Alkuperäinen kirjoittaja läheltä seuranneena;23461064:
Juu kato se. Siskoni sanoo tosiaan että kun hän tuon elokuvan katsoi niin hän löysi siinä palan itsestään. Mun sisko on kans sellanen että kun sen kanssa puhuu puhelimessa niin se puhuu aina vain lyhyen aikaa, lyhyillä lauseilla. ja muutoinkin kun se on vaikka meillä nin se ei välttämättä avaa suutaan ellei sille itse sano jotain. Mun lasten kanssa se tykkää kuitenkin touhuta ja se on meidän lasten lempitäti, sillä on aina aikaa ja halua touhata lasteni kanssa, mutta lapsenvahdiksi en uskalla häntä ottaa noiden poissaolokohtausten takia. Jos se yhtäkkiä onki puoli tuntia vähä niinku puolilla valoilla matkassa (on paikalla muttei läsnä) nii lapsethan ehtis tehdä sillä' aikaa vaikka mitä...
Tästä aioin juuri kirjoittaakin. Eli dissosiaatiohäiriöönhän monesti kuuluu tuo poissaolokohtaus, mutta mulla ei niitä ole, jotenkin osaan hallita niitä tulemasta. Joskus on kylläkin ollut, joten tiedän mitä ne on. mutta lasten kanssa touhutessa sitä on niin valppaana, että ei ole tullut.
Ennen olin paljon 'sosiaalisempi". Minusta on tullut paljon yksinäisempi ja hiljaisempi. Jotenkin tuntuu, että parasta terapiaa olisi, jos olisi ihmisiä ympärillä, jotka ymmärtäis, mistä on kyse. itsellä on joskus vaikea vastata kysymyksiin ja tarvin miettimisaikaa. saatan vain tokaista jotakin, koska tiedän, ettei toisella ole kuitenkaan aikaa kuunnella.