Miksi nukkumisestakin pitää tehdä ongelma?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "argh"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

"argh"

Vieras
Nyt taas ihmettelen, että miksi elämän perustoiminnoista on tehtävä niin kauheita ongelmia. Esim. esikoiseni kummeilla on 1v lapsi. Vietettiin esikoisemme synttäreitä ja annoin kummien valita kahdesta päivästä sopivamman. Kuitenkin sitten kun kutsun lähetin sillä päivällä mikä heille piti sopia, tuli viesti että eivät pääse ja syynä se, että kellonaikaan 15 heidän lapsi nukkui päiväunia. Ja myöhemmin oli sitten lapsen päivällinen, että eivät sitten tulleet ollenkaan.

Toinen tuttavapariskunta lähti ristiäisissä kesken toimituksen nukuttamaan lasta, vaikka tämä oli ihan hyväntuulinen, niin päiväuniaika tuli tasan klo 11.

Kolmas tuttuni siirsi 2 vuotiaansa pois pinnasängystä lastensänkyyn ja kyllästyi lapsen karkailuun niin, että lopulta alkoi tukistamaan aina kun nousi, oppi kuulemma viikossa.

Neljäs tuttava halusi niin kovasti nukkumarauhan, että vastasyntynyt laitettiin omaan huoneeseen nukkumaan ja sitten valitettiin kun joutuu 8 kertaa yössä nousemaan sängystä, eikä nukkumisesta tule mitään.

Lista on loputon..

Meillä lapset on aina nukkuneet jotenkuten jossakin, ei ole tarvinnut stressata aiheesta. Joko syliin, kantoliinaan, rattaisiin, autoon.. Liikutaan ja tehdään asioita niinkuin ennenkin ja lapset ovat menossa mukana. Mikään laki ei sano, että alle 8kk ikäinen nukkuu kolmet päiväunet, alle 1v kahdet ja 1-6v yhdet ja ne on klo12-15. Lapsi joka suhtautuu terveesti nukkumiseen, nukkuu kun väsyttää. Nyt meillä nukkuvat kaikki, nuorimmainen rinta suussa sylissä (hui, lapsihan on pilalla!), toiseksi nuorin kainalossa. Ihan itse hakeutuivat ruuan jälkeen levolle, kun oli uni. Ei tarvinnut tukistella tai huutaa, ravata tai kriiseillä.

Niin ja syömisen kanssa sama juttu!
 
Ihanaa, joku muukin ajattelee kuin minä. Ei ole tarkkoja nukkumaanmenoaikoja, päikkärit nukutaan, jos väsyttää ja jos ei väsytä niin sitten ei nukuta. Ja meillä nukutaan välillä kaikki samassa sängyssä neuvolan kauhuksi!
 
Se on tätä nykyaikaa, kun kaikesta tehdään urheilua.:xmas:

Meillä on iso perhe, eikä ole ikinä ollut syönti/nukkumisongelmia.
Johtunee pitkälti siitä, ettei niistä ole tehty ongelmia. Ikinä en ole lapsia nukuttanut, enkä pakkosyöttänyt. Silti meillä on säännöllinen rytmi ja hyvinnukutut yöt ja hyvinvoivat lapset.
En voi kehua tällä asialla, en koe olevani silti mikään hyperonnistunut -mutta uskallan väittää, että sillä on paljon merkitystä, ettei mammalla ja paapalla pipo purista.:)
 
[QUOTE="mutsi";23700298]Se on tätä nykyaikaa, kun kaikesta tehdään urheilua.:xmas:

Meillä on iso perhe, eikä ole ikinä ollut syönti/nukkumisongelmia.
Johtunee pitkälti siitä, ettei niistä ole tehty ongelmia. Ikinä en ole lapsia nukuttanut, enkä pakkosyöttänyt. Silti meillä on säännöllinen rytmi ja hyvinnukutut yöt ja hyvinvoivat lapset.
En voi kehua tällä asialla, en koe olevani silti mikään hyperonnistunut -mutta uskallan väittää, että sillä on paljon merkitystä, ettei mammalla ja paapalla pipo purista.:)[/QUOTE]

Mulla ainakin kirsitää pipoa jollen joskus itsekin saa nukkua kunnolla. Ja se ei onnistu jos 5 tenaa potkii kylkiin ja kukin tempoo omalla tahdillaan.
 
[QUOTE="juu";23700288]Ja sit kummastellaan kun mukulat on levottomia....[/QUOTE]

No mun mielestä se on levotonta, että aletaan 2 vuotiasta tukistella jne. Lapset on rauhallisia kun vanhemmat on rauhallisia. Meillä ei huuda ketään ja sisällä ei juosta. Ruokapöydässä ei pelleile kukaan ja vaatteet puetaan nätisti. Mielestäni meillä on rauhallista.
 
Oon samaa mieltä kanssasi siitä, että jousto on hyvä juttu ja että nukkumisjärjestelyissä ei tarvitse ottaa mallia muilta.
MUTTA olen sitä mieltä, että lapsi tarvitsee rutiineja ja se luo turvallisuutta lapselle. Että siis lapsi tietää, että ruuan jälkeen mennään nukkumaan samalla tapaa aina jne. Tietenkin juhlat ym. sekoittavat rytmiä ja se kuuluu asiaan.
Ja ihan huomautuksena sulle, että tiesitkö, että toisten perheiden lapset ovat erilaisia kuin teidän perheen. Jotkut tarvitsevat säännöllisemmän rytmin, myös äidit.
 
No, lapset on erilaisia ja aikuiset on erilaisia. Miten tää on taas päässyt unohtumaan? Teetkö muuten elämässä samat valinnat samoissa tilateissa, kuin ystäväsi. Anna heidän olla ja ole tyytyväinen omaan elämääsi ja tapaasi.
 
[QUOTE="josko";23700296]Perusturvallisuus??[/QUOTE]

Mtä perusturvallista on siinä, että perustarpeesta tehdään ongelma ja sota? Mielestäni turvallista on se, että kun väsyttää, voi turvallisin ja hyvin mielin käydä nukkumaan vaikka ravintolan sohvannurkkaan. Meillä 8kk ikäinen on sellainen, että jos kyläillään ja häntä alkaa väsyttää, hakeutuu äidin syliin, pistää silmät kiinni ja koisaa minkä koisaa ja jatkaa sitten onnellisesti touhuja.
 
Sinullehan se nukkuminen näyttäisi olevan ongelma. Kaikissa mainitsemissasi esimerkeissä nukkuminen vaikutti ihan hyvältä. Lapset tarvitsevat unensa voidakseen hyvin.

Vaikka lapsi vaikuttaisi pirteältä päiväuniaikaan, niin se kostautuu illalla yliväsymyksenä.
 
[QUOTE="a p";23700372]Mtä perusturvallista on siinä, että perustarpeesta tehdään ongelma ja sota? Mielestäni turvallista on se, että kun väsyttää, voi turvallisin ja hyvin mielin käydä nukkumaan vaikka ravintolan sohvannurkkaan. Meillä 8kk ikäinen on sellainen, että jos kyläillään ja häntä alkaa väsyttää, hakeutuu äidin syliin, pistää silmät kiinni ja koisaa minkä koisaa ja jatkaa sitten onnellisesti touhuja.[/QUOTE]

Teillä. Niin teillä. Mutta ymmärrätkö sä, että kaikki lapset eivät nukahda "joka sohvan nurkkaan"?
 
Sinullehan se nukkuminen näyttäisi olevan ongelma. Kaikissa mainitsemissasi esimerkeissä nukkuminen vaikutti ihan hyvältä. Lapset tarvitsevat unensa voidakseen hyvin.

Vaikka lapsi vaikuttaisi pirteältä päiväuniaikaan, niin se kostautuu illalla yliväsymyksenä.

Peesi. Jus meinasin heittää ap:lle vastakysymyksen, että "Miks TOISTEN nukkumisista pitää tehdäongelma"?....
 
[QUOTE="a p";23700372]Mtä perusturvallista on siinä, että perustarpeesta tehdään ongelma ja sota? Mielestäni turvallista on se, että kun väsyttää, voi turvallisin ja hyvin mielin käydä nukkumaan vaikka ravintolan sohvannurkkaan. Meillä 8kk ikäinen on sellainen, että jos kyläillään ja häntä alkaa väsyttää, hakeutuu äidin syliin, pistää silmät kiinni ja koisaa minkä koisaa ja jatkaa sitten onnellisesti touhuja.[/QUOTE]

Huom huom! Lapset ja aikuiset ovat erilaisia!
Kun olet niin ajattelevainen ja oikein papukaijamerkin arvoinen, niin etkö tajua, että lapset ja äidit ovat erilaisia. Kaikki 8 kk ikäiset eivät nukahtele syliin ja kaikki äidit eivät kestä epäsäännöllisiä päiviä ja niin edelleen.
 
minä kans ihmetellyt tuota samaa miks kaiken pitää tapahtua kellon tarkasti.meillä on monta lasta ja rytmi löytyy mutta ei kellontarkka ja joustaa voidaan jos esim.juhlat.lapsi oppii hyvin pienestä siihen että ainut paikka esim.nukkua ei ole aina joko vaunut tai oma sänky.meillä kans monesti nukahdetaan sohvalle,autoon yms.ja eivät herää kun kannetaan omaan sänkyyn.matkustamme paljon ja lapset on pienestä asti opetettu että kun sukulaisten luota lähdetään pitemmältä kotiin niin ajetaan yötä myöten joten lapset yökkärit päälle ja ulkovaatteet ja autoon ja nukkuvat koko matkan ja koti pihassa isommat herätetään sen verran et kömpivät sisään ja sänkyyn ja pienemmät kannetaan ja riisutaan ja kaikki jatkavat unia.näin meillä ja hyvin toimii.
 
päikkärit nukutaan kotona tai autossa (alamittaisina,ei nuku sielä kunnolla) ennen kyläilyä,mutta ruokailu ei ole ongelma,syödä voi reissussakin,vaikka sylissä purkkiruokaa.Nipotan,mutten "ylinipota".
 
Sinullehan se nukkuminen näyttäisi olevan ongelma. Kaikissa mainitsemissasi esimerkeissä nukkuminen vaikutti ihan hyvältä. Lapset tarvitsevat unensa voidakseen hyvin.

Vaikka lapsi vaikuttaisi pirteältä päiväuniaikaan, niin se kostautuu illalla yliväsymyksenä.

Vaikutti hyvältä? Tukisteletko itse 2-vuotiasta joka ei halua nukkua yksin omassa huoneessa uudessa säängyssä? On kyllä turvallista.
 
Nämä tämmöiset 'Me ei nyt voida ja meidän pitää nyt kyllä lähteä (niinkuin ap:n viestissä kummit lähti kesken ristiäisten) kun Pipariinan päikkyaika on siis niinku just nyt. :) Sori :)

Siis niin........ hölmöä.

Ok, joskus tulee hankaluuksia, mutta ei sellaista elämää etteikö joskus pitäisi tehdä vähän poikkeuksiakin. Ei kaikke mene aina niinkuin elokuvissa, niinsanoakseni.
 
[QUOTE="a p";23700372]Mtä perusturvallista on siinä, että perustarpeesta tehdään ongelma ja sota? Mielestäni turvallista on se, että kun väsyttää, voi turvallisin ja hyvin mielin käydä nukkumaan vaikka ravintolan sohvannurkkaan. Meillä 8kk ikäinen on sellainen, että jos kyläillään ja häntä alkaa väsyttää, hakeutuu äidin syliin, pistää silmät kiinni ja koisaa minkä koisaa ja jatkaa sitten onnellisesti touhuja.[/QUOTE]joo onhan se varmaan perusturvallisuutta, kun äiti katsoo kelloon, että on päiväuniaika, ja lasta ei väsytä, mutta kun kello sanoo, niin sitten nukutaan vaikka mikä olis. ja äidistä tulee kiukkuinen kun lapsi ei pysy sängyssä tai huutaa siell
 
Eikös yleensä nuo rutiinienorjat (ettei voi juhliin tulla ym.), ole yhden lapsen vanhempia..? Kokemus ja elämä sitten opettaa, että lapsenkin kanssa voi joskus joustaa..

Ottakaa tosiaan myös huomioon, että esim. erityislapsilla rytmi voi olla tärkeämpää kuin tavallisesti. Tai että ne teidän synttärit eivät vain huvita aina.. Ettei siis viitsi jonkun jonnin joutavan juhlan takia viettää loppuiltaa väsyneen ja kiukkuisen lapsen kanssa (ei ehkä ap:n juhlat)..
 
[QUOTE="vieras";23700415]minä kans ihmetellyt tuota samaa miks kaiken pitää tapahtua kellon tarkasti.meillä on monta lasta ja rytmi löytyy mutta ei kellontarkka ja joustaa voidaan jos esim.juhlat.lapsi oppii hyvin pienestä siihen että ainut paikka esim.nukkua ei ole aina joko vaunut tai oma sänky.meillä kans monesti nukahdetaan sohvalle,autoon yms.ja eivät herää kun kannetaan omaan sänkyyn.matkustamme paljon ja lapset on pienestä asti opetettu että kun sukulaisten luota lähdetään pitemmältä kotiin niin ajetaan yötä myöten joten lapset yökkärit päälle ja ulkovaatteet ja autoon ja nukkuvat koko matkan ja koti pihassa isommat herätetään sen verran et kömpivät sisään ja sänkyyn ja pienemmät kannetaan ja riisutaan ja kaikki jatkavat unia.näin meillä ja hyvin toimii.[/QUOTE]

Meillä sama meno. Ymmärrän hyvin, miksi jotkut kokevat että elämä yhden lapsen kanssa on kohtuuttoman raskasta, jos ei voi enää käydä missään ja aina pitää vilkuilla kelloa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aamuäree;23700433:
Nämä tämmöiset 'Me ei nyt voida ja meidän pitää nyt kyllä lähteä (niinkuin ap:n viestissä kummit lähti kesken ristiäisten) kun Pipariinan päikkyaika on siis niinku just nyt. :) Sori :)

Siis niin........ hölmöä.

Ok, joskus tulee hankaluuksia, mutta ei sellaista elämää etteikö joskus pitäisi tehdä vähän poikkeuksiakin. Ei kaikke mene aina niinkuin elokuvissa, niinsanoakseni.

No, jos sulla on yöt huutava lapsi, joka ei nuku päivälläkään muuta kun kotona omassa sangyssään...niin kyllämä lähden ihan mistä vaan ja mihin aikaan vaan, että lapsi saa leponsa ja ehkäpä itsekin sais hetken nukuttua. Monen kuukauden valvomisen jälkeen sitä olis valmis tekeen suurinpiirtein mitä tahansa, että vaan sais nukkua hetken.

Iloiset terveisiä vaan heille,joiden lapset nukahtaa syliin ja vieraiden sohville, eikä mene totaalisen sekaisin (syöminen, nukkuminen, hereilläolo) kun rytmit muuttuu!
 
No antaa muitten elää ja tehdä tavallaa, turha muiden on siitä nähdä vaivaa..

Mä olin ite vielä pari kk sitten jumalattoman tarkka siitä et asiat tehtiin aikataululla ja edelleen meillä syödään kellon mukaan, unista en ole enää niin tarkka..
Mitä pahaa siinä on jos haluaa rytmittää oman elämänsä?Niin, oman elämänsä, lapselle sillä tuskin on niin isoa merkitystä, mut itse koen arjen helpommaks kun meillä on tietty rytmi ja aikataulutus.
 
Mulla oli sellanen tilanne, että tein töitä 20h/vk etänä kotoa käsin ja hoisin samaan aikaan lapseni kotona. Tuohon härdelliin valmistautuessani huomasin, että kun laitan lapsen säännollisesti ja aina samoilla rituaaleilla päiväunille, niin lapsi nukkuu kahdet pitkät päiväunet ja ehdin tehdä työni niiden aikana. Yöunetkin sujuivat ihan OK pitkistä päikkäreistä huolimatta. Jos taas poikkesin rytmistä vähänkin, niin päiväunet jäävät lyhyemmiksi ja jouduin kehittelemään muita järjestelyitä, että sain työtkin tehtyä jossain välissä.

Siinä joutui sitten tekemään uhrauksia sosiaalisen elämän kanssa, mutta nautin siitä vuodesta, kun sain olla kotona lapsen kanssa ja nähdä kun hän oppi kävelemään ja puhumaan jne. ja itse en vaan ole sellainen kotiäitityyppi, että olisin jaksanut olla niin pitkään pelkästään lastenhoitotehtävissä. Tuo tiukkaan päivärytmiin sovittautuminen oli tuon vuoden aikana mun elämäni kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Lapsi voi hyvin ja nukkui hyvin ja sai olla kotihoidossa ja minä voin hyvin ja sain nukkua yöni ja tehdä mielenkiintoista työtä päivisin ja olla lapseni kanssa. Joo, jäätiin paitsi joistain perhekahviloista ja muista kutsuista, jotka ei ollu sellaseen aikaan, että ne olis sopinut meidän rytmiin, mutta ei oo harmittanut. :)
 

Yhteistyössä