiheet. Ihan tavalliselta kaupankäynnin opettelulta toi kuulostaa. Miten niin lapsi ei osannut itse asioida? Hyvin reippaastihan hän kysyi myyjältä apua. Niin aikuisetkin tekevät, jos eivät itse jotain löydä.
Kaikilla ei ole varaa tai halua ostaa kalliita merkkituotteita. Se ei silti tarkoita, että perhe tarvitsisi kipeästi ruoka-apua. Päin vastoin kuulostaa järkevältä talouden suunnittelulta ja sen opettamiselta lapselle. Tosiaan voi olla myös niin, ettei lapsi osannut vielä itse laskea summia.
 
Mun mielestä toi juttu on hellyyttävä ja mä ainakin näen sen tytön sanovan asiansa napakasti kunnollisella nuoren emännän ponnella. Ehkä hän on juurikin harjoittelemassa kaupassa käymistä. Ovat saattaneet esim. äitinsä kanssa puhua siitä, miten samaa tuotetta voi olla kovin montaa eri merkkiä ja eri hintaa, mutta että se halvin on monesti aivan yhtä hyvä kuin kallein. Siksi tyttö voi tuntea ylpeyttäkin siitä, että on topakka taloudellinen kuluttaja. :)
 
Hyvä ystäväni pyöritti useita vuosia 3 lapsen taloutta just noin. Itse oli 11-17v. Vanhemmat kävivät välillä kotona pyörähtämässä ja yleensä jättivät ruokarahaakin, mutta kun koskaan ei tiennyt kauanko rahalla piti selvitä. Mun äiti kävi joskus ostamassa ruokakassin, kun oli vanhempien juoksut venähtäneet pitkäksi.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa