"Minttu"
Kirjoitan tätä shokissa. On vaan saatava purkaa mieltäni johonkin.
Mies on siis jo pitemmän aikaa harrastanut "tuhmien kuvien" vaihtamista naisten kanssa. Olen epäillyt jonkun aikaa ja juttu rähjähti silmille eilen.
Jos kyse olisikin vain nettipornon katselusta, niin voisin antaa asian olla. En siitäkään olisi mielissäni mutta se kuitenkin on vain sellaista persoonatonta, siis pornoleffojen ja kuvien latailu. Mutta tuo, että vasiten etsitään treffisivuistoilta naisia, joiden kanssa pidetään nettikivaa valokuvien ja/tai webkameran kanssa, en voi hyväksyä sellaista. Se on pettämistä.
Mies sanoo puolustukseen että hän ei ole koskaan livenä fyysisesti pettänyt minua. Se voi olla mahdollista, mutta en oikein usko kuitenkaan. Kaiken huipuksi löysin miehen deitti-ilmoituksen, missä hän hakee salaista seksiseuraa. Kuittasinkin hänelle siitä, että jos hän todella hakisi naisia vain kuvien vaihtoon, hän varmaankin olisi sen ilmoituksessaan maininnut.
Näin se elämä menee pirstaleiksi hetkessä. Lähes 15 vuoden suhde päättyy näin. Mies ei halua erota, mutta minulla ei ole vaihtoehtoa. Meidän suhteemme on ohi, en voi jatkaa elämääni tuollaisen miehen kanssa.
Tsempatkaa minua, että pysyn päätöksessäni. Sen tekee vaikeaksi se, että meillä on lokakuussa syntynyt vauva. Yksin lähteminen olisikin ollut helppoa! Itkettää. Olen sen verran vanhanaikainen, että olisin halunnut lapselle ehjän kodin ja taloudellisesti turvatun elämän. Samalla niskaan romahti myös se karu tosiasia, että vauva jää ainoaksi lapsekseni. Olemme miehen kanssa jo 39-vuotiaita, mutta vielä joku aika sitten haaveilimme toisesta lapsesta. Tuntuu niin kovin vaikealta miettiä, että en saa kokea tätä vauva-aikaa enää koskaan uudelleen ja että lapsemme ei saa sisaruksia.
Tämä tuntuu joltain absurdilta painajaisunelta ja jotenkin odotan koko ajan että heräisin ja kaikki olisi hyvin. Vaan ei ole.
Mies on siis jo pitemmän aikaa harrastanut "tuhmien kuvien" vaihtamista naisten kanssa. Olen epäillyt jonkun aikaa ja juttu rähjähti silmille eilen.
Jos kyse olisikin vain nettipornon katselusta, niin voisin antaa asian olla. En siitäkään olisi mielissäni mutta se kuitenkin on vain sellaista persoonatonta, siis pornoleffojen ja kuvien latailu. Mutta tuo, että vasiten etsitään treffisivuistoilta naisia, joiden kanssa pidetään nettikivaa valokuvien ja/tai webkameran kanssa, en voi hyväksyä sellaista. Se on pettämistä.
Mies sanoo puolustukseen että hän ei ole koskaan livenä fyysisesti pettänyt minua. Se voi olla mahdollista, mutta en oikein usko kuitenkaan. Kaiken huipuksi löysin miehen deitti-ilmoituksen, missä hän hakee salaista seksiseuraa. Kuittasinkin hänelle siitä, että jos hän todella hakisi naisia vain kuvien vaihtoon, hän varmaankin olisi sen ilmoituksessaan maininnut.
Näin se elämä menee pirstaleiksi hetkessä. Lähes 15 vuoden suhde päättyy näin. Mies ei halua erota, mutta minulla ei ole vaihtoehtoa. Meidän suhteemme on ohi, en voi jatkaa elämääni tuollaisen miehen kanssa.
Tsempatkaa minua, että pysyn päätöksessäni. Sen tekee vaikeaksi se, että meillä on lokakuussa syntynyt vauva. Yksin lähteminen olisikin ollut helppoa! Itkettää. Olen sen verran vanhanaikainen, että olisin halunnut lapselle ehjän kodin ja taloudellisesti turvatun elämän. Samalla niskaan romahti myös se karu tosiasia, että vauva jää ainoaksi lapsekseni. Olemme miehen kanssa jo 39-vuotiaita, mutta vielä joku aika sitten haaveilimme toisesta lapsesta. Tuntuu niin kovin vaikealta miettiä, että en saa kokea tätä vauva-aikaa enää koskaan uudelleen ja että lapsemme ei saa sisaruksia.
Tämä tuntuu joltain absurdilta painajaisunelta ja jotenkin odotan koko ajan että heräisin ja kaikki olisi hyvin. Vaan ei ole.
Kyllähän noi on vaikeita, mutta tiedän, että jos halua on, niistä pääsee yli. Se vaan vaatii todella paljon aikaa. Pitää vaan miettiä, onko se sen arvoista (koko kokonaisuus, lapset, miehen muut piirteet, yhteisen suhteen tärkeys, taloudellisetkin asiat). Joskus on, joskus ei. Se riippuu tapauksista, miehen reaktiosta ja myös omasta suhtautumisesta ja luonteesta.