Jos olet eronnut lapsiesi isästä

[henniz]

Lapset oli vajaa 2v ja 3,5v. Oltiin oltu yhdessä 5,5v. Ero tuli ku huomattiin olevamme ihan vaan kavereita, ei mitään rakkautta enää (mulla )jäljellä. En halunnut elää loppuelämää sillälailla, et mieluummin istuu aina omalla sohvalla ja toinen omallansa, ei toivo enää koskaan kainaloa yöksi, vaan mieluummin et toinen olis aina yövuorossa ja sais nukkua yksin.. Joillekki toki kelpaa sekin elämä mut mä haluan parisuhteelta sen et edes joskus haluaa olla lähellä.

Lähipiiri kritisoi mua melko voimakkaasti, koska mies oli "hyvä mies ja hyvä isä", ei mitää viina/pettämis/hakkaamis-hommia taustalla. Vain sellainen lopahtaminen. Suoraan sanottuna en edes ihan varma ole, rakastinko exää ikinä niinkuin kuuluis rakastaa... Luulin niin kuitenkin, nyt luulen ehkä erilailla ku on sellaisia tunteita nykyistä kohtaan mitä ei ole koskaan aiemmin tuntenutkaan.. Ja nykyisenkin kanssa kaksi vuotta oltu kimpassa, ettei ihan sitä alkuhuumaa pelkästää tässäkää enää

 

["poikia3"]

Mun esikoinen oli 3, kun erottiin. Niin ja mies petti ja halusi erota, eikä sille asialle mitään mahtanut.

 

["eronnut"]

Lapset oli vajaa 2v ja 3,5v. Oltiin oltu yhdessä 5,5v. Ero tuli ku huomattiin olevamme ihan vaan kavereita, ei mitään rakkautta enää (mulla )jäljellä. En halunnut elää loppuelämää sillälailla, et mieluummin istuu aina omalla sohvalla ja toinen omallansa, ei toivo enää koskaan kainaloa yöksi, vaan mieluummin et toinen olis aina yövuorossa ja sais nukkua yksin.. Joillekki toki kelpaa sekin elämä mut mä haluan parisuhteelta sen et edes joskus haluaa olla lähellä.

Lähipiiri kritisoi mua melko voimakkaasti, koska mies oli "hyvä mies ja hyvä isä", ei mitää viina/pettämis/hakkaamis-hommia taustalla. Vain sellainen lopahtaminen. Suoraan sanottuna en edes ihan varma ole, rakastinko exää ikinä niinkuin kuuluis rakastaa... Luulin niin kuitenkin, nyt luulen ehkä erilailla ku on sellaisia tunteita nykyistä kohtaan mitä ei ole koskaan aiemmin tuntenutkaan.. Ja nykyisenkin kanssa kaksi vuotta oltu kimpassa, ettei ihan sitä alkuhuumaa pelkästää tässäkää enää

Mulla kans lähipiiri on tosi voimakkaasti kritisoinut, mutta kun ovat nähneet meidät uusien kumppaneiden kanssa samoissa ympyröissä ovat huomanneet että meille ero oli oikeasti oikea juttu. 1,5 vuotta olen ollut nykyisen kanssa yhdessä. Rakastuin häneen tosi nopeasti ja korviani myöten, nyt on vauva tulossa ja suurin huuma vaihtunut ihanaan uusperheen arkeen.

 

[henniz]

[QUOTE="eronnut";23455705]Mulla kans lähipiiri on tosi voimakkaasti kritisoinut, mutta kun ovat nähneet meidät uusien kumppaneiden kanssa samoissa ympyröissä ovat huomanneet että meille ero oli oikeasti oikea juttu. 1,5 vuotta olen ollut nykyisen kanssa yhdessä. Rakastuin häneen tosi nopeasti ja korviani myöten, nyt on vauva tulossa ja suurin huuma vaihtunut ihanaan uusperheen arkeen.[/QUOTE]

Mahtava kuulla
Kyllä muakin nyt jo moikataan jos kaupassa näkevät, mut tosi pitkään siinä meni Erosta tulee nyt kolme vuotta, ja uusperheen arkea elellään täälläkin suunnalla, ja exällä myös ollut jopa pidempään jo vakituinen, hyvä parisuhde, ja ihan selvästi ero oli kummallekin parempi vaihtoehto Se on vaan et eron tullessa syyllistä etsitään helposti, ei ymmärretä et joskus se on vain parempi niin.

 

["poikia3"]

[QUOTE="poikia3";23455661]Mun esikoinen oli 3, kun erottiin. Niin ja mies petti ja halusi erota, eikä sille asialle mitään mahtanut.[/QUOTE]

Niin joo, oltiin oltu 15 vuotta yhdessä.

 

[Kurmeli]

Erottiin tytön ollessa 2kk vanha. Eroprosessi alkoi kuitenkin jo raskaana ollessani. Kai se oli miehelle jotenkin liikaa, tajusi ehkä vasta siinä vaiheessa, että tässä tehdään loppuelämän muutoksia vaikka kävimme rankat lapsettomuushoidot ym. Oltiin oltu reilu 2 vuotta yhdessä.

Nykyään kuitenkin loistoisä vaikka siihen pari nyrkkiä pöytään vaadittiinkin meikäläiseltä ensimmäisen vuoden aikana. Nyt oonkin sitten taas raskaana mutta tuskin tässä suhteessa ero tulee 2kk synnytyksen jälkeen tai sit mä oon jokseenkin urpo