Appiukko otti ja repäs sitten :( Olen kai ihan huono äiti, ainakin ilkeä

["Rouva"]

Nyt en ymmärrä... Ethän sinä mitään periksi ole antanut, jos kerran lupasit "pienen palan pullaa" sen jälkeen, kun on syönyt ruokansa? :O

Vai meinasitko, että lapsi ei saa enää mitään koko iltana, sitä ruokaakaan? Tai että vaikka söisikin ruokansa sitten vähän myöhemmin, ei silti saa tulla kahvipöytään? Tai saa vain pienen palan pullaa, ei esim. koko siivua?

Kyllä, olet tyranni ja ehdoton. Jos lapsi kerran lopulta söi, eikö se ole win-win situation? Mitä sä enää keuhkoon?

Kyllä sä nyt ihan oikeasti yliarvioit sen sun 2,5-vuotiaas käsitteidenymmmärtämiskyvyn....

 

["aloittaja"]

Mietin vaan että jos näette harvemmin sitä pappaa niin onko se nyt vaarallista jos silloin vähän lipsutaan säännöistä?

Mielestäni on, sillä annoin lapselle vaihtoehdon jo ruokapöydässä. Sanoin hänelle että pelkällä herkulla ei elä, on syötävä edes vähän ruokaa.
Jos 10 min päästä lipsun tässä, olen lapsen mielestä tuuliviiri, ja näin ollen palaamme (voimakastahtoisen) lapsen kanssa takaisin alkupisteeseen. Ketä tämä sitten palvelee, muita kuin sitä isovanhempaa?

Ja sanottakoon että heillä itsellään on herkkuja joka päivä pöydässä, kun menemme sinne, on säännöt silloin eri. Olemme kylässä silloin, ja kun muut herkuttelevat saa lapsenikin herkutella, vaikka en siitä pidäkkään. Mielestäni 2,5 vuotias ei tarvitse, suklaata, jäätelöä, kaakaota, karkkia, keksejä, yms. ainakaan yhdessä. Mielestäni joku näistä olisi ihan ok, mutta kaikki parin tunnin reissulla..
Mutta tämä ei liittynyt tähän muuten, kuin että tilanne huomioon ottaen mennään. Eli en rupea pyörtämään puheitani, mutta annan myös isovanhempien hemmotella lasta.

 

["vierailija"]

Mutta meneekö lapsi siitä pilalle jos joskus saakin herkutella vaikkei syö oikeaa ruokaa? Ei meidän lapset ainakaan. Yksinkertaisesti siitä syystä, että se ei ole säännöllistä! Etkö itse ole koskaan jättänyt jotain syömättä sen vuoksi, että myöhemmin jaksaisit syödä jotain herkkua.. Itse myönnän tehneeni näin ja hyväksyn sen lapsiltanikin, kunhan se ei ole säännöllistä.
Meillä ei syömisestä ole koskaan tehty numeroa, syövät mitä syövät. Jos pöydässä pelleillään yksi kielto ja mikäli pelleily jatkuu loppuu ruokailu siihen. Ja meillä lapset eivät tee mitä haluavat, mutta silti he saavat joskus herkutella, kuten myös heidän vanhempansa tekevät.
Ja kun oma lapsesi on noin fiksu ja edellä kehitystään, niin kyllähän hän ymmärtää ettei aina voi saada herkkuja.

 

[Kerpele]

Ottamatta kantaa muuhun tässä jutussa. Olen sitä mieltä että jos lapselta kieltää jotain tuollaista, se on myös pidettävä. Enkä todellakaan ala katselemaan ketään perheeni ulkopuolista ihmistä sanomassa mitä minun pitäisi tehdä. Meillä määrää vanhemmat. Ei isovanhemmat, kummit, kaimat, tädit, sedät... Kylässä sitten kylän tapaan.

Ja juu, minä kyllä saatan lipsua jossain vastaavassa tilanteessa noin että "no jos nyt syöt vähän ruokaa niin sitten voit saada pullaakin", mutta ihan omasta aloitteestani kun epäilyttää ettei tuo meidän 2,5-vuotias ihan vielä sisäistäisi kyseenlaista tilannetta.

 

[nojaa]

[QUOTE="aloittaja";23575258]Mielestäni on, sillä annoin lapselle vaihtoehdon jo ruokapöydässä. Sanoin hänelle että pelkällä herkulla ei elä, on syötävä edes vähän ruokaa.
Jos 10 min päästä lipsun tässä, olen lapsen mielestä tuuliviiri, ja näin ollen palaamme (voimakastahtoisen) lapsen kanssa takaisin alkupisteeseen. Ketä tämä sitten palvelee, muita kuin sitä isovanhempaa?

Ja sanottakoon että heillä itsellään on herkkuja joka päivä pöydässä, kun menemme sinne, on säännöt silloin eri. Olemme kylässä silloin, ja kun muut herkuttelevat saa lapsenikin herkutella, vaikka en siitä pidäkkään. Mielestäni 2,5 vuotias ei tarvitse, suklaata, jäätelöä, kaakaota, karkkia, keksejä, yms. ainakaan yhdessä. Mielestäni joku näistä olisi ihan ok, mutta kaikki parin tunnin reissulla..
Mutta tämä ei liittynyt tähän muuten, kuin että tilanne huomioon ottaen mennään. Eli en rupea pyörtämään puheitani, mutta annan myös isovanhempien hemmotella lasta.[/QUOTE]

vaikka syy-seurauksesta jotain ymmärtäiskin, niin 2,5v ikäisella tuollainen "ei pelkällä herkulla elä" on aika naurettavan kuuloista.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Rouva";23575252]Nyt en ymmärrä... Ethän sinä mitään periksi ole antanut, jos kerran lupasit "pienen palan pullaa" sen jälkeen, kun on syönyt ruokansa? :O

Vai meinasitko, että lapsi ei saa enää mitään koko iltana, sitä ruokaakaan? Tai että vaikka söisikin ruokansa sitten vähän myöhemmin, ei silti saa tulla kahvipöytään? Tai saa vain pienen palan pullaa, ei esim. koko siivua?

Kyllä, olet tyranni ja ehdoton. Jos lapsi kerran lopulta söi, eikö se ole win-win situation? Mitä sä enää keuhkoon?

Kyllä sä nyt ihan oikeasti yliarvioit sen sun 2,5-vuotiaas käsitteidenymmmärtämiskyvyn.... [/QUOTE]

Siis lapsi nimen omaan sai siivun pitkoa, koko pitkoko ois pitänyt sille antaa??
Ruokaa sai kyllä sen jälkeen. Siis seuraavalla ruualla.
Mä en keuhkoo tässä siitä lapsen syömisestä, lapsen käytökseen olen tyytyväinen, mutta appiukon ja miehen reagointiin en ole tyytyväinen.

 

["vierailija"]

[QUOTE="aloittaja";23575258]Mielestäni on, sillä annoin lapselle vaihtoehdon jo ruokapöydässä. Sanoin hänelle että pelkällä herkulla ei elä, on syötävä edes vähän ruokaa.
Jos 10 min päästä lipsun tässä, olen lapsen mielestä tuuliviiri, ja näin ollen palaamme (voimakastahtoisen) lapsen kanssa takaisin alkupisteeseen. Ketä tämä sitten palvelee, muita kuin sitä isovanhempaa?

Ja sanottakoon että heillä itsellään on herkkuja joka päivä pöydässä, kun menemme sinne, on säännöt silloin eri. Olemme kylässä silloin, ja kun muut herkuttelevat saa lapsenikin herkutella, vaikka en siitä pidäkkään. Mielestäni 2,5 vuotias ei tarvitse, suklaata, jäätelöä, kaakaota, karkkia, keksejä, yms. ainakaan yhdessä. Mielestäni joku näistä olisi ihan ok, mutta kaikki parin tunnin reissulla..
Mutta tämä ei liittynyt tähän muuten, kuin että tilanne huomioon ottaen mennään. Eli en rupea pyörtämään puheitani, mutta annan myös isovanhempien hemmotella lasta.[/QUOTE]

Eli ongelmaa ei olisi ollut mikäli et alunalkaenkaan olisi alkanut uhkailemaan/kiristämään ruoan syönnillä. Ei kannata tehdä noin suurta numeroa ruokailusta.

 

["Rouva"]

Käsitinkö nyt siis oikein, että annat normioloissa 2,5-vuotiaalle lapselle vain yhden mahdollisuuden ruokailuun? Jos hän ei silloin syö, ei tule koko iltana enää mitään?

Koska nythän kuitenkin annoit lapselle uuden tilaisuuden ruokailulle ja tunnut ajattelevan hävinneesi taistelun?

Mieti muuten ihan tosissaan tuota syömishäiriöjuttuakin, siinä on vinha perä.

 

[Kumipuu]

Jos haluat lapsestasi syömishäiriöisen niin toimit ihan kuin piti, muussa tapauksessa olit kohtuuton!
Oletko koskaan lukenut mitään lapsen ruokailuun liittyvistä perusjutuista kuten; älä tee numeroa jos lapsesi kieltäytyy syömästä vaan korjaa ruuat pois vähäin äänin. Ei uhkailuja, ei kiristystä, sillä ei lapsi tykkää yhtään enempää siitä syömisestä tuollaisten tilanteiden jälkeen... Voi apua!

On sitten parempi opettaa lapselle että ruokapöydässä voi ilmoittaa että "en muuten syö ruokaa tänään, vaan otan pullaa mielummin"?
Ei sekään ole tervettä. Kukaanhan ei ole lasta nöyryyttänyt, vaan sanonut että ensin syödään kunnon ruokaa ja sitten saa herkkuja. Ja ehkei ap kiristänyt lasta herkuilla syömään, vaan ilmoitti vain niin kuin asia heidän perheessään on.

 

[vv]

Mietin vaan että jos näette harvemmin sitä pappaa niin onko se nyt vaarallista jos silloin vähän lipsutaan säännöistä?

Tuo sinun kasvatusmetodisi on sitä, että mennään sieltä mistä aita on matalin. Osa vanhemmista yrittää mennä johdonmukaisesti, jotta lapset ymmärtäisivät elämän pelisäännöt. Mielestäni ap teki ihan oikein ja hänhän vähän hölläsi tarjoamalla vielä viimeisen kerran ruokaa jotta lapsi saisi herkkua. Tässä tapauksessa äiti teki johdonmukaisesti kuten oli sovittu jo alunperin. Näin lapsi tietää/oppii, että äiti on sanansa mittainen!

Niin ja toiset lapset on älykkäämpiä kuin toiset. Kyllä äiti tietää mitä oma lapsi ymmärtää ja siinähän se oppii ymmärtämään jos ei vielä ymmärrä. Tätähän se elämä on alusta loppuun, uuden oppimista!

 

[kiekuva kana]

Tuo sinun kasvatusmetodisi on sitä, että mennään sieltä mistä aita on matalin. Osa vanhemmista yrittää mennä johdonmukaisesti, jotta lapset ymmärtäisivät elämän pelisäännöt. Mielestäni ap teki ihan oikein ja hänhän vähän hölläsi tarjoamalla vielä viimeisen kerran ruokaa jotta lapsi saisi herkkua. Tässä tapauksessa äiti teki johdonmukaisesti kuten oli sovittu jo alunperin. Näin lapsi tietää/oppii, että äiti on sanansa mittainen!

Niin ja toiset lapset on älykkäämpiä kuin toiset. Kyllä äiti tietää mitä oma lapsi ymmärtää ja siinähän se oppii ymmärtämään jos ei vielä ymmärrä. Tätähän se elämä on alusta loppuun, uuden oppimista!

No ihan totta, hyvin päätelty.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vierailija";23575264]Mutta meneekö lapsi siitä pilalle jos joskus saakin herkutella vaikkei syö oikeaa ruokaa? Ei meidän lapset ainakaan. Yksinkertaisesti siitä syystä, että se ei ole säännöllistä! Etkö itse ole koskaan jättänyt jotain syömättä sen vuoksi, että myöhemmin jaksaisit syödä jotain herkkua.. Itse myönnän tehneeni näin ja hyväksyn sen lapsiltanikin, kunhan se ei ole säännöllistä.
Meillä ei syömisestä ole koskaan tehty numeroa, syövät mitä syövät. Jos pöydässä pelleillään yksi kielto ja mikäli pelleily jatkuu loppuu ruokailu siihen. Ja meillä lapset eivät tee mitä haluavat, mutta silti he saavat joskus herkutella, kuten myös heidän vanhempansa tekevät.
Ja kun oma lapsesi on noin fiksu ja edellä kehitystään, niin kyllähän hän ymmärtää ettei aina voi saada herkkuja.[/QUOTE]

Mä olen elänyt itse niin etten saanut herkkuja juuri koskaan, joten en voi verrata tilannetta.
Vituttaako sua jotenkin se että mun lapseni oikeesti on edellä kehitystään? En mä ymmärrä miksi tähän nyt tartutaan.
Saa tämäkin lapsi herkutella, mutta ei ruuan kustannuksella.
Ja sinulle tiedoksi, jos lapsi on syönyt viimeksi klo 11.30 lounasta, onko sinusta kohtuullista että seuraavaksi hän syö muuta kuin pullaa vasta klo 18??
Tämä pullaepisodi siis tapahtui klo 16.

 

["Rouva"]

[QUOTE="aloittaja";23575292]Siis lapsi nimen omaan sai siivun pitkoa, koko pitkoko ois pitänyt sille antaa??
Ruokaa sai kyllä sen jälkeen. Siis seuraavalla ruualla.
Mä en keuhkoo tässä siitä lapsen syömisestä, lapsen käytökseen olen tyytyväinen, mutta appiukon ja miehen reagointiin en ole tyytyväinen.[/QUOTE]

Ei kannata antaa noin pienelle koko pitkoa! Ymmärsin ilmeisesti väärin tuon "pienen palann", ajattelin, että se on pala jostain korvapuustista.

Käsitätkö nyt tahallasi väärin? Vai onko tää niitä aloituksia, joihin kelpaa vain yhdenlaiset vastaukset, eli ne, jotka ovat samaa mieltä aloittajan kanssa...

Ihmettelen, miksi koet, että sinua on nyt nöyryytetty, jos kerran lapsi kuitenkin söi? Onko nyt kyseessä kuitenkin se, että SINÄ olet itsepäinen, eikä lapsi (kuten olet moneen otteeseeen sanonut). Vai oliko se voimakstahtoinen se sana jota käytit?

Sinua raivostuttaa, kun et saanut pitää päätäsi ja joku uskalsi sitä uhmata... mun mielestä vaan ei tuon ikäisen lapsen eikä varsinkaan oman appiukon kanssa kannata alkaa vänkkäämään tuollaisessa tilanteessa vain sen takia, että saa viimeisen sanan.

 

[fff]

[QUOTE="aloittaja";23575363]Mä olen elänyt itse niin etten saanut herkkuja juuri koskaan, joten en voi verrata tilannetta.
Vituttaako sua jotenkin se että mun lapseni oikeesti on edellä kehitystään? En mä ymmärrä miksi tähän nyt tartutaan.
Saa tämäkin lapsi herkutella, mutta ei ruuan kustannuksella.
Ja sinulle tiedoksi, jos lapsi on syönyt viimeksi klo 11.30 lounasta, onko sinusta kohtuullista että seuraavaksi hän syö muuta kuin pullaa vasta klo 18??
Tämä pullaepisodi siis tapahtui klo 16.[/QUOTE]

Vanhempien mielestä omat lapset ovat aina edellä kehitystään, jopa edempänä kuin jotkin kehitysvaiheet ovat lapsen kehityspsykologisesti mahdollisia. Joo, joo, uskomme, että lapsesi on oikeasti edellä kehitystään. Ongelma oletkin siis sinä, jonka älykkyys ja tiedot eivät riitä lapsen kehitystä tukevaan kasvatukseen.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="Rouva";23575382]Ei kannata antaa noin pienelle koko pitkoa! Ymmärsin ilmeisesti väärin tuon "pienen palann", ajattelin, että se on pala jostain korvapuustista.

Käsitätkö nyt tahallasi väärin? Vai onko tää niitä aloituksia, joihin kelpaa vain yhdenlaiset vastaukset, eli ne, jotka ovat samaa mieltä aloittajan kanssa...

Ihmettelen, miksi koet, että sinua on nyt nöyryytetty, jos kerran lapsi kuitenkin söi? Onko nyt kyseessä kuitenkin se, että SINÄ olet itsepäinen, eikä lapsi (kuten olet moneen otteeseeen sanonut). Vai oliko se voimakstahtoinen se sana jota käytit?

Sinua raivostuttaa, kun et saanut pitää päätäsi ja joku uskalsi sitä uhmata... mun mielestä vaan ei tuon ikäisen lapsen eikä varsinkaan oman appiukon kanssa kannata alkaa vänkkäämään tuollaisessa tilanteessa vain sen takia, että saa viimeisen sanan.[/QUOTE]

Yritin olla vitsikäs vastaamalla tuon pitko vastauksen, ei mennyt hyvin siis sekään.

Noh, kuten sanoin mielestäni appiukon ei olisi pitänyt edes puuttua asiaan, koska tilanne oli mulle ihan helvetin kiusallinen. Lapsi siinä katsoo mua, ja appiukkoa molempia, ja pienessä päässä ruksuttaa. Samoin isä istuu vieressä hiljaa ja tuijottaa minua.

Ja viimeiseen vastaukseksi että minä vänkään, jos se hankaloittaa muuten mun elämääni seuraavat pari viikkoa, kunnes saan taas lapsen ymmärtämään että olen tosissani.

Olen myös sen luontoinen, että en vain yksinkertaisesti pidä siitä että toista ihmistä painetaan matalaksi. Mielestäni appiukko otti tässä itselleen sellaisen "ihanan isoisän-leiman" ja minä sain vastaavasti vittumaisen äidin leiman.

 

[Alaston lohikäärme]

[QUOTE="vieras";23575084]Epäilen ettei 2,5v (olkoonkin kehittynyt ikäisekseen) vielä täysin ymmärrä syy-seuraussuhteita eli itse en olisi ihan noin tiukka. Olisin toiminut juuri noin kuin lopulta toimit, että ensin jotain suolaista ja sitten vähän herkkua.[/QUOTE]

Kyllä ymmärtää.
Meidän hiukan yli 2v tietää ihan tarkkaan, että ei saa piparia jos ei ole syönyt ruokaa/puuroaan.
Eilen illallakin tultiin sisälle vasta puuroaikaan ja tyttö alkoi kiumaan piparia. Itkupotkuraivarit sai, kun en antanut. Kiukulla söi melkein kaiken puuron ja sai sitten vasta sen piparin.

T: toinen diktaattoriäiti

 

[hmph]

Joopa joo... "edellä kehityksessä". Niin kenen mielestä? Eiköhän kaikki äidit niin ajattele omistaan.

Olet kamala nipottaja! 2,5v on PIENI ja kaiken lisäksi LAPSI. Huh millaisia äitejä sitä onkaan, kun pienestä palasta pullaa tehdään maailman loppu. Eiköhän tässä ongelman ydin ollut se ettei kontrollifriikki ap, saanut viimeistä sanaa ja näinollen mielivaltaisesti jyrätä lastaan. Ymmärrän hyvin miksi miehesi ei tuohon näytökseen lähtenyt mukaan, vaan oli hiljaa. Hän selvästi sääli lastaan, kun olet noin kamala!

 

["vierailija"]

[QUOTE="aloittaja";23575363]Mä olen elänyt itse niin etten saanut herkkuja juuri koskaan, joten en voi verrata tilannetta.
Vituttaako sua jotenkin se että mun lapseni oikeesti on edellä kehitystään? En mä ymmärrä miksi tähän nyt tartutaan.
Saa tämäkin lapsi herkutella, mutta ei ruuan kustannuksella.
Ja sinulle tiedoksi, jos lapsi on syönyt viimeksi klo 11.30 lounasta, onko sinusta kohtuullista että seuraavaksi hän syö muuta kuin pullaa vasta klo 18??
Tämä pullaepisodi siis tapahtui klo 16.[/QUOTE]

Älähän hermostu Oletko kyllä nyt antanut itsestäsi "pikkuisen" liika tiukkapipon kuva.. Mun puolesta saat kasvattaa lapsesi ihan miten haluat, itsepä kirjoitit tänne asiasta ja eikös tämä ole keskustelupalsta missä voi vaihtaa mielipiteitä, kokemuksia jne.?
Niin ja miksi lapsesi ei ole saanut välissä välipalaa, vaikka terveellistä ruisleipää.. (älä ota tosissaan)
Ja ei, minua ei ota päähän se, kuinka paljon lapsesi on edellä kehitystään. Aika monien äitien lapset on edellä kehitystään, tunnen hyvin monta tälläista Omani valitettavasti ovat vain keskitasoa Mutta voin vaikka lyödä vetoa, että tämä lapsi on esikoisesi ja ainokaisesi..

 

[fifiia]

Jäin oikeastaan miettimään tuota miksi isä ei puuttunut tilanteeseen mitenkään. Onko hän samaa mieltä kanssasi tuosta kasvatustavasta vai onko se sinun päätös ja mies noudattaa sitä silloinkun noudattaa? Molemmilla vanhemmilla pitäisi olla oikeus päättää kasvatuksesta, -säännöistä.

Muuten tietenkin joutuu välillä miettimään onko valmis tinkimään tai miten paljon säännöistä esim. säilyttäekseen isovanhempien ja lapsen lämpimän suhteen. Elämä on valintoja.

 

["aloittaja"]

Ihan ammattilaisten (lääkärit/neuvola/varhaiskasvattajat) mielestä on edellä kehitystään. Omasta älykkyydestäni voin kertoa, että olen mensan jäsen. Joten jätetäänkö nyt se mun älykkyyden ja mun lapseni älykkyyden ruotiminen?

Nipottaja? Siis joo, selvä. Te siis annatte lapsellenne kaikki periksi vain jotta sopu säilyisi, vaikka olisitte muuten vaikka kuinka johdonmukaisia?
Jotenkin mä en usko teistä mun parjaajista löytyvän kovin johdonmukaisia vanhempia.

Kertokaas mulle, mistä 2,5 vuotias sitten voi tietää milloin äiti/isä on tosissaan, ja milloin ei? Jos välillä saa jotain vaikka väitetään ettei saa, ja välillä sit taas ei saa sitä?

 

["vieras"]

Mun mielestä teit ihan oikein ja kyllä vieraidenkin läsnäollessa pitää noudattaa niitä samoja sääntöjä kuin muutenkin! Varmasti lapsi kyllä tiesi syyn ja seurauksen. Ton ikäiset kokeilee miten saa periksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";23575439]Yritin olla vitsikäs vastaamalla tuon pitko vastauksen, ei mennyt hyvin siis sekään.

Noh, kuten sanoin mielestäni appiukon ei olisi pitänyt edes puuttua asiaan, koska tilanne oli mulle ihan helvetin kiusallinen. Lapsi siinä katsoo mua, ja appiukkoa molempia, ja pienessä päässä ruksuttaa. Samoin isä istuu vieressä hiljaa ja tuijottaa minua.

Ja viimeiseen vastaukseksi että minä vänkään, jos se hankaloittaa muuten mun elämääni seuraavat pari viikkoa, kunnes saan taas lapsen ymmärtämään että olen tosissani.

Olen myös sen luontoinen, että en vain yksinkertaisesti pidä siitä että toista ihmistä painetaan matalaksi. Mielestäni appiukko otti tässä itselleen sellaisen "ihanan isoisän-leiman" ja minä sain vastaavasti vittumaisen äidin leiman.[/QUOTE]

minun mielestäni appiukkosi toimi asiattomasti. Isovanhempien tehtävä ei ole puuttua lapsen kasvatukseen, vaikka olisivat kuinka eri mieltä. Eikä missään nimessä sanoa mielipidettään ainakaan keskellä ns. kasvatustilannetta. Jos on pakko päästä sanomaan voi asiasta huomauttaa myöhemmin niin ettei lapsi kuule, mutta tökeröä kokonaisuudessaan. Vanhemmat tietävät mikä on heidän perheessään toimivin ratkaisu, eivät isovanhemmat jotka eivät elä sitä arkea lapsen kanssa. Miehesi toimi myös mielestäni todella typerästi. Saamatonta jos ei viitsi omaa vaimoaa puoltaa asiassa jotka lukeutuvat yhteisiin pelisääntöihin.

 

["vierailija"]

Kyllä ymmärtää.
Meidän hiukan yli 2v tietää ihan tarkkaan, että ei saa piparia jos ei ole syönyt ruokaa/puuroaan.
Eilen illallakin tultiin sisälle vasta puuroaikaan ja tyttö alkoi kiumaan piparia. Itkupotkuraivarit sai, kun en antanut. Kiukulla söi melkein kaiken puuron ja sai sitten vasta sen piparin.

T: toinen diktaattoriäiti

Ei tuo ole mitään diktaaattori toimintaa.Noin meilläkin toimitaan normaalitilanteessa, tosin hyvin harvoin iltapuuron jälkeen mitään makeaa lapset saa (eli olenko vielä enemmän diktaattori?). Mutta kuten ap:n tilanteessa kun paikalla on vieraita, mikä ei ole joka päiväistä, ei edes joka viikkosta, niin kyllä sillon lapsi saa herkkuja pöydästä. Ei häntä jätetä muun kahviseurueen ulkopuolelle.

 

[Kiva!!]

[QUOTE="aloittaja";23575518]Ihan ammattilaisten (lääkärit/neuvola/varhaiskasvattajat) mielestä on edellä kehitystään. Omasta älykkyydestäni voin kertoa, että olen mensan jäsen. Joten jätetäänkö nyt se mun älykkyyden ja mun lapseni älykkyyden ruotiminen?

Nipottaja? Siis joo, selvä. Te siis annatte lapsellenne kaikki periksi vain jotta sopu säilyisi, vaikka olisitte muuten vaikka kuinka johdonmukaisia?
Jotenkin mä en usko teistä mun parjaajista löytyvän kovin johdonmukaisia vanhempia.

Kertokaas mulle, mistä 2,5 vuotias sitten voi tietää milloin äiti/isä on tosissaan, ja milloin ei? Jos välillä saa jotain vaikka väitetään ettei saa, ja välillä sit taas ei saa sitä?[/QUOTE]

Mensan jäsen? Minä olen myös. Ties vaikka tuntisimme. Minä vuonna tulit jäseneksi? Mistä päin olet kotoisin? Löydänkö sinut uusimmasta jäsenluettelosta?

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vierailija";23575506]Älähän hermostu Oletko kyllä nyt antanut itsestäsi "pikkuisen" liika tiukkapipon kuva.. Mun puolesta saat kasvattaa lapsesi ihan miten haluat, itsepä kirjoitit tänne asiasta ja eikös tämä ole keskustelupalsta missä voi vaihtaa mielipiteitä, kokemuksia jne.?
Niin ja miksi lapsesi ei ole saanut välissä välipalaa, vaikka terveellistä ruisleipää.. (älä ota tosissaan)
Ja ei, minua ei ota päähän se, kuinka paljon lapsesi on edellä kehitystään. Aika monien äitien lapset on edellä kehitystään, tunnen hyvin monta tälläista Omani valitettavasti ovat vain keskitasoa Mutta voin vaikka lyödä vetoa, että tämä lapsi on esikoisesi ja ainokaisesi..[/QUOTE]

En ota tosissani, saatan silti ehkä ollakkin tiukkapipo, mutta olen sitä järjestelmällisesti lapselle joka päivä, jos tämä on tiukkapipon määre.
Siltikin, lapseni heräsi päiväuniltaan klo 14.30, oli päätettävä, että syömmekö ns. ruuan vai vain välipalan, päätimme syödä ruuan, sillä on tiedossa että nuo isovanhemmat viihtyvät kauan, jolloin ruoka jäisi syömättä, sillä tuntuu erikoiselta ruveta laittamaan ruokaa kesken vierailun, sillä vieraat eivät ole tulleet syömään.