Syntyvän lapsen huumeita käyttävä isä

Mitä tälläisessa tilanteessa kannattaa/pitää tehdä; emme siis ole tulevan lapsen isän kanssa enää yhdessä, osittain sen takia että sain tietää hänen käyttävän huumeita (ei kuitenkaan suonensisäisesti). Aiemmin tilanne ei ollut näin paha, mutta nyt hän ei kykene olemaan päivääkään selvinpäin (kuulee puhelimessa puhuttaessa) Kuitenkin mies haluaa olla puheittensa mukaan mukana lapsen elämässä ym. Vaikka ei osaa juurikaan ottaa vastuuta mistään ja kiinnostaa vain oma hyvinvointi.
En nyt kaipaa kommentteja että mitäs menitte tekemään lapsen ym. (Raskaus ei ollut suunniteltu)
Laskettuun aikaan on vielä aikaa, mutta nyt jo huolettaa tuleva mitenköhän tässä mahtaa käydä. Mies on jopa uhkaillut vievänsä lapsen minulta vedoten minun mt-ongelmiin (masennus, jonka vuoksi oltu jopa sairaalahoidossa)

 

ööö,"ei kuitenkaan suonensisäisesti" :O
sama kai se on miten vetää niitä,huume ku huume,kiitos ei!

 

huume ku huume,kiitos ei!

Suurin osa, lähes kaikki huumeet ovat terveydelle parempia, mitä alkoholi

 

Riippuvuuksista kärsivien ihmisten kanssa ei auta muu kuin selkeät rajat ja niiden noudattaminen. Ihan nyt sinua ja lastasi ajatellen. Pelisäännöistä tärkeimpiä: aineissa ei tarvi ilmoitella itsestään PISTE. Ja jos ilmaantuu sekasin oven taakse et avaa ovea. Ja soitat vaiks sitten kytät hakemaan sen, jos heittäytyy hankalaksi.

Ja masennus ei ole este hyvälle vanhemmuudelle.

 

Tarkoitin tuolla "ei kuitenkaan suonensisäisesti" lähinnä sitä ettei ihmisille tule heti kuva käytettyjä piikkejä lojuvasta kämpästä tai reindeerspotting leffan meininki.

 

Mies käyttää huumeita ja uhkailee vievänsä lapsen sinulta. Ei tule onnistumaan. Älä pelkää sitä, äiti saa melkein aina lapsen huoltajuuskiistassa ja mielummin lapsi annetaan mielenterveysongelmaiselle kuin narkkarille. Turha on etukäteen liikaa murehtia mitä tulee käymään, koita nauttia raskaudesta. Itse en antaisi isän tavata lasta yksin, jos ei kerran pysty olemaan selvinpäin.

 

Ja ei huolta, sen olen jo "päättänyt" että ainakin aluksi jos lastansa haluaa tavata niin valvotut tapaamiset. Mietin vain kuinka sellaiset onnistuu? Kenellekään en ole isän ongelmasta kertonut, en edes neuvolassa... vielä. Jotenkin häpeän asiaa, vaikka eihän sen minun häpeäni pitäisi olla. Ja osittain myös pelkään kertoa. Huumepiireissähän ei tunnetusti vasikoita arvosteta, mutta kuitenkin lapsen parasta ajatellen tässä mennään.

 

Laura, aluksi paljon voimia sinulle vaikeaan elämän tilanteeseen!!
minulla on kaksi lasta, 4v ja 3v, vastaavan isän kanssa ja hän on nyt haudassa.
en osaa neuvoa muutakuin että ajattele niin mikä itselle ja vauvalle olisi hyväksi.
minä rakastin häntä "loppuun asti", olin yksin lasten kanssa kuopuksen syntymästä.
asuimme siis erillään mutta hän vietti epämääräisin väliajoin muutamista päivistä vikkoihin aikaa meillä. (ehtona selvänäolo.)
lasten näkeminen ja tapaaminen oli aivan toissijaista, kyllä hän heitä rakasti, ja niinkuin monesti päihdeiseistä/äideistä sanotaan: saattaa omasta mielestään rakastaa lastaan syvästikin, mutta se on vanhemman mielessä se rakkaus eikä näy niin että vanhempi pitäisihuolta lapsestaan.
tämä näkyi konkreettisesti myös meillä: lasten nimet olivat tatuoituna rinnassa, siellä mielessä ne olivat niin tärkeitä, mutta mitään konkreettista vanhemmuutta ei ollut. välillä yritti ihan tosissaan päästä pois huume-elämästä..voimat loppuivat sitten kesken;(
toivon sinulle paljon jaksamista ja enkeleitä elämääsi mitä päätätkin tehdä!