Löytyykö diabeetikko-lasten äitejä?

Meillä on tuore diagnoosi ja tuntuu, että koko arki pyörii enemmän tai vähemmän ruuan ja insuliinin ympärillä. Koska tähän tottuu?
Onko teillä miten tarkat ruoka-ajat? Meillä on arkena aika tarkat, mutta näin viikonloppuna tuntuu että vähän lipsuu, kun nukutaan normaalia pidempään, on kyläilyjä jne.

Kyseessä siis alakoululaisen diabetes.

 

kaverin lapsella on DB, eikä se ole juuri menoa hidastanut. Ylimääräinen herkuttelu väheni koko perheellä ja äitiltä läks kaikki ylimääräiset kilot (ellei enemmänkin).

Diabeetikon ruokavaliohan on periaatteessa sama, mitä koko kansan soisi noudattavan, eli diabeetikko ei tarvinne mitään erkoista ruokavaliota. Lähinnä arjessa se insuliinipistosten antaminen ja hiilareiden laskeminen sen vuoksi sekä verensokerin seuranta "työllistää" verrattuna ei-DB-perheseen.

Mut tämä on lähinnä mun käsitykseni sivusta seuranneena.

 

Meillä on pojalla diabetes.
Puhkesi alta 3v ja poika on nyt 7v.

Yksärillä voi laittaa lisää, jos tahdot kysellä/viestitellä.
Olen Ford Prefect, ei jaksa kirjautua

Joo onhan tää aika ruoka sitä ruoka tätä, mitä sokerit on kun lähtee, herää, menee nukkumaan, lähtee liikkumaan jne.
Ja aika makeahiiri toi poika olis kyl

Me ollaan nyt monipistoshoidolla, parisen vuotta sitte vielä ihan muut kuviot.F

 

:wave:

Meillä 8-vuotiaalla 1-tyypin dibetes, todettu puoli vuotta sitten. Eli aika tuore asia vielä meillekin.
Lapsi monipistoshoidolla, paitsi kouluaamupäivisin jouduimme siirtymään lyhytvaikutteiseen (Actrpid), koska koulussa pistäminen ei sitten kuitenkaan onnistunut (nykyään pistää itse, ja on pistänyt myös muutaman kerran muualla kuin kotona yksin). Viikonloppuisin elämme aika lailla vapaassa rytmissä, myös syömisten suhteen. Yritämme vain pitää huolen ettei pitkävaikutteisen pistäminen siirtyisi liikaa viikonloppuisin.

Hirveän hyvin meillä on toistaiseksi mennyt, vaikka lapsi on kovin tempperamenttinen. On sopeutunut melko hyvin sairauteensa. (Pelottaa tosin mitä murrosikä tuokaan tullessaan...) Osaa laskea melko hyvin hiilareita, insuliinin laskeminen ei ole niin varman oloista. Johtunee varmaan siitäkin että hiilari-insuliini -suhdetta on muutettu muutamaan kertaan, nyt pistetään 15 hiilaria kohden 1 ky inskaa. (Ja kun hiilareita syö vaikka 50g, ja sokerit esim. 8,7 niin joutuu ikuinenkin miettimään hieman paljon laitetaan.)

Meillä arkipäiviä helpottaa se, että teen kotona töitä, joten olen paikalla välipala-aikaan. Lapsi tuleekin koulusta suoraan kotiin, syö ja tekee läksyt, jonka jälkeen voi olla kavereiden kanssa.

 

Nyt mustana :wave:

Meillä on siis noin viikko vasta diagnoosista ja nyt ekaa viikonloppua vietetään kotona. Lapsi itse osaa mitata vs, laskea hiilarit (1ky/10hh) ja pistää pikainskan. Lapsella käytössä Levemir ja Novorapid.

Siis tottahan diabeetikko saa syödä ihan kaikkea, mutta tuo hiilareiden laskeminen välillä vähän nyppii... Ehkä olen turha tarkka niissä, lääkäri sanoi että noin-arvio on riittävä. Vaan mistäs sitä noin-arvioo tietää ennen kuin on testannut minkälaiselta mikäkin määrä lautasella näyttää.

 

Meilläkin Levemir ja Novorapid, sekä se Actrapid kouluaamupäiviin. Itse asiassa helpotti tuo Actrapid sitäkin ettei nyt tarvitse koulussa kuljettaa inskaa mukana, kovilla pakkasilla oli miettimistä missä se pysyy sulana (takin povitasku oli hieman pieni, ei oikein mahtunut/pysynyt siellä turvallisesti).

Milloin teillä on suunniteltu paluu kouluun? Me olimme viikon sairaalassa (kotilomilla toki pari kertaa viikon aikana), ja sitten yksi viikko kotona ennen kouluun menoa. Koulussa on yksi opettaja (ja hänellä varahenkilö) joka hoitaa diabeetikkojen ruokailun eli auttaa hiilareiden laskemisessa ja inskassakin jos tarvitsee, varsinainen pistäminen täytyy lapsen kyllä tehdä itse jos pikainsuliini käytössä. Ja periaatteessa on sovittu, että koulusta lähtiessä lapsi mittaa verensokerin jonka ilmoittaa omalle opettajalle (ettei lähtisi liian matalilla kävelemään kotiin), mutta tämä ei kyllä enää toimi, ja lapsi on oppinut ne tarvittaessa itse mittaamaan joten en ole asialle mitään tehnyt.

Ainut asia joka vaatii meillä säätämistä on koulupäivien erilainen aikataulu, on päiviä 8-11, 10-14, 8-15 jne. Syömiset ja aikataulut ei ihan päde joka päivä samalla lailla kun emme herätä lasta aamulla klo 7 jos koulu alkaa vasta 10. Actrapidiin kun tulee syödä tietyt määrät hiilareita tietyillä kellonajoilla, niin nämä hieman sitten vaihtelee eri päivinä.

 

Lapsi palaa kouluun maanantaina. Lapsen isä on palkattomalla viikon, jonka aikana saadaan setvittyä kouluruokailusysteemit (pääsee siis koululle mukaan), tukihenkilöt ym. Diabeteshoitaja jalkautuu koululle myös; palaveriin ja kertomaan luokkakavereille asiasta (oli lapsemme toive).

 

Nostelen...

 

Tällä 6-vuotiaan d-pojan äiti. Poika sairastui 1,5 vuotiaana joten on tämän sairauden kanssa jo sinuiksi päästy. Pumppuhoidolla menty kohta kolme vuotta, ja elämä helpottui huomattavasti verrattuna tiukkaan pistoshoitoon.

Ruoka-ajoista pyritään pitämään kiinni, mutta näin viikonloppuisin tulee jonkin verran lipsuttua. Toisaalta, pumppu sallii joustavat ruoka-ajat ja määrien kanssakaan ei enää ole ongelmaa. Syö sen mukaan mitä maistuu, eikä enää niin, että pakko syödä vain se tietty hiilarimäärä eikä yhtään enempää tai yhtään vähempää.

 

Tällä 6-vuotiaan d-pojan äiti. Poika sairastui 1,5 vuotiaana joten on tämän sairauden kanssa jo sinuiksi päästy. Pumppuhoidolla menty kohta kolme vuotta, ja elämä helpottui huomattavasti verrattuna tiukkaan pistoshoitoon.

Ruoka-ajoista pyritään pitämään kiinni, mutta näin viikonloppuisin tulee jonkin verran lipsuttua. Toisaalta, pumppu sallii joustavat ruoka-ajat ja määrien kanssakaan ei enää ole ongelmaa. Syö sen mukaan mitä maistuu, eikä enää niin, että pakko syödä vain se tietty hiilarimäärä eikä yhtään enempää tai yhtään vähempää.

Meillä ei monipistoshoidon aikana tarvi syödä mitään määrättyjä määriä.

Mitens toi pumppu, kun mä oon sitä miettin, MUTTA poika pelkää neuloja (siis rokotus, katetri jne) että taitaa olla henkisesti sille se vaikeeta, jos jossain on kiinni pien neula.
Miten te siihen toituitte?

Entä voiko sen kanssa käyttää "takapäivystäjänä" pitkäkestoista inskaa?
Jos se irtoaa se neula siitä?

Kiitti jos viitsit vastata.

 

Meillä ei monipistoshoidon aikana tarvi syödä mitään määrättyjä määriä.

Mitens toi pumppu, kun mä oon sitä miettin, MUTTA poika pelkää neuloja (siis rokotus, katetri jne) että taitaa olla henkisesti sille se vaikeeta, jos jossain on kiinni pien neula.
Miten te siihen toituitte?

Entä voiko sen kanssa käyttää "takapäivystäjänä" pitkäkestoista inskaa?
Jos se irtoaa se neula siitä?

Kiitti jos viitsit vastata.

Pumppu on oikeasti tosi joustava ja helppokäyttöinen. Kanyylista ei jää mitään neulaa paikalleen vaan ohut taipuista "silikoniputki". Neula siis vain vie sen putken ihon lävitse.
Pitkäkestoista ei voi käyttää pumpun kanssa samaan aikaan, koska pumppu annostelee insuliinia n. 3 minuutin välein. Basaalin (vuorokausi-insuliinin) voi säätää jopa puolen tunnin välein muuttuvaksi jos tarvetta on.
Bolukset annostellaan sitten hiilareiden mukaan.
Pumppu on myös siitä hyvä, että sairaspäivinä insuliinin annostusta voi säätää tilapäisesti esim. -40%, kestoltaan vaikka 6 tuntia. Tarkoittaa siis sitä, että basaaliannostus on määrätyn ajan pienempi ja palaa sen jälkeen normaaliksi. Toimii myös toisinpäin.

Pitkäkestosta insuliinia on kuitenkin oltava aina varalla jos pumppu hajoaa. Meillä ei ole ollut yhtään toimintahäiriötä, mutta pumpun kuori on halkeillut. Aina kun tulee halkeama tms. niin pumppu on vaihdettu alle vuorokaudessa uuteen.

Pumppuun tottuminen vei lapselta pari päivää. Mutta kun huomasi, että pistoksia ei tule enää kuin noin joka kolmaspäivä (kanyylin vaihtoväli), niin oli erittäin tyytyväinen pumppuun. Nyt ei enää sitä pois antaisi.
Vanhemmille tottuminen veikin sitten vähän kauemmin. Lähinnä se johtui siitä, että insuliinin oikean vuorokausiannostuksen löytäminen vei aikaa ja säätöjä jouduttiin tekemään parin päivän välein.

 

Minuakin tuo pumppu kiinnostaisi, mutta lapsi (8v) ei kuulemma halua. Kai se on juuri tuo että ajattelee itsessään koko ajan olevan jonkun neulan. Koulussa on 6 muuta diabeetikkoa, valtaosalla on tuo pumppu. Lapseni ei kyllä tunne ketään heistä, mutta luulisin että kun tutustuisi pumppuun (tai niitä käyttäviin diabeetikoihin) uskaltaisi ehkä kokeilla.

Onko teillä pumpunkäyttäjillä ollut hankaluuksia käytössä muuten? Siis miten pumppu kulkee mukana, meillä lapsi leikkii aika rajujakin leikkejä, joten mietin miten kulkisi ehjänä mukana... Meille sanottiin että pumpun saa aikaisintaan puolen vuoden kuluttua sairastumisesta. Vaatiiko pumpun käyttöönotto sairaalajaksoa? Vai hoituuko ihan poliklinikkakäynnillä?

 

Minuakin tuo pumppu kiinnostaisi, mutta lapsi (8v) ei kuulemma halua. Kai se on juuri tuo että ajattelee itsessään koko ajan olevan jonkun neulan. Koulussa on 6 muuta diabeetikkoa, valtaosalla on tuo pumppu. Lapseni ei kyllä tunne ketään heistä, mutta luulisin että kun tutustuisi pumppuun (tai niitä käyttäviin diabeetikoihin) uskaltaisi ehkä kokeilla.

Onko teillä pumpunkäyttäjillä ollut hankaluuksia käytössä muuten? Siis miten pumppu kulkee mukana, meillä lapsi leikkii aika rajujakin leikkejä, joten mietin miten kulkisi ehjänä mukana... Meille sanottiin että pumpun saa aikaisintaan puolen vuoden kuluttua sairastumisesta. Vaatiiko pumpun käyttöönotto sairaalajaksoa? Vai hoituuko ihan poliklinikkakäynnillä?

Meillä tuo pumppu on nyt ollut matkassa mukana kolmisen vuotta. Mitään sen suurempia ongelmia ei ole ollut, muuta kuin nuo satunnaiset halkeilut. Ja aina tosiaan saatu alle vuorokaudessa uusi.
Pumpun voi laittaa vyötäröpussiin, klipsillä esim. vyöhön, taskuun tai keksiä jonkin oman tavan. Meillä parhaimmaksi on nyt koettu pitää pumppua vyötäröpussissa.
Lapsi on leikkinyt rajujakin leikkejä ja aina on pumppu pysynyt matkassa. Ainoastaan trampoliinia ja pomppulinnaa varten on tarvinut ottaa pumppu pois. Ei sen takia, että pumppu hajoaisi vaan siksi, että insuliini vaahtoutuu ja tulee helposti ilmakuplia.
Sairaalassa oltiin ns. pumppualoituksessa kaksi vuorokautta jonka jälkeen päästiin kotiin.

Pumpun saaminen on aika yksilöllistä (remission takia), me oltaisiin saatu pumppu jo kaksi kuutautta diabeteksen toteamisen jälkeen koska remissiota ei enää ollut.