Nyt meni hermot totaalisesti tuohon mieheen..

[Vittuuntunut]

Meillä 3 ja 5 vuotiaat lapset. erosta ollaan puhuttu jo puolivuotta. Käytänössä ollaan lasten takia enää yhdessä. Halutaan antaa heille hyviä muistoja lapsuudesta. Minulla ei ole minkäänlaisia tuntemuksia miestäni kohtaan, ei vihaa eikä myöskään rakkautta. Ollaan kavereita kotona ja pystytään kyllä nauramaan yhdessä. Mies jostain kumman syystä haluaisi olla yhdessä. Seksiä ei ole ollut 6 kk eikä myöskään mitään pusuja, haleja tai muuta hellyyttä.

No eilen olisi ollut mieheni vuoro laittaa lapset nukkumaan, sanoi että on niin paljon työtehtäviä että hänen pitää saada ne tehtyä. Menin sitten lapsia nukuttamaan vaikka omat hommani seisoi siinä myös. 3-vuotias nukahtaa helposti, mutta 5 vuotiasta jännittää ensi viikon päiväkodin keväjuhlia ja eskari asioita. 5 vuotias vain pyöriskeli sängyssä, annoin luvan mennä hiljaa olohuoneeseen missä isäkin töitää teki, niin katselemaan kirjaa. Että saan 3 vuotiaan nukutettua rauhassa.

Hetken päästä 5-vuotiaani tuli takaisin sanoa että isi istuu pippeli paljaana tuolilla. No minähän siitä ihmeissään hipsuttelin olohuoneeseen niin siellähän se alasti istua kökötti ultipornstar sivut auki ja käsi meisselissä.
Ei ollut edes huomannut meidän 5 -vuotiaan tuloa. Vein kertoa että minua ällötti, ei se että mies tyydyttään itseään, saa minun puolesta niin paljon kuin käsi kestää niin vemputtaa, mutta ei meidän olohuoneessa. varsinkaan kun meillä on aktiivi ikäiset lapset joilla ei ymmärrystä ole. Ei ikinä lasten silmien alla!
Mies sanoikin että luuli ettei me tulla enää makuuhuoneesta pois.

Ja se ärsyttää kanssa kun oli miehen nukuttamisvuoro niin kehtaa valehdella että on muka tärkeitä työjuttuja kun tietää että mun omien töitten kanssa deadlinet lähestyy.

Kyllä tais olla viimeinen niitti meidän arkkuun tämä. argh.

 

["vieras"]

Kai sitä mies saa vemputtaa jos sä et ole puoleen vuoteen antanut pesää.

 

[vittuuntunut]

sanoinkin että saa vemputtaa niin paljon kuin käsi kestää, Ei haittaa, minulta ei kyllä tule saamaan yhtään mitään. Et tainnut tajuta tämän keskustelun pointtia?

 

[nojoo]

...ja annatte nyt sitten hyviä lapsuusmuistoja. Lähinnä jäätäviä- erotakaanyt kele. Mä luulen että tuo vemputus ei ole mukulalle niin paha kuin tollanen tilanne jossa vanhemmat on yksiä jääkalikoita toisiaan kohtaan ja arkea vedetään rutiinilla läpi. Se jättää pahemmat jäljet kuin pippelin näkeminen

 

["jahas"]

Okei, lasten takia yhdessä. Hohhoijaa. Tuossa sitten yksi osatulos, joka on seurausta siitä kuningasajatuksesta. Seuraavaksi varmaankin väität, että arki sujuu teillä hienosti, eivätkä lapset huomaa mitään skismaa teidän välillään. Eivät varmaan joo, kuten itsekin sanoit, edes arkihellyyttä ette ole puoleen vuoteen harrastaneet. Siinäpä oiva kuva ja malli parisuhteesta lapsillenne. Herää nyt nainen, ette te noin voi jatkaa!! Kyllä tuosta tilanteesta kärsii teidän koko perhe, ennenkaikkea ne lapset!

 

["vieras"]

Kannattaiskohan teidän kuitenkin harkita sitä eroa jo tässä vaiheessa? Nyt olette vielä suht sovussa ja pystyisitte hoitamaan eron sivistyneesti, mikä olisi lasten kannalta hyvä. Jos jatkatte tuota rataa niin kohta voikin olla asiat huonommalla mallilla. Ja lapset ovat kuitenkin vielä noin pieniä, että aikas monta vuotta tuota "kaverina saman katon alla"-elämää saatte viettää. Ja jos ero väistämättä tulisikin sitten kun lapset on esim. murrosiässä tai sen kynnyksellä, voivat oireilla tosi pahasti eron vuoksi.

 

[vittuuntunut]

siis tämä puoli vuotta ollaan oltu lasten vuoksi yhdessä, yritetty että josko tämän saisi toimimaan. Ei mulla mikään ajatus ole että montaa vuotta ollaan yhdessä. Mun mielestä on reilua ja hyvä edes kokeilla sen jälkeen kun kissa on nostettu pöydälle että muuttuuko mikään. Ja minusta tuntuu siltä että mikään ei muutu. olen itse nuori, (26) ja tiedän että tällä elämällä on varmasti jotain parempaa tarjottavana.

Lapsille ei meidän riitoja näe, ollaan sovittu että ne keskustellaan sitten kun menemme nukkumaan. Eikä meillä varsinaisesti riitoja ole. Minä voin tässä suhteessa pahoin ja mies katselee sitä läpi sormien.

Meillä on lasten kanssa sitten muutto toiseen kaupunkiin tulossa.

 

[nolla]

siis tämä puoli vuotta ollaan oltu lasten vuoksi yhdessä, yritetty että josko tämän saisi toimimaan. Ei mulla mikään ajatus ole että montaa vuotta ollaan yhdessä. Mun mielestä on reilua ja hyvä edes kokeilla sen jälkeen kun kissa on nostettu pöydälle että muuttuuko mikään. Ja minusta tuntuu siltä että mikään ei muutu. olen itse nuori, (26) ja tiedän että tällä elämällä on varmasti jotain parempaa tarjottavana.

Lapsille ei meidän riitoja näe, ollaan sovittu että ne keskustellaan sitten kun menemme nukkumaan. Eikä meillä varsinaisesti riitoja ole. Minä voin tässä suhteessa pahoin ja mies katselee sitä läpi sormien.

Meillä on lasten kanssa sitten muutto toiseen kaupunkiin tulossa.

No niin toi on se kuuluisin lause: Lapset ei näe riitoja. Näkeehän ne, teidän käytöksestä toisianne kohtaan.

Mutta toinen asia hyppää silmille. Sinä voit pahoin, ja että olet nuori ja elämällä voisi olla muuta tarjota...Niin varmasti olisi ollut, mutta sä valitist perhe-elämän. Eikä se ole kuolemantuomio. Oliskohan sulla joku ikäkriisi menossa, näin kommenteistasi päätellen? Oletko miettinyt omia vikojasi vai onko se miehesi vaan se sika?

 

[aikamoista touhua]

niin miksi ihmeessä sanot 5-vuotiaalle, että mene lukemaan olohuoneeseen? Miksei se 5-vuotias voi lukea sängyssä, kun on nukkumaan menossa? Onneksi minun mieheni ei runkkaile noin, nolo tilanne.

 

[hmph]

Porvoosta päivää

 

[hmph]

Tai siis Pornaisista päivää½

 

[vittuuntunut]

No niin toi on se kuuluisin lause: Lapset ei näe riitoja. Näkeehän ne, teidän käytöksestä toisianne kohtaan.

Mutta toinen asia hyppää silmille. Sinä voit pahoin, ja että olet nuori ja elämällä voisi olla muuta tarjota...Niin varmasti olisi ollut, mutta sä valitist perhe-elämän. Eikä se ole kuolemantuomio. Oliskohan sulla joku ikäkriisi menossa, näin kommenteistasi päätellen? Oletko miettinyt omia vikojasi vai onko se miehesi vaan se sika?

Rakastan minun perhettä, lapsiani yli kaiken ja he ovat tärkeintä maailmassa. Ei minulla ole mitään tarkoitusta hypätä villiin sinkkuelämään. Minun mielestäni lapsillani on parempi olla kun äitikin voi paremmin.
Tässä suhteessa minulla on koko ajan ahdistuspäällä. Päivisin ei juurikaan, mutta iltaisin kun pitää mennä miehen viereen nukkamaan niin se iskee ja kovaa. Lapset ei näe meidän riitoja, tiedän sen ihan hyvin, mies on ilta-kuuteen töissä ja sen jälkeen minä lähden käymään salilla tai jumpassa.
Kun tulen takaisin kotiin niin rupeaakin olemaan lasten iltaunille laitto. Ja miehen kanssa ollaan kyllä todella hyviä ystäviä, ei me haukuta toisia tai naljailla, voidaan joka päivä nauraa. Tästä liitosta on vaan minun osalta rakkaus kuollut kokonaan, ja olen tottavie yrittänyt saada niitä tunteita heräämään uudelleen.
Viikonloppuisin pystytään yhdessä harrastamaan kaikkea kivaa, vapputivolissa käytiin ja hassuteltiin piknikillä. Lapset on meillä onnellisia.

Sanoin sen takia että elämässä on minulle vielä paljon tarjottavaa, kuin tämä kuollut suhde.

 

[vittuuntunut]

niin miksi ihmeessä sanot 5-vuotiaalle, että mene lukemaan olohuoneeseen? Miksei se 5-vuotias voi lukea sängyssä, kun on nukkumaan menossa? Onneksi minun mieheni ei runkkaile noin, nolo tilanne.

Tekstissä luki että annoin 5.v mennä katselemaan kirjoja koska pyöriskeli eikä unta saanut, jännittää päiväkodin kevätjuhlia ja eskariin tutustumista mikä on tänään. Tämä pyöriskely häiritsi 3.vuotiasta joka ei myöskään sitten meinannut nukahtaa.

Ja kyllä nolo tilanne miehelleni.

 

[takkuinen ameeba]

Minusta tuo antaa hyvien muistojen sijaan kieroutuneen kuvan parisuhteesta ja perheestä, mikä puolestaan voi aikanaan suorastaan pilata lapsen oman parisuhde-elämän. Jos he kasvavat uskomaan, että on normaalia, ettei avio/avopari kosketa toisiaan tai halaa, puhu hellien. En nyt tarkoita mitään lasten nähden imuttelua, mutta kotoahan tulee se esimerkki että toista vaikkapa halaa, kertoo, että oletpa ihana ja rakas.

Mun ystävälleni kerrottiin yläasteella, että nyt kun olet niin iso niin nyt isä ja äiti eroaa. Että älä nyt luule, että on sun vika vaan me ollaan oltu jo pitkään eroamassa. Kertoivat kauniisti, että haluttiin antaa sulle ehjä lapsuus. Ystävä masentui ja joutui terapiaan, koska käsitti asian niin, että vanhemmat ovat hänen takiaan olleet onnettomia. Koska olihan hän vaistonnut, että välit eivät ole lämpimät. Ilman häntä vanhemmat olisivat voineet erota ja olla onnellisia.

Se vemputtaminen on melko ällöä lapsen nähtäväksi, mutta onneksi tuskin ymmärsi mistä on kyse. Sanot vaikka, että isi antoi ilmakylpyä tai puhisti pippelin. Ainakin meillä on välillä tytöt ilkosillaan ihon takia, koska atoopikkoina tarvivat ilmakylpyjä. Lapsella on lapsen mieli, kyllä onnistuisin ainakin meidän kohta 6v täyttävälle selittämään asian hyväksi. Ja sitten vaan miehen kanssa pelisääntöjen keskustelu. Onneksi osaa hävetä, ei takuulla tee toiste "julkisesti"!

 

[Huom harmaana]

Ilman häntä vanhemmat olisivat voineet erota ja olla onnellisia.

"!

Minusta ajatus siitä että ero tekisi ihmisistä onnellisia tai onnellisempia, on lähtökohtaisesti jo tosi absurdi.
Tähän ajattelutapaan törmää turhan usein. "haluan erota jotta tulen onnelliseksi" "lähden etsimään uutta onnea".

 

[nosta]

Rakastan minun perhettä, lapsiani yli kaiken ja he ovat tärkeintä maailmassa. Ei minulla ole mitään tarkoitusta hypätä villiin sinkkuelämään. Minun mielestäni lapsillani on parempi olla kun äitikin voi paremmin.
Tässä suhteessa minulla on koko ajan ahdistuspäällä. Päivisin ei juurikaan, mutta iltaisin kun pitää mennä miehen viereen nukkamaan niin se iskee ja kovaa. Lapset ei näe meidän riitoja, tiedän sen ihan hyvin, mies on ilta-kuuteen töissä ja sen jälkeen minä lähden käymään salilla tai jumpassa.
Kun tulen takaisin kotiin niin rupeaakin olemaan lasten iltaunille laitto. Ja miehen kanssa ollaan kyllä todella hyviä ystäviä, ei me haukuta toisia tai naljailla, voidaan joka päivä nauraa. Tästä liitosta on vaan minun osalta rakkaus kuollut kokonaan, ja olen tottavie yrittänyt saada niitä tunteita heräämään uudelleen.
Viikonloppuisin pystytään yhdessä harrastamaan kaikkea kivaa, vapputivolissa käytiin ja hassuteltiin piknikillä. Lapset on meillä onnellisia.

Sanoin sen takia että elämässä on minulle vielä paljon tarjottavaa, kuin tämä kuollut suhde.

Mihin se kuoli?

 

[vittuutunut]

Minusta tuo antaa hyvien muistojen sijaan kieroutuneen kuvan parisuhteesta ja perheestä, mikä puolestaan voi aikanaan suorastaan pilata lapsen oman parisuhde-elämän. Jos he kasvavat uskomaan, että on normaalia, ettei avio/avopari kosketa toisiaan tai halaa, puhu hellien. En nyt tarkoita mitään lasten nähden imuttelua, mutta kotoahan tulee se esimerkki että toista vaikkapa halaa, kertoo, että oletpa ihana ja rakas.

Mun ystävälleni kerrottiin yläasteella, että nyt kun olet niin iso niin nyt isä ja äiti eroaa. Että älä nyt luule, että on sun vika vaan me ollaan oltu jo pitkään eroamassa. Kertoivat kauniisti, että haluttiin antaa sulle ehjä lapsuus. Ystävä masentui ja joutui terapiaan, koska käsitti asian niin, että vanhemmat ovat hänen takiaan olleet onnettomia. Koska olihan hän vaistonnut, että välit eivät ole lämpimät. Ilman häntä vanhemmat olisivat voineet erota ja olla onnellisia.

Se vemputtaminen on melko ällöä lapsen nähtäväksi, mutta onneksi tuskin ymmärsi mistä on kyse. Sanot vaikka, että isi antoi ilmakylpyä tai puhisti pippelin. Ainakin meillä on välillä tytöt ilkosillaan ihon takia, koska atoopikkoina tarvivat ilmakylpyjä. Lapsella on lapsen mieli, kyllä onnistuisin ainakin meidän kohta 6v täyttävälle selittämään asian hyväksi. Ja sitten vaan miehen kanssa pelisääntöjen keskustelu. Onneksi osaa hävetä, ei takuulla tee toiste "julkisesti"!

Tiedän että on todella typerää olla vain lasten vuoksi yhdessä. Ja tiedän myös itse omakohtaisesti että teini-iässä se vanhempien ero on rankkaa. Olen itse sen kokenut.
Siksi tuntuu vaikealta nyt luovuttaa, vannoin aina itselleni että sitten kun lapsia hankin niin haluan taata heille että saavat ehjän perheen. Olen oppinut sen että kaikki ei ole niin mustavalkoista.

Lapselle selitin juuri tuon pippelitilanteen niin että isi oli valmistautumassa suihkuun menoon, riisui jo olohuoneessa vaatteet vain. Kun mieheni siis oli ihan ilman housuja. Ja suihkussa sitten homman loputtua.

 

[Suzyanne]

Ikävä tilanne kerrassaan. Ymmärrän siinä miestäsi, että kun ei ole seksiä, tekee mieli tumputtaa. Mutta hänen pitäisi yrittää tehdä se niin ettei takuulla ole mitään paljastumisen pelkoa, että muut ovat pois kotoa tms. Tuollainen on vähän riskaabelia. Noin ne miehet vaan ajattelevat, seksi on tärkeää, sille ei voi mitään.

Minusta on hienoa että vaikka olette puhuneet yhdessä että suhde saattaa loppua, niin olette vielä yrittäneet. Ja sekin on hyvä ettette riitele lasten nähden. Ei aina voi erota heti kun suhteesta rakkaus katoaa. Mutta sekin voi olla tilapäistä, rakkauden saa vielä takaisin.

Istukaa alas ja jutelkaa jokin ilta kun lapset ovat nukkumassa. Jutelkaa mitkä kaikki asiat teitä molempia suhteessanne häiritsevät, miksi tunteenne ovat viilentyneet, ja minkä pitäisi konkreettisesti muuttua että voisitte taas tuntea itsenne onnellisiksi keskenänne. Muistelkaa suhteenne alkuaikoja, ja sitä miksi toisiinne rakastuitte. Ne persoonat ovat vielä olemassa, joskin piilossa. Olisiko niitä persoonia mahdollisuus tuoda esiin? Jos ei keskustelu suju, käykää muutaman kerran pariterapiassa etsimässä keinoja suhteenne uudelleen elvyttämiseen. Jos ei se onnistu sittenkään, on parempi luovuttaa ja erota. Sitten olette ainakin tehneet kaikkenne. Paljon voimia teille!

 

[takkuinen ameeba]

Minusta ajatus siitä että ero tekisi ihmisistä onnellisia tai onnellisempia, on lähtökohtaisesti jo tosi absurdi.
Tähän ajattelutapaan törmää turhan usein. "haluan erota jotta tulen onnelliseksi" "lähden etsimään uutta onnea".

Jos vanhemmat ovat suhteessa onnettomia niin kyllähän se ero korjaa. Esim. voi löytää uuden rakkauden. Ja kyllä minä uskon, että ihmisen on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Ja jos lapsi on vuosia seurannut sivusta, kuinka paha äidillä on olla ja lopulta kuulee, että äiti oli siinä vain hänen takiaa...

Ei tämä nyt kovin vaikea asia ole ymmärtää. Ja huonosta suhteesta kannattaa lähteä etsimään sitä onnea. Ainakin minulle aukesi eron myötä taivaat. Harmi, että itse jäit onnettomaksi oman erosi jälkeen.

 

[Huom harmaana]

Jos vanhemmat ovat suhteessa onnettomia niin kyllähän se ero korjaa. Esim. voi löytää uuden rakkauden. Ja kyllä minä uskon, että ihmisen on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Ja jos lapsi on vuosia seurannut sivusta, kuinka paha äidillä on olla ja lopulta kuulee, että äiti oli siinä vain hänen takiaa...

Ei tämä nyt kovin vaikea asia ole ymmärtää. Ja huonosta suhteesta kannattaa lähteä etsimään sitä onnea. Ainakin minulle aukesi eron myötä taivaat. Harmi, että itse jäi onnettomaksi oman erosi jälkeen.

Paino sanalla VOI löytää uuden rakkauden ja VOI tulla onnelliseksi.
Ei se mikään automaatio ole.

Ja en minä ole eronnut. Mistä sellaista kuvittelet?

 

[vittuuntunut]

Ikävä tilanne kerrassaan. Ymmärrän siinä miestäsi, että kun ei ole seksiä, tekee mieli tumputtaa. Mutta hänen pitäisi yrittää tehdä se niin ettei takuulla ole mitään paljastumisen pelkoa, että muut ovat pois kotoa tms. Tuollainen on vähän riskaabelia. Noin ne miehet vaan ajattelevat, seksi on tärkeää, sille ei voi mitään.

Minusta on hienoa että vaikka olette puhuneet yhdessä että suhde saattaa loppua, niin olette vielä yrittäneet. Ja sekin on hyvä ettette riitele lasten nähden. Ei aina voi erota heti kun suhteesta rakkaus katoaa. Mutta sekin voi olla tilapäistä, rakkauden saa vielä takaisin.

Istukaa alas ja jutelkaa jokin ilta kun lapset ovat nukkumassa. Jutelkaa mitkä kaikki asiat teitä molempia suhteessanne häiritsevät, miksi tunteenne ovat viilentyneet, ja minkä pitäisi konkreettisesti muuttua että voisitte taas tuntea itsenne onnellisiksi keskenänne. Muistelkaa suhteenne alkuaikoja, ja sitä miksi toisiinne rakastuitte. Ne persoonat ovat vielä olemassa, joskin piilossa. Olisiko niitä persoonia mahdollisuus tuoda esiin? Jos ei keskustelu suju, käykää muutaman kerran pariterapiassa etsimässä keinoja suhteenne uudelleen elvyttämiseen. Jos ei se onnistu sittenkään, on parempi luovuttaa ja erota. Sitten olette ainakin tehneet kaikkenne. Paljon voimia teille!

Kiitos, lämmitti tuo sinun teksti.
Viimeyönä me pitkään juteltiinkin, melkein yhteen asti. Kyllä siinä kaikkia ajatuksia tuli heiteltyä ilmaan että miten tästä jatkaisimme eteenpäin. Sain miehen vihdoin tajuamaan sen että minun puoleltani eroajatukset on oikeasti tosia, enkä vain puhu niistä. Mies on luullut että tämä minun oloni on vaan hormoneista johtuvaa, ohimenevää. Lupasi taas tuhannen kerran että asiat muuttuisivat, mietin vain itse että kuinka kauan jaksan uskoa tähän lupaukseen? Näitä lupauksia on nimittäin tullut.
Ja tiedän että itsessäni on myös paljon petrattavaa, ei mies ole syyllinen kaikkeen, Tämä on meidän yhteinen suhde ja ollaan annettu tilanteen ajautua tähän yhdessä.

 

[takkuinen ameeba]

Paino sanalla VOI löytää uuden rakkauden ja VOI tulla onnelliseksi.
Ei se mikään automaatio ole.

Ja en minä ole eronnut. Mistä sellaista kuvittelet?

Siitä, että vastaat tietäen että ero EI tee onnelliseksi. Onneton suhde ja ero on yksi sellaisia asioita, joista on vaikea huudella jos ei ole kokemusta. Edelleen väitä, että jos suhde on se mikä tekee onnettomaksi, niin on parempi erota. Yksin jääminekään ei ole huono asia. Jos mies tekee onnettomaksi jo läsnäolollaan, niin miten se ei paranna tilannetta, että ei ole enää toisen tykönä? Itse olen omakohtaisesti kokenut sen, että ero nostaa raskaan taakan harteilta. Sinä et. Yksinjääminen EI OLE HUONO ASIA, ei sen pelossa kannata roikkua suhteessa.

 

["tiutau"]

Jos vanhemmat ovat suhteessa onnettomia niin kyllähän se ero korjaa. Esim. voi löytää uuden rakkauden. Ja kyllä minä uskon, että ihmisen on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Ja jos lapsi on vuosia seurannut sivusta, kuinka paha äidillä on olla ja lopulta kuulee, että äiti oli siinä vain hänen takiaa...

Ei tämä nyt kovin vaikea asia ole ymmärtää. Ja huonosta suhteesta kannattaa lähteä etsimään sitä onnea. Ainakin minulle aukesi eron myötä taivaat. Harmi, että itse jäit onnettomaksi oman erosi jälkeen.

Asioita voi tarkastella niin monelta kannalta...

Voi olla myös mahdollista ettei uutta onnea löydykkään ja todennäköistä onkin, että vanhat ongelmat toistuvat jossain vaiheessa uudessa suhteessa. Eli alku aina ihanaa ja sitten arki tuo suhteeseen molempien vanhat möröt selvitettäväksi.

Totta on kuitenkin myös se, että vanhempien hyvinvointi ja onnellisuus ovat parasta myös lapselle.

Mutta oikotietä onneen ei ole. Jos halua yritykseen löytyy edes pikkuriikkisen verran - hakekaa apua ja yrittäkää. Jos taas ei, on parempi erota ennen kuin menee rumaksi.

 

["loop"]

Kiitos, lämmitti tuo sinun teksti.
Viimeyönä me pitkään juteltiinkin, melkein yhteen asti. Kyllä siinä kaikkia ajatuksia tuli heiteltyä ilmaan että miten tästä jatkaisimme eteenpäin. Sain miehen vihdoin tajuamaan sen että minun puoleltani eroajatukset on oikeasti tosia, enkä vain puhu niistä. Mies on luullut että tämä minun oloni on vaan hormoneista johtuvaa, ohimenevää. Lupasi taas tuhannen kerran että asiat muuttuisivat, mietin vain itse että kuinka kauan jaksan uskoa tähän lupaukseen? Näitä lupauksia on nimittäin tullut.
Ja tiedän että itsessäni on myös paljon petrattavaa, ei mies ole syyllinen kaikkeen, Tämä on meidän yhteinen suhde ja ollaan annettu tilanteen ajautua tähän yhdessä.

Mitenkäs musta alkaa tuntua että ette ole varsin eron tarpeessa vaan se että oikeasti alatte toimia ja se päteen MOLEMPIIN. Monasti sitä oottaa elämältä sitä ja tätä, kuten puolisoltakin. Äkkiseltään vaan unohtuu että itse tulisi olla se aloitteellinen puoli onnen löytämiseen - ei odottaja. Toisin sanoae tee toiselle niin kuin haluaisit itsellesi tehtävä.

En nyt tiedä mitä miehesi viat ovat tai sinun. Pystyisitkö muuttamaan "yhtä vikaasi" niin että miehesikin huomaa sinun muuttuneen? Meinaas se positiivinen huomaaminen voi synnyttää vastaavanlaisen vastareaktion toisessa.

Entäs kahdenkeskeinen aika? Onko lapsiarki se kun on ajanut teidän yli?

 

[Huom harmaana]

Siitä, että vastaat tietäen että ero EI tee onnelliseksi. Onneton suhde ja ero on yksi sellaisia asioita, joista on vaikea huudella jos ei ole kokemusta. Edelleen väitä, että jos suhde on se mikä tekee onnettomaksi, niin on parempi erota. Yksin jääminekään ei ole huono asia. Jos mies tekee onnettomaksi jo läsnäolollaan, niin miten se ei paranna tilannetta, että ei ole enää toisen tykönä? Itse olen omakohtaisesti kokenut sen, että ero nostaa raskaan taakan harteilta. Sinä et. Yksinjääminen EI OLE HUONO ASIA, ei sen pelossa kannata roikkua suhteessa.

Etkö sinä oikeasti osaa lukea? En ole sanonut että ero ei tee onnelliseksi, vaan että se ei automaattisesti tee sitä. Tunnen aika monta eronnutta ihmistä, jotka eivät ole erityisen onnellisia eivätkä ole hokkuspokkus löytäneet uutta onnea eron jälkeen. Hyvä että sinä olet, mutta ei niin käy kaikille. Miksi maailmassa mahtaa olla niin paljon yksinäisiä eronneita, jos ero johtaa automaattisesti onneen?