Eiköhän jokainen hoida asian tavallaan ja siten, mikä on luontevaa lapsille. Yhden illan jutut eivät ole soveliasta katseltavaa lapsille, mutta muuten jokainen normaalia elämää elävä aikuinen voi toimia monella eri tavalla toimimatta silti väärin. Tilanteeseen tietenkin vaikuttaa myös se, onko yh totaaliyh. Jos lapset tapaava isäänsä esim joka toinen viikonloppu, pystyy yh tapaamaan uutta miestä pitkäänkin ilman, että lasten tarvitsee tätä tavata.
Minä jäin totaaliyhksi reippaasti yli 10 vuotta sitten. Olen seurustellut neljän miehen kanssa, jotka lapseni ovat tavanneet ja joista yhden kanssa myös asuimme yhdessä muutaman vuoden. Jokaisen kanssa olen seurustellut vähintään reilut kaksi vuotta.Yhden illan juttuja minulla ei ole koskaan ollut, ei edes nuorena. En käy baareissa tai muutenkaan yöelämässä, jos teatteria, oopperaa ja elokuvia ei lasketa. Olen tavannut miehet joko tuttavapiirin tai työn kautta, eli olen tuntenut heidät jo pidempään ennen suhteen alkua. Yleensä lapseni ovat tavanneet miehet jo muissa yhteyksissä ennen kuin olemme seurustelleet. Tämä on helpottanut tutustumista lapsiin, koska olen voinut luottaa miehien kunnollisuuteen. Lisäksi olen aina pitänyt huolta siitä, että tapaan miehen lapset naisystävän roolissa ennen kuin hän tapaa minun lapseni miesystävän roolissa. Mielestäni se on turvallisempaa vastavuoroista.
Nyt kun lapseni ovat murrosikäisiä, tiedän toimineeni oikein. He suhtautuvat kunnioittaen miesystävääni, eivät koe häntä isäksi, mutta ei vieraaksikaan. He myös puhuvat luontevasti aikaisemmista miesystävistäni ja jos tapaamme esim tuttavien kutsuilla, he suhtautuvat toisiinsa kuin vanhoihin tuttuihin. Olen myös nyt kun lapset ovat sopivan ikäisiä keskustellut heidän kanssaan miltä on tuntunut kun äiti on seurustellut. He ovat sanoneet, että kaikki on ollut luontevaa ja että he ovat kiitollisia siitä, että olen ollut itsenäinen ihminen. Huolehdin omasta taloudestani ja matkustan, harrastan ja teen juttuja lasten kanssa niin, että seurusteluni eivät vaikuta asioiden kulkuun. Lapset tietoisesti arvostavat sitä, että en ole muuttanut miesten perässä vaan meillä on ollut sama koti jo melkein 10 vuotta. Vanhimmalla on omat ensimmäiset sydänsurunsa ja orastavaa seurustelua, joten hän on myös osannut kysyä minulta miltä tuntuu kun seurustelu päättyy. Hän on osannut ihmetellä sitä, että he lapset eivät ole koskaan huomanneet sydänsurujani. Olenkin sanonut siihen, että ainahan mies ei ole se jättäjä ja toisaalta olen säästynyt epävakailta ja epärehellisiltä ihmissuhteilta. Senkin olen sanonut, että sydänsurut kuuluvat normaaliin elämään, joten ne pitää hiljaa surra pois, mutta samaan aikaan voi elää oikein hyvää elämää. Mielestäni lapseni ovat saaneet minulta tasapainoisen ja terveen mallin tuleviin vakaviin seurustelusuhteisiinsa.
Jos ketjun aloittaja on kiinnostunut yh-ystäviensä seurusteluista, kannattaa keskustella heidän kanssaan suoraan. Tai ehkä ystäväsi ovat kuten minä, eivätkä pidä suurta meteliä seurusteluistaan ystäväpiiriin päin. Se mikä näkyy päällepäin voi olla monen kuukauden taustatyön tulosta;-)
