F
"fiona"
Vieras
Mielestäni ystävän tehtävä ei ole tuomita missään tilanteessa! Nyt kuitenkin on tilanne, jossa selkeästi pystyn aistimaan/huomaamaan paheksunnan ja tuominnan ystäväni taholta.
Tapasin heti pitkästä avoliitosta erottuani miehen, jonka kanssa aloitin tiiviin seurustelun. Ystävä "ihmetteli" tätä ja oli sitä mieltä, että pitäisi pitää taukoa suhteitten välissä. Minusta jokainen "kivi pitää kääntää" ja mies vaikutti tosi kivalta. Päätimmekin jättää ehkäisyn pois ja tulin raskaaksi (vajaa vuosi seurustelua takana). Mies veti täyskäännölsen ja päätti ettei haluakaan lasta - olimme molemmat aikuisia, 3-kymppisiä ja lapsettomia. Menin shokkiin ja päädyin aborttiin. Tapasin vuoden päästä nykyisen mieheni ja puolen vuoden kuluttua ensi tapaamisesta olin raskaana - ystäväni ei ymmärtänyt yhtään. Nyt meillä on yhteinen lapsi ja olemme onnellisesti yhdessä.
Onko kenelläkään oikeutta tuomita tätä?!
Tapasin heti pitkästä avoliitosta erottuani miehen, jonka kanssa aloitin tiiviin seurustelun. Ystävä "ihmetteli" tätä ja oli sitä mieltä, että pitäisi pitää taukoa suhteitten välissä. Minusta jokainen "kivi pitää kääntää" ja mies vaikutti tosi kivalta. Päätimmekin jättää ehkäisyn pois ja tulin raskaaksi (vajaa vuosi seurustelua takana). Mies veti täyskäännölsen ja päätti ettei haluakaan lasta - olimme molemmat aikuisia, 3-kymppisiä ja lapsettomia. Menin shokkiin ja päädyin aborttiin. Tapasin vuoden päästä nykyisen mieheni ja puolen vuoden kuluttua ensi tapaamisesta olin raskaana - ystäväni ei ymmärtänyt yhtään. Nyt meillä on yhteinen lapsi ja olemme onnellisesti yhdessä.
Onko kenelläkään oikeutta tuomita tätä?!