Miksi isoisovanhemmilla on niin kova hinku syöttää makeaa lapsille?

Ei tämä asia todellakaan maata kaada, lähinnä vaan vähän ärsyttää. Aina kun kyläillään miehen isovanhemmilla, he tuputtavat herkkua jos toista meidän lapselle. Emme ole mitenkään erityisen tiukkapipoisia tämän asian kanssa. Kyllä meillä kotonakin lapsi saa herkkuja, mutta periaatteena on se, että maha täytetään kuitenkin oikealla ruualla ja herkut ovat sitten pikkulisä. Tuolla kyläillessä taas eivät meinaa millään hyväksyä sitä, että vaadimme lasta ensin syömään esim. leipää ennen kuin pullaan ja muuhun kosketaan. Samaan aikaan kun selitän lapselle, että nyt ensin syödään leipää, tuputtaa mummu munkkia lapsen naaman eteen.

Plääh. Muuten ovat kyllä ihan herttaisia ja heillä on mukava käydä.
 
"vieras"
Ne vaan haluaa hemmotella, ei siinä iässä enää ajatella hampaita ja vyötärön leveyksiä :) Meillä sama, mut onneksi uskovat kun sanoo (saa olla muistuttelemassa jatkuvasti).
 
"vieras"
Suosittelen luovuttamaan suosiolla, niin vältyt ärsytykseltä. Ei se teidän lapsen ruokailutottumuksia kaada, oppiipahan vain, että eri paikoissa on eri säännöt ja on sekin hyvä joskus oppia :) .

Ei mun mielestä isovanhemmat toimi oikein ja fiksumpaa olisi ensin syödä se leipä. Suosittelen luovuttamista ihan vain teidän oman mielenrauhan takia.
 
Tämä on varmaan ihan universaali juttu :D. Täytyy varmaan vaan hyväksyä, että he ovat sellaisia ja yrittää pitää omista periaatteista kiinni siellä kyläillessä. Yleensä kyläpaikoissa pistetään herkut pöytään vasta kun on syöty "oikeaa ruokaa", mutta tuolla on ne herkut on aina samaan aikaan pöydässä. Noh ehkä ne tilanteet ovat opettavaisia meidän uhmaikäiselle. Viimeksi olin niin ylpeä, kun poika ensin yritti tietysti saada pullaa. Kuitenkin sain suostuteltua leipää syömään. Leivän syötyään poika totesi "täynnä" ja halusi leikkimään. Unohti herkut kokonaan.
 
"minä"
Isovanhempien lapsuudessa nami oli niin harvinaista herkkua, ajattelevat ehkä, että nykyäänkin se nami on parasta mitä voi lapselle tarjota. Eivät ymmärrä, että sitä namia on tarjolla jokapaikassa. Nykyisin se isoisän kanssa tehty pajupillli tai isoäidin kanssa tehty jono ketjusilmukoita olisi ehkä lapsenkin mielestä paljon suurempi aarre, kuin suklaapatukka tai jäätelö.
 
[QUOTE="vieras";23322660]Suosittelen luovuttamaan suosiolla, niin vältyt ärsytykseltä. Ei se teidän lapsen ruokailutottumuksia kaada, oppiipahan vain, että eri paikoissa on eri säännöt ja on sekin hyvä joskus oppia :) .

Ei mun mielestä isovanhemmat toimi oikein ja fiksumpaa olisi ensin syödä se leipä. Suosittelen luovuttamista ihan vain teidän oman mielenrauhan takia.[/QUOTE]

Niin tuokin on varmasti totta, ettei ruokailutottumukset noiden kyläilyiden vuoksi kaadu, kun siellä kuitenkin käydään niin harvoin. Tässä olikin lähinnä omasta ärsyyntymisestä kyse :).
 
"vieras"
Näin saa helposti lahjottua lapsen itselleen ja lapsen omat vanhemmat on huonoja kun ei anna ensin herkkuja vaan kunnon ruokaa. Äiti on tyhmä kun ei anna pullaa, muutan mummolaan kun mummolta saa aivan vaan pullaa.
Kokemusta on ja valitettava ongelma meidän perheessä. Se on sitä mummin lahjomista, jotta lapsella olisi kiva olla hänen luonaan kun mummi ei muuta kivaa keksi kuin herkuilla lahjomisen.
 
[QUOTE="minä";23322698]Isovanhempien lapsuudessa nami oli niin harvinaista herkkua, ajattelevat ehkä, että nykyäänkin se nami on parasta mitä voi lapselle tarjota. Eivät ymmärrä, että sitä namia on tarjolla jokapaikassa. Nykyisin se isoisän kanssa tehty pajupillli tai isoäidin kanssa tehty jono ketjusilmukoita olisi ehkä lapsenkin mielestä paljon suurempi aarre, kuin suklaapatukka tai jäätelö.[/QUOTE]

Tuo on niin ihanasti sanottu. Tosiaan se pajupilli olisi suurempi elämys. Jostain syystä nämä koittavat olla siinä mielessä ajan tasalla, että kuvittelevat, että nykylapsille nami ja telkkari ovat niitä elämyksiä.
 
Kai siinä taustalla vain halu ilahduttaa lasta.

Itse olen (mummon ominaisuudessa) joskus miettinyt samaa eli sitä, että tuputanko enemmän herkkuja lapsenlapsilleni kuin näiden vanhemmille kun nämä olivat pieniä. En usko, että tuputan, mutta olen kyllä paljon tietoisempi tekemisistäni kuin aiemmin ja kovin usien etenkin kaikkein pienimpien kohdalla olen "epävarma" siitä toiminko oikein. Eli joku lapsista saattaa toivoa ettei muksunsa söisi karkkia ennen kolmatta ikävuottaan, toinen tarkka suolan kanssa, kolmas jonkin kolmannen asian ja siinä keskellä mummeli lopulta ei anna kellekään "mitään" ettei vain menisi väärin.
Ja sitten lapset nauravat että chillaa vähän, ei se meidän muksu olisi tikkariin, pullanpalaan,suolattuun perunaan kuollut...
:D

Toisenlainenkin muisto tuohon asiaan liittyen on.
Toiseksi vanhin lapsenlapseni oli erityislapsi ja pienenä todella paljon minulla hoidossa (Teimme päätöksen ajatellen lapsen pitkäkestoista etua, mutta se toinen tarina). Terveysfriikin semifriikkinä äitinä minä tietenkin ponnistelin tarjotakseni hankalasti syötettävälle peinelle hyvää terveellistä kotiruokaa - jota lapsi vihasi sydämensä pohjasta.
Syöttötovit olivat pitkiä ja työläitä.
Mutta samaan aikaan ne samat samat spastiset leuat joita ei olisi edes sorkkaraudalla saanut kunnolla auki ottamaan peruna-, porkkana- tms muhennosta pystyivät hyvin aukeamaan kauhanmentäväksi jos tarjosi mansikkarahkaa.

Nyt, paljon jälkeenpäin, yksi niistä harvoista asioista joita oikeasti kadun, on ne terveyspöperöt. Jos saisin ottaa uusiksi niin pimu söisi mummolassa silkkaa mansikkaa, vadelmaa ja muuta herkkua.
;)
 
"vieras"
Tuo on niin ihanasti sanottu. Tosiaan se pajupilli olisi suurempi elämys. Jostain syystä nämä koittavat olla siinä mielessä ajan tasalla, että kuvittelevat, että nykylapsille nami ja telkkari ovat niitä elämyksiä.
Kokeilepa ehdottaa, että isovanhemmat tekisivät pajupillin tai opettaisivat ketjusilmukoita. Kivaahan se on heillekin antaa lapsille elämyksiä.
 
[QUOTE="vieras";23322715]Näin saa helposti lahjottua lapsen itselleen ja lapsen omat vanhemmat on huonoja kun ei anna ensin herkkuja vaan kunnon ruokaa. Äiti on tyhmä kun ei anna pullaa, muutan mummolaan kun mummolta saa aivan vaan pullaa.
Kokemusta on ja valitettava ongelma meidän perheessä. Se on sitä mummin lahjomista, jotta lapsella olisi kiva olla hänen luonaan kun mummi ei muuta kivaa keksi kuin herkuilla lahjomisen.[/QUOTE]

Onneksi meillä ei ole tuota tilannetta varsinaisten isovanhempien kohdalla, joita poika tapaa paljon useammin. Varmasti ärsytykseni olisi paljon suurempaa sorttia tuossa tapauksessa. Isoisovanhemmat asuvat sen verran kaukana, ettei heitä nähdä usein.
 
"Miranda83"
no meillä lapsilla ei ole kuin 1 mummi, joka kans ostelee herkkuja kun on lasten kanssa.. ja sit joskus valittanut mulle etten saa ostaa herkkuja :D (vaikka en ostaiskaan) ..kai se on mummien yksinoikeus.
 
[QUOTE="vieras";23322755]Kokeilepa ehdottaa, että isovanhemmat tekisivät pajupillin tai opettaisivat ketjusilmukoita. Kivaahan se on heillekin antaa lapsille elämyksiä.[/QUOTE]

Täytyy koittaa. Kiitos hurjan hyvistä ja kannustavista kommenteista teille kaikille ja Mummeliisalle käytännön tarinasta. Mun mielestä muuten se rahkaherkku ei edes olisi niin paha kuin ne pullat ja sipsit ja limpparit sun muut.
 
"vieras"
Tuo on niin ihanasti sanottu. Tosiaan se pajupilli olisi suurempi elämys. Jostain syystä nämä koittavat olla siinä mielessä ajan tasalla, että kuvittelevat, että nykylapsille nami ja telkkari ovat niitä elämyksiä.
Voi vitsi, mikä walk down the memory lane. :heart: Pappa opetti mulle ton pajupillin; mamma tarkkaamaan, miten kermavaahto ei ehdi voiksi; eno sen, miten jyviä sinnikkäästi jäykyttämällä saa aikaiseksi purkkaa, ellei sitä muussia vahingossa niele liian aikaisin; toinen eno sulkemaan kuivurin jauhonvapautussuuttimen juuri oikealla hetkellä, jotta jauhosäkki on täynnä, mutta sen saa vielä kiinni. Ketjusilmukat ja nukenvaatteiden pykäpistot opetti toinen mamma.

Mä antaisin kyläilytapauksissa lasten herkutella isovanhempien luona sydämensä kyllyydestä. Isovanhemmat nauttisivat tapahtumasta varmasti vähintäänkin yhtä paljon, sillä onhan jokaisesta mukava tuntea voivansa hemmotella rakasta ihmistä. Jos isovanhempien kanssa olisi myös ulkoilutouhuamista tai jotakin tollasta kädentaitoharrastusta niin ottaisin valokuvia yhteisistä hetkistä ja teettäisin kuvat isovanhemmillekin. Mulla ei valokuvia ole, mutta jos olisi, olisivat ne varmasti kiertäneen jo useampaan otteeseen kehyksissä.
 

Yhteistyössä