Jos olisit köyhä ja muuttaisit kaupungin vuokra-asuntoon

[ninaTT]

[QUOTE="vieras";23542133]Musta itseasiassa tuntuu (kun nyt mietin vaikka omia vanhoja luokkakavereita), että juuri niiden köyhimpien yksinhuoltajien lapset saivat aina mankumansa merkkivaatteet. Hienoimmat lelut synttärilahjoiksi tuli kaikista köyhimmistä perheistä ja köyhimpien perheiden lapset sai useiten karkkia tms. Kaikista ankarimpia lasten rahankäytön suhteen oltiin varakkaimmissa perheissä. Tosin heillä lapsilla saattoi olla kyllä kalliita harrastuksia jotka eivät niin kaveripiirille näkyneet, vaikka lapset olisivat käyttöönsä saaneetkin vain vähän rahaa, joutuneet tekemään töitä sen eteen ja tavaraa olisi ostettu harkiten.

Pienituloisissa perheissä vanhemmilla voi olla kova stressi siitä, ettei lapsi vaan erotu tai kärsi köyhyydestä. Tai jos perheen yksi elättävä joutuu painamaan kahta työtä, ehkä siinä helposti yrittää hyvittää lapsille niin eroa kuin omaa poissaoloaankin tavaralla. Rikkaissa perheissä taas realistisempi riski on, että lapsista kasvaa ihan holtittomia rahankäyttäjiä, joten usein tuntuu, että siinä ollaan ankarampia.[/QUOTE]

Varovainen peesi tälle. Itse kasvoin aluksi opiskelijaperheessä, mutta myöhemmin perheen tulot nousivat ylempään keskiluokkaan. Ehkä jossakin vaiheessa saatiin paljon tavaraa, mutta suurimman osan ajasta oli juuri niin, että sillä luokan köyhimmällä oli ne kalleimmat farkut, uusimmat meikit ja eniten taskurahaa. Meillä vanhemmat panostivat asumiseen, isäni on luonteeltaan aika pihi, eikä äitikään ymmärrä minkään shoppailun perään. Se oli teininä aika tuskaa, mutta samalla tyylillä olen omani ajatellut kasvattaa, että siinä mielessä ihan onnistunutta rahapolitiikkaa.

 

[Kinuski]

Kyllä mä muuttaisin! Silloin kun mä olin lapsi, ei ollu edes tollasia köyhä-rikas-juttuja... Meillä oli iso porukka missä teini-iässä liikuttiin, oli "köyhiä" yh-perheen lapsia, rikkaitten "kakaroita", tavis keskituloisten duunareiden penskoja jne, ei meillä eritelty. Enkä ole huomannut oman lapsenikaan (10v) kaveripiirissä minkäänlaista erittelyä ns. tulorajan mukaan. Eiköhän nuokin jutut lähde vanhempien asenteista.

 

[Non compos mentis]

Kuopukseni käy koulussa eri alueella, yhdellä Helsingin kalleimmista. Hän on luokallaan varmaan köyhimmästä perheestä. Ei ole haitannut. Synttärikutsuja tulee, hän on luokkansa parhaita oppilaita ja kaverit kutsuvat kylään koulupäivän jälkeenkin.

 

[Kerpele]

Mä voin asua missä vaan. Mieluummin "rikkaita" kuin "köyhiä" siinä ympärillä...

 

[ghettoblaster]

Ghetossa asutaan ja ollaan rahallisesti niin köyhiä, että useimpia täällä oksettaisi jos tietäisivät miten rahaton ihminen tänne kirjoittelee. Mutta älyllisesti ollaan onneksi super rikkaita. Onneksi halveksin rahaa, enkä kilpaile pröystäily kulttuurissa. Ghetossa on mukavaa asua ja ihmiset ovat mukavia.

 

[Hoodrat]

En tiedä, olet ensimmäinen joka tässä näin mahdollisesti väittää.

Kyllä mä asuin vuosia kaupungin vuokratalossa ja silti meillä on Iso vene (kuulutaan jopa purjehdusseuraan , 2autoa, 2 kesäpaikkaa ja omakotitalo toisella paikkakunnalla. Lähiöissä ollaan huomattavasti ystävällisempiä kuin ns. Elitistialueilla, jossa ainut ystävystymisen ehto on raha. En ymmärrä luokittelua ja tulisi paljon kirosanoja jos alkaisin ap:n vastausta ruotimaan. Itse ole ns. Alemman keskiluokan perheestä, äiti kaupassa ollut duunissa, isä autokuski, laman aikana työttömänä. Ei saatu kyllä paljoa mitään. Itse ne rahat voi tehdä ja valita elämäntyylin. Ns. Ryysyistä rikkauksiin painalla helvetisti töitä ja etenemällä työelämässä.

P.s sori kirjoitusvirheitä, puhelimella kirjoitan.

 

["Mam"]

Ollaan asuttu kaupungin vuokra-asunnossa, ja huoh. Naapurit aika kamalia, suurinosa juoppoja ja työttömiä. Ei kiva paikka asua lapsen kanssa. No, muutettiin pois.

Me asutaan arvostetulla omakoti-rivitaloalueellla, jossa siis asunnot ovat omistusasuntoja, ja hintaluokkaa 200.000 ->

Ja mepä asutaan ainoassa vuokralla olevassa rivitaloasunnossa ja tulotkin varmasti huonommat kuin muilla, minä opiskelen ja miehen palkka vähän päälle 1000e. Ei mua haittaa vaikka ollaankin varmasti köyhimpiä, minä ainakin ajattelin opettaa lapselleni arvoja, ja niihin ei kuulu raha ja materia...

 

[chef]

Mielenkiintoinen aloitus

Olemme pienituloisia, asumme vuokralla omistusasuntoalueella ja lapseni saattaa hyvinkin olla luokkansa "köyhin". Mitään faktatietoa mulla ei ole, sillä ei niin hajuakaan minkälaiset tulot kaikilla muilla perheillä on. Mutta ne jotka olen tavannut, ovat meidän perhettä melkolailla varakkaampia. Ainakin näin luulen.

Mutta ei se misään kyllä näy. Mikäli en tietäisi heidän asuvan omistusasunnossa ja jos en tietäisi heidän ammattejaan, ei olisi mitän, mistä voisin ajatella heidän olevan varakkaampia. Tai no, ehkäpä erään perheen ulkomaanmatkat (ollut useampia) afrikkaan paljastaa jotakin tulotasosta, mutta noin niinkuin muutoin.

Olen tietoisesti hakeutunut asumaan hieman paremmalle alueelle ja olen päätökseeni tyytyväinen. Olen totaali kyllästynyt seutuihin, joissa samaan taloon on ämpätty useampi ongelmaperhe. Olin itseasiassa jopa melko loukkaantunut siitä, että saimme edelliskerralla asunnon törkytalosta. Siellä kävi eläinsuojeluvalvoja, kahdessa perheessä lastensuojelu, yksi perhe terrorisoi koko taloa jatkuvilla bileillään jne. En halua asua moisella seudulla, joten lähdimme etsimään uutta asuntoa alueelta, jonka voisi olettaa olevan rauhallinen. Ja onnistuimme. Onneksi.

 

[ap.]

Vastaan nyt sitten itse.

En haluaisi asua alueella, jossa oma tai perheeni sosioekonominen status olisi selvästi keskimääräisestä poikkeava. Esimerkkitilanteessa en siis muuttaisi rikkaiden alueelle. Pienten lasten kanssa tuo ehkä kävisi, mutta kouluikäisten, varsinkaan teinien kanssa ei. En tarkoita tätä loukkauksena ketään kohtaan, ja johtuu ehkä omasta huonosta itsetunnostani, mutta en haluaisi että lapseni joutuisi tuntemaan alemmuutta tai häpeää taustansa takia. Eli voisi tuoda kavereita vapaasti kotiinsa, vaikka se onkin vuokra-asunto ja sen takia erilainen kuin kavereilla ja kertoa vanhempiensa ammatit, ilman että siinä on mitään outoa. En haluaisi, että olisi rahasta kiinni saako lapsi jotain sellaista mitä "kaikilla" muillakin on. Toisaalta en myöskään haluaisi maksaa sitä kilpavarustelua mitä nykypäivän teinit etenkin eliittialueilla harrastavat, vaikka varaa olisikin.
Lisäksi itseäni hävettäisi kertoa asuinpaikkani, koska tietyillä asuinalueilla on tietty maine, jolloin kuulija yleensä olettaa että asunto on omistusasunto ja asukas on suht varakas. En haluaisi joutua selittelemään ja korjailemaan omaa tilannettamme.

Näistä syistä asuisin mieluiten alueella, jossa vuokra- ja omistuasuntojen suhdeluku on erilainen ja jossa perheemme olisi samankaltainen kuin moni muu.

 

[ei uskottava aloitus]

Entä jos ne "tietyt asiat" sillä paremmalla alueella olisi sellaisia, että sinulla ei vaan olisi niihin varaa? Esim. lasten vaatteisiin pitäisi laittaa satasia kuussa jotta olisi samanlainen kuin muut, maksaa harrastukset, kesäleirit ynnä muut? Tai jos se jotenkin onnistuisikin, niin joutuisit vetämään perheen talouden todella tiukille, ja karsimaan vaikka ruoasta.

ei se noin mene. ainakin pienemmille lapsille just vähiten koulutetut ja toimeentulotuella ja isovanhempien avustuksilla elvätä ostavat ne kalleimmat vaatteet.
k

 

[ap.]

ei se noin mene. ainakin pienemmille lapsille just vähiten koulutetut ja toimeentulotuella ja isovanhempien avustuksilla elvätä ostavat ne kalleimmat vaatteet.
k

Jos puhutaan vaikka 15-vuotiaasta, jolla on mopoauto ja kaapillinen merkkivaatteita, niin kumpi on uskottavampi väite hänen vanhemmistaan: ovat a) kouluttamattomia ja tt-tuella vai b) korkeasti koulutettuja ja hyväpalkkaisia?

Jossain vaiheessa ne realiteetit tulee vastaan.

 

[fifiia]

Jos puhutaan vaikka 15-vuotiaasta, jolla on mopoauto ja kaapillinen merkkivaatteita, niin kumpi on uskottavampi väite hänen vanhemmistaan: ovat a) kouluttamattomia ja tt-tuella vai b) korkeasti koulutettuja ja hyväpalkkaisia?

Jossain vaiheessa ne realiteetit tulee vastaan.

Valitseeko teini-ikäinen kavereita välttämättä pelkästään omalta asuin alueeltaan.

 

[omistus]

Mistä lähtien köyhyys = kaupungin vuokra-asunto?

Ei kukaan eiveronmaksajienelätti asu vuokralla. Simple.

 

[Non compos mentis]

Ei kukaan eiveronmaksajienelätti asu vuokralla. Simple.

lol, ehkä näin jossain syrjäseuduilla.

 

["vieras"]

Ei ne lapset tiedä sitä, onko kavereiden vanhempien kämppä niiden oma vai vuokra-asunto...en mä ainakaan tiennyt kenestäkään kaverista. Enkä muista, että kavereiden vanhempien ammateillakaan olisi ollut mitään väliä.

Mopoautoja nyt ei varmasti köyhimmillä nuorilla ole mut ei ole läheskään kaikilla rikkaillakaan (jos vanhemmilla on yhtään järkeä päässä).

Kokemusteni mukaan merkkivaatteita taas käyttävät eniten juuri ne lapset, joiden vanhemmat ovat alemmista sosiaaliluokista. Tiedetysti hyvätuloisten vanhempien lapsi voi pukeutua rennosti kirppisvaatteisiin, koska kaikki tietävät, että se on hänelle ideologinen valinta, ei ole pelkoa että kukaan haukkuisi köyhäksi.

Toisekseen, lapset helposti saattavat pitää melko vanhaksikin asti rikkaana sen kaverin perhettä, jolla on ihan jumalattomasti leluja ja kaikkea "ihanaa" pikkukrääsää, ja prinsessahörselöitä ja kotona vähän semmoinen kimmeltävä sisustus kromattuine kattotuulettimineen ja postimyyntitekokristallikruunuineen, vaik todennäköisesti hänen vanhempansa eivät ole ihan varakkaimmasta päästä. Tiimarikrääsällä pystyy lapsen huoneen täyttämään melkein toimeentulotuella eläjäkin. Ei se lapsi tajua, että toisen perheen kodin lapsen silmään ankeat design-huonekalut maksaa ihan helvetisti enemmän.

Esim. itse luulin lapsena että me ollaan reilusti keskivertoa köyhempiä, kun meikäläiset oli aika tarkkoja tuon krääsän ja ylipäänsäkin lelujen ostamisen suhteen ja meillä oli vaatteetkin aina muiden vanhoja. Eivät myöskään suostuneet juuri ostelemaan limsoja tai karkkeja vaan meillä juotiin aina jotain ankeaa kotimehua ja syötiin kuivattuja hedelmiä ja jouduttiin tekemään paljon kotitöitä jo tosi nuorena. Jotenkin lapsen mielessä vanhassa, mutta omassa omakotitalossa asuminen, monta suht kallista harrastusta kaikilla lapsilla ja useat ulkomaanmatkat vuodessa eivät yhdistyneet "rikkauteen". Oikeasti mun vanhemmat oli ihan keskituloisia, heillä vaan nuo rahankäyttötavat olivat vähemmän materialistisia (ja ajattelivat meidän terveyttä ruokajutuissa - minä kun luulin että me ei saatu jättilauantaisäkkejä ja naminameja joka päivä siksi kun ollaan niin köyhiä).