nyt on niin lähellä ettenkö vaan sortuis tupakoimaan....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja paha olla... :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

paha olla... :(

Vieras
mies aamulla pakkas muutamia kamojaan ja läks kaverilleen. Ainakin näin alkuun. Sain kuulla eilen että oli pettänyt minua kaverini kanssa, useaan kertaan jo silloin kun odotin meidän esikoista... Hän kertoi syyksi sen että kaipasi pelkkää seksiä, kuulemma oli muuten merkityksetön koko suhde... Ihan poikki, en jaksa, en välitä... Olen raskaana nyttenkin, viikolla 11. Ja ajatus yksinhuoltajuudesta kahdelle alle kolmevuotiaalle tuntuu tuskaiselta mutta melkein väistämättömältä... Jos en olis raskaana niin laittaisin pojan hoitoon ja kittaisin punkkua suruun. Miehen tupakit jäi keittiönpöydälle ja olen ihan veitsen terällä että sorrunko... tuottaisinko mahdollisesti masuasukille tukalan olon, antaisinko itselleni sitä anteeksi... mutta just nyt kaipais vaan ees ne yhdet savut... argh.
 
mars, mars hakemaan suklaata, karkkeja ja muuta herkkua kaupasta! Ei tupakkia, saat vaan tohon oloon päälle kamalat syyllisyydentunnot. Mässää karkeilla ja jätskillä :)
 
Ajattele niin, että sua on satutettu, mutta että omia lapsiasi suojelet kaikelta pahalta, etkä laita niitä maksamaan miehesi julmuuksista, nyt siis tuota mahassa olevaa pikkuista. Yritä vaan kestää ilman savuja. Ajattele, että olet niiin paljon parempi kuin miehesi, jopa tässä tilanteessa.
Hurjasti voimia!
 
Minä tiedän, ettet sinä sorru. Sen vauvan terveys on sulle paljon tärkeämpi, kuin tuollainen mies. :) Minäkin olen raskaana, ja vaikka kuinka on tehnyt mieli polttaa, niin en mistään hinnasta sitä tekisi. Kyllä nämä viikot nopeasti menee, ja toden teolla en siltikään halua enää sortua polttamaan, mutta helpomminhan se on sanottu...
 
Joo no minusta tuntuu että suurin murhe ei nyt ole parit savut, vaikka tiedän etteivät ne oloa kohenna. Toivottavasti sinulla on joku luotettava ystävä jolle voit näitä kertoa. Voimia sinulle, hirvittävä tilanne :(
 
en olis koskaan voinu uskoa että näin meille käy... Pää lyö ihan tyhjää, en näe mitään valoa tässä tunnelissa... herkkuja on mässätty koko päivä.. tukala olo vaan tulee... Tiedän että miten tupakka on vaarallista, polttajalle ja varsinkin vauvalle. Mutta tässä nyt löydän itseni googlettamasta mitä haittaa on muutamasta savusesta... ja sitten taas ryhdistäydyn ja ajattelen että HÖLMÖ MINÄ, ei niin voi tehdä!! Mitä jos se ei jääkään siihen yhteen, kahteen savuun vaan sitten jään koukkuun...

ennen esikoista poltin jokapäivä...
 
vaikka nyt tuska on musertava, itse olen saanut miltei vastaavassa tilanteessa (ei pettäminen, vaan muu) voimaa mahassa olevasta toivosta: et ole thnyt mitään väärää, pidä huolta itsestäsi ja lapsistasi, niin hyvin kuin mahdollista. Hemmottele itseäsi, olet sen ansainnut. Samalla hemmottelet lapsiasi! Enkä nyt tarkoita tupakkaa, vaan vie isompi vaikka hoitoon isovanhemmille jos saat, ja nuku 15 tuntia. Sitten menet kampaajalle ja vaikka yksin leffaan. Soita hyvälle ystävälle. Tee manikyyri ja käy saunassa. Osta suklaata, herkkuja joista erityisesti pidät ja kuuntele hyvää musiikkia. Älä luulekaan, että elämäi loppuu tähän. Päin vastoin, uskoisin.
 
kiitos lohdunsanoista... Huomenna olis isovanhemmille meno, suunnittelin ensin että soittaisin että ottaisivatko pojan huomenna yökylään ja saisin rauhassa vaan itkeä kotona... mutta tuo poika pitää nyt mua niin kasassa, jos se ei ole kotona niin varmasti savu tupruaa parvekkeelta :( kaverille tietty vois soittaa että tulis tänne pitämään jöötä mulle....
 

Yhteistyössä