Mitä ja miten olette kertoneen lapsillenne isovanhempien (vakavista) sairasteluista?

  • Viestiketjun aloittaja "äiti"
  • Ensimmäinen viesti
"äiti"
Jos vaikka lapsen isovanhempi on sairastunut vakavasti, ja paraneminen on mahdollista, mutta ei kovin todennäköistä. Mitä olette kertoneet lapsille? Minkäikäisille? Itsellä 3v ja 5v ja pitäisi miettiä, mitä ja miten paljon tilanteesta kertoa :(
 
Oma muksuni on vasta puolivuotias, joten omakohtaista kokemusta ei ole. Itse en kertoisi, jos sairaus ei näkyisi ulospäin. Mutta jos se rajoittaa henkilön elämää ja lapsi kyselisi, niin voisin sanoa, että "mummi ei nyt voi tulla kylään, kun mummi on sairas". Ja jos lapsi kysyy "paraneeko mummi?" vastaisin rehellisesti, että "Sitä ei voi tietää. Voidaan vaan toivoa parasta." En puhuisi asiasta muuten kuin silloin kun lapsi kysyy ja silloin kun kysyy niin vastaisin rehellisesti, mutta toiveikkaasti. Jos siis 5 % selviämismahdollisuus, niin en sanoisi, että "kyllä mummi paranee" ja sitten seuraavalla viikolla se kupsahtaisi. Toki jos asia tuntuisi alkaa vaivata lasta, niin ottaisin asian puheeksi.
 
"a p"
Kiitos vastauksesta. Kun kerroin lapsille, että mamma on sairaalassa nyt ja isä on siellä mammaa katsomassa, niin isompi kysyi "pääseekö mamma kotiin". Tähän sitten vain vastasin, että "varmaan jossain vaiheessa pääsee". Enempiä kumpikaan ei ole vielä kysellyt. Ehkä tosiaan kannattaa vaan odotella niitä kysymyksiä ja vastailla sitten.

Vaikeinta tässä lapsille on varmaan se, että isä on nyt ollut mamman (siis oman äitinsä) luona pitkiä aikoja kerrallaan, kun välimatkat on aika pitkät, niin ei koko ajan matkusta edes takaisin (yli 400km).
 
"kitty"
meillä keskustellaan kaikista asioista avoimesti; eli vnhemmat ääneen, ei kuiskimalla tai keskustelua katkaisemalla ja sitten kun lapsille herää kysymyksiä niihin vastataan rehellisesti
 
"a p"
Rehellisesti oon kertonut isovanhempien ja muiden (omistanikin) sairauksista. Jos ennuste on huono, ei sitä mun mielestä kannata salailla. Mun lapsi on tällä hetkellä 4-vuotias.
Mutta kannattaako asiaa ehdon tahdoin kertoa lapselle, ellei hän kysele enempiä? Se tässä mietityttää. Hyötyykö lapsi samalla tavoin kuin aikuinen siitä ennakkotiedosta ja osaa "valmistautua" paremmin mahdolliseen kuolemaan? Vai onko siitä vain enemmän haittaa lapselle?
 
voih
Noin pienille tieto vaan LISÄÄ tuskaa. Pienen lapsen ajattelu ei ole täysin kehittynyt kuin vasta 20 vuotiaana...
En kertoisi ihan suoraan. Minusta se EIi ole salailua. Ei lapsi ymmärrä kaikkea. Kaikki ajallaan.
 
eerger
Mä vein lapset (4,6,8 ja 10v) sairaalaan katsomaan isovanhempaa, jonka kunto oli mennyt parissa viikossa todella huonoksi. Lapset tajusivat itse, ettei toinen enää jaksa juuri puhua edes - vaikka oli kyllä mielissään siitä, että sai vieraita.
Kun isovanhempi seuraavalla viikolla menehtyi, lapsilla oli selkeä kuva siitä, ettei hän ollut enää terve - muuten olisi jäänyt sellainen kuva, että edellisellä tapaamisella terve ja energinen isovanhempi vaan yhtäkkiä kuolee. Kyseessä oli tosi pikaisesti etenevä sairaus - kolmessa viikossa "terveestä" hautaan..
 
"a p"
Mä vein lapset (4,6,8 ja 10v) sairaalaan katsomaan isovanhempaa, jonka kunto oli mennyt parissa viikossa todella huonoksi. Lapset tajusivat itse, ettei toinen enää jaksa juuri puhua edes - vaikka oli kyllä mielissään siitä, että sai vieraita.
Kun isovanhempi seuraavalla viikolla menehtyi, lapsilla oli selkeä kuva siitä, ettei hän ollut enää terve - muuten olisi jäänyt sellainen kuva, että edellisellä tapaamisella terve ja energinen isovanhempi vaan yhtäkkiä kuolee. Kyseessä oli tosi pikaisesti etenevä sairaus - kolmessa viikossa "terveestä" hautaan..
Tätä minäkin olen miettinyt, että pitäisikö noiden lasten kanssa kuitenkin nyt käydä tapaamassa tuota mammaa sairaalassa. Viimeksi näimme 1,5kk sitten ja silloin tosiaan mamma oli vielä ihan normaalissa kunnossa (ainakin lasten silmiin normaalissa). Mutta jotenkin oudolta sekin voisi tuntua, kun menisimme sitten kuitenkin yöksi sinne mammam kotiin ja mamma ei olisikaan siellä :( (Välimatkan takia yön yli reissu on ainut mahdollinen.) Mamma on lapsille vielä todella rakas ja läheinen, vaikka kovin usein ei nähdäkään :(
 
"vieras"
No siskoni kertoi lapsille äidin sairaudesta, kertoi että siihen voi kuolla tai sitten voi myös parantua, kukaan ei tiedä etukäteen. Sitten kun mentiin siihen vaiheeseen ettei mitään ollut tehtävissä niin lapsille se kerrottiin, mutta valitettavasti vain he lopullisen kuoleman saivat tietää puhelimella, kun valopäät alkoivat heti soitella surunvalitteluja ja me olimme vielä hoitamassa asioita, toinen siskoni pääsi sitten lähtemään kotiinsa kauemmas.

Toinen siskoni jolla oli nuorempia lapsia, kertoi samalla tavalla mutta eihän ne lapset sitä ymmärrä alle kouluikäsinä.
 

Yhteistyössä