Purkautumista 3-vuotiaan levottomista yöunista

Voi apua joskus näitä neuvoja. Oikein hermostutaan kun joku ei tosissaan ryhdy purkamaan kaappeja seinistä ja ahtamaan omaa makuuhuonetta tukkoon lasten sängyillä... Ja kenties vain huomatakseen että viereen se pyrkii sittenkin/ heräilyä ja huutelua on sittenkin/ lapsi herää isän kuorsaukseen /whatever. Nimimerkki "hyvin nukkuva" kertoo kieltämättä ettet ehkä sittenkään osaa ihan samastua ap:n ongelmaan.

Kokeilisin itseni lähes kaikkea, mutta palstan viisauksien ylivoimaisuudessakin on rajansa. Olen lukenut jostain lehdestä ihan sisustusartikkelin perheestä, jossa vanhempien sänkynä toimi 2x 120 cm runkopatjaa. Ai miksikö? Perheen jo kouluikäiset lapset nukkui edelleen vanhempien vieressä. Antakaa siis muille oikeus funtsia, minkälaisiin ratkaisuihin haluavat venyä kenties vuosikausiksi eteenpäin.

 

Kukaan ei ole ehdottanut kaappien purkamista!! Taisi ap heittää huonon vitsin ITSE ja siihen jotkut mammat nyt tarttuvat. Edelleen, hyvät yöunet ap:n perheessä on nähtävästi vain fiksu järjestelykysymys, joka on voimassa tietyn aikaa. Yleensä, kun lapset saa olla pieninä samassa huoneessa, niin ne haluaa jo reilusti ennen kouluikää omaan huoneeseen. Sit varmaan ne, joiden lapset änkeää samaan sänkyyn jopa ala-asteella, on niitä, joille on jostain syystä jääny jotain mielen syyvyyksiin, kun yksinnukkuminen pelottaa niin paljon.

Tällä palstalla on annettu paljon eri nukkumisjärjestelyvinkkejä, mutta ap:n ja joitakin häntä komppaavien mammojen päähän ei mahdu muuta kuin yksi järjestely, se jossa 3v nukkuu yksinään sen 1vee sisaren kanssa. Piste.

 

no nyt kun kerran heitit tuollaisen olettamuksen niin voin kertoa sinulle että olen ollut ihan samassa jamassa itsekin. Kaks muuttoa lyhyen ajan sisällä, pikkusisaruksen syntymä, ennen omassa huoneessaan hyvin nukkunut lapsi joka rupesi änkemään meidän väliin nukkumaan. Täs on vaan se ero, että miehen kanssa ymmärrettiin lapsen hätä muutosten keskellä ja kannettiin yhdessä tuumin myös esikoisen sänky takaisin meidän makkariin. Ei sinne sitten muuta mahdukaan mutta miksi pitäisikään?tämä on vain väliaikaista ja ehdin kyllä sisustamaan makuuhuoneeni myöhemminkin. sitten kun lapsen turvallisuudentunne on kehittynyt niin paljon, että hän on taas valmis omaan huoneeseen. tadaa, kaikki nukkuu taas hyvin ja perhe ja sen jäsenet voivat hyvin ja ovat iloisia!

 

ja ehkä yks tärkein eroavaisuus ap:n perheeseen on se, että meillä lapset saa olla lapsia ja turvata aikuisiin. En yritä sysätä heitä liian aikaisin itsenäisesti pärjääväksi pikkuaikuisiksi. Ihanko tosissasi oot ap että kolmevuotiaasi tulisi turvata ennemmin pikkusiskoon kuin sinuun ja mieheesi, lapsen vanhempiin? Kuka tässä on aikuinen? Nyt otat vastuun lapsistasi ja vanhemmuudestasi nainen!

 

no nyt kun kerran heitit tuollaisen olettamuksen niin voin kertoa sinulle että olen ollut ihan samassa jamassa itsekin. Kaks muuttoa lyhyen ajan sisällä, pikkusisaruksen syntymä, ennen omassa huoneessaan hyvin nukkunut lapsi joka rupesi änkemään meidän väliin nukkumaan. Täs on vaan se ero, että miehen kanssa ymmärrettiin lapsen hätä muutosten keskellä ja kannettiin yhdessä tuumin myös esikoisen sänky takaisin meidän makkariin. Ei sinne sitten muuta mahdukaan mutta miksi pitäisikään?tämä on vain väliaikaista ja ehdin kyllä sisustamaan makuuhuoneeni myöhemminkin. sitten kun lapsen turvallisuudentunne on kehittynyt niin paljon, että hän on taas valmis omaan huoneeseen. tadaa, kaikki nukkuu taas hyvin ja perhe ja sen jäsenet voivat hyvin ja ovat iloisia!

Sama täällä, muutot ja sisaruksen syntymä, sillä erotuksella, että omaa huonetta ei olla edes kokeiltu, koska tiedämme kokeilematta, että se ei onnistu. Vielä alle 3,5 vuotiaana heräsi öisin varmistelemaan, että olen lähellä. Mutta teki sen hiljaa ja huutamatta. Kaikkia kertoja en varmaan edes ole huomannu, itse olen suht herkkäuninen, mutta lapsi omassa sängyssään meidän huoneessa on loistava järjestely. Mulle ja miehelle on päivänselvää, että lapset nukkuu samassa huoneessa niin kauan, kunnes tunne-elämä on hallinnassa ja omaan huoneeseen omatoimisesti halutaan itse! Meillä on parisuhdeaikaa joka ilta, kun lapset käy mukisematta nukkumaan klo 19 eikä kummallakaan meistä ole iltarientoja. Ei ole nukkumaanmenotaisteluita, koska tietävät, että tullaan sinne pian nukkumaan. Olkkarista ollaan tehty meille mieluinen yhteinen valtakunta ja ku keittiökin vieressä, niin oikein luksusiltoja vietellään täällä. Mut kukin tavallaan. Kukin tavallaan.

 

Niin, siis lapset luulee, että pian tullaan sinne,vaikka vietetään omaa aikaa aina klo 19-22...tai 23saakka (ei ne edes herää ku kömmitään nukkumaan). Ja mikä ihaninta, meillä ei ole koskaan kukaan joutunu nousee öisin ylös, eikä kukaan ole koskaan huutanu, ei edes vauvana, koska heräsin jo varhaisiin nälänmerkkeihin, joita vauva antaa ennenkuin itku tulisi.

 

Jatkakoon ap siis tavallaan, mutta turha tulla tänne sit ruikuttaa, ku erilaiset kokeilut ei käy

 

no nyt kun kerran heitit tuollaisen olettamuksen niin voin kertoa sinulle että olen ollut ihan samassa jamassa itsekin. Kaks muuttoa lyhyen ajan sisällä, pikkusisaruksen syntymä, ennen omassa huoneessaan hyvin nukkunut lapsi joka rupesi änkemään meidän väliin nukkumaan. Täs on vaan se ero, että miehen kanssa ymmärrettiin lapsen hätä muutosten keskellä ja kannettiin yhdessä tuumin myös esikoisen sänky takaisin meidän makkariin. Ei sinne sitten muuta mahdukaan mutta miksi pitäisikään?tämä on vain väliaikaista ja ehdin kyllä sisustamaan makuuhuoneeni myöhemminkin. sitten kun lapsen turvallisuudentunne on kehittynyt niin paljon, että hän on taas valmis omaan huoneeseen. tadaa, kaikki nukkuu taas hyvin ja perhe ja sen jäsenet voivat hyvin ja ovat iloisia!

Muuton yhteydessä meilläkin reilu 2v alkoi temppuilla nukkumaan menon kanssa. Sänky takas vanhempien huoneeseen ja taas kaikki nukkuivat hyvin. Nyt vuotta myöhemmin oli valmis siirtymään omaan huoneeseen, menee mielellään nukkumaan ja nukkuu läpi yön. Minusta vaiheita tulee ja menee, eikä se omassa huoneessa nukkuminen ole mikään pääasia, vaan se, että lapsella on turvallinen olo!

 

Edelleen: kaikki järjestelyt ei sovi kaikille. Ei meilläkään sopisi vanhempien makkariin lasten sängyt, mutta lasten huoneesa on kyllä varasänky, jota onneksi harvemmin tarvitaan. Onko meidän lapset kenties jotain ihmelapsia tai tunnevammaisia, kun osaavat nukkua omassa huoneessa? Esikoinen on itse asiassa jopa niin herkkäuninen, että hän helposti herää varsinkin aamuyöstä, jos nukutaan samassa tilassa ja joku muu nousee käymään vessassa. Mistä se nyt sitä paitsi pitäisi "tietää", mikä lapsi on se harvinainen herkkä jolle täytyy huikkailla öisin kertoakseen että on vielä olemassa?

Jotkut vastaajat suhtautuvat oudon aggressiivisesti toisten ongelmiin, ikään kuin se olisi jotenkin väärin olla toimimatta tavalla joka on toiminut heillä. Jos kyky asettua toisen asemaan on tuota luokkaa, kannattaa ehkä pidättäytyä vastaamasta ollenkaan. Täällä on kuitenkin pari sellaistakin vastaajaa, joilla on kyky asettua ap:n asemaan.

 

selvennetään vielä että ainakin meillä toi perhepeti ihan oikeasti toimi niin, että lapsi oli itse valmis omaan huoneeseen omaan sänkyyn kaksivuotiaana kun oli ensin viettänyt elämänsä ensimmäiset vuodet vanhempien lähellä. Sanonta "täytyy saada olla riippuvainen tullakseen itsenäiseksi" pitää hyvin paikkansa.. Nyt siis sisaruksen syntymä ja muutto sekoitti pakan, mutta se oli ihan odotettavissa.. Ja tosiaan toimintatapoja voi muuttaa tilanteen mukaan. Tietyissä asioissa ei vaan mun mielestä kannata pysyä "tiukkana" ja niitä ovat lapsen kaipuu hellyyteen ja läheisyyteen. Eri asia on sitten esim. Saako ennen ruokaa syödä karkkia, sellaisissa asioissa ei kannata antaa lapsen pompottaa itseään.

 

Meillä samaa rataa, 2.5 vee kohta puolivuotta valvonu, herää yöllä monta kertaa, kattomaan tv.tä, jääkaapille, väliin potkimaan yms. TODELLA VÄSY ON ku ei ole ainokainen lapsi, Ollaan kokeiltu perhepeti, samas huonees nukkumiset jne. mikään ei auta. Kohta otetaan äiti huostaan ku ei ne anna mun nukkua.

 

Kiitos tästä! Jossain alitajunnan tasolla olen miettinyt, että mihin kaikkeen ummetus voisi vaikuttaa, mutta en ajatellut niin pitkälle. Apteekista ostinkin Movicolin tapaista, mutta se ei tunnu tehoavan tarpeeksi. Täytyykin varata lääkäri, jos saisi sellaisen kunnon selvityksen tähän tilanteeseen.

.....


. Lastakaan ei palvele se, että vanhemmat vieraantuu toisistaan ja lopulta eroaa, kun ei ole enää muuta yhteistä kuin lapset.

Kiva kun ehdit lukea. sori kun jankkaan, mutta ehdotan yhä keskittymistä ensin fyysisiin juttuihin, lapsella ummetus ja aikuisilla tarpeeksi unta ja kun ne ovat kunnossa, sitten katsotte uudelleen.

Ja tuosta viimeksi lausumastasi olen 110 % samaa mieltä kanssasi.

 

Pimpula, totta että kaikki järjestelyt eivät sovi kaikille ja hyvä niin jos sinun lapsesi nukkuu omassa huoneessaan ilman ongelmia. Tässä ap:n tapauksessa se ei näköjään vaan toimi! Ja tuohon kysymykseesi että "mistä se pitäisi tietää..." niin eikö se juuri ole sitä vanhemmuutta että herkistytään lapsen viesteille ja vastataan niihin? Kai nyt jokainen vanhempi huomaa jos oma lapsi on niin herkkä ettei uskalla nukkua yksin? Ap:llekin sitä yritetään viestiä kauhukohtauksin, uniongelmin, pottaongelmin ja kaikin mahdollisin tavoin, mutta hän on sokaistunut periaatteistaan niin pahoin, ettei ilmeisesti sitä huomaa...

 

jos jollain sisustusjutulla haluat kokeilla, yövalo toimii joskus. Joskus taas sen kelmeä valo tekee koko huoneen pelottavan näköiseksi.

 

[QUOTE="hankey";23357213]Kiva kun ehdit lukea. sori kun jankkaan, mutta ehdotan yhä keskittymistä ensin fyysisiin juttuihin, lapsella ummetus ja aikuisilla tarpeeksi unta ja kun ne ovat kunnossa, sitten katsotte uudelleen.

[/QUOTE]

Mä taas oon sitä mieltä, että kannattaisi saada ensin "henkinen puoli" eli lapsen tunne-elämä kuntoon ja sitten kaikki nuo fyysiset jutut saattavat helpottaa ihan itsestään... Ihminen on psykosomaattinen kokonaisuus ja usein henkisen puolen ongelmat kuten stressi heijastuvat fyysisinä oireina...

 

luitko ollenkaan tekstiäni? Ehdotin lapsen sängyn siirtämistä vanhempien sängyn viereen! (tosin vähän ikävään sävyyn, se myönnettäköön..) mua vaan ärsyttää nykymeininki, kun vanhemmat eivät enää kuuntele mitä lapset yrittävät heille viestiä. ap:n tapauksessa yöheräilyt, uniongelmat, kauhukohtaukset ja kastelu (juu kyllä, kolmevuotiaan tulisi olla jo kuiva) ovat selkeitä viestejä siitä, että lapsi kokee olonsa turvattomaksi isojen muutosten kuten pikkusiskon syntymä ja toistuvat(!) kodin vaihdot,keskellä! Suoraan sanoen olisi ihme jos lapsi tuollaisissa olosuhteissa nukkuisi yksin heräämättä kaiket yöt! Nyt otat lastasi kädestä kiinni ja kerrot hänelle että kaikki on hyvin ja äiti ymmärtää että sinua pelottaa ja hämmentää kaikki nämä isot muutokset. Ole lähellä niin kauan kuin lapsesi sitä tarvitsee ja kantakaa sänky yhdessä takaisin lapsen omaan huoneeseen kun hän itse on siihen valmis. hyvää yötä!

Tuota muutama asia...Ensinnäkään 3v ei tarvi olla yökuiva ja munkin 3v tarvii vielä yövaipan vaikka hän nukkuu turvallisesti ja hyvin. Toisekseen kauhukohtauksia voi olla vaikkei mitään hätää olisi, ne eivät ole harvinaisia ja tuttuja meillekin.

 

aaargh, no vaikka sinne tyttöjen huoneeseen sänkyjen tilalle! Kyl toi univaje on selkeästi vaikuttanut sun loogiseen ajattelukykyyn mut mä en ainakaa enää viitti yrittäkään ehdottaa mitään kun periaatteesi näyttävät olevan tärkeämmät kuin koko perheen hyvinvointi ja lapsen perusturvan luominen..onnea vaan yöralliin hei Sulle!

Ai ikkunoiden eteen? Sä tosiaan tiedät meidän asiat paremmin...

 

Kyllä täällä joku oli sitä mieltä, että kaapit pitää purkaa! Muutenhan ei sängyt sinne makkariin mahtuisi ja lapsistani tulee epäsosiaalisia ja mt-ongelmaisia, niin kuin tässä on jo jotkut vihjailleet. Voisin vielä tarkentaa, että ihan normaali 3-vuotias on kyseessä, kauhukohtaukset tai vaippojen käyttö ei tietääkseni aseta vielä diagnoosia lapselle.

Pimpula: En muista kauan sitä palauttamista silloin tein. Jossain vaiheessa vaan alkoi tulla näitä nukahteluja, jotka varmaan vesittivät asian.

Hankey: Joo, aion varata lääkärin

 

Mä taas oon sitä mieltä, että kannattaisi saada ensin "henkinen puoli" eli lapsen tunne-elämä kuntoon ja sitten kaikki nuo fyysiset jutut saattavat helpottaa ihan itsestään... Ihminen on psykosomaattinen kokonaisuus ja usein henkisen puolen ongelmat kuten stressi heijastuvat fyysisinä oireina...

No sä nyt vaan olet joka asiasta eri mieltä...muistaakseni toivottelit jo hyvät jatkot jossain viestissä. Et sitten malttanut pysyä poissa?

Joku (olitko sinä?) kirjoitti, että parisuhteen tulee kestää erillään nukkuminen. Toki, jos ihmiset tekee vaikkapa vuorotöitä tai matkustelee tms. Jokainen parisuhde on erilainen, meidän ei kestäisi sitä, että tyttö valtaisi miehen paikan sängystä. Kun sen tiedän, niin en todellakaan aio ottaa sitä riskiä, että suhdetta ei enää kohta olisi.

 

Tsemppiä, ekla, kyllä teidän tilanne vielä helpottaa. Hyvää vanhemmuutta on monenlaista, eikä sun tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä jos et ole valmis muutamaan eri huoneeseen miehen kanssa tms. kunhan vain saat lapset nukkumaan samaan huoneeseen kanssasi. Lasten sopeutuvaisuuttakin aliarvioidaan paljon, ja onhan se hienoa jos voi kaikessa taipua. Sitä voi nukkua lapsensa kanssa vierekkäin jokaikinen yö, kunnes joutuukin jostakin syystä vaikka sairaalaan. Se voi olla kova paikka lapselle, mutta en usko että sen vuoksi tarvitsee vielä heittää lopullisia hyvästejä perusturvalle ja tunne-elämän normaalille kehitykselle.

Ap ei muistaakseni missään vaiheessa sanonut, että nukkumajärjestely olisi heillä sisustuskysymys. Miksi siis nälvitte siihen suuntaan? Meidän talossa on 3 makuuhuonetta eikä niihinkään mahtuisi yhteenkään kahta lastensänkyä parisängyn lisäksi. Emme ole tätä tosin itse suunnitelleet.

Perhepeti on musta ajatuksen tasolla ihana ja kiva jos samassa huoneessa nukkuminenkin on monella se autuaaksitekevä järjestely. Tsemppaan silti suuresti herkkäunisia vanhempia ongelmineen. En koe että mulla olisi mitään syytä asettua jalustalle siks että olisin hoitanut lapseni jotenkin muita paremmin, ja uniasioissa meillä on ilmeisesti vaan ollut todella hyvä tuuri.

 

Kiitos Pimpula sanoistasi!

 

No sä nyt vaan olet joka asiasta eri mieltä...muistaakseni toivottelit jo hyvät jatkot jossain viestissä. Et sitten malttanut pysyä poissa?

Joku (olitko sinä?) kirjoitti, että parisuhteen tulee kestää erillään nukkuminen. Toki, jos ihmiset tekee vaikkapa vuorotöitä tai matkustelee tms. Jokainen parisuhde on erilainen, meidän ei kestäisi sitä, että tyttö valtaisi miehen paikan sängystä. Kun sen tiedän, niin en todellakaan aio ottaa sitä riskiä, että suhdetta ei enää kohta olisi.

No en malttanut, kun vihjailtiin siihen suuntaan että mulla ei oo mitään käsitystä mistä mä puhun! Ja en ole kirjoittanut mitään parisuhteestasi. (mutta aikuiset ihmiset kyllä ymmärtävät, että pikkulapsiaika on lyhyt ja joskus vaan on pakko tehdä urhauksia perheen hyvinvoinnin eteen vaikka sit sen hässimispaikan kustannuksella.) Tässähän ei kuitenkaan edes ehdotettu sitä, että tyttö valtaa miehen paikan, vaan että tyttö saa oman paikan vanhempien lähellä.

Ja joo, en tiennyt et sängyt on ikkunan edessä, kun et sitä kertonut ennemmin. Mut onko tyttöjen huone niin pieni, ettei jotain tavaraa voi siirtää sänkyjen tilalle seinältä, jolloin vaatekaapille vapautuisi tila? Tai mahtuuko se eteiseen, olkkariin ihan mihin vaan? Tai ostat tytöille uudet sängyt, tai itsellenne. Ääh, mielikuvitusta kehiin nainen!! Ei asioista tarvi tehä vaikeempia kuin ne on!

Ja joo, sulle näyttää olevan punainen vaate mun mielipiteet, mutta jos luet vähäänkään kasvatuspsykologiaa, tutkimuksia lasten psyykkisestä ja fyysisestä kehityksestä tai edes aikakausilehtiä niin huomaat kyllä että mun mielipiteet pohjautuu lukuisten asiantuntijoiden tutkimiin faktoihin. Ja sydämelläsi näet parhaiten, avaa silmäsi lapsellesi ja hänen läheisyydenkaipuulleen. Ihan idioottimaistahan se on, että vieraiden ihmisten pitää erikseen kehottaa sinua ottamaan lastasi kädestä kiinni ja sanomaan että kaikki on hyvin. Kauniita unia!

 

Hienot sanat tuolla "hyvin nukkuvalla". Sinetöidäänkö ketju tähän.

 

Mä en tahdo uskoa, että yhteenkään huoneeseen ei mahtuisi parisänkyä ja lastensänkyä millään mahdollisella järjestyksellä! Lastensänky voi olla esim. jalkopäässä tai jossain muussa kohdassa, parisängyssäkään ei varmaan tarvi olla yöpöytiä molemmin puolin, jotta parisängyn paikkaakin voi muuttaa. Ap puhui vain siitä, että lastensänky ei mahdu parisängyn viereen.

Mua ärsyttää suunnattomasti tällaiset uusavuttomat, että 3 v väkisin omaan huoneeseen, vaikka ei sinne millään sopeudu.

Meil on aikuisten makkari sellainen ettei millään ilveellä sinne mahdu muuta kuin parisänky, uskkaa tai älkää. 160cm sänky, jonka molemmille puolille jää n 25cm tila ennen seiniä, ja jalkapäässä on n 50cm ennen vaatekaappia. Ihan täydellisen tosi asia et näitäki löytyy.

 

ap kertoi jo, että yksi lastensänky mahtuu aikuisten huoneeseen. Mut kun se periaate katos.