Minusta on tainnut tulla tosi vanha... ei oikein biletykset enää kiinnosta...

Eilen oli kaverilla bileet ja olin niissä autolla (matkaa oli yhteen suuntaan se 70 km), mutta ei jotenkin siltikään lähtenyt, oli vaan kiva palata kotiin ajoissa sieltä. Toisten jutut "perseitten vetämisestä" ja muutenkin kännäämisestä ei oikein lähtenyt. Olen siis pian 30 v ja meillä on 3,5-vuotias lapsi. Tuntuu että se mitä haluan tehdä on tietysti asiat perheen kanssa ja sittten nähdä kavereita ihan muuten vaan, en niinkään bilettämässä...

Tuntuu että tämä häiritsee joitakin minun kavereitani. En todellakaan paheksu toisia tms, mutta se ei minua vaan oikein enää innosta. Olenko perin tylsä tyyppi...?

Täytän kesällä 30v, mutta en aio niitä juhlia sen kummemmin, muuta kuin teen tietysti kakun jos lähisukulaiset tai kaverit haluaa tulla käymään. Onko sekin perin outoa kun en pidä 30v synttärinä megapirskeitä...?

 

No et ole outo =) En minäkään aio kolmekymppisiä viettää rälläten Tai ainakaan siihen ei kuulu ryyppäämistä, mutta ehkä jotain muuta kivaa voisi pyöreiden kunniaksi tehdä?

Ei kaikki ole bilettäjiä, itse en ole koskaan ollut. Jos joku saa nautintoa ainoastaan siitä bilettämisestä niin ehkä sellaisen ihmisen on sitten vaikea ymmärtää jos joku muu ei sitä ryyppäämistä/bilettämistä tarvitse?

 

Hmm, no minä en ole viettänyt omia synttäreitäni kahteen vuoteen. Olen 21v. Minusta on kiva nähdä kavereita ja käydä heidän kanssaan kahvilla, syömässä ym. Mutta yhtään ei kiinnosta lähteä ryyppäämään ja rellestämään.

Musta on ihan järkyttävää kun kaverit esim. fb:ssä päivittävät statuksiaan; selvästi hyvä päivä, hyvästi selvä päivä!
Miksi joku haluaa edes olla joka viikonloppu kännissä?

 

Minä olen kohta 35v ja melkein vakiinnuttanut paikkani "kuskina" ..en siis halua / jaksa kännätä mutta voin olla mukana (mua ei haittaa jos toiset juo) jos on mielenkiintoista menoa!! Ihan vaan ns. kotibileissä en varmaan jaksaisi selvinpäin kököttää ...

 

mä oon nyt 28v. olin 24v kun aloin odottaa esikoista elämä ennen sitä oli yhtä biletystä mutta se kaikki jäi samantien kun esikoista aloin odottamaan. mä en juo enkä juhli. joskus saatan yhden siiderin juoda illalla kun lapset nukkuu. siinä kaikki. ei kiinnosta, ei huvita, en näe mitään syytä viedä lapsia hoitoon viinan takia.
ja joo, mua pidetään tylsänä ja ihmetellään miksen mä biletä ja miten mä jaksan olla näin kiinni lapsissani. siinähän ihmettelevät. kuopus on 15kk eikä ole vielä yökylässä ollut. menee ensimmäistä kertaa kesällä kun vietämme mieheni kanssa hääyötä häät on alkoholittomat lastenkin viihtyvyyden takia mutta hääyönä pitää tietysti kuoharit korkata. sen yhden yön sallin itselleni ja pakotan itseni rentoutumaan ja viemään lapset hoitoon koska sen yhden yön haluan keskittyä vain mieheeni.
ne jotka ihmettelee meitä äitejä jotka ei haluta lapsia jatkuvasti hoitoon ryyppäämisen takia viedä, voisivat itse katsoa peiliin ja miettiä kumpikohan olikaan sen normaalimpi ja oikeampi tapa toimia.

 

[QUOTE="Pikkuinen Jättiläinen";23453561]No et ole outo =) En minäkään aio kolmekymppisiä viettää rälläten Tai ainakaan siihen ei kuulu ryyppäämistä, mutta ehkä jotain muuta kivaa voisi pyöreiden kunniaksi tehdä?

Ei kaikki ole bilettäjiä, itse en ole koskaan ollut. Jos joku saa nautintoa ainoastaan siitä bilettämisestä niin ehkä sellaisen ihmisen on sitten vaikea ymmärtää jos joku muu ei sitä ryyppäämistä/bilettämistä tarvitse?[/QUOTE]

Niin vois jotain muuta tietysti kehittää synttäreiksi,mitähän se vois olla?

 

Minä olen jo tosi vanha. Elämä vaan on niin. Miten muuten saa kastikkeen näppiksen välistä?

 

[QUOTE="aloittaja";23453598]Niin vois jotain muuta tietysti kehittää synttäreiksi,mitähän se vois olla?[/QUOTE]

Benjihyppy? Tandemhyppy? Tai rauhallisempi kuumailmapallolento (tämä olisi ihana!)? B) Itse haluan siis jollakin tavalla repäistä ja tehdä synttäreistä kuitenkin vähän erilaiset normaaliin verrattuna, tehdä sellaista mikä vähän pelottaakin tai ainakin jotakin mikä jää mieleen ja saada kivan kokemuksen =)

 

ei ole tarvinnut ryypätä bilettäessä. juhlitaan kamujen kanssa,mutta niissä tärkeintä on hyvä seura, ruoka ja saa juoda jos haluaa. viiniä on tarjolla. harvoin kukaan on humalassa. itse olen humalassa ehkä kerta vuodessa =) , ja se ei ajoitu mihinkään tiettyyn,vaan joskus vaan lähtee mopo käsistä.

 

mua ihmetyttää myös jotkut kaverit (miehen) jotka ei tee mitään sen suhteen että pitäisi yllä kaverisuhteita selvin päin. sitten kännissä pitää nähä ja tehä. muuten ei mitään. suurin osa siitä porukasta on just näitä. voiko olla kovin tärkee jos ei kiinnosta muuten ku kännissä??

joo..3v sitten käyty jossain eikä kiinnosta pätkääkään. täytin just 27v. ehkä se into syttyy sitten uudestaan kun tajuun että hei, mähän on ihan OIKEESTI vanha.

 

mä oon nyt 28v. olin 24v kun aloin odottaa esikoista elämä ennen sitä oli yhtä biletystä mutta se kaikki jäi samantien kun esikoista aloin odottamaan. mä en juo enkä juhli. joskus saatan yhden siiderin juoda illalla kun lapset nukkuu. siinä kaikki. ei kiinnosta, ei huvita, en näe mitään syytä viedä lapsia hoitoon viinan takia.
ja joo, mua pidetään tylsänä ja ihmetellään miksen mä biletä ja miten mä jaksan olla näin kiinni lapsissani. siinähän ihmettelevät. kuopus on 15kk eikä ole vielä yökylässä ollut. menee ensimmäistä kertaa kesällä kun vietämme mieheni kanssa hääyötä häät on alkoholittomat lastenkin viihtyvyyden takia mutta hääyönä pitää tietysti kuoharit korkata. sen yhden yön sallin itselleni ja pakotan itseni rentoutumaan ja viemään lapset hoitoon koska sen yhden yön haluan keskittyä vain mieheeni.
ne jotka ihmettelee meitä äitejä jotka ei haluta lapsia jatkuvasti hoitoon ryyppäämisen takia viedä, voisivat itse katsoa peiliin ja miettiä kumpikohan olikaan sen normaalimpi ja oikeampi tapa toimia.

Anteeksi kun tartun tuohon, mutta kuulosti hiukan oudolta että joudut pakottamaan itsesi rentoutumaan..... Eikö oo tärkeää hoitaa parisuhdetta/tulevaa avioliitto kahden kesken ilman niitä lapsia..? en tarkoita että joka toinen viikko lapset hoitoon ja perseet olalle, vaan nimenomaan joskus vaikka yksikin yö /ilta ilman että lapset lähellä saat olla sen oman rakkaasi kanssa ja tehdä mitä ikinä tahdot..

 

Anteeksi kun tartun tuohon, mutta kuulosti hiukan oudolta että joudut pakottamaan itsesi rentoutumaan..... Eikö oo tärkeää hoitaa parisuhdetta/tulevaa avioliitto kahden kesken ilman niitä lapsia..? en tarkoita että joka toinen viikko lapset hoitoon ja perseet olalle, vaan nimenomaan joskus vaikka yksikin yö /ilta ilman että lapset lähellä saat olla sen oman rakkaasi kanssa ja tehdä mitä ikinä tahdot..

en ole JaJa mutta voin kertoa että ei ole aina noin helppoa. mulle tulee hirveet morkkikset jos teen jotain ja vien lapset hoitoon. en osaa selittää mutta siis en pysty ollenkaan rentoutua ja jälkeenpäin ahdistaa ihan helvetisti. luulen että johtuu siitä että kun olin pieni en ollut missään muualla ku hoidossa. harvoin kotona ja vanhemmilla aina jotkut bileet..

eikä mies oo ainakaan vielä ilmoittanut että se kokee jääneensä ilman huomiota tai vastaavaa..molempien tarpeet täyttyy..mies pääsee kavereiden kanssa ryyppäämään, mun ei tarvi. parisuhdetta hoidamme arkenakin. kyllä sekin aika tulee kun ei ollla kiinni lapsissa mutta nyt mennään näin.

 

Anteeksi kun tartun tuohon, mutta kuulosti hiukan oudolta että joudut pakottamaan itsesi rentoutumaan..... Eikö oo tärkeää hoitaa parisuhdetta/tulevaa avioliitto kahden kesken ilman niitä lapsia..? en tarkoita että joka toinen viikko lapset hoitoon ja perseet olalle, vaan nimenomaan joskus vaikka yksikin yö /ilta ilman että lapset lähellä saat olla sen oman rakkaasi kanssa ja tehdä mitä ikinä tahdot..

on toki. me kyllä pidetään huoli siitä että hoidetaan parisuhdetta ja yritetään viettä laatuaikaa kaksin kun lapset menee illalla seitsemän jälkeen nukkumaan. eskoisen voin huoletta viedä hoitoon kun on jo sen verran isompi. stressaa tuo silloin puoltoistavuotiaan hulivilin hoitoon vieminen. varmasti useammin vietetään sitten kokonaisiakin öitä kaksin kun kuopuskin on vähän isompi. tämä ensimmäinen yökyläily jännittää. sitä tarkoitin sillä että pakotan itseni rentoutumaan enkä murehdi kuinka pikkuinen pärjää hoidossa. pari ekakertaa kun esikoinen oli yön pois kotona oli tosi stressaavia mulle myös..

 

eikä mies oo ainakaan vielä ilmoittanut että se kokee jääneensä ilman huomiota tai vastaavaa..molempien tarpeet täyttyy..mies pääsee kavereiden kanssa ryyppäämään, mun ei tarvi. parisuhdetta hoidamme arkenakin. kyllä sekin aika tulee kun ei ollla kiinni lapsissa mutta nyt mennään näin.

kuulostaa ihan meidän elämältä. mies käy joskus kavereiden kanss aulkona. minä en halua niin en lähde mukaan enkä käy omien kavereiden kanssakaan. esikoinen oli just yökylässä tätinsä luona koska itse keksi että haluaa mennä. toki sai mennä. ennen sitä oli yön viimeksi pois kotoa sillon kun oltiin kuopusta synnyttämässä. eli vuosi sitten. kovin usein ei siis esikoinenkaan yökylässä ole ollut. nyt kun on itse keksinyt että haluaa mennä niin pitää varmaan välillä antaa mennä

 

Mie oon ollu oikee baarikärpänen ja missä tapahtu niin olin aina paikalla. Vielä esikoisen saatuani (-05), kävin ehkä kerran kuussa bilettämässä, ja pikkuhiljaa se siitä väheni. Ei enää jaksa, eikä kiinnosta. Pari kertaa vuodessa taitaa olla tuo "biletys" ja en enää juo. Ja olen siis vasta 27!

 

[QUOTE="aloittaja";23453598]Niin vois jotain muuta tietysti kehittää synttäreiksi,mitähän se vois olla?[/QUOTE]

Mulla oli saunailta yleisessä saunassa, siis Hesassa, hieroja käytössä ym. oli kivaa.

Mä jonkun verran jaksoin vielä 30-vuotiaana, mua hyydyin varmaan siinä noin 32-vuotiaana. tulin äidiksi vasta 36-vuotiaana. Lasta oli toivottu kauan ennen sitä.

Nyt en muista, koska olen ollut humalassa viimeksi, ehkä milleumiunina.., juon kyllä joskus lasin viiniä hyvän ruuan kanssa tai saunasiiderin joskus, baarissa olen käynyt viimeksi viime kesänä kerran tai 2 terassilla. Joskus käyn keikalla ja juon ehkä 2 siideriä tai lonkeroa.

tän takia mulla on mennyt kavereita. Jotkut jaksaa vieläkin...