Mitä sanoa sairaalloisen ylipainoiselle ystävälle tässä tilanteessa?

["Tiina"]

Ystäväni joutuu käymään ravitsemusterapeutilla sairaalloisen ylipainonsa takia. Yksi päivä ystäväni juonitteli, että hän menee kyllä ravitsemusterapeutti-käynnin jälkeen kahvilaan isolle leivokselle ja ostaa kaupasta herkkuja. Siis nähtävästi hänellä ei ole yhtään motivaatiota laihduttaa ja noudattaa saamiaan ravitsemusohjeita, toi vaikuttaa oikein kapinoinnilta ravitsemusterapeuttia vastaan. Kaverin oma terveyshän tässä on vaakalaudalla, mutta ilmeisesti hän ei välitä tai ymmärrä sitä.

Minä en sanonut oikein mitään tuossa, hymisin vaan ja ajattelin, että omapa on asiansa jos ei halua laihtua ja vähentää riskiään saada erilaisia sairauksia jo nuorena. Pikkuisen kuitenkin harmitti ystävän asenne. Annanko vastaisuudessakin olla, vai pitäisikö puhua ystävälle elintapamuutosten tärkeydestä? Hän varmaan tietääkin jo, että muutosta pitäisi tehdä, ei hän tyhmä ole. Hän ei vain välitä. Muutos ei varmastikaan ole hänelle edes helppo, koska hän on aina ollut lihava ja varmaan oppinut huonot elintavat jo lapsena.

 

[Oma elämä]

Ei mitään. Mä lähtisin sinne kahville mukaan.

 

["vieras"]

Sanot hänelle, että kannattaa ottaa todesta ne ravitsemusterapeutin suositukset ja lupaa hänelle, että kun hän on saavuttanut tietyn painon, niin menette yhdessä shoppailemaan.

 

[Näin]

Ystäväsi on varmasti aivan tietoinen tilastansa ja siihen kuuluvista riskeistä.
Hän on kuullut ja lukenut asiasta riittävästi, saanut ja saa tietoa aivan riittävästi.

Hän tietää, mitä on alemmuudentunto, kakkosluokan kansalaisena oleminen, taistelu, loputon pettyminen, itsekunnioituksen puute, masennus.

Hän ei tarvitse sinulta mitään kommentointia aiheesta, ei kerta kaikkiaan mitään.

 

["ystävä"]

Ystäväsi on varmasti aivan tietoinen tilastansa ja siihen kuuluvista riskeistä.
Hän on kuullut ja lukenut asiasta riittävästi, saanut ja saa tietoa aivan riittävästi.

Hän tietää, mitä on alemmuudentunto, kakkosluokan kansalaisena oleminen, taistelu, loputon pettyminen, itsekunnioituksen puute, masennus.

Hän ei tarvitse sinulta mitään kommentointia aiheesta, ei kerta kaikkiaan mitään.

Tätä peesaan

 

["just"]

Ystäväsi on varmasti aivan tietoinen tilastansa ja siihen kuuluvista riskeistä.
Hän on kuullut ja lukenut asiasta riittävästi, saanut ja saa tietoa aivan riittävästi.

Hän tietää, mitä on alemmuudentunto, kakkosluokan kansalaisena oleminen, taistelu, loputon pettyminen, itsekunnioituksen puute, masennus.

Hän ei tarvitse sinulta mitään kommentointia aiheesta, ei kerta kaikkiaan mitään.

Samaa mieltä. Itse olen läski ja mulle on kyllä tärkeetä kelvata edes vanhoille ystävilleni tällaisena. En halua, että he miettivät mun ihrojani, vaan näkevät minut. Jos ystävä ei siihen pysty, niin ei kukaan muukaan.

 

[dechs]

"Nyt punkero lenkille!"

 

[Mene mukaan kahville]

Ei ole sinun asiasi puuttua tilanteeseen. Sen tekee ravitsemusterapeutti.

 

[vaikeaa]

En alkaisi neuvomaan kaveriani, koska hän varmasti itse tietää, mitä pitäisi tehdä ja mitä pitäisi syödä. Keskustelisin mieluummin hänen kanssaan siitä, miten hän kokee ravitsemusterapeutilla käynnit ja onko siellä jotain, mikä laukaisee kapinoinnin halun vai miksi hän erityisesti käynnin jälkeen haluaa herkutella. Kahville meno yhdessä olisi hyvä idea ja herkutellakin voi, kun yrittää valita sopivamman herkun eikä sitä kaikista pahinta kaloripommia. Eihän sitä jaksa, jos aina pitää kieltäytyä kaikesta. Ehkä kaverisi onkin kieltäynyt liikaa ja siksi repeää käynnin jälkeen.

 

[Slummien miljoonitär]

Jännä asia ettei siihen asiaan muka saisi puuttua asiallisesti. Kysehän on huolesta, ei mistään kettuilusta. Voisi sanoa että haluaa säilyttää ystävyyden mahdollisimman pitkään joten siksi ystävä on huolissaan asenteesta. Kyllä mielestäni ystävä saa olla huolissaan sairaalloisesta ylipainosta kunhan sanoo asian kunnioittavasti eikä toista nolaamalla.

 

[tiiru]

Mä en sanoisi aikuiselle ihmiselle mitään, mutta jos kysyisi niin sanoisin kyllä miten asia on. Kenenkään järkevän ihmisen tosin ei varmaan tarvitse KYSYÄ mistä ylipaino tulee, vaan tietää sen varsin hyvin itsekin, joten eipä minun sanominen pullan syömisestä auta...

 

["tööt"]

Jännä asia ettei siihen asiaan muka saisi puuttua asiallisesti. Kysehän on huolesta, ei mistään kettuilusta. Voisi sanoa että haluaa säilyttää ystävyyden mahdollisimman pitkään joten siksi ystävä on huolissaan asenteesta. Kyllä mielestäni ystävä saa olla huolissaan sairaalloisesta ylipainosta kunhan sanoo asian kunnioittavasti eikä toista nolaamalla.

On ehkä turhinta maailmassa käydä neuvomaan sellaista, joka ei neuvoja halua.

 

[MorbidMama]

Joo, tottakai sanoisin hyvälle ystävälle mitä ajattelen...jos sillä sais vaikka jonkun solmun avattua. Keskusteluapuahan ystäväsi selvästi kaipaa, hymistely tuskin ketään jeesaa.

 

[Toimii]

Aina kun on yhden päivän ahmimatta, annat tarran. Ja kun on kymmenen tarraa kasassa, annat sille munkin.

 

[Peppari]

Ei mitään. Mä lähtisin sinne kahville mukaan.

Entäpä jos juoppo haluaisi päästä viinasta eroon, niin lähtisitkö hänen kanssaan dokaamaan?
Sairaalloisen lihavalle sanoisin että lopettaa siellä ravitsemusterapeutilla käymisen koska siitä ei ole hänelle näköjään mitään hyötyä, turhaan vie aikaa joka voisi olla jollekin toiselle ,joka haluaa laihtua, tarpeen.

 

[dechs]

Aina kun on yhden päivän ahmimatta, annat tarran. Ja kun on kymmenen tarraa kasassa, annat sille munkin.

 

["vieras"]

Entäpä jos juoppo haluaisi päästä viinasta eroon, niin lähtisitkö hänen kanssaan dokaamaan?
Sairaalloisen lihavalle sanoisin että lopettaa siellä ravitsemusterapeutilla käymisen koska siitä ei ole hänelle näköjään mitään hyötyä, turhaan vie aikaa joka voisi olla jollekin toiselle ,joka haluaa laihtua, tarpeen.

Lihavuuden kanssa ei päde sama kuin alkoholismin kanssa. Ilman viinaa voi olla, mutta ilman ruokaa kuolee.

 

[Slummien miljoonitär]

[QUOTE="tööt";23601048]On ehkä turhinta maailmassa käydä neuvomaan sellaista, joka ei neuvoja halua.[/QUOTE]

No niinhän se on, mutta en vaan voi ymmärtää miksi tuo asia otetaan aina niin suurena loukkauksena. Mitä jos ystävä vetäisi huumeita tai dokaisi raskauden aikana tai aloittaisi päivänsä viinapaukuilla? Olisiko sitten helpompi puuttua? Tottakai nuo ovat vakavia asioita mutta niin on sairaalloinen ylipainokin, varsinkin jos ravintoterapeutin käynnin jälkeen menee vetämään herkkuja uhoten.

 

[dechs]

[QUOTE="vieras";23601143]Lihavuuden kanssa ei päde sama kuin alkoholismin kanssa. Ilman viinaa voi olla, mutta ilman ruokaa kuolee.[/QUOTE]
Saattaa olla vain äärimmäisen optimistinen luonteeni joka puhuu, mutta luulen että ap:n ystävä pysyisi hengissä ilman leivoksiakin.

 

["Tiina"]

Jännä asia ettei siihen asiaan muka saisi puuttua asiallisesti. Kysehän on huolesta, ei mistään kettuilusta. Voisi sanoa että haluaa säilyttää ystävyyden mahdollisimman pitkään joten siksi ystävä on huolissaan asenteesta. Kyllä mielestäni ystävä saa olla huolissaan sairaalloisesta ylipainosta kunhan sanoo asian kunnioittavasti eikä toista nolaamalla.

Tätä minäkin ajattelin ja siksi tein aloituksen. Ystävänä minun ehkä pitäisi tukea ja rohkaista häntä laihduttamaan, jotta saisin pitää ystäväni terveenä ja elävien kirjoissa mahdollisimman pitkään.

Toisaalta, hänen elämänsä ja ystäväni on minulle rakas, oli minkä kokoinen ja näköinen tahansa. Sillä ei tosiaankkaan ole väliä ystävyytemme kannalta.

 

[Peppari]

[QUOTE="vieras";23601143]Lihavuuden kanssa ei päde sama kuin alkoholismin kanssa. Ilman viinaa voi olla, mutta ilman ruokaa kuolee.[/QUOTE]

Ilman herkkuja ei kuole.

 

[Slummien miljoonitär]

Joo, tottakai sanoisin hyvälle ystävälle mitä ajattelen...jos sillä sais vaikka jonkun solmun avattua. Keskusteluapuahan ystäväsi selvästi kaipaa, hymistely tuskin ketään jeesaa.

Samaa mieltä, hymistely ja nyökyttely mutta selän takana puhuminen ei auta ketään. Joskus totuus kirpaisee mutta sillä saatetaan saada suuri muutos aikaan.

 

["vieras"]

Saattaa olla vain äärimmäisen optimistinen luonteeni joka puhuu, mutta luulen että ap:n ystävä pysyisi hengissä ilman leivoksiakin.

Hyvä on. Myönnetään että asia on noin. Onhan se niinkin, että jos sitkeästi kieltäytyy rasvaisista herkuista, niin makuaistikin muuttuu ja jossain vaiheessa voi käydä niinkin, etteivät ne enää maistu ollenkaan. Valitettavasti makuaistin saa muutettua takaisin vielä nopeammin

 

[tytsi-89]

En usko, että sanomisesi auttavat yhtään mitään tässä tilanteessa. Ystävälläsi täytyy itsellään olla motivaatiota, jotta hän kykenisi laihtumaan. Hän vain luultavasti loukkaantuisi ja ärsyyntyisi neuvoista, jos ei ole valmis niitä vastaanottamaan. Todennäköisesti hänellä on muitakin ongelmia, jos on päätynyt sairaalloisen ylipainoiseksi, joten ole ystävänä hänelle ja tue.

 

[fhh]

Mua kyllä vituttais suunnattomasti ja varmasti jotain sanoisin. Ärsyttää tommonen asenne. Joojoo itehän se läskinsä kantaa jne. mutta ainakin jos se joskus jotain valittelis vielä kiloistaan tai terveysvaivoistaan niin sanoisin että katsohan peiliin, sieltä se vastaus löytyy. Ja ennen kuin joku tulee sanomaan sen "ei se oo niin helppoa"-diipadaapan, niin kerron että olen itsekin ollut ylipainoinen ja laihduttanut 20 kg vaikka kärsin mm. kilpirauhasen vajaatoiminnasta joka hankaloittaa laihtumista. Se vaan vaatii perkeleesti itsekuria, mutta onnistuu kyllä jos sitkeästi yrittää.