kun pelot hallitsee elämää

[seko.]

en uskalla matkustaa junalla tai lentokoneella koska olen aivan varma että tapahtuu onnettomuus juuri silloin kun minä olen kyydissä. Järjetöntä on kuitenkin se että autolla uskallan matkustaa vaikka silläkin voi ajaa kolarin ja kupsahtaa, silti en sitä pelkää.

en uskalla värjätä hiuksian kestovärillä koska pelkään saavani allergiareaktion siitä. Kuitenkin uskallan käyttää sävytteitä vaikka sama homma niilläkin voi tapahtua.

olen saanut allergiareaktion muutamasta antibiootista ja nyt pelkään kaikkia lääkkeitä mitä en ole ennen käyttänyt.

en uskalla raskautua koska ajattelen että tällä kertaa varmasti tulee se keskenmeno tms koska aikisemmat raskaudet ja synnytykset menny ongelmitta.

en ymmärrä edes itseäni. eihän tässä oo mitään logiikkaa.

 

[dfdf]

Ikävää, että tuhlaat ainutkertaisen elämäsi turhiin pelkoihin ja jätät kokematta monta kokemisen arvoista ihanaa asiaa.

 

["wtf"]

Mulla on ihan samanlaisia pelkoja... esim. autolla ajaessa on kerran alkanut huippaamaan kun oli niskat niin jumissa, nyt pelkään joka kerta kun on pakko mennä auton rattiin... pelkään myös hiusvärejä vaikka en ole allergiaa saanutkaan, kun lapsi on kipeenä menee seuraavat viikot kuumetta mittaillessa että taasko se on... en osaa vaan rauhottua vaikka kuinka koitan... jos minulla on kurkkukipua on minulla suusyöpä jne... Välillä tuntuu että kuuppa sekoo!
Tuntuu ettei peloille tule loppua ja jos joku kertoo jostakin kokemuksesta, minulla on vähän ajan päästä kauhea pelko että minullekkin käy niin... Ahdistavaa.

 

["vieras"]

Onnettomuuksien pelkääminen on elämän pelkoa. Ja vaikeutta sietää sitä, ettei kaikkia asioita pysty hallitsemaan.

 

[ap..]

mut mitä tällaiselle voi tehdä??

 

["wtf"]

niin, miten voi lakata pelkäämästä sitä ettei hallitse elämää... voiko tämä johtua mulla siitä että olen menettänyt viimeisen viiden vuoden aikana elämästäni hirveän määrän ihmisiä (kukaan ei ole kuollut, mut välit viilenee) vai mistä se kaikki johtuu?

 

["Bulla"]

Mulla samanlaisia pelkoja (esim. tappaisin itseni mieluummin, kuin menisin lentokoneeseen) mutta mulla todettu paniikkihäiriö. Kannattaa miettiä lääkärillä käyntiä siis, jos vaikka haluaa elää mahdollisesti ilman jatkuvaa pelkoa kaikesta mahdollisesta.

 

["wtf"]

Mä oon miettiny psykiatria ja kaikki lääkäreitä, mut en halua mitään lääkitystä... oon yrittäny, tosin huonolla menestyksellä elään tän pelkoni kanssa...

 

[ap..]

mitä lääkäri sitten voi tehdä?

 

["vieras"]

Mulla toimi niinpäin, että kun elämässä sattui ikäviä asioita ja erittäin epätodennäköinen asia napsahti omalle kohdalle, ikäänkuin "rauhoituin". Kai mä sitten jotenkin tajusin, ettei mun pelot ja taikauskot ja maaginen ajattelu mitenkään pysty estämään niitä pahoja asioita tapahtumasta. Eikä se etukäteisstressi pienennä tai auta valmistautumaan siihen ahdistukseen mitenkään jos hullusti käy.

Ja edelleen siis kyllä pelkään ja mietin paljon esim. sairauksia mutta pelko ei enää hallitse mua niin kuin ennen.

 

[ap..]

[QUOTE="wtf";23701349]Mä oon miettiny psykiatria ja kaikki lääkäreitä, mut en halua mitään lääkitystä... oon yrittäny, tosin huonolla menestyksellä elään tän pelkoni kanssa...[/QUOTE]

en minäkään lääkitystä tahdo. jostainhan tämä johtuu/on saanut alkunsa. eikä mun mielestä ratkaisu ole syödä lääkkeitä koko loppu elämänsä. kyllähän mä tässä ihan suht normaalia elämää elän jne. harmittaa vaan kun moni asia jää kokematta näitten pelkojen takia.

 

["Bulla"]

Siis minulle ainakin määrättiin sekä mielialalääkitys (joka tehoaa hyvin myös paniikkihäiriöön siis) sekä tarvittaessa otettavia rauhoittavia lääkkeiä. Itse olen myös hyvin lääke-vastainen, joten en tahtonut heti niitä syödä, vaan kokeilla ensin muut vaihtoehdot. Aluksi kävin mielenterveysneuvojalla, joka ohjasi minut psykiatrille. Paniikkihäiriön hoitamiseen on olemassa paljon eri vaihtoehtoja, eli lääkitys ei ole ainoa, mutta miettikää nyt oikeasti kuitenkin onko ne lääkkeet pahempi vai se ainainen sydämen tykytys ja ahdistus.

 

["wtf"]

Niin... mullakin tuntuu et jostakin tämä on saanut alkunsa, eli joku tekijä on laukaissut koko tapahtumien sarjan siksi oon miettiny psykiatrin kanssa juttelua...
Onhan se ikävää kun tämä hallitsee elämää ja koko ajan on varuillaan ja pelkää kaikkea.Nyt varsinkin kun on alkanut tuntua ettei tätä voi itse hallita

 

[ap..]

[QUOTE="Bulla";23701406]Siis minulle ainakin määrättiin sekä mielialalääkitys (joka tehoaa hyvin myös paniikkihäiriöön siis) sekä tarvittaessa otettavia rauhoittavia lääkkeiä. Itse olen myös hyvin lääke-vastainen, joten en tahtonut heti niitä syödä, vaan kokeilla ensin muut vaihtoehdot. Aluksi kävin mielenterveysneuvojalla, joka ohjasi minut psykiatrille. Paniikkihäiriön hoitamiseen on olemassa paljon eri vaihtoehtoja, eli lääkitys ei ole ainoa, mutta miettikää nyt oikeasti kuitenkin onko ne lääkkeet pahempi vai se ainainen sydämen tykytys ja ahdistus.[/QUOTE]

minulla ei oireet noin pahoja kuitenkaan onneksi. harmittaa vaan niin vietävästi kun on niin paljon asioita mitä en uskalla.

 

["Bulla"]

Niin ja tällä hetkellä minulla on vain nuo tarvittaessa otettavat lääkkeet käytössä, enkä tarvitse niitä oikeastaan koskaan, vain äärimmäisissä tilanteissa, esim. kun ystäväni kuoli ja sain paniikkikohtauksia. Eli en tahtonut jatkaa päivittäin otettavaa lääkettä.

 

["vieras"]

[QUOTE="wtf";23701416]Niin... mullakin tuntuu et jostakin tämä on saanut alkunsa, eli joku tekijä on laukaissut koko tapahtumien sarjan siksi oon miettiny psykiatrin kanssa juttelua...
Onhan se ikävää kun tämä hallitsee elämää ja koko ajan on varuillaan ja pelkää kaikkea.Nyt varsinkin kun on alkanut tuntua ettei tätä voi itse hallita [/QUOTE]

Mä olen ihan varma, että siemenet tähän stressiin mulle on istutettu jo ihan lapsena - mulla oli pari sellaista karmeaa vanhempaa sukulaistätiä jotka aina näki jotain huonoja enteita tai muuta gloomya kaikissa asioissa. Muistan hyvin, miten kamalalta ne asiat tuntui, kun lapsen mielikuvitus vei vielä asioita hiukan pidemmälle... Olenkin koittanut omien lasten kanssa olla tosi tarkkana, etten siirtäisi tätä eteenpäin.

 

["Bulla"]

minulla ei oireet noin pahoja kuitenkaan onneksi. harmittaa vaan niin vietävästi kun on niin paljon asioita mitä en uskalla.

Mulla oireet on vaihdellut kovastikkin vuosien varrella. Kuitenkin kyse on siitä, että jos tahtoisi tehdä jotakin normaaleja asioita, mutta ei pelkojen takia niihin kykene, niin on syytä hankkia apua. Ja tosiaan ei niitä pekoja kannata vähätellä, vaan jos ne häiritsee, niin ei kun varaamaan aikaa ja keskustelemaan rohkeasti ammattiauttajalle.

 

[ap..]

[QUOTE="vieras";23701452]Mä olen ihan varma, että siemenet tähän stressiin mulle on istutettu jo ihan lapsena - mulla oli pari sellaista karmeaa vanhempaa sukulaistätiä jotka aina näki jotain huonoja enteita tai muuta gloomya kaikissa asioissa. Muistan hyvin, miten kamalalta ne asiat tuntui, kun lapsen mielikuvitus vei vielä asioita hiukan pidemmälle... Olenkin koittanut omien lasten kanssa olla tosi tarkkana, etten siirtäisi tätä eteenpäin.[/QUOTE]

mun oma äiti ja mummo oli tämmöisiä... :/

 

[ap..]

mutta pääseekö helpolla keskustelemaan esim jonkun psykiatrin kanssa? jos ihmiset jotka on tosi hädässäkään ei pääse niin miten ihminen jolla on tällainen "pienempi" ongelma pääsis?

 

["Bulla"]

mutta pääseekö helpolla keskustelemaan esim jonkun psykiatrin kanssa? jos ihmiset jotka on tosi hädässäkään ei pääse niin miten ihminen jolla on tällainen "pienempi" ongelma pääsis?

No siis juuri siksi minä kävin mielenterveysneuvojalla ensin, koska en oikein tiennyt itsekkään mikä minua vaivaa/kuinka vakava mun ongelma on. Hän sitten parin keskustelukerran jälkeen ohjasi mut eteenpäin, koska tiesi mitä apua tarvitsen.

 

[ap..]

[QUOTE="Bulla";23701571]No siis juuri siksi minä kävin mielenterveysneuvojalla ensin, koska en oikein tiennyt itsekkään mikä minua vaivaa/kuinka vakava mun ongelma on. Hän sitten parin keskustelukerran jälkeen ohjasi mut eteenpäin, koska tiesi mitä apua tarvitsen.[/QUOTE]

missä tuollaisen mielenterveysneuvojan voi tavata?

 

["Bulla"]

Mä asuin tuolloin tosi pienellä paikkakunnalla, mutta sielläkin oli mielenterveysneuvoja ihan terveyskeskuksen yhteydessä. Eli onko sun paikkakunnalla jotakin puhelinnumeroa, josta voi kysellä tällaisesta asiasta? Tai nettisivuilta?