Jos ihminen on tyytyväinen siihen mitä kykenee lapsilleen ostamaan ja siihen mitä omat lapset pukee päälleen niin sellaisella ihmisellä ei oo tarvetta ottaa ketään silmätikuksi eikä sillä oo tarvetta mollata tai vesittää toisen ihmisen tekemiä hankintoja tai tapaa elää. Oon tässä vuosien varrella pannu merkille, että ne, ketkä jaksaa kattella rumasti ja puhua pahaa toisen lapsen vaatevarastosta ja haalareista on ne, ketkä itteki haluaisivat että omalla lapsella on sitä ja tätä mutta heillä ei oo varaa ostaa niitä. Yksikään mamma, joka on tyytyväinen oman lapsen vaatteisiin (oli ne oman lapsen vaatteet sitte halpiksia tai kalliita, käytettyjä tai uusia), ei tuijota mitä toisen lapsilla on päällä eikä puhu niistä pahaa. Näin oon sen huomannu olevan. Vähän sama asetelma kuin tää "pieni kaunis elämä"-blogi, josta täälläki on keskusteltu pitkiä ketjuja. Sielläki näkee kilometrin päähän että ketkä on niitä kateellisia. Jos yhtää lukee ajatuksella ja puolueettomasti niin sen näkee. Ne siellä puhuu pahaa ja mollaa ketkä kadehtii tätä perhettä.