onko täällä ketään joka olisi perehtynyt narsismiin...? oon alkanu tota omaa miestäni epäillä...

enkä jaksa googlettaa vaan haluan ihan kokemuksia....

onko narsismi ihmisessä aina, vai voiko joku tilanne/asia "laukaista" narsismin tai narsistisia piirteitä ihmisessä...?

 

käy tsekkaamassa taimi ry:n sivut, siellä vinot pinot keskusteluja narsisteista. ihmisten omia kokemuksia esim kun on parisuhteessa narsistin kanssa. josko selviäis jotain.. voimia ja enkeleitä!

 

Muotisana, jota etenkin naiset tuppaavat käyttämään kun parisuhteessa on kriisi. Täysin "terveet" persoonatkin käyttäytyvät iditoottimaisesti kriisitilanteissa. Aika isosana leimata ihminen.

 

Viha on yksi tekijä, joka saa ihmisessä kuin ihmisessä narsistin piirteet esille.
Erityisesti vuosien takainen käsittelemätön viha, joka muuntuu toisen arvosteluksi, mitätöinniksi ym.
Vihan kierre on julma mutta siitä voi päästä eroon. Yleensä toistuvat odotukset ja pettymykset aiheuttavat vihaa ja valheelliset mielikuvat ja odotukset toisesta....

 

[QUOTE="böö";23728907]Muotisana, jota etenkin naiset tuppaavat käyttämään kun parisuhteessa on kriisi. Täysin "terveet" persoonatkin käyttäytyvät iditoottimaisesti kriisitilanteissa. Aika isosana leimata ihminen.[/QUOTE]

Kyllä huomaa ettet taida tuntea etkä varsinkaan ole elänyt parisuhteessa narsistin kanssa. Se on yhtä henkistä helvettiä,ei sitä osaa sanoin kuvailla.

 

kiitos vinkistä äiti27v

mun mies on rakennusprojektin myötä muuttunut ihan ylimieliseksi kusipääksi.
kaikki on koko ajan mun vika, mä hukkaan kaiken ja pilaan kaiken, teen niin tai näin niin kaikki on väärinpäin. oon yrittäny tsempata ja auttaa, olla mukana ja tukea ja kokenut tämän meidän yhteiseksi projektiksi, mutta mies on mulle ihan "haista paska"-asenteella. puhuu tosi rumasti, haukkuu, halveeraa, on ylimielinen ja ilkeä, menee omia menojaan JOKA ILTA ja haukkuu mut kun menen kerran kuussa. ei tee ruokaa, ei pese pyykkiä, ei siivoa ENÄÄ, koska hän on nyt talon tehnyt ja hänen velvollisuutensa on täytetty ja mun kuuluu nyt hoitaa loput. nauraa ylimielisesti mun tunteille kun yritän jutella, nauraa päin naamaa, mikään ei ole koskaan hänen vikansa, kun puhun puhelimessa, tulee määkimään sinne taustalle ja matkii mua.

koko mies on muuttunut ihan täysin tän talon rakentamisen aikana ja mä en jaksa enää.

 

kiitos vinkistä äiti27v

mun mies on rakennusprojektin myötä muuttunut ihan ylimieliseksi kusipääksi.
kaikki on koko ajan mun vika, mä hukkaan kaiken ja pilaan kaiken, teen niin tai näin niin kaikki on väärinpäin. oon yrittäny tsempata ja auttaa, olla mukana ja tukea ja kokenut tämän meidän yhteiseksi projektiksi, mutta mies on mulle ihan "haista paska"-asenteella. puhuu tosi rumasti, haukkuu, halveeraa, on ylimielinen ja ilkeä, menee omia menojaan JOKA ILTA ja haukkuu mut kun menen kerran kuussa. ei tee ruokaa, ei pese pyykkiä, ei siivoa ENÄÄ, koska hän on nyt talon tehnyt ja hänen velvollisuutensa on täytetty ja mun kuuluu nyt hoitaa loput. nauraa ylimielisesti mun tunteille kun yritän jutella, nauraa päin naamaa, mikään ei ole koskaan hänen vikansa, kun puhun puhelimessa, tulee määkimään sinne taustalle ja matkii mua.

koko mies on muuttunut ihan täysin tän talon rakentamisen aikana ja mä en jaksa enää.

samoin käynyt munkin miehelle talonrakennuksen aikana... pelottaa muuttuuko meno vielä hurjemmaksi kun muutetaan piakkoin uuteen taloon...

 

Vaikealta kuulostaa. Narsismista en paljon tiedä, mutta kiusaamiseltahan nuo jutut kuulostavat. Mitään järkevää motiivia en keksi oman puolison kiusaamiselle.

Minä ehkä lähtisin pois kotoa joksikin aikaa ja kirjoittaisin puolisolleni (olen mies) kirjeen, johon vaadin vastausta. Kotoa lähteminen on tietysti kurjaa, sillä kiusaajanhan sieltä pitäisi pois lähteä. Kirjallisena tekisin viestin siksi, koska siihen ei pysty puhumaan päälle ja voi ajatuksen kanssa kirjoittaa asiansa ja vaatia vastauksia.

Menee ihan ohi aiheen, mutta sen verran olen talonrakennusjuttuja lukenut, etten koskaan ryhdy itse sellaiseen hommaan. Säästöähän siinä syntyy tottakai, kun itse rakentaa, mutta aikaa ei jää muuhun jos aikoo kohtuullisessa ajassa saada valmista. Meiltä lähti auto ja säästöä syntyy. Parisuhde vaatii aikaa.

 

Narsismin ajatellaan olevan lapsuudesta opittu vääränlainen malli toimia ja se seuraa ihmistä läpi elämän. Tuo, että mies on pinna kireällä rakentamisen takia ei kuulosta siltä. Tosin, jos toinen ihminen on niin vaikea, että pitää miettiä onko hän narsisti vai ei, kannattaa miettiä onko hänen kanssaan pakko olla tekemisissä vai ei.

 

Narsismin ajatellaan olevan lapsuudesta opittu vääränlainen malli toimia ja se seuraa ihmistä läpi elämän. Tuo, että mies on pinna kireällä rakentamisen takia ei kuulosta siltä. Tosin, jos toinen ihminen on niin vaikea, että pitää miettiä onko hän narsisti vai ei, kannattaa miettiä onko hänen kanssaan pakko olla tekemisissä vai ei.

me seurusteltiin 6vuotta ennen rakentamista eikä miehessä ollut merkkiäkään nykyisestä, on muuttunut ihan toiseksi... uudessa ollaan asuttu kota 2v ja käytös senkun jatkuu... toi rakennusaika siinä jotain laukas, mutta... haen itsepäisesti selitystä miehen käytökselle jostain..

 

me seurusteltiin 6vuotta ennen rakentamista eikä miehessä ollut merkkiäkään nykyisestä, on muuttunut ihan toiseksi... uudessa ollaan asuttu kota 2v ja käytös senkun jatkuu... toi rakennusaika siinä jotain laukas, mutta... haen itsepäisesti selitystä miehen käytökselle jostain..

Mä uskon että tuon 6 vuoden aikana narisistiset piirteet olisi kyllä tulleet jo esiin jos siitä olisi kysymys. Inhottavaahan tuo on, ehkä stressi laukaissut kaikki raadolliset puolet esiin?

 

[QUOTE="noh";23729499]Mä uskon että tuon 6 vuoden aikana narisistiset piirteet olisi kyllä tulleet jo esiin jos siitä olisi kysymys. Inhottavaahan tuo on, ehkä stressi laukaissut kaikki raadolliset puolet esiin?[/QUOTE]

no niinhän mulle on sanottu... hirvittää vaan et onko nää kaikki miehen tunteet kytenyt tän koko ajan jossain?? tasoittuuko tää tästä enää koskaan? mistä mä tiedän koska luovuttaa? palaako se entiselleen? että voi taas olla vaikeeta... huoks...

 

kiitos vinkistä äiti27v

mun mies on rakennusprojektin myötä muuttunut ihan ylimieliseksi kusipääksi.
kaikki on koko ajan mun vika, mä hukkaan kaiken ja pilaan kaiken, teen niin tai näin niin kaikki on väärinpäin. oon yrittäny tsempata ja auttaa, olla mukana ja tukea ja kokenut tämän meidän yhteiseksi projektiksi, mutta mies on mulle ihan "haista paska"-asenteella. puhuu tosi rumasti, haukkuu, halveeraa, on ylimielinen ja ilkeä, menee omia menojaan JOKA ILTA ja haukkuu mut kun menen kerran kuussa. ei tee ruokaa, ei pese pyykkiä, ei siivoa ENÄÄ, koska hän on nyt talon tehnyt ja hänen velvollisuutensa on täytetty ja mun kuuluu nyt hoitaa loput. nauraa ylimielisesti mun tunteille kun yritän jutella, nauraa päin naamaa, mikään ei ole koskaan hänen vikansa, kun puhun puhelimessa, tulee määkimään sinne taustalle ja matkii mua.

koko mies on muuttunut ihan täysin tän talon rakentamisen aikana ja mä en jaksa enää.

Meillä samanlaista oli vähän aikaa muuton jälkeen. Sanoin sitten, että jos on noin vaikeaa, niin pannaan kakku kahtia, asun mieluummin vaikka krs talo kaksiossa lasten kanssa... Sihen meillä loppui. Voimia sulle.

 

Mä oon nuori nainen, 2-vee pojan äiti, raskaana viikolla 34, lapsilla sama isä.
Ensiksi, aihe kiinnosti hirveenä, koska on itsellekin ollu vaikee aihe.. Siis on yhäki.
Käyn viikottain psykiatrisella puhumassa tästä aiheesta, että mitä tehdä, mitä sanoa, miten toimia,
lasten isän kanssa, joka narsisti. Seurusteltiin 3,5 vuotta, yhdessä asuttiin n. 3vuotta, nyt siis puoli vuotta asumuserossa.

Esikoisen syntymästä lähtien oon kaiken tehny yksin.. Mies on yhden kerran pessy lapselta kakat, yhden kerran pyykkiä pessyt (silloinki vain itseltään), pari kertaa täyttäny tiskikoneen (niinäkin kertoina hän on kilahtanu, kun oon neuvonu)..
Näitä riittäis..
Mutta, hän siis alkkisperheestä, vanhemmat eronnu, isä pieksi äitiä, poikakodissa elellyt,
perusturva täysin järkkyny pienenä..

KAIKKI oli aina MINUN syytä, jos hänellä paha olo, piti minun kuunnella,
auttaa, lohduttaa.. Vauva itki yöllä nälkäänsä, mies syötti tän, mutta kun vauva ei vieläkään rauhottunu, hällä kilahti: "saatanan äpärä" .. "perhanan vahinkokalu" .. :'(

Mä en uskaltanu antaa hänelle itkevää lasta, en uskaltanu lähtee mihinkään ilman lasta..
Olin täysin yksin tilanteessa, liian suuri häpeä miestä kohtaan, etttä kertosin neuvolassa..
Olen kumminki itsekin nuori, vasta 20 vuotias, kaikki oli minun harteilla.. Ja on yhäki, mutta silti olen onnellinen näistä, mitä mulla on: kohta kaks ihanaa lasta.

Vieläkään (tuskin koskaan) en oo päässy haukuista, harmeista, pilkasta, ja vihasta eroon,
vaikkemme seurustele. Kestän ukkoa vain lapseni takia: Isä on minun kullalle tärkeä.

Voimia sinulle, tiedän mistä puhut..: /

 

Mutta en suosittele ehkä tuota sanomista sulle kun en miestäsi tunne, meillä toimi... Jospa menisi ohi, ehkä on väsynyt vielä urakasta...

 

Ei narsismi puhkea tuolleen yht'äkkiä yhden jutun takia. Kyllä se olisi tullut aiemmin ennen talon rakennusta jo ilmi, jos miehesi olisi narsisti. Nyt taitaa olla kyse vain tavan kusipäästä, ei muusta.

 

Niin kuin moni muukin on jo sanonut, narsismi ei puhkea yllättäin. Narsismi on persoonallisuushäiriö, jonka syntyyn vaikuttaa lapsuus todella paljon. Narsisti on oppinut olemaan narsisti jo lapsena ja on sitä käytännössä aina koko elämänsä ajan, sillä narsisti ei voi parantua, koska hänessä ei omasta mielestä ole mitään vikaa. Narsisti on myös mahtava manipuloimaan ja esittämään ihanaa ihmistä, mutta kyllä olisi kuuden vuoden aikana jo tullut narsistiset piirteet esiin. Narsismi on nyt muotia mikä on todella harmillista, sillä tästä kärsivät sekä oikeiden narsistien uhrit että ihmiset joita turhaan syytetään narsisteiksi. Kaiken tuollaisen kusipäisen ja itsekkään käytöksen mistä kerroit lisäksi narsismiin kuuluu mm. empatiakyvyn puute ja suuret kuvitelmat omasta itsestä. Kaikki narsistit ovat kusipäitä, mutta kaikki kusipäät eivät ole narsisteja.

 

Niin kuin moni muukin on jo sanonut, narsismi ei puhkea yllättäin. Narsismi on persoonallisuushäiriö, jonka syntyyn vaikuttaa lapsuus todella paljon. Narsisti on oppinut olemaan narsisti jo lapsena ja on sitä käytännössä aina koko elämänsä ajan, sillä narsisti ei voi parantua, koska hänessä ei omasta mielestä ole mitään vikaa. Narsisti on myös mahtava manipuloimaan ja esittämään ihanaa ihmistä, mutta kyllä olisi kuuden vuoden aikana jo tullut narsistiset piirteet esiin. Narsismi on nyt muotia mikä on todella harmillista, sillä tästä kärsivät sekä oikeiden narsistien uhrit että ihmiset joita turhaan syytetään narsisteiksi. Kaiken tuollaisen kusipäisen ja itsekkään käytöksen mistä kerroit lisäksi narsismiin kuuluu mm. empatiakyvyn puute ja suuret kuvitelmat omasta itsestä. Kaikki narsistit ovat kusipäitä, mutta kaikki kusipäät eivät ole narsisteja.

Tuohan on vähän kiisteltyä että voiko narsisti ikinä "parantua", jotkut sanovat että voi mutta vain sairastuessaan masennukseen..
Mutta totta, narsisi ei puhkea yhtäkkiä vaan seuraa koko elämän ajan.

 

Ei tuo kuulosta narsistiselta. Kellä tahansa voi mennä pinna tiukalle raksa-aikana. Jottette menetä parisuhdettanne, venyttäkää rakennusaikaa tai hankkikaa miehelle lisää apujoukkoja. Miehen pitää saada levätä, hän on selvästikin aivan puhki kun noin äksyilee sinulle.

 

En usko, että tuossa on narsismista kyse. Mun ystävä on oikean narsistin uhri ja se on jotain niin kamalaa, että tuo ei ole mitään siihen verrattuna. En toki väheksy sun tilannetta, mutta en usko että tää nyt on sitä. Se mihin narsistinen ihminen pystyy on ihan käsittämätöntä. Hän esittää kaikille niin ihanaa ihmistä. Vaimo ja lapset saa kuulla sitten senkin edestä. Vaimoa on istutettu sohvan nurkassa kun hän ei jotain asiaa ymmärrä ja paiskottu pitkin seiniä. Nyt vaimo on lähtenyt, mutta lapset ovat edelleen isällään kun niitä mies ei antanut. Käydään oikeudessa sitten taistelua lapsista. Siis jos ihminen on oikeasti narsisti, ne jutut on jotain niin hirvittävää.

Jutteleppa nyt miehesi kanssa vakavasti, äläkä salli häneltä tuollaista käyttäytymistä.

 

[QUOTE="böö";23728907]Muotisana, jota etenkin naiset tuppaavat käyttämään kun parisuhteessa on kriisi. Täysin "terveet" persoonatkin käyttäytyvät iditoottimaisesti kriisitilanteissa. Aika isosana leimata ihminen.[/QUOTE]
Tämä. Jokainen mies, josta joku nainen ei tykkää, on ilmeisesti narsisti. Mieheni teki sitä ja tätä, onko hän narsisti.. Olen alkanut epäillä, että mieheni on narsisti, koska vie roskat eri reittiä nyt.. Narsistimies? Ei paijannut pupua.. Narsisti-miehestä eroaminen, ero oli vaikeaa! Ja lässyti lää.

Kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että white trash -naiset ovat viimeinkin löytäneet vierasperäisen sanan, jonka osaavat lausua oikein. Nyt sitä on sitten kiva viljellä kaikista miehistä. Narsisti siellä, narsisti täällä, narsisti tuolla ja kannon päällä.

 

Niin kuin moni muukin on jo sanonut, narsismi ei puhkea yllättäin. Narsismi on persoonallisuushäiriö, jonka syntyyn vaikuttaa lapsuus todella paljon. Narsisti on oppinut olemaan narsisti jo lapsena ja on sitä käytännössä aina koko elämänsä ajan, sillä narsisti ei voi parantua, koska hänessä ei omasta mielestä ole mitään vikaa. Narsisti on myös mahtava manipuloimaan ja esittämään ihanaa ihmistä, mutta kyllä olisi kuuden vuoden aikana jo tullut narsistiset piirteet esiin. Narsismi on nyt muotia mikä on todella harmillista, sillä tästä kärsivät sekä oikeiden narsistien uhrit että ihmiset joita turhaan syytetään narsisteiksi. Kaiken tuollaisen kusipäisen ja itsekkään käytöksen mistä kerroit lisäksi narsismiin kuuluu mm. empatiakyvyn puute ja suuret kuvitelmat omasta itsestä. Kaikki narsistit ovat kusipäitä, mutta kaikki kusipäät eivät ole narsisteja.

Mielestäni on ihan sama ap:n tapauksessa, onko mies narsisti vai tavallinen kusipää. Lopputulos uhrin kannalta on kuitenkin sama. Noin törkeästi käyttäytyvän ihmisen kanssa ei kannata elämäänsä pilata.

 

Osaatteko sanoa onko mieheni narsisti?

Olemme olleet kaksi vuotta naimisissa, ja meillä on yksi lapsi. Liittomme on ollut yhtä vuoristorataa. Ongelmamme alkoivat vasta, kun menimme naimisiin. Mieheni alkoi todella mustasukkaiseksi, sekä omistushaluiseksi. Mieheni alkoi todella väkivaltaiseksi, ja syytti aina, etten ole hyvä vaimo, en osaa siivota, en tehdä ruokaa.. Jotenkin aina sai minut tuntemaan, että olin se syypää, ja ansaitsin kaiken tuon. Muille hän kehui minua maailman parhaaksi vaimoksi. Välillä meillä meni todella hyvin, ja oli jaksoja jolloin emme riidelleet ollenkaan. Mutta sitten kun kuvittelin, että asiat ovat hyvin vedettiin matto taas alta, ja olimme lähtöpisteessä. Kun tulin raskaaksi fyysinen väkivalta loppui kokonaan, mutta henkinen väkivalta jatkui. Lapsen synnyttyä sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Miehelläni oli todella vaikea ymmärtää koko sairautta. Masennuksesta selvittyäni aloin käydä jatkuvasti terapiassa, jonka aikana aloin käsittelemään asioita, joita hän oli tehnyt, ja ymmärsin etten todellakaan ansaitse tuollaista käytöstä. Mieheni saattoi myös arvostella ulkonäköäni, ja itseään kehui maailman komeimmaksi. Nyt asiat ovat niin, että usein riidellessä olen sanonut että haluan avioeron( viimeksi eilen), jonka seurauksena mieheni purskahti itkuun, ja pyysi kaikkea anteeksi, ja sanoi kuinka paljon rakastaa minua ja kukaan ihminen ei ole täydellinen, kaikki tekevät virheitä. No nyt varmaan tuhannen kerran annoin anteeksi, ja olen taas valmis aloittamaan alusta. Mutta nyt päätin, että tämä saa olla viimeinen mahdollisuus jonka annan meille. Myönnän ettei kaikki viat todellakaan johdu hänestä, en itsekään ole varmasti mikään helpoin luonne, mutta mitä minun pitäisi mielestänne tehdä? Mieheni ei ole Suomalainen, joten jos ero tulisi hän luultavasti lähtisi kotimaahansa, eikä näkisi lastamme todellakaan usein. ( Lapsen kanssa mieheni on todella ihana, ja on todella lapsirakas.) Tiedän, että tässä on paljon narsistin piirteitä, mutta olen lukenut, ettei narsistilla ole tunteita, ja mieheni ollessa " ihana" hän myös on sitä. Tiedän, että hän rakastaa minua todella paljon, mutta riittääkö rakkaus pelastamaan suhteemme? Kaikille, joilla on kokemusta asiasta pyydän vastauksia. Asiallisia sellaisia

 

Isäni on narsisti, ja on ollut sitä ihan "alusta asti". Mm. mummoni, isän äitini sanoi äidilleni, että ota lapsesi ja lähde, siinä vaiheessa kun minä olin vauva. Isäni on AINA pyrkinyt kontrolloimaan kaikkia, VAIN hänen mielipiteensä ovat oikeita, ja vain häntä miellyttämällä (ei tosin aina silloinkaan) vältytään ristiriidoilta. Yksi väärä sana voi saada aikaan helvetin. Jokainen varoo sanoja isäni lähellä, on aina varonut, ja sama homma jatkuu. Räjähdyksiä, hallitsemattomiakin on tapahtunut useasti. Isäni mielestä hänessä ei ole mitään vikaa, ja on aina toiminut kaikissa tilanteissa oikein. Voisin jatkaa pidempääkin, mutta pointtini on, että kyllä narsisti on jotain ihan muuta kuin tilapäinen vittumaisuus joissakin elämäntilanteissa. Jos on narsisti, se näkyy JOKA IKINEN PÄIVÄ jossain muotoa. Narsisti kokee itsenäiset ihmiset (murrosikäisen itsenäistymisen) uhkana, koska menettää tuollon kontrollia ihmisestä. Narsistilla onkin tarve kontrlloida kaikkia ja kaikkea.

 

Niin joo, ja isäni teeskentelee ulkopuolisille olevansa tosi mukava ja hauska. Kotona sitten voi tulla turpaan niistäkin asioista joista on yhteisesti esim. sukulaisten kanssa naurettu....