Ylläri anopista

["hämmentynyt"]

Olen luullut anoppini olevan oikein mukava ja asiallinen tyyppi, joka kunnioittaa perhettämme. Oikea unelma-anoppi siis kaikinpuolin.
Jossain vaiheessa tuo kunnioitus muuttui liialliseksi ja yhteydenpito jäi yksipuoliseksi. Eli minun vastuulle. Tuo minun luulemani kunnioitus onkin ollut pelkoa minua kohtaan.
Millainen ihminen on pelottava teidän mielestä? Haluaisin tietää teidän mielipiteitä ja kommentteja pelottavista ihmisistä noin yleensä, koska olen hyvin hämmästynyt omasta pelottavuudestani ja en olisi ikipäivänä osannut kuvitellakaan moista syytä välien viilenemiseen.
Minusta tuli pelottava anoppini mielestä sen jälkeen kun olin saanut ensimmäisen lapseni.

 

[Micosa]

Oletko kenties suorasukainen?
Meillä anopilla kesti hetken totutella minun suoruuteeni.

 

["Niina"]

Mä olen huomannut, että oma anoppini taitaa kans pelätä minua. Varsinkin lapsiin liittyvissä asioissa. Minusta hassua. Toki olen joissain asioissa ehdotan ja tapani ojentaa lasta hiukan erilainen,kuin anopilla (en lepertele ja suostuttele, käytän kehoitusta ja vaadin). Toisaalta taustamme on erilaiset, joten luulen ettei anoppi osaa edes jutella kanssani. Koska olen melko tiukan linjan vetänyt siihen, etten puhu kolmansien osapuolien asioista (en tuttavien, vanhempieni...) juoruillakseni, ei anoppi tunnu keksivän mitään aihettakaan josta puhua kanssani. Välimme ovat etäiset ja viileät. Eikä anoppi, surukseni tunnu uskaltavan tutustua lapsiin.

Itse en pidä itseäni pelottavana ja olenkin ajatellut anopin reaktion johtuvan lähinnä hänen omasta luonteestaan.

 

[No hmm]

Mua pelottaa määräilevät, dominoivat, väärällä tavalla suorasanaiset ihmiset. Myös sellaiset jotka innokkaita tuomitsemaan toisia, vaikka joskus se on vain yksinkertaisuutta.

 

["hämmentynyt"]

Oletko kenties suorasukainen?
Meillä anopilla kesti hetken totutella minun suoruuteeni.

Jos suorasukaisuudella tarkoitetaan asioiden kertomista sellaisina kuin ne on, yhtään peittelemättä tai kaunistelematta niin olen kyllä. Olen myös määrätietoinen ja se näkyy kaikessa tekemisissäni. Onko se pelottavaa toisista?

 

[Micosa]

[QUOTE="hämmentynyt";23371876]Jos suorasukaisuudella tarkoitetaan asioiden kertomista sellaisina kuin ne on, yhtään peittelemättä tai kaunistelematta niin olen kyllä. Olen myös määrätietoinen ja se näkyy kaikessa tekemisissäni. Onko se pelottavaa toisista?[/QUOTE]



Voi pelottaa. Ei ehkä tiedetä miten suhtautua ihmiseen joka kiertelemättä sanoo mielipiteensä.

 

[mukavan naisen miniä]

Vaikea sanoa, kun ei tunne ihmisiä, mutta monet anopit pelkäävät astuvansa miniän varpaille. Varsinkin jos on erilaiset näkemykset esim. lasten kasvatuksesta, silloin anopille on ehkä helpompi pitää vähän etäisyyttä. Mulla viileni välit anopin kanssa hetkellisesti, kun meillä tuli erimielisyyttä siitä miten hän kohteli mun miestä (paapoi ja komenteli). Tämän jälkeen anoppi ihan selvästi pelkäsi mua pitkän aikaa, mutta sain korjattua välit kyselemällä anopilta mielipiteitä pikkuasioista (vaikka verhoista tms.) ja näyttämällä, että arvostan hänen neuvojaan muissa asioissa.

 

[Micosa]

Vaikea sanoa, kun ei tunne ihmisiä, mutta monet anopit pelkäävät astuvansa miniän varpaille. Varsinkin jos on erilaiset näkemykset esim. lasten kasvatuksesta, silloin anopille on ehkä helpompi pitää vähän etäisyyttä. Mulla viileni välit anopin kanssa hetkellisesti, kun meillä tuli erimielisyyttä siitä miten hän kohteli mun miestä (paapoi ja komenteli). Tämän jälkeen anoppi ihan selvästi pelkäsi mua pitkän aikaa, mutta sain korjattua välit kyselemällä anopilta mielipiteitä pikkuasioista (vaikka verhoista tms.) ja näyttämällä, että arvostan hänen neuvojaan muissa asioissa.

Meillä anoppi alkuun hieman "kauhuissaan" kun minä saatoin ärähtää jostain miehelle.
Heillä kun ns.nainen ei sano miehelle vastaan (ei siis mitään nyrkin ja hellan välissä touhua, mutta hieman sellaista mies talossa on isäntä)

 

[Taevahan Tosi]

Miksi anoppi pelkää sinua? Mulla oli vähän samanlainen tilanne tai ei kovin tunnettu ennen lapsen syntymää ja tilanne uusi molemmin puolin joten appi-vanhemmat oli vissiin aikalailla varpaillaan jossain vaiheessa. Käsittääkseni pelkäsivät ihan sitä et jos mun kanssa riitaantuu niin se on sit välit poikki lapsenlapseen kans.

 

["hämmentynyt"]

[QUOTE="Niina";23371863]Mä olen huomannut, että oma anoppini taitaa kans pelätä minua. Varsinkin lapsiin liittyvissä asioissa. Minusta hassua. Toki olen joissain asioissa ehdotan ja tapani ojentaa lasta hiukan erilainen,kuin anopilla (en lepertele ja suostuttele, käytän kehoitusta ja vaadin). Toisaalta taustamme on erilaiset, joten luulen ettei anoppi osaa edes jutella kanssani. Koska olen melko tiukan linjan vetänyt siihen, etten puhu kolmansien osapuolien asioista (en tuttavien, vanhempieni...) juoruillakseni, ei anoppi tunnu keksivän mitään aihettakaan josta puhua kanssani. Välimme ovat etäiset ja viileät. Eikä anoppi, surukseni tunnu uskaltavan tutustua lapsiin.

Itse en pidä itseäni pelottavana ja olenkin ajatellut anopin reaktion johtuvan lähinnä hänen omasta luonteestaan.[/QUOTE]

Ilmeisesti minulla ja anopilla on kuin onkin hyvin erilaiset näkemykset lapsista ja lasten kasvatuksesta sekä yleensä elämän arvoista jne...Tilanne menny ilmeisesti niin pahaksi anopin puolelta, ettei uskalla edes kysyä lapsia kylään Ja minä en itse osaa pyytää häneltä lupaa viedä lapsia kylään vaan odotan, milloin hänelle sopii. Noidankehä siis ja lapset eivät ymmärrä miksi mummi on niin etäinen ym...

 

[Micosa]

[QUOTE="hämmentynyt";23371965]Ilmeisesti minulla ja anopilla on kuin onkin hyvin erilaiset näkemykset lapsista ja lasten kasvatuksesta sekä yleensä elämän arvoista jne...Tilanne menny ilmeisesti niin pahaksi anopin puolelta, ettei uskalla edes kysyä lapsia kylään Ja minä en itse osaa pyytää häneltä lupaa viedä lapsia kylään vaan odotan, milloin hänelle sopii. Noidankehä siis ja lapset eivät ymmärrä miksi mummi on niin etäinen ym...[/QUOTE]



Nyt vain luuri käteen ja kysymään koska lapset saisivat mummille mennä. Siitä se anoppi huomaa ettet mikään paha noita ole.

 

["hämmentynyt"]

Nyt vain luuri käteen ja kysymään koska lapset saisivat mummille mennä. Siitä se anoppi huomaa ettet mikään paha noita ole.

Muutamia vuosia jo mennyt, että puoliso hoitanu yhteydenpidon anoppilaan. Itseasiassa en edes uskalla soittaa Pariin vuoteen en ole käynyt edes kylässä, kun vuosia sitten saatoimme viettää mummin luona aikaa useita tunteja.

Yritän vain teidän avullanne saada tuntumaa itseeni ja siihen mitkä asiat tekevät ihmisestä niin pelottavan, että yhteydenpito ei onnistu.

 

[Micosa]

[QUOTE="hämmentynyt";23372027]Muutamia vuosia jo mennyt, että puoliso hoitanu yhteydenpidon anoppilaan. Itseasiassa en edes uskalla soittaa Pariin vuoteen en ole käynyt edes kylässä, kun vuosia sitten saatoimme viettää mummin luona aikaa useita tunteja.

Yritän vain teidän avullanne saada tuntumaa itseeni ja siihen mitkä asiat tekevät ihmisestä niin pelottavan, että yhteydenpito ei onnistu.[/QUOTE]




Jos sínun mielestäsi anoppi on se kuka pelkää eikä toisinpäin, on sinun otettava ensimmäinen askel siihen suuntaan. Ei anoppisi "uskalla" snuun yhteyttä ottaa jos nyt jo vuosia mennyt. Menet vaikka seuraavalla kerralla mukaan, teette pikaisen vierailun ja aloitat varovaisen keskustelun anopin kanssa.

 

[mukavan naisen miniä]

[QUOTE="hämmentynyt";23372027]Muutamia vuosia jo mennyt, että puoliso hoitanu yhteydenpidon anoppilaan. Itseasiassa en edes uskalla soittaa Pariin vuoteen en ole käynyt edes kylässä, kun vuosia sitten saatoimme viettää mummin luona aikaa useita tunteja.

Yritän vain teidän avullanne saada tuntumaa itseeni ja siihen mitkä asiat tekevät ihmisestä niin pelottavan, että yhteydenpito ei onnistu.[/QUOTE]

Anopin ja miniän suhde voi olla tosi monimutkainen, ei se vika ole välttämättä sinussa. Mä tulen omani kanssa nykyään mainiosti toimeen, kun kohdellaan toisiamme lähinnä kanssasisarina, eikä perheen asioita sotketa siihen. Asuuko anoppi kaukana? Voisitko tehdä tikusta asiaa ja lähteä käymään siellä? Keksi joku juttu, millä saat anopin mukaan johonkin yhteiseen juttuun, esim. järjestämään miehellesi jonkun yllärin, lapsuuden valokuvia, sukututkimusta tms. Pääasia, että saat nyt jonkinlaisen yhteyden, siitä se lähtee!

 

["hämmentynyt"]

Jos sínun mielestäsi anoppi on se kuka pelkää eikä toisinpäin, on sinun otettava ensimmäinen askel siihen suuntaan. Ei anoppisi "uskalla" snuun yhteyttä ottaa jos nyt jo vuosia mennyt. Menet vaikka seuraavalla kerralla mukaan, teette pikaisen vierailun ja aloitat varovaisen keskustelun anopin kanssa.

Ja otan pelkoasian puheeksi? Olen ajatellut itse asian niin, että olen aina ollut vaan oma itseni ja jos minua pitää peljätä noin kovasti niin en halua olla pelottelemassa enempää ihmisraukkaa. Ehkäpä anopillakin on elämä helpompaa elää ilman pelkoa, ja luovutan suosiolla. Miksi pitää väkisin yrittää pitää ihmissuhdetta yllä, jossa toinen pelkää koko ajan minua? Edellisten vuosien aikana olen kokeillut tuotakin vaan ei auttanut. Yhteydenpito väheni entisestään.
Tuo tieto anopin pelosta minua kohtaan aiheuttaa vain reaktion unohtaa koko ihminen. Olen ollut tosiaan vain oma itseni ja jos se ei kelpaa niin parempi antaa olla ja unohtaa. Puolison vastuulle jää sitten tuo lasten ja mummin suhde mutta se ei ole minun ongelma????

 

["hämmentynyt"]

up ja kommentteja asiaan...olenko ihan kamala jos unohdan koko puolison puoleisen suvun ja keskityn jatkossa vain omaan perheeseeni. Puolison puoleinen suku ei ole koskaan minusta pitänyt, joten luulen heidän olevan vain helpottuneita päästessään olemasta kanssakäymisissä kanssani.

 

["vieras"]

Ei kannata liioitella asiaa. Onhan selvä, että äitiys on iso asia. Anoppisi tekee fiksuksi, kun antaa äitiydellesi tilaa ja pysyy etäämmällä. Mikään ei ole ikävämpää kuin anoppi, joka neuvoo jatkuvasti, kuinka lasta pitää hoitaa. Uudesta äidistä sellainen neuvominen tuntuu ahdistavalta ja voi sotkea välit pahasti. Taidatte kumpikin suhtautua asioihin turhan vakavasti ja yrittää katsoa asioita liikaa toisen kannalta. Sen vuoksi välit ovat muuttuneet liian passiivisiksi, kun kumpikaan ei uskalla tehdä mitään.

 

["hämmentynyt"]

[QUOTE="vieras";23401094]Ei kannata liioitella asiaa. Onhan selvä, että äitiys on iso asia. Anoppisi tekee fiksuksi, kun antaa äitiydellesi tilaa ja pysyy etäämmällä. Mikään ei ole ikävämpää kuin anoppi, joka neuvoo jatkuvasti, kuinka lasta pitää hoitaa. Uudesta äidistä sellainen neuvominen tuntuu ahdistavalta ja voi sotkea välit pahasti. Taidatte kumpikin suhtautua asioihin turhan vakavasti ja yrittää katsoa asioita liikaa toisen kannalta. Sen vuoksi välit ovat muuttuneet liian passiivisiksi, kun kumpikaan ei uskalla tehdä mitään.[/QUOTE]

Kiitos, hieno näkökulma asiaan. Olen itsekin tiedostanut tuon, että anoppi on tietoisesti antanut tilaa äitiydelleni ja ollut siitä kiitollinen. Asian tekeekin vaikeaksi nyt vain tuo anopin kokema pelko minua kohtaan ja yllätys oli suuri kuullessani tästä.