Osaatteko sanoa onko mieheni narsisti?
Olemme olleet kaksi vuotta naimisissa, ja meillä on yksi lapsi. Liittomme on ollut yhtä vuoristorataa. Ongelmamme alkoivat vasta, kun menimme naimisiin. Mieheni alkoi todella mustasukkaiseksi, sekä omistushaluiseksi. Mieheni alkoi todella väkivaltaiseksi, ja syytti aina, etten ole hyvä vaimo, en osaa siivota, en tehdä ruokaa.. Jotenkin aina sai minut tuntemaan, että olin se syypää, ja ansaitsin kaiken tuon. Muille hän kehui minua maailman parhaaksi vaimoksi. Välillä meillä meni todella hyvin, ja oli jaksoja jolloin emme riidelleet ollenkaan. Mutta sitten kun kuvittelin, että asiat ovat hyvin vedettiin matto taas alta, ja olimme lähtöpisteessä. Kun tulin raskaaksi fyysinen väkivalta loppui kokonaan, mutta henkinen väkivalta jatkui. Lapsen synnyttyä sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Miehelläni oli todella vaikea ymmärtää koko sairautta. Masennuksesta selvittyäni aloin käydä jatkuvasti terapiassa, jonka aikana aloin käsittelemään asioita, joita hän oli tehnyt, ja ymmärsin etten todellakaan ansaitse tuollaista käytöstä. Mieheni saattoi myös arvostella ulkonäköäni, ja itseään kehui maailman komeimmaksi. Nyt asiat ovat niin, että usein riidellessä olen sanonut että haluan avioeron( viimeksi eilen), jonka seurauksena mieheni purskahti itkuun, ja pyysi kaikkea anteeksi, ja sanoi kuinka paljon rakastaa minua ja kukaan ihminen ei ole täydellinen, kaikki tekevät virheitä. Ja sanoi, että jos jätän hänet, hän jää tähän maailmaan ihan yksin, eikä selviäisi hengissä.. No nyt varmaan tuhannen kerran annoin anteeksi, ja olen taas valmis aloittamaan alusta. Mutta nyt päätin, että tämä saa olla viimeinen mahdollisuus jonka annan meille. Myönnän ettei kaikki viat todellakaan johdu hänestä, en itsekään ole varmasti mikään helpoin luonne, mutta mitä minun pitäisi mielestänne tehdä? Mieheni ei ole Suomalainen, joten jos ero tulisi hän luultavasti lähtisi kotimaahansa, eikä näkisi lastamme todellakaan usein. ( Lapsen kanssa mieheni on todella ihana, ja on todella lapsirakas.) Tiedän, että tässä on paljon narsistin piirteitä, mutta olen lukenut, ettei narsistilla ole tunteita, ja mieheni ollessa " ihana" hän myös on sitä. Tiedän, että hän rakastaa minua todella paljon, mutta riittääkö rakkaus pelastamaan suhteemme? Kaikille, joilla on kokemusta asiasta pyydän vastauksia. Asiallisia sellaisia=)
Olemme olleet kaksi vuotta naimisissa, ja meillä on yksi lapsi. Liittomme on ollut yhtä vuoristorataa. Ongelmamme alkoivat vasta, kun menimme naimisiin. Mieheni alkoi todella mustasukkaiseksi, sekä omistushaluiseksi. Mieheni alkoi todella väkivaltaiseksi, ja syytti aina, etten ole hyvä vaimo, en osaa siivota, en tehdä ruokaa.. Jotenkin aina sai minut tuntemaan, että olin se syypää, ja ansaitsin kaiken tuon. Muille hän kehui minua maailman parhaaksi vaimoksi. Välillä meillä meni todella hyvin, ja oli jaksoja jolloin emme riidelleet ollenkaan. Mutta sitten kun kuvittelin, että asiat ovat hyvin vedettiin matto taas alta, ja olimme lähtöpisteessä. Kun tulin raskaaksi fyysinen väkivalta loppui kokonaan, mutta henkinen väkivalta jatkui. Lapsen synnyttyä sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Miehelläni oli todella vaikea ymmärtää koko sairautta. Masennuksesta selvittyäni aloin käydä jatkuvasti terapiassa, jonka aikana aloin käsittelemään asioita, joita hän oli tehnyt, ja ymmärsin etten todellakaan ansaitse tuollaista käytöstä. Mieheni saattoi myös arvostella ulkonäköäni, ja itseään kehui maailman komeimmaksi. Nyt asiat ovat niin, että usein riidellessä olen sanonut että haluan avioeron( viimeksi eilen), jonka seurauksena mieheni purskahti itkuun, ja pyysi kaikkea anteeksi, ja sanoi kuinka paljon rakastaa minua ja kukaan ihminen ei ole täydellinen, kaikki tekevät virheitä. Ja sanoi, että jos jätän hänet, hän jää tähän maailmaan ihan yksin, eikä selviäisi hengissä.. No nyt varmaan tuhannen kerran annoin anteeksi, ja olen taas valmis aloittamaan alusta. Mutta nyt päätin, että tämä saa olla viimeinen mahdollisuus jonka annan meille. Myönnän ettei kaikki viat todellakaan johdu hänestä, en itsekään ole varmasti mikään helpoin luonne, mutta mitä minun pitäisi mielestänne tehdä? Mieheni ei ole Suomalainen, joten jos ero tulisi hän luultavasti lähtisi kotimaahansa, eikä näkisi lastamme todellakaan usein. ( Lapsen kanssa mieheni on todella ihana, ja on todella lapsirakas.) Tiedän, että tässä on paljon narsistin piirteitä, mutta olen lukenut, ettei narsistilla ole tunteita, ja mieheni ollessa " ihana" hän myös on sitä. Tiedän, että hän rakastaa minua todella paljon, mutta riittääkö rakkaus pelastamaan suhteemme? Kaikille, joilla on kokemusta asiasta pyydän vastauksia. Asiallisia sellaisia=)
kyl taitaisin jo lähteä...mistäs tiedät ettei vaan esitä olevansa "ihaana" ??